kännisen puheet?

Käymme mieheni kanssa parisuhdeterapiassa, sillä meillä on ero tulollaan jo ties kuinka monetta kertaa. Syy siihen on mieheni juominen…ja muut ongelmat, jotka monet johtuvat mieheni menneisyydestä. Hänellä on paljon menetyksiä ja traagisia kokemuksia lapsuudesta.
Selvinpäin hän on ihan mukava, mutta kännissä täysi hirviö ja tyranni. Olen saanut kokea julmaa henkistä väkivaltaa, niinkuin varmasti moni muukin alkoholistin kanssa elävä. Terapeuttimme ei ole alkoholismin asiantuntija ja kun kysyn häneltä, että tarkoittaakohan mieheni todella mitä sanoo kännissä, hän ei osaa vastata. Mitä mieltä olette? Oikeutettuahan se ei todella ole !! Mutta koskaan selvin päin hän ei pyytele edes anteeksi, vaan käyttäytyy niin, että loppujen lopuksi minä pyytelen anteeksi. Sitten taas seuraavalla kerralla ryypätessään hän ottaa esiin vanhat jutut, joihin minä olin syyllinen. Kaikki kääntyy aina päälaelleen. Jotenkin minusta tuntuu, että kyllä ne julmuudet täytyy olla jossain mielen sopukoissa, kun hän aina haukkuu samoin ja on vielä selvinpäinkin mielestään usein täysin oikeassa.

Hei, kuulostaa kovin tutulta alkoholistin käytökseltä. Kuulen itsekin kännin ollessa päällä mitä uskomattomampia juttuja ja sitten selvinpäin niistä vaietaan ja ei tosiaankaan osata/ymmärretä pyytää anteeksi. Mutta olen juuri taas oppinut lisää alkoholismista ja alkoholisti ei itse käsitä tekevänsä väärin, hän uskoo itsekin olevansa oikeassa, ajatusmaailma on ns. vääristynyt. Käypä lukemassa seuraavasta linkistä alkoholismia koskevia artikkeleita, on ainakin minulla avannut uusia ajatuksia alkoholismin suhteen, ymmärtää paremmin mikä se sairaus ihan oikeasti on! juwanet.org/sosterv/alkoholi/ Tieto lisää tuskaa mutta antaa myös työkaluja käsitellä asiaa.

Sitten toi toinen asia eli pariterapia, onko paikkakunnallasi mahdolisuus saada terapiaa jostain muualta? Terapeutin persoonalla ja halusta/kyvystä tehdä terapiaa on suuri merkitys. Mekin kävimme ensin a-klinikan perheterapiassa, mutta emme kumpikaan pitäneet terapeutin tavasta tehdä työtä, hänen persoonansa ei ollut meille sopiva. Nyt olemme perheasiainneuvottelukeskuksen kautta varanneet ajan ja itse olen kerran jo käynytkin ja tämä terapeutti oli ihan toista maata kuin a-klinikan terapeutti. Meillä on suhde myös tällä hetkellä tosi tulehtuneessa tilassa, tosin mies on havahtunut ongelmansa edessä mutta ei taida itse vielä käsittää kuinka suuresta jutusta on kyse. Voimia teille ja positiivisia ajatuksia :smiley:

hankala juttu, minäkin sain aikoinani turpiin ja syytöksiä tuli turhasta. Loppulta tunsin olevani syyllinen itse vaikka en ollut tehnyt mitään mistä syytettiin

ei tarvitse kaikkia sietää

tullut mieleen miettiä elämää ilman miestä tai ottaa aikalisä

Inhottavan tutun kuulloista. Mieheni, avokkini, on “perusjäyhä” luonteeltaan joten ei oikein selvinkään päin hellyydenosoituksia tule, ja kännissä ei koskaan - viimeksi puoli tuntia sitten ilmoitti julkisesti huutaen (baarin edessä) että seurustelu loppui tähän, ei koskaan enää halua nähdä minua ja koiran vie pois. Tuskin tunnin päästä edes muistaa asiaa, mutta ei tuo paljon lohduta. Sama kun toistuu joka ikinen kerta kun mies on päissään, ei onneksi syyllistä minua juomisestaan… Hulluksi kyllä on haukkunut -humalassa- montakin kertaa ja tylsäksi ihmiseksi joka ei osaa pitää hauskaa -selvin päin jos on ja mainitsen asiasta, kuittaa asian sillä että “olin vihainen siloin, ei se mitään tarkoita” mutta ei vahingossakaan pyydä anteeksi. Vihaan, sydämeni pohjasta, enemmän kuin mitään, känniversiota muuten ihanasta ja kiltistä miehestä. Huutelee mitä sattuu, ja nolaa minutkin julkisesti huutamisellaan -ei juuri kukaan taida meitä muuten nähdäkään kuin tappelemassa eli kavereilta on turha toivoa tukea, minähän se hullu olen… Eniten pelkään silti että tuo toteuttaa uhkauksensa ja lähtee… Ja vie koiran. Kauheaa ajatella että on suhteessa koiran takia, mutta tällä hetkellä se on juuri niin…

Alkoholistin kanssa puhuminen 2 päivää juomisen jälkeen on ensimmäinen päivä ku siellä päässä alkaa edes, jotain älyllistä toimintoa tapahtua. Parempi odottaa 3-5 päivää. Neuvoisin etsimään uuden puolison. Se alkoholisti juo oli sua tai ei. Ainoa ero on se, että sä et oo siinä vieressä ottamassa sitä paskaa niskaan. t. alkoholisti

aa-99 neuvo taitaa nyt olla hieman myöhässä. Noin kevyet 10 vuotta :smiley:

Onhan se kiva, että vanhojakin keskusteluja selataan, mutta luulen, ettei aloittaja ole enää keskuudessamme ongelmansa kanssa.

Oletko sittenkään asiasta niin varma…
Täällä tuntuu olevan läheisiä, jotka painiskelevat saman ongelman (alkoholistin) kanssa monia vuosia putkeen.
Itselläkin suurin pelko on, että huomaan vielä viiden vuoden päästä vinkuvani samoista asioista. Hups, kun taas vilahti monta vuotta kieriskellessä omassa pahassa olossa ja lapset katsoo sitä vierestä.
Todella pelottavaa…