Kannattaisiko perustaa psykiatrien uhrit ry?

Tunnen suomalaista psykiatrikuntaa ja heidän tasonsa on vaihteleva. Diagnoosit vaihtelevat sen mukaan, kuka ne on kirjoittanut. Osalla on asenne EVVK = Cipramil kouraan ja hyvää kesää eli ovat tottuneet alemmuudentuntoisiin kiltteihin potilaisiin. Psykiatrikunnan tasoa kuvaa se, että olin 2003 Psykiatripäivillä Paasitornissa esiintyen päihdealaan erikoistuneena psykiatrina taukoon asti (“mielenkiintosta tavata uusia kollegoita”). Kaikelle on valmiiksi mietityt tyrmäysfraasit eli Ralph Loren paita voi olla “arkisesti ja huolittelemattomasti pukeutunut” ja puku solmion kera taas “ylipukeutunut”. Ketä uskotaan potilasta vai psykiatria?

Esimerkki 1: Breivik “tutkittiin” ensin psykopaatiksi ja vähän ajan kuluttua toisessa “tutkimuksessa” häntä ei pidetty psykopaattina.

Esimerkki 2: Olen saanut sellaisen diagnoosin, että olen mielenterveysongelmia näyttelevä alkoholisti mutta taas tälle vastakkainsen eli mielenterveysongelmista kärsivä päihdeongelmaton. Noita papereita on around mapillinen → kolmannessa diagnoosissa voidaan sitten esittää vaikka se klassinen napoleonkomleksi.

Kun olin kesätöissä rahatoimistossa niin KOP ilmoitti kirjeitse nauhoittavansa kaikki puhelut, koska rahoitusjohtajan kanssa tehty suullinen sopimus ei pätenyt = rahoitusjohtaja valehteli ja menetti uskottavuutensa. Nauhoittaminen voi olla pakollista oikeusturvan varmentamiseksi.

Ei se mitään kun sen tietää sanoi aina professori Henrik Virkkunen (eli kaikki laskelmat tehdään aina halutusta lopputuloksesta käsin ja niillä huijataan laskelmien lukijaa). Ei se mitään, jos työ ei kiinnosta ja ihmisiä vain solvataan liian monien psykiatrien taholta, mutta asiaan liittyy vakavampi puoli eli ihmisten syrjäytyminen tai itsemurhat osaamattomuuttaan tai tahallaan tehtyjen lyttäävien diagnoosien perusteella.

Esimerkki. Tuttu metsänhoitaja oli toista vuotta suljetulla, tietokin siitä levisi → oli pakko alkaa yrittäjäksi mikä Suomessa on sosiaalinen häpeä. Hän kuoli ennenaikaisesti psykiatrian uhrina.

Koska psykitrikunta on valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja koska vain heitä uskotaan ja koska käräjöinti on kallista lienee järkevä tapa puolustaa oikeuksiaan vain ryhmäkanne.

Esimerkki. Yhdysvalloissa - monille täysin tehoton - psyykelääke Zyprexa on aiheuttanut suurta lihomista jolloin joukko Zyprexan käyttäjiä kaavaili valmistaja Eli Lillyn haastamista oikeuteen = vain joukkovoimaa uskotaan eli sama tilanne kuin naisopiskelijoiden ahdistelussa miesprofessorien taholta; vain professori Päivärinta on em. syystä erotettu koska ahdoisteli useaa lyhyellä aikavälillä.

Psykiatriassa - täysin epäeksaktina tieteenalana - on täysin sama tiulanne kuin uskonnossa; on hyviä ja tunnollisia paöppeja ja toisessa ääripäässä häiriintyneitä rikollisia, joita on erittäin vaikeata saada edesvastuuseen. Sama kirjo on psykiatrikunnassa. Siksi onkin tärkeätä pohtia tarvetta perustaa Psykiatrian uhrit ry - Uskontojen uhrit ry on perustettu ajat sitten ja tarpeeseen. Liian monen ihmisen uran, itsetunnon tai jopa elämän ovat tuhonneet osaamattomat tai tahallaan vihamieliset psykiatrit - veikkaan, että yliopistojen ja kirkkojen tavoin naiset ovat joutuneet psykiatrien seksuaalisen ahdiostelun kohteeksi. Potilaskielteisyys on lisännyt yksityisten palveluiden kysyntää (eräällä toimitusjohtajalla oli vakuutuksen maksamana maamme ensimmäisiä Zyprexa -lääkityksiä) sekä laitonta lääkekauppaa; kaiken laittoman ostaminen ja myyminen on tänään erittäin helppoa Tor- eli sipuliverkon kautta, jota toisessa ketjussa opastin.

Otan asian esille mielenterveysyhdustys Taimen palstalla - tarvitsemme Psykiatrian uhrit ry:n!

Yhdistys kannattaa perustaa aina. Etenkin potilasyhdistys. Sellasena on alottaneet monet mielenterveysyhdistyksetkin.

Voisit kysyä tukea tähän Mielenterveyden keskusliitolta MTKL:lta, joka “ei hullumpi liitto”. :slight_smile:

Zyprexan eli olantsapiinin lihottavuus on vissi. Samaa vaikutusta on myös miedommilla ilopillereillä, kuten mirtatsapiinillä.

Mutta yrittäjyyskö sosiaalinen häpeä? Ei käy. Yrittäjyys kunniaan! Yrittänyttä ei laiteta!

Olen muuten juuri perustamassa sosiaaliialan yritystä. Tosin vain leikisti, mutta todenmaku suussa suunnittellen. Millainen yritys olisi hyvä?

Kannatan ehdottomasti ajatusta!
Itse koen olevani jopa lievästi traumatisoitunut kaltoinkohtelustani (joka on ollut hyvin laajaa/monipuolista ja on tapahtunut useammankin hyvin korkeasti koulutetun nuppilääkärin toimesta) ja olisi hienoa saada vertaistukea.

Kyllä, (poliittinen vastaus) osittain samaa mieltä ja osittain myös sitä mieltä että
endokrinologien uhrit ry pitää myös perustaa, oisko alajaostona sopiva! :slight_smile:

ot:
magneettimedia.com/kakkostyy … atoiminta/

“Kyllä, (poliittinen vastaus) osittain samaa mieltä ja osittain myös sitä mieltä että
endokrinologien uhrit ry pitää myös perustaa, oisko alajaostona sopiva!”

Tässä herää nyt kysymys siitä, että mitä tarkoitat. Sano aivan suoraan! Älä vihjaile! Tarkoitatko sitä, että psykiatri määrää ihmisiä kilpirauhaskokeeseen? Jos niin kuka psykiatri on määrännyt ja kenet - sinutko? Kryptisyys sopii Kimi Räikköselle: “en noudata sääntöjä - teen niitä”.

Sori ilmaisin “vitsailuni” huonosti eli tätä tarkoitin että on mullakin kokemusta että olisin toivonut psykiatrin pystyvän paremaan kuin vain aina “kokeilla jotain” lääkettä

ja sitten olen on myös kokemusta myös endokrinologeista ettei hekään osaa hoitaa edes pientä osaa hormoonijärjestelmästä kun jo keskenäänkin kinaavat/tekevät valituksia toisistaan

Laitetaan vielä kolmas hämmästykseni siitä että kun usein em tahot “arvalla” vetää että onko potilas kilpparivaivainen vai masentunut niin en ole nähnyt ko tahojen tekevän minkäänlaista keskinäistä konsultaatiota jota vois olettaa kun noin päällekkäin oireet/epikriisit menee?

…eli olisin siis molemmista lääkärikunnista valmis valittaan “uhrina” :slight_smile:

Hei, ihan oikeasti tälle on tarvetta. Älkää jättäkö vain heitoksi ja ajatukseksi tätä.

Oikea kysymys nyt lienee, että miten ry perustetaan? Mitä byrokratiaa siihen vaaditaan?

Maailman helpoin homma on perustaa Ry. Ohjeet ja kuviot löytyy netistä. Tietty olis hyvä olla oma kotisivu jota kautta yhteydenpito jäseniin järjestyy parhaiten. Netistä löytyy resurssit siihenkin ilmaiseksi. - Itse olisin erittäin kiinnostunut jäsenyydestä ja vaikka toiminnasta mutta intoa laimentaa nämä omat kokemukset, jotka ovat sen verran kipeitä, ettei halua muistella koko hommaa, on se sen verran raskasta. Tälläkään palstalla ei voi kokemuksistaan oikein kertoa koska täällä on heti päälle hyökkäävä nimimerkki mollaamassa, mikäli arvostellaan mitään julkista instanssia. - Tällä palstalla ei voi oikein kirjoitella muuta kuin uskontoihin kohdistuvia arvosteluita.

Tarkoitatko Psykiatrien uhrit ry vai Psykiatrian uhrit ry?

Psykiatrian uhreja ovat myös psyk. diagnoosin omaavien lähellä eläjät joilla itsellään ei ole minkäänlaista diagnoosia. Ylidiagnosointi on taannut sen että kaikkialla pyörii ääliömäisesti käyttäytyviä itsekkäitä paskiaisia joiden käytöstä siedetään vuodesta toiseen koska diagnoosi. Siedetään vaikkei tarvitsisi. Kärsijöitä ovat silloin ympärillä eläjät, eikä diagnoosin omaava välttämättä kärsi itse tilastaan lainkaan.

Nykyisin psyk. diagnoosit eivät aina leimaa samalla tavalla ihmistä hulluksi kuin ennen jolloin hulluksi leimautuminen oli paljon raadollisempi asia sosiaalisesti. Nykyisin psyk. diagnoosit muodostavat loputtoman tekosyiden ihmemaan joiden varjolla kuka tahansa diagnosoitu voi oikeuttaa idioottimaisen itsekkään käytöksensä ja vastuuntunnottomuutensa sos. suhteissaan ym. Työpaikat koulut perheet kaikki ovat tupaten täynnä “mielenterveyshäiriöisiä” erityislaatuisia henkilöitä jotka voivat käyttäytyä miten vain. Spesiaaleja yksilöitä jotka vaativat erityiskohtelua, mutta joita ei koske tavanomaiset sosiaaliset käyttäytymissäännöt. Heillä on oikeus oksentaa “pahaa oloaan” loputtomuuksiin ympärillä olevien viattomien sivullisten niskaan, mutta mitään vastuuta heillä ei ole siitä millaista ilmapiiriä he omalla eksistenssillään ympärilleen luovat. Mielenterveyspaska aiheuttaa siis kärsimystä myös niille jotka eivät itse välttämättä ole lainkaan tekemisissä psykiatrian kanssa suoraan.

Olet Fernetti täysin oikeassa. Vaan ei ole sellaisille mitään kurinpitokeinoja esim koulussa. Kanukeissa sai “putkaa” sohloilusta. Huoneessa ei ollut ikkunoita ja “käyttäytyjä” pistettiin sinne miettimään ilman mitään viihdykettä päiväksi. Ja siellä toimi määräaikaiset erotukset koulusta. Kuri siellä oli paljon kovempi kuin täällä muumilandiassa. Jee, ja poika on kertonut Brasilialaisesta kurista otteita. Täällä joutuis paljon vanhempia linnaan, mikäli kuri olisi yhtä tehokasta.

Mun mielestä Suomessa olis kiire alkaa keskustelu siitä mikä meidän normaalielämässä on sellaista mikä saa ihmiset “sairastumaan psyykkisesti” jotta pääsisivät välttämään sen mitä meillä pidetään “normaalielämänä”.

Tuolta löytyi tuollainen sivusto. Näköjään samat naamat vilahtelee näillä sivuilla kerta toisensa jälkeen. :slight_smile:

psychiatricsurvivors.wordpress.com

Tos on kans mielenkiintoinen.

beyondmeds.com/2013/12/21/silen … survivors/

Mä olin kans aika tapaus koulussa aikanaan, mut meillä oli hommissa vielä joku roti mukana! Mun oma poika taas, huh huh, kamalaa! Hänellä on aivan synnynnäinen juttu takana, miksi on todella kerkeeväinen kaikkeen. Siit on aivan yksityisen lasten neurologisen tutkimusklinikan paapperit. Ja Valtio-miehelle tiedoksi, etten todellakaan ryypännyt ennen raskautta enkä sen kuluessa, naimisiin mennessä otin skumpat, että silleesti. - Mä olin sitä mieltä et hänellä on tää ADHD, sitä ei vielä silloin tunnettu Suomessa ja olisin lääkinnyt häntä varmaan Ritalinella, mikäli olis ollut mahdollista. Nyt aikuisella iällä hän on ollut ADHD-testeissä mut sellaista ei kuulemma ole. - Mut poika sanoo, et anfetamiini on hänelle lääkettä ja Ritalinhan on siittä johdannainen. - Että sellaasta täl kertaa.

Olis tuollaasten poikien opettajina sellaisia ihmisiä, joilla on luonnostaan auktoriteettia! - Sellaisiakin ihmisiä on. Kaikista ei ole opettajiksi vaikka olisikin kymmenen ällää kirjoittanut ja hyvä lauluääni.

Kuten joskus toisaalla totesin, monet vahingollisesti käyttäytyvät eivät edes myönnä (tai muista) itsellään mitään diagnoosia olevankaan, Sairaudentunnottomuus tai sairauden kieltäminen ei ole välttämättä terveyttä ja hyvinvointia edistävä asia, kuten monet alkoholistitkin ovat havainneet.

Joskus joidenkin kohdalla se on toki hyväksi että vain päättää lopettaa sairastamisen, mutta ei se kaikkien kohdalla toimi. Meitä on aika moneen junaan.

Lasolarska & co., toivottavasti informoitte tällä foorumillakin, miten yhdistyksen perustaminen etenee. Jos minä perustaisin rekisteröidyn yhdistyksen, perustaisin varmaan ensin sille suljetun facebook-ryhmän. Siellä saisi osviittaa, miten moni on valmis innostumaan asiasta ihan omalla nimellään.
Yhdistytoiminta on kuitenkin loppujen lopuksi julkista toimintaa. Poikkeuksena tietenkin jotkut AA:n kaltaiset vertaisyhteisöt, jotka ei olekaan rekisteröityjä yhdistyksiä.

“Yhdistytoiminta on kuitenkin loppujen lopuksi julkista toimintaa. Poikkeuksena tietenkin jotkut AA:n kaltaiset vertaisyhteisöt, jotka ei olekaan rekisteröityjä yhdistyksiä.”

???

Jälleen kerran ilmenee Valtio-Miehen heiveröinen kokemus. Jonkin pienen muotovirheen takia Patentti- ja rekisterihallitus on palauttanut bumerangina takaisin rekisteröinti-ilmoituksia. On yhdistyksiä, joista et ole koskaan kuullut mm. eräs epämääräinen, jossa on kansanedustajia, salaisia homoklubeja, hermannikunta hs.fi/kotimaa/a1451707393736, Vapaamuurareiden looseja jotka tehneet isoja lahjoituksia (esim. vammaisten kouluille), Vapaapalokuntien osastoja, joiden tehtävä oli olla asekätkentäjutun peiteorganisaatioita, turvallisuusalan seuralla oli salainen suullinen arviointi (noin laittomastikin) kaikista jäsenistään … ym.

Kerro minulle (jos pystyt), mitä tekevät pörssiyhtiöiden suuromistajiin kuuluvat Maa- ja vesitekniikan tuki tai Svenska Folkskolans Vänner? Ekonomiliittoon pääsee kuka tahansa, mutta kauppatieteen kandidaattiyhdistykseen vain kahden jäsenen suosituksella.

AA on sillä tavoin julkinen organisaatio, että isoon osaan kokouksista voi mennä kuka tahansa ja AA:n ristiriiodista (valtataisteluita lähinnä) on ollut kirjallisuudessakin. AA:lla on ainakin Helsingissä salainen vain lääkäreille tarkoitettu ryhmä (tai ei sekään ole salainen kiun siitä voi saada tietoja).

Miksi ihmeessä Valtio-miestä tulisi informoida mikäli moinen yhdistys perustettaisiin. Haluaisiko kenties tulla mollaamaan jo maahan poljettuja ihmisiä kun he omasta kokemuksestaan kertoisivat ja kertomaan, että Suomessa ei näin tapahdu, tämähän on sivistysvaltio. “Kyllähän minä uskon, että sinä Helisee olet asian noin kokenut, mutta joku muu on varmasti nähnyt asian toisin.” -“Sillä sinähän olet sairaassa tilassa ollut hullu ihminen, sinä varmasti olet nyt ymmärtänyt sairauksissasi tämän asian aivan väärin.” - Tai jotain muuta kieliruskeana juttua!

Ajattelin vain, että olisin voinut suositella kyseisen kaltaista yhdistystä jollekulle, koska tunnen aika paljon psykiatrisen hoidon asiakkaita. Minulla on sellaisia lähipiirissäkin, eli mm. rakas ex-avopuolisoni, joka on tänä päivänäkin paras ystäväni, ja mm. bändikaverini.

Mutta antaa olla. Unohtakaa että sanoinkin moista.

Päihteiden uhrit ry. Kuka edesvastuuseen? Valtio salliessan hermomyrkyt? Yksilön vastuu perusteltavissa vain kieltolain aikana. :confused:

Vietin viime yötä unettomana ja mietin omaa kohtaloani. Aina voi jossitella, mutta jos… Mutta jos ensimmäinen kontakti olisi ollut ihmiseen joka kuuntelisi tai ihmisiin jotka kuuntelisi missä olisi vika. Lähtisivät selvittää missä se vika on. Uskallampa väittää, että aika moni voisi nykysuomessa paremmin. Torniossa ainakin toimitaan näin:
hs.fi/sunnuntai/a1355546346268

”Ihmiset eivät aina tarvitse neuvoja. Joskus se, mitä he tarvitsevat on käsi, josta pitää kiinni. Korva, joka kuuntelee ja sydän, joka ymmärtää heitä.”
. - tuntematon.

Jotain hyvin radikaalia muutosta tarvitaan tuolle sairaudenhoidon alueelle. Muutenkin toivoisin ihmisten lopettevan kauhistelun jos ihminen oireilee henkisesti. Muutenkin ihan suoraan sanottuna vituttaa semmoinen asenneilmapiiri, että naureskellaan, pelätään kaikkea erilaista ja tässä tapauksessa mielenterveysongelmaisia.

No… Mutta joskus sain tosiaan kunnian tavata skitsofreniaa sairastavan nuoren naisen. Hän jollain tavalla hurmasi minut. Meillä kemiat kohtasi ja meillä oli tosi kivaa yhdessä. Mä en ymmärrä todellakaan mitä pelottavaa hänessä muka olisi ollut. Ei mitään. Vinkkasi joskus mulle hienoisesta kiinnostuksesta, näin tulkitsin. Olin suljetulla silloin, kun tällainen kohtaaminen tapahtui. Oli kyllä kaunis kokemus ja muisto muuten ikävästä elämäni tragediasta. Jälkikäteen kun tavattiin, niin hän kertoi seurustelustaan. Kova paikka oli minulle silloin. (Koko tämän kuvion kertominen on pitkä tarina… Puhelin soi kerran muutaman vuoden kuluttua…). Pointti on siinä, että mikään diagnoosi ei määritä ihmistä millainen hän on.

Tuossa on eräs edesmennyt hyvin tunnettu paranoidista skitsofreniaa sairastava ihminen:
fi.wikipedia.org/wiki/John_Forbes_Nash
hs.fi/ulkomaat/a1432437559335
Eikä todellakaan mikään vaarallinen tyyppi.

Luin kanssa yöllä, että itsemurhaan päädytään kun tilanne menee niin pahaksi, että se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Eli pahanolon pitää olla todella paha, että ihminen valitsee lopullisen ratkaisun.

helpguide.org/articles/suici … elings.htm

metanoia.org/suicide/index.html
^ Tässä oli selitetty tuo vaakamalli. Jos henkinen kipu on todella kova, niin ihminen voi tosiaan ajautua itsemurhaan.
Tuossa edellisessä on apua jos on ajatuksia itsensä tappamisesta. Se on hetkellinen ohi menevä todella kova henkinen kipu. Tila missä se tuntuu oikealta ratkaisulta, mutta se on yksi ratkaisu muiden joukossa ja yleensä lopullinen. Olemassa on muitakin ratkaisuja kuin itsensä tappaminen! Itse yritän elää asenteella, että eletään vaikka piruuttaan, kuten Irwini laulaa. Olemassa on ihmisiä jotka kuuntelee. Nuo on englanninkielisiä linkkejä. Kyllä suomeksi löytyy varmasti. Tuossa muutama: mielenterveysseura.fi/fi/mie … /itsemurha (Itseasiassa pähkinän kuoressa mitä noissa englantilaisissa linkeissä…)

Luin ihmisten kokemuksia tämän hetkisestä tilasta ja puhuttiin tuosta itsemurha-vaihtoehdosta, kun ei kukaan välitä ja kukaan ei kuuntele. Annetaan lääkkeitä joiden teho on täysin arvoitus. Toimivat; tai ei toimi; aiheuttavat sivuoireita; tai toimivat ihmistä vastaan.

Tämmöstä järjestöä ei ole siis psykiatrian uhrit tms yhdistystä… Sillä olisi tarvetta! Psykiatreja on erilaisia ja moni pyörii järjestelmässä mikä vaatisi korjaamista. Vika ei ole heissä vaan järjestelmässä. Tornion malli on hieno esimerkki siitä, että jotain muutosta on tapahtumassa. Kansalaisjärjestö mikä samalla vaikuttaisi nykyisiin rakenteisiin ja auttaisi hädässä olevia ihmisiä, jotka eivät enää jaksa… Sillä voisi pelastaa jopa ihmishenkiä!

Ihmiset voivat ajautua elämässä erittäin kovaan ahdinkoon, mistä olisi hyvä puhua kun antaa välittömästi lääkettä. Nimenomaan kuunnella mikä ihmisellä on. Asiat kroonistuu, kun niitä ei käsitellä… Pahinta koko asiassa on se, että pahimmillaan ihminen ajautuu tilanteeseen missä kuolema tuntuu oikealta vaihtoehdolta.

ps. Ei kaikilla mielenterveysongelmaisilla ole mahdollisuutta muuttaa Tornioon… Ihmisiä pitäisi kohdella ihmisinä.
No matter how educated, talented, rich or cool you believe you are, how you treat people ultimately tells all. - Paulo Coelho. Tuonkin Coelhon lauseen laitoin kun oli jossain artikkelissa missä puhuttiin terveydenhuollon tilasta. Vapaasti suomennettuna tuo on, että: “Millään koulutuksellasi, erityiskyvylläsi ei ole mitään merkitystä; eikä myöskään sillä miten rikas olet ja miten arvostettuna itseäsi pidät. Ainoastaan se kertoo sinusta kaiken miten suhtaudut toisiin ihmisiin.”.

pps. Tuossa muutama linkkipoiminta:

blogbook.fi/juhakurvinen/tositar … huoneelta/
Mielenkiintoinen blogiteksti ja keskustelua…
cchrint.org/
Kansainvälinen ihmisoikeus-sivusto vastaavalle asialle…

Itsemurhariskit on todella pelottavan yleisiä myös päihdeongelmaisilla nykyisin. Itsetuhoisen ihmisen hoitaminen kuuluu sitten enemmän psykiatrian kuin päihdehuollon piiriin, mutta sinne pääsy ei aina ole helppoa.

Onneksi on sellaisia auttamistahoja kuin Mielenterveysseuran ylläpitämä Linity, eli lyhytterapia itsemurhaa yrittäneille ja sitä suunnitelleille.
mielenterveysseura.fi/fi/keh … lle-linity

Tuo on voinut oikeasti joskus pelastaa ihmishenkiä.

Mutta skitsofreniasta ym. diagnooseista. Tietenkään diagnoosi ei vielä tee kenestäkään vaarallista, mutta on myös myönnettävä että jotkut ihmiset ovat vaarallisia nimenomaan diagnoosinsa puitteissa.
Niin muun muassa ne psyykkisesti sairaat, jotka voivat kohdistaa raakaa väkivaltaa viattomia sivullisia kohtaan.
Kyseessä voi olla psykoottisuus, tai epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, tai ns. psykopatia.

Muistampa muuten, kun olin itse töissä kotisairaanhoidossa joskus 5 - 6 vuotta sitten. Asiakkaana oli eras skitsofreniaa ja persoonallisuushäiriöitä sairastava vanha nainen, jonka käytös saattoi joskus olla todella häijyä ja arvaamatonta. Minusta hän kuitenkin piti, tai vähintään hyväksyi minut. Hänenkin kohtalonsa kuitenkin taisi olla se, että hän olisi tarvinnut kokonaisvaltaisempaa hoitoa kuin kotisairaanhoidon piipahdukset joka toinen päivä.


Aiheena on Kannattaisiko perustaa psykiatrien uhrit ry?

Kuten niin useasti aiemminkin lähtee otsikon aihe rönsyilemään miten milloinkin. Itse harrastan myös tätä typerää tapaa. Olen kuitenkin päättänyt jo pari päivää sitten, että tästä lähin yritän pysyä otsikossa mainitussa aihepiirissä.

Kun aiheena on kannattaisiko perustaa psykiatrien uhrit ry, niin Valtio-mies alkaa muistuttamaan kuinka vaarallista sakkia kaikki mielisairaat ovat. Tässä jälleen näemme Valtio-miehen pätemisen tarpeen aivan käytännössä. Stereotypia loistaa kirkkaasti tässä asiassa: Kaikki skitsofreenikot ovat jakomielisiä sekä harhojensa vallassa ja ovat valmiita murhaamaan kaiken elävän välittömästi. Sekä kaikki psykopaatit ovat vähintään sarjamurhaajia sekä insestin uhreista tulee väistämättä pedofiileja tai harrastavat vähintään ruumiinsyöntiä sekä -naintia.

Siis en ymmärrä miksi moista itsestäänselvyyttä pitää tähän ketjuun kirjoitella. Kaikki tietävät, että nykyään hoitoresurssit sen kuin pienenevät ja paljon ihmisiä jää ilman hoitoa mielenterveyspuolellakin.

Minä en ymmärrä Valtio-miehen asennetta tavalla tai toisella “poikkeavia” ihmisiä kohtaan. Olen lapsuuteni viettänyt ison kehitysvammalaitoksen alueella. Siellä näki jos vaikka minkälaista vammaista laidasta laitaan. Erilaatuisia hulluja itseni lisäksi olen tuntenut koko ikäni ja vanhempien ammattien vuoksi olen tosiaan nähnyt ja kuullut erilaisia juttuja koko ikäni. - Samanlaisia ihmisiä he kaikki ovat kuin mekin. Sairaus ja terveys käsitteenä on mielestäni vähän pielessä. Mä käsitän, että ihmisen elämässä molemmat ovat läsnä koko elämän ajan. Se, että joku sairaus puhkeaa, johtuu tietysti perintötekijöistä sekä altistavista elämän tapahtumista tai elämäntavoista. Välillä ollaan terveempiä ja välillä sairaampia.

Enoni oli sotaveteraani, jolta jalat lensi miinassa taivaan tuuliin. Töissä hän kävi paperitehtaalla kuitenkin kävellen proteeseilla joka päivä niin kauan kuin pysyi. Kun hän jäi kotiin ja pyörätuoliin, kunta lähetti hänelle kodinhoitajat käymään. Tämä terve sotaveteraani vihasi ajatusta, että akat tulee hänen kotiinsa hääräilemään ja äityi heille niin häijyksi, että hoitajat kieltäytyivät ehdottomasti menemästä sinne. - Että ei sitä skitsofreenikko tarvitse olla, että vanha ihminen äityy häijyksi.

Mutta kun on kyseessä pelkääväinen ja herkkä ihminen, jolla ei ole oikein kokemusta ihmiselämän koko kirjosta, niin kannattaisi hakeutua aivan toiselle alalle, jos kotikäynti oli nuin peloittava kokemus, että täytyy tässä ketjussa siitä kirjoittaa.

PS. Olen myöskin sitä mieltä, että joku yhdistys aiheen tiimoilta olisi syytä perustaa. Nimi voisi olla kyllä hieman neutraalimpi, koska tuo psykiatrien uhrit ry ei mielestäni ole ollenkaan rakentava. Kyllä psykiatria tekee aivan varmasti jotain hyvääkin! - Selasin mielenterveyssivustoilla ja löysin pari paikkaa, oliko helmi ja taimi tai joku muu sellainen sivu, jossa keskustelupalstalla yksi nainen kertoi huonosta hoitokokemuksestaan, jota hän nyt jälkeenpäin työstää terapiassa. - Mutta nämä sivustoilla on tietty kytkentöjä ties mihin, joten yksityinen sivusto olisi paras ratkaisu, eikä minkään olemassa olevan instanssin alaisuudessa oleva.

Tuolla toisella mantereella huomioni kiinnittyi Bellin valtavaa puhelinluetteloa selatessa siihen, että julkisen sektorin sivuilla oli aina ensimmäisenä kissankokoisilla kirjaimilla valitusmenettelyt palveluista. Sellaista en ole Suomessa tavannut. Valituksen tekeminen aivan mistä hyvänsä täällä vaatii varsinaista salapoliisityötä.

Huonoa kohtelua tai hoitoa saanut sairas ihminen ei jaksa tehdä valitusta. Hän haluaa unohtaa mitä pikimmin koko jutun ja ryömiä koloonsa kuolemaan rauhassa tai haavojaan nuolemaan. Monta kertaa avun saaminen on niin suuren työn takana, ettei sitä jaksa edes yrittää hakea. - Varsinkin itsemurhantekijät eivät etukäteen kerro tai uhkaile aikeillaan, vaan tekevät itsarin kaikkien yllätykseksi. Sitten on näitä huomionhakuisia päihteilijöitä, jotka rassaavat ympäristöä aikeillaan ja pieleen menneillä yrityksillään.