Kannattaako oma raittius "julkistaa" ja miten??

Häpeäsalaisuudet sitoo energiaa. Kertominen vapauttaa. Kokeilkaa vaikka pieninä annoksina ensin. Kirjoittelua tänne, uskoutuminen ystävälle, toteaminen työkavereille jne. Aste asteelta energiaa vapautuu ja häpeä hälvenee… :stuck_out_tongue:

basi, minä uskon tuohon ja olen aloittanut jo. En julista mitään, mutta kerron jo juoneeni oman osuuteni. Yksi sukulaiseni toppuutteli minua, mutta sanoin, että asia on näin :slight_smile: Vapautti energiaa ja en kokenut yhtään häpeää. Olin itseasiassa ylpeä, kun olin päättänyt elämäni suurimman ongelmani korjaamisesta :slight_smile:

Olen samoilla linjoilla Rahvaan kanssa. Olen sanonut, että olen jo oman osuuteni tehnyt olut- ja alkoholiteollisuuden tukemisessa tms. Olen myös sanonut, että alkoholi aiheuttaa terveydellisä ongelmia minulle, mikä tietysti on totta. Minulle se aiheuttaa pahaa masennusta ja niin monelle muullekin. Kuinkahan monta turhaa masennushoitoa ja lääkereseptiä tehdään vaan sen takia, että ihmiset juo?

Niin, mikähän on pahinta, mitä voisi tapahtua jos jollekin puhuu?

Tietysti kannattaa katsoa mitä ja kenelle puhuu. Olen kyllä muutamalle ihmiselle sanonut mutta kaikken helpottavinta se oli todeta AA-ryhmän kokouksessa. Kaikkihan siellä on samassa veneessä ja taatusti ymmärtää.
Tärkeintä minusta oli se tavaton helpotuksen tunne kun asian sai reilusti sanottua.

Olen sitä mieltä, että niin kauan kuin asia vaan pyörii omissa ajatuksissa se ei edes oikein ole olemassa mutta rasittaa tavattomasti.

Olen miettinyt, että miten tähän vastaisin… Minä en nimittäin ollenkaan muista, miten asian otin puheeksi vaikkapa oman perheeni kanssa! Ja milloin… Mulla on mielikuva siitä, että olin ollut raittiina (=juomatta, oivallus oli tuloillaan) jokusen päivän, kun sanoin puhelimessa äidilleni (joka ei edes tiennyt, kuinka paljon join) että eiköhän tää ollut tässä. Ja kerroin koko tarinan siinä samantien.

Sitten kerroin siskolle, joka oli silloin ollut jo jokusen kuukauden juomatta, en ollut tiennyt sitä. Miehelle sanoin tietysti heti ensimmäisenä… Jossain vaiheessa julkistin sen facebookissa kaikille kavereilleni kerralla, oliskohan ollut silloin kun olin ollut kuukauden juomatta…taisi olla pidempi aika, pitääpä tarkistaa, kaipa se on siellä tallella. Facebook on muuten osasyy siihen, miksi raitistuin! Aiemmin mokailin vain yhdellä foorumilla, missä kukaan ei tuntenut minua oikeasti, mutta facebookissa hölmöilyni näki liian moni kerralla, häpeä kasvoi liian suureksi.

Jotenkin mulle on ollut alusta asti selvää, että en salaile tätä ollenkaan. Enhän salaillut juomistanikaan… Juomisellani lähestulkoon ylpeilin jossain vaiheessa (ja se on outoa, koska olen nainen ja sen juomismäärillä rehentelyn olen käsittänyt nyttemmin aika miehiseksi ominaisuudeksi…) ja nyt kerron samalla ylpeydellä raittiudestani!

Olen puhunut asiasta varmaan monenkymmenen eri myyjän kanssa, omassa lähikaupassa ja kaupungissa, parturi-kampaamo(i)ssa, mattoasiakkaiden kanssa, ihan missä vaan. Jos juominen tulee puheeksi, niin sanon vain, että minä lopetin ne hommat. Ja jos kysytään miksi, sanon että koska kalja vei naista, eikä toisinpäin, niinkuin pitäs. Ja kysyttäessä kerron toki enemmän. Verenluovutuksessa “elämää nähneen” näköinen hoitaja kyseli oikein kiinnostuneena, että miten pystyin lopettamaan! Ja kerroin kuten asia oli, eli olin juonut jo tarpeeksi, ratkaisu muodostui ilman tietoista päätöstä. Minä vain tiesin, että nyt se loppui.

Tää avoin linja sopii mulle, en sano että kaikkien pitäisi tehdä samoin. Minä kerron kaikille avoimesti myös lapsettomuudestamme. Molemmista asioista kerron siksi, koska kumpikaan ei ole mikään häpeän aihe. Mitä enemmän niistä puhutaan, sitä enemmän ihmiset ymmärtävät toisiaan. Haluan julistaa “raittiuden ilosanomaa”, näyttää ihmisille, että näinkin voi elää ja hyvin voikin! Haluan vapauttaa ihmiset siitä pakkoajattelusta, että alkoholi kuuluu elämään itsestäänselvästi. Ei ookkaan mikään pieni missio se… :laughing:

Ja sanonpa nyt vielä senkin, että tiedostan olevani sangen onnekkaassa asemassa, koska olen työtön. Täällähän on mainittu, ettei raittiutta kannata työpaikalla mainita, kun sitten sille raittiille määrätään kaikki viikonloppu- ja iltavuorot. Siinä pitäisi vain rohkeasti nousta puolustamaan itseään ja oikeuttaan vapaisiin viikonloppuihin. Ja sitten saada potkut. Joo, en puhu työelämästä mittään, ku en tiiä… :slight_smile:

Mut tuossa oli minun ajatuksiani aiheesta.

En tuo omaa raittiuttani mitenkään erityisemmin esille. Jos tulee tilanne missä sen voi luontevasti mainita niin sitten kerron. Joskus on ollut ihanan pöllämystyneitä ilmeitä, tyyliin ; etkö edes hyvän ruuan kanssa viiniä :open_mouth: En, koska vesi on ruokajuomana oikeesti parempaa.
Käytän myös usein sanontaa ; kun yksi on liikaa ja tuhat liian vähän niin silloin kannattaa lopettaa.

Tuo “ruokajuoma”-juttu on muuten jännä! Miä en syödessäni yleensä juo yhtään mitään. Koska nimittäin puren ruokani. Jos ruuan puree tarpeeksi hyvin, niin se menee alas sujuvasti ilman mitään huuhtelua. Tosin siihen vaikuttaa kyl sekin, mitä syö. Minä syön esim. kokolihaa todella harvoin. Kerran sain ihan ravintolassa niin sitkeää pihviä, ettei se mennyt alas huuhtelematta. Mutta silloin en ollut vielä raitistunut, joten asia ei muodostunut ongelmaksi… :unamused:

Ruokajuomasta sen verran, että kun tuossa olin vuoden ajan juomatta alkoholia, niin usein ruokapöydässä alkoi se viinin kehuminen ruokajuomana, jota minä en sitten ottanut. Kysyin suht usein, että moniko teistä sitä joisi, jos siinä ei olisi yhtään alkoa. Ekalla kerralla yksi sanoi heti, ettei sitä paskaa joisi tippaakaan. Viimeksi kysyessäni yksi sanoi, että nyt kun noin kysyt, niin en itseasiassa joisi. Muutama sanoi, että alkoholitonkin menisi. Minä pidän vettä parhaana ruokajuomana. Joidenkin ruokien kanssa käy hyvin maitokin, mutta ravintolassa ruokia haluaa vähän maistaakin, joten vesi on ihan paras.

Kun tässä kulunutta vuotta muistelen, niin kyllähän minäkin sain juomattomuuttani perustella, eikä siihen läheskään aina riittänyt se, että on huomenna menoa tai olen autolla. Kyllä minä taisin suurimmaksi osaksi sanoa, etten nyt ota. Alkoholistikeskustelu oli toisten huulilla, mutta en sitä enempää avannut.

Tänään muuten sanoin pienelle pöytäporukalle, että minun ryyppyreissut on nyt tehty. Kukaan ei sanonut mitään…mitähän se tarkoitti? :open_mouth:

Tämä oli kyllä tosi hyvä oivallus Entiseltä juopolta; siis kukapa niitä juomia joisi, jos niissä ei olisi etanolia. Minä olen pitänyt siksi syyt visusti itsessäni, että minusta ei vielä ole kyseenalaistamaan kenenkään juomisia. Koska olen nainen, kaikenlaiset terveysrempat ja lääkekuurit ovat olleet ihan uskottavia selityksiä. Toki olen omalle perheelle ja ystävilleni kertonut. Kukaan ei ole heistä valintaani kyseenalaistanut. Ehkäpä ajan kanssa kerron myös muille. Häpeää minä en oikein enää tunnista, häpesin juomistani, tästä tunnen joka päivä iloa ja ihan pikkaisen myös ylpeyttä. En olisi ikinä uskonut, että minä pystyn tähän.

Kysyin suht usein, että moniko teistä sitä joisi, jos siinä ei olisi yhtään alkoa. Ekalla kerralla yksi sanoi heti, ettei sitä paskaa joisi tippaakaan. :laughing:

Se on ihan oikeaa kyseenalaistamista.

Minun rajani menee siinä että jos ruoassa on alkoholijuomaa mausteena, tyyliin punaviinikastike, en ala siitä kieltäytymään mistään dogmaattisista syistä. Joku alkoholipitoinen jälkiruoka on sitten eri juttu, tai vahvasti viinalla maustettu.

En itse myöskään halua jeesustella sillä, ettei alkoholinkäytön lopetettuaan mitään menettäisi - totta kai menettää. Mutta kun pointti ei ole siinä, vaan siinä mitä alkoholinkäytöllään on jo menettänyt, tai menettämässä ja siinä mitä juomisen lopettamisella saa - minun tapauksessani mahdollisesti vaikka elämän.

@KM47: Toki on oikeaa kyseenalaistamista, on vaan niin hauska visio siitä ruokapöydän meiningistä kun mieli yhtäkkiä melko jyrkästi muuttuu kunhan joku vaan osaa kysyä oikean kysymyksen :smiley: .

Jos tuota vähän tarkemmin miettii, niin mitä positiivista lopettaessaan menettää??

Minulle menetys on ollut nousuhumala, yleinen humalan tunne ja kaikenlainen mukava koheltaminen humalassa. En kaipaa niitä enää, en halua olla noloissa tilanteissa, munata itseäni tai edes antaa itsetäni sellaista vaikutelmaa, kuin mitä humalassa minusta tulee. Minä en ole oma itseni humalassa, koska teen ja toimin “itseäni vastaan” koko kännäilyn ajan. Lisäksi alkoholi tuo oloni alakuloiseksi, ainakin seuraaviksi päiviksi. Viimeisestä rännistä en ole henkisesti vieläkään toipunut, vaan rakentelen itseni ehjäksi pidemmällä aikavälillä…ihan kuin olisi “luotolla” juonut ja nyt on sitten maksun aika.

Raitista oloa ei voita mikään :wink:

Minulla raja taas pysyy myös ruokien suhteen. Sekä dogmaattisista syistä,että sen takia että makuärsyke toimii mulla myös tässä yhteydessä varsin luotettavasti. Tällainen “sianliha muslimeille”- linja on selvä mustavalkoisasetelma jolla en mitään menetä.
Sensijaan allekirjoitan toisen kappaleesi. “Menetin” lopettaessani koko sosiaalisen lähipiirini- onneksi. Kuitenkin ennenkaikkea ulkoaohjatun selvän päivä- ja viikkorakenteen joka oli rakentunut täysin alkoholin varaan. Onneksi myös tämä on menneisyyttä. Tilalle tuli suuri tyhjiö. Minun pointtini lisäyksenä sun pohdintoihisi on,että tätä tyhjiötilaa kesti vain niin kauan kun olin etsinyt ja löytänyt vaihtoehtoja.
Mielestäni oleellinen osa prosessia. Eikä helppoa. Ja paljon työtä vaativaa. Mutta eihän kukaan ole väittänytkään raitistumisen helppoa olevan. Kannattavaa kuitenkin.

Mun perustelut ja defenssit on takanapäin. Parhaiten onnistuu kun luopuu liioista sanoista ja vain elää raitista elämäänsä. Kyllä se huomiodaan ajan mittaan. Kysyjille, epäilijöille ja muille kiusanhengille mulla oli/on yksinkertainen vastakysymys takataskussa: “teenkö jotenkin sekavan vaikutuksen?”. :wink:

Tämä sivusto antaa paljon hyviä ajatuksia, joista yksi on tämä andanten kirjoittama. Kun niitä juomisajan mokiankaan, ei ole tullut toitoteltua, niin miksi sitten alkanutta raittiuttaankaan. Itse kai säikähdin vuoden raittiuden jälkeistä ränniä niin, että tuli pakottava tarve todistella kaikille, että tämä oli moka. Nyt elämä jatkuu ihan kivasti, ihan kuin ennen tuota reissua. Ketuttaa vielä vähän, jos muistelee reissua…muutta ei sitä kai enää kannata murehtia.

Jäin itsekkin miettimään lisää tuota menettämisasiaa. Pitkiä iltoja ystävien kanssa, olenko menettänyt ne? En ole. Huikean tanssitranssin tai yhdessä musisoimisen energian? En ole. Huikeimmat nousut ja jyrkimmät laskut? Ehkä, toivottavasti. Kysymys uskoakseni on siitä että nämä lukeutuvat asioihin, jotka vain pitää opetella uudestaan. Helppoa se ei ole, eikä pidäkään olla.

On ollut hienoa huomata kuinka musiikki on alkanut jälleen tuntumaan joltakin. Vaikka päihteet yleensä ja varsinkin kannabis " boostaavat " kokemusta musiikista, on tämä kohdallani kääntynyt itseään vastaan, olen boostannut polttelulla vain täydellistä turtumustani. Nyt saan oikeasti kokea musiikin, mieletön energia suonissani tai kyyneleet silmissäni.

Toinen hieno ilmiö on ala- ja yläkerran herääminen. Toissayönä paneskelin unessani todella kauniin naisen kanssa, eikä uneen liittynyt mitään kummallisia tai häpeällisiä tuntemuksia. Pelkkää positiivista seksuaalista energiaa. Ja on hienoa ylipäätään nähdä unia, putkien aikana kun ne ovat joko kadoksissa, tai sitten pelkkää kauhua.

Taisi joku jo sanoakin sen, että raittius paljastuu parhaiten vähitellen, niin itselleen, kuin muillekin mikäli se on aitoa. Liika puhuminen juomattomuudestaan kertoo yleensä vain omastakin epävarmuudesta, selityksen maulla kuorrutettuna. Harvempi niitä selityksiä edes kaipaa, kun lähes kaikille riittää se, että ihminen on vain rehellinen oma itsensä.

Raittius kannattaa kyllä, mutta selityksistä en sitten tiedä.