kantsii miettiä mitä haluaa

Me Lopettajat
1

Kymmenen vuoden kuluttua haluan henkilökohtaisen suhteeni päihteisiin olevan seuraaavanlainen:

  • 1.Päihteet eivät merkitse minulle henkilökohtaisella tasolla mitään. En niitä käytä enkä ole edes kiinnostunut käyttämään.
  • 2.En käytä päihteitä, mutta henkilökohtainen päihdeongelma on edelleen “vähän vaiheessa”. Se pysyy kurissa joko lääkkeillä, terapialla, hoidolla tms.
  • 3. käytän edelleen päihteitä, samoin kuin nytkin
  • 4.olen vähentänyt päihteidenkäyttöä
  • 5.olen korvannut nykyisen päihteen jollain toisella aineella
  • 6. olen lisännyt päihteidenkäyttöäni

0 voters

Kumma kyllä, omissa asioissaan usein saa just sitä mitä tilaa. Ja moni juttu jää saavuttamatta vain siksi ettei uskalla haluta just sitä -vaan halutaankin jotain joka on vähän sinnepäin, mutta ei ihan niin hyvä juttu -ajatuksena kait se, että ei pidä haluta kovin hyviä asioita, vähän huonompia saa helpommin.

Niinkuin nyt tämän päihdeongelmankin suhteen.

Useinhan asia jää siihen, että funtsitaan että jotain tarttis tehdä, kun nykytilanne ei kaikilta osiltaan niin kiva ole.

Toivotaan jotain epämääräistä kaikenkattavaa koko elämää helpottavaa valaistumista tai kaiken mahdollisen muuttumista, ajatusmaailman kääntymistä siten ettei todellisuus ainakaan tuntuisi pahalta, epäoikeudenmukaiselta tai yksinäiseltä. Ja sitten ahmitaan sitä mikä eniten lupaa, koristeellisimmin ja lämpimimmin sanakääntein tarjoaa lohdutusta päättämättömyyteen.

Vaikka yksinkertaisinta olisi ottaa edes jonkinlainen kiintopiste tulevaisuudessa, hahmottaa itselleen mitä se elämä tämän asian suhteen olisi, jos se just sitä itselle sopivaa olisi.

Ja kantsii muistaa sekin, että muiden asioiden suhteen voi menetellä ihan samoin, vaikkei ehkä ole realistista yhdellä kertaa miettiä ihan kaikkia juttuja… yksi kerrallaankin rassaa aivoja ihan tarpeeksi.

Ja ihan ensiksi kannattaa jättää omaan arvoonsa ne omaa uskoaan evankelioivat , jotka asettavat rajoituksia, selittävät että tätä ja tuota ei voi valita, ja tuo ei onnistu ja tuo johtaa väärään oppiin… eiköhän se siinä miettiessä selkiinny, mitä harmia ja mitä iloa mistäkin vaihtoehdosta on.

Ihan hyvä vois olla asettaa se kysymys itselleen vaikka siten, että millaiseksi haluan suhteeni päihteisiin kymmenen vuoden kuluttua? Siinä ajassa, jos tavoite on selvänä, on varmasti jo paljon saanut aikaan, laiskemmallakin päivävauhdilla.

Vaihtoehtojahan riittää, semmoisiakin, jotka eivät ole itsensä kanssa ristiriidassa, vaan ihan tämän maailman luonnonlakien mukaan mahdollisia.

Laitetaanpa taas mitäänmerkitsemätön äänestys, mikä kenestäkin sopivalta tuntuisi:

2

Kyllähän niillä omilla ajatuksilla on mieletön voima ja jos uskoo, ettei johonkin asiaan pysty eikä ole mitään toivoakaan, niin ei varmasti pysty. Jos taas alkaa harjoittamaan mieltään siihen positiivisempaan suuntaan, niin tuloksetkin saattavat jopa ihan yllättää. Sieltä turvallisesta ja riskittömästä mukavuusalueelta pitää uskaltaa tulla pois. Muuten vaan kaavitaan lähtökuoppia syvemmäksi ja syvemmäksi ja eletään sellaista “sit kun” elämää, eli sit kun se ja se asia on noin ja näin, niin sitte alkaa tapahtumaan. Ja todellisuudessa mitään ei koskaan tapahdu. :smiley:

Sieltä omasta korvienvälistä se homma lähtee. Tietysti siihen sitten kannattaa vähän sitäkin tunnustella, että minkälaisessa ympäristössä on ja edistääkö tämä nyt sitten niiden omien tavoitteiden saavuttamista. Se on ainakin ihan varmaa, että sellaisessa latistavassa, masentavassa ja luovuttamiseen perustuvassa ilmapiirissä ei omia tavoitteitaan koskaan saavuta. Mutta toisaalta ei kannata kiirehtiäkään. Hätäilemällä ei tule kuin niitä kusipäisiä mukuloita, vai kuinkas se sananlasku menikään.

3

Juu, Ikzu. Hätäisiä ratkaisuja ei kannata tehdä. Muulloin kuin tulipalossa tai jos jostain on pakko housut kintuissa paeta… mutta ne ovatkin poikkeustapauksia.

Ihan siksi laitoinkin tuohon äänestykseen kysymyksen siitä miten haluaisi asian olevan kymmenen vuoden päästä. Se on kait jo aika, jossa hitaampikin ehtii jotain tekemään.

Ja jos haluaa vaikka raitistua, eikä kymmenen vuotta riitä, niin ehkä sitten onkin halunnut enemmän jotain muuta vaihtoehtoa tai ainakin tarttis työkalua vaihtaa tai tosiaan , valita tavoitteeksi sen mitä oikeasti haluaa.

Olennaista on se, että ne asetetut tavoitteet alkavat toteuttaa itseään kuten ennustuksetkin, jos niihin uskoo. Niin siinä vaan käy, kun alkaa muitakin asioitaan järjestelemään ja valitsemaan tekemisiään siten, etteivät ne olisi ristiriidassa harkitun tavoitteen kanssa.

Paljon heikompi on ennuste, jos tavoitetta ei edes ole -eli mennään sillä “katsotaan nyt vaikka huomenna”-linjalla.

4

Hyvä äänestys!

Laitoin pallukan vaihtoehtoon numero yksi. Pahoin vain pelkään olevani kymmenenkin vuoden kuluttua numero kakkosessa (joka ei minua sinällään lainkaan haittaisi varsinkaan kun oma lääkkeeni ei ole haittoja aiheuttanut), mutta ainakin määränpää itselläni on täysin selvä.

5

Täällähän on hyviä viestiketjuja ja keskustelua täällä Lopettajien puolella. :slight_smile: Vähentäjien puoli on niin hiljainen, vaikka omassa ketjussani onkin aika mukavasti viestejä.
Pahoittelen, että viipyilen tällä puolella vaikka en Lopettaja olekaan. Mutta saa minun ketjussanikin käydä Lopettaneita, ja on käynytkin.

Kiikuin äänestyksessä vaihtoehtojen 3 ja 4 välillä, ja valitsin sitten 4. Aina voi vähentää lisää vaikka olisi jo vähentänyt.
Tietenkään minäkään en voi varmuudella tietää mitä tulevaisuus tuo. Minulla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet olla viisikymppisenä vielä hyvissä voimissa ja terve, jos huolehdin itsestäni ja pyrin kohtuuteen kaikissa elämäntavoissa.

Meillä on aina hyvät tsänssit saada mitä haluamme.

6

^ Selailin äkkiseltään tuota ketjuasi. Yhdestä ajatuksestasi sain kiinni, eli se on se alkoholismin sairauskäsite. Sanoit sen mahdollisesti olevan pikemminkin toipumisen este, kuin sen mahdollistaja. Ja allekirjoitan kyllä ihan tämän. Miksi perkeleessä minun enää pitäisi mieltää itseäni sairaaksi? Tai jos vaikka olisinkin, niin kyllä minä sille sitten jotain tahdon tehdä. Siihen sairastamiseen kun hyvin äkkiseltään nivoutuu yhä edelleen tunne huonommuudesta ja ollaan tässä nyt edelleen jotenkin heikompia ihmisiä, kuin nuo “tavalliset ihmiset”. Niin se ei pidä paikkaansa.

Raittius on sitä että minun ei tarvitse juoda ja kärsiä kaikista niistä manoovereistä ja olla sen riippuvuuden vanki enää, se on pelkästään positiivinen asia ja koen sen tosiasian lahjana tänäpäivänä, että en tarvitse viinaa mihinkään, vaan voin tehdä kaikki samat ja itse asiassa paljon enemmäkin asioita nykyään, kuin silloin ennen.

Tässä vielä katkelma winstonin viestistä, joka hyvin pitkälti on myös omia ajatuksiani

7

Oli ihan pakko vastata, kun oon pyöritellyt koko kesän ajatusta mikä on suhteeni alkoholiin kymmenen vuoden päästä.

Luin jostain Michael Monroen haastattelun ja siinä hän kertoi elämästään ja sen ettei ole käyttänyt alkoholia kymmeneen vuoteen. Juttu kolahti minuun ja silloin näin oman tavoitteeni kristallin kirkkaana !

Odotan päivää kun saan itsekin kertoa, etten ole kymmeneen vuoteen käyttänyt alkoholia!

Olisihan se jotain :smiley:

8

Ykköseenhän minäkin tuon pylpyrän laitoin. Usko omaan raittiuteeni kymmenen vuoden päästä on vahva :slight_smile: Ihan tämmöinen “omavoimainen” olen, niih :wink: Mutta heti perään; keinot ovat monet ja jokainen toimikoon niin kuin parhaaksi näkee ja kokee.

Tulipahan tässä tämmöinen juttu mieleen; olen fb:ssa semmoisessa painonhallintaryhmässä. Ryhmän eräs yp teki kovan urakan painonsa kanssa, tiputti muistaakseni 70 kg ( seitsemänkymmentä ! ) Piti painonsa hallinnassa vuoden verran ja sitten lopetti ryhmässä olemisen. Perusteli sillä, että hän oli nyt tarvitsemansa avun siitä saanut ja nyt jatkuu elämä ihan tavallisena eteenpäin. Tarvittavat asiat oli omaksuttu, ei tarvinnut enää päivittäin asiaan palata. Näin minäkin tän raittiuden kanssa koen; tää on nyt mun elämäntapa ja se siitä. Ei sitä tarvitse päivittäin mitenkään " hoitaa" . Jos joku hoitoa ihan päivittäin tarvitsee, niin ok, ei ole minulta sekään pois. Kaikki tavallaan :slight_smile:

9

^ Tuossapas onkin oikein hyvä esimerkki, miten minäkin juuri asian koen. Ja tämähän ei jonkun HC raittiusfanaatikon ajatusmaailmaan sovi, eikä pitäisi sopia kenenkään muunkaan ajatusmaailmaan ja siitä pitää pelotella muitakin, että pysyvät varmasti peloissaan ja herran nuhteessa sekä tarpeeksi tahdottomina.

10

Äärettömän hyvä aloitus! Kiitos, MM.

Juomisen lisäksi tuo kysymys pätee lähes kaikkeen, ainakin minusta. Voi kun tuon olisi tajunnut jo nuorena! :laughing: Olisi koulutkin tullut ehkä käytyä vähän paremmin. Silloin lukiolikkana ja hyvän aikaa sen jälkeenkin kun se tähtäin oli lähinnä seuraavassa bileperjantaissa, eli kännäämisessä.

Minäkin kallistun tuohon lopettamisvaihtoehtoon. Jo terveyssyytkin sen sanovat. Minä ihailen kovasti Aira Samulinia. Voi kun olisin siinä kuosissa sekä fyysisesti että henkisesti vielä hänen iässään! Ja hän ei taida juurikaan käyttää alkoa? No, juoppo hän ei ainakaan ole :mrgreen:

11

Hyrsylän Mutka
on rakennettu muistoille
matkallamaailmalla.fi/8.Hyrs … mutka.html

"Yleisöltä tulee vakiokysymys, johon Aira on saanut vastata lukemattomia kertoja: Mikä on pitkän iän salaisuus.

  • Katson tarkkaan, mitä syön, mutta olen silti kaikkiruokainen. Pitää nukkua tarpeeksi, liikkua ja venytellä. En polta enkä juo alkoholia, paitsi joskus iltakonjakit otan, paljastaa ikiliikkuja Aira Samulin."

Eli varsin kohtuudella Aira alkoholia käyttää :sunglasses:

12

Tuon kysymyksen tavoitteestaan kymmenen vuoden tähtäimellä voi tietysti tehdä muidenkin asioiden kuin päihdeongelman suhteen.

Juopottelun lopettaminen tietysti on (riippuen tietysti siitä kuinka kauan on juonut, mullahan esimerkiksi oli kysymys vuosikymmenien ryyppäämisestä, heh ) ensimmäisinä selvinä päivinä hioukan semmoista ettei oikein vielä jaksa hahmottaa isompana kokonaisuutena asiaa.
Monella se varmasti on helpompaa, mutta mulla meni pari viikkoa niin että tiesin tunnin ja jopa minuutinkin tarkkuudella kauanko edellisestä ryypystä on aikaa. Ei siinä ihan eka päivinä niin uskaltanut kovin kauas katsoa.

Mutta, parin viikon päästä, kun höyryt olivat haihtuneet, olin kyllä jo funtsimassa mitä oikeastaan halusin, noiden elämäntapojeni suhteen. Ja samalla sitten aloin tännekin kirjoittelemaan, kun olin sen verran varmalla pohjalla että asiasta saatoin jutella.

Tuo kymmenen vuotta… se on minusta sopiva tähtäyspisteeksi, että siinä ajassa uskoo jo vähemmilläkin voimilla pääsevänsä aika pitkälle asiassa. Useinhan tietysti se tavoite on saavutettu jo paljon aikaisemmin, ei minultakaan kovin kauaa mennyt kun päihdeongelma oli omakohtaisena pattina mitätöity ja asia alkoi kiinnostamaan enemmän kokonaisuuden kannalta, minun yksityiselämääni kuulumattomana mutta kaikkialla läsnä olevana yhteisenä kiusana.

Niin, kymmeneen vuoteen vois mahtua jo takapakkiakin, jos pelkää sitä tielleen tulevan. Hyvin ehtii nousemaan, purauttamaan pölyt palttoostaan ja katselemaan mihin päin sitten lähtisi.

Onhan tämä ristiriidassa sen “päivä kerrallaan” -ajattelun kanssa, mutta minkäs sillekään sitten mahtaa. Minusta se päivä (tai tunti) kerrallaan sopii siihen katkaisuvaiheeseen, mutta sitten kantsii jo nostaa katseensa varpaista ja tähystellä mitä missäkin suunnassa on.

Se tähän päivään jääminen ja tulevaisuudensuunnitelmien kieltäminen… eiks se ollut joku vanha satu siitä että ennen muinoin ihmiset tiesivät kuolemansakin, ja osaivat sitten viimeisinä päivinä elää kuin viimeistä päivää. Sadun mukaan sitten kerran jumala katseli kun joku vanha äijä sitoi aitaansa oljilla. Ja kysyttäessä sanoi että kestää minun ikäni, huomenna kuolen… ja hoksasi siinä jumalakin tehjneensä taas yhden virheen kun semmoisen etukäteistiedon oli ihmisille antanut. Muutti komentoa ja hiukan enemmän ovat sitten ihmiset asioistaan kait välittäneet.

Ja tarinan opetus (kaikissa tarinoissa pitää olla opetus, sanottiin kansakoulussa) on se, että ihmisen tulee elää kuin huomisiakin päiviä olisi olemassa, olipa niitä sitten tai ei.

13

Ykkönen. Aika nopeaanhan tuon tavoittaa, jos vaan juomattomana pysyy. Ei siihen kymmentä vuotta tarvita. :smiley:

14

joo… se kymmenen vuotta onkin vaan ihan hämäläisiä varten…ehtivät kans mukaan :laughing: :laughing: :laughing:

ei vaineskaan, voi olla senkin takia ettei sit kukaan taas kymmenen vuoden päästä tuskailisi että kun ei hommasta mitään tullutkaan…että voivoi kun tämä nyt tuli vähän äkkiä…

kait se yleensä aikalailla nopeammin tapahtuu, ehkäpä aikaa joskus meneekin enemmän siihen että saa tehtyä päätöksen siitä että noinhan minä haluaisin asian kohdallani olevan.

15

Joo, päätöksen tekemiseen, että siis ylipäätään lopetan, meni useampi vuosi. En oikein nähnyt lopettamista vaihtoehtona ja jaakasin “jotain tarttis tehrä” -ajatelmassa pitkään. Lopettamispäätöksestä lähtien matka pois päihdesidonnaisesta ajattelusta on ollut luontevaa. Ensimmäinen vuosi sisälsi paljon identiteetin pohdintaa ja luonnollisesti siihen sisältyi mietintää omasta suhteesta päihteisiin, alkoholismiin, absolutismiin jne. Sittemmin valittu ja haluttu elämäntapa on tavallistunut ja arkipäiväistynyt eikä omaa minää ja sen tekemisiä ole syytä samalla tavalla pohtia.

16

Päivä kerrallaan, ajattelumalli on mulle ollut raittiuden suhteen vierasta aina. Tiesin silloin neljä vuotta sitten heti, että mitään muuta en niin halua, kuin jatkaa elämääni ilman viinaa. Tämän päivän, ensi viikon, kuukauden , koko ensi vuoden… seuraavankin :smiley: Kun tarve juoda muuttuu haluksi olla selvinpäin, niin näinhän tää sitten menee :smiley: