Kannattaako oma raittius "julkistaa" ja miten??

Hyvät ystävät,
olen saanut täältä paljon arvokkaita neuvoja, tukea, mielipiteitä ja haluan niitä taas!
Raittiuteni on hyvällä mallilla, koska osaan olla jo ilman alkoholia. Tässä kuussa tehty tarkoituksemukainen ja tyhmä ryyppyreissu tuli tehdyksi siksi, että halusin nähdä missä minä oikeasti olen. Huomasin, että en ihan oikeasti halua juoda enää yhtään, en toki osannutkaan! Olen valmistautumassa sanomaan julkisesti, ettei alkoholi minulle sovi ja että olen jatkossa Raitis mies. Tämä kolmesta syystä.
Ensimmäinen ja tärkein on se, että julkisuus tukisi tavoitettani olla raitis.
Toiseksi siksi, että en enää jaksa selitellä ja kiemurrella juomattomuuttani.
Kolmanneksi, haluan menna elämässä eteenpäin, raittiina!

Millaista kokemusta omaatte tällaisesta vapaaehtoisesta ulostulosta?
Miten omaan ulostuloonne on suhtauduttu työpaikoillanne??
Miten “ulostulo” ehkä kannattaisi hoitaa…ajan kuluessa kertoen?

Olen ylpeä raitis ja haluaisin olla sitä rauhassa!

Henkilökohtainen kokemukseni ulostulosta; Ensiksi pitää kertoa se, että en ole koskaan yleisesti lähtenyt julistautumaan raittiiksi, vaan olen valinnut ajan, paikan ja korkeintaan yhden ihmisen, jonka kanssa olen puhunut raitistumisestani. Kaikille en ole edes yrittänyt sanoa mitään, mutta tärkeimmille ihmisille kaiken välttämättömän. Luullakseni kaikki ne ihmiset tietääkin sen, joille sillä on merkitystä ja ne joille sillä ei ole merkitystä, unohtavat sen luultavasti samantien.

Ps. Olen kyllä saanut puhua isommille porukoille alkoholismista ja omasta raittiudesta, sen syistä, keinoista ja siitä mitä se on tuonut tullessaan, kun on kutsuttu, mutta se on eri juttu ja ei siitä sen kummemmin.

En tiedä varmaksi, mutta itse ainakin koin kaksistaan puhumisen hyödyllisemmäksi, kuin että sen tekisi esim kolmelle. On ollut ihmisiä, joille se minun avautuminen on auttanut puhumaan omistakin ongelmasta. Tärkeintähän on ollut se, että olin itse valmis avautumaan, puhumaan asioista, jotka koen tarpeen muidenkin tietää ja niistäkin joita haluan puhua ihan muuten vaan. Muille kuin alkoholisteille puhumisella on ne omat riskinsä, kun vallalla on muitakin näkemyksiä alkoholismista, kuin se minkä itse omaa. Sitä puhumista piti siis oikeasti miettiä, harjoitella ja siihen harjoitukseen kävi ne ihmiset joille oli jotenkin helpompi avautua. Harjoitus tekee mestarin.

Mutta mitä tulee työnantajaan, niin juuri minun tapauksessa se oma avautuminen on avannut vain lisää ovia. Oli tilanne ja hetki sekä mahdollisuus puhua asioista, kuten ne ovatkin ja vaikka sitä en varmaksi tiedä, niin uskoakseni se myös pelasti paljon asioita, kuten antoikin.

Läheiset sen tietysti tietää, olenhan saanut “hyvittää” heitä jo pitkään.

Tärkeimpiä asioita voisi oikeastaan listata mitä rehellisyydessä eläminen on tuonut tullessaan, mutta en jaksa kirjoittaa niin pitkään, :smiley:

Edit: Kerro, kun olet valmis siihen, kun tarkoitusperäsi on aidot ja vilpittömät. Kerro sillä ajatuksella, ettei kaikki ole valmiita kuulemaan kaikkia, eikä kaikki ole valmiita pitämään tietoa itsellään sellaisenaan. En luo mustia pilviä päällesi, enkä ikäviä ihmisiä ympärillesi, kunhan koetan valmistaa sinua siihenkin, että sitä omaa asiaa on pakko oikeasti miettiä, sen ajankohtaa, tilannetta sekä oikeutusta kertoa kaikille. En suosittele vannomisia, en julistautumisia, en suureen ääneen asioistaan puhumisia, en suurille joukoille, en aina edes työnantajillekaan, jos itse ei ole valmis siihen mitä siitä seuraa. On ihmisiä joille toisen raittius on mahdoton paikka, mutta uskon kyllä, että ne ihmiset on helppo karsia listaltaan ja jos vahinko käy, niin sekin on osattava ja otettava vastaan.

Itse olen saanut kokea vain positiivisia asioita, mutta olen myös tehnyt niinkuin puhunkin. En ole julistaunut vuoden raittiiksi, en ole vannonut mitään kenellekään. En ole myöskään odottanut hyväksyntää, tai mitään muutakaan, kun asioilla on tapana järjestyä parhain päin. Parhain päin asiat on nytkin, mitään ei puutu, jotain on liikaa, mutta sekin lähtee lenkillä.

Raitista päivää ja mieltä.

No, mun viimeisimmässä työpaikassa (jossa käyn edelleen keikkahommissa) mut lasketaan kai ns. omakokemuksellisuuden omaavien… kröhöm… “kallisarvoisten” työntekijöiden luokkaan.

Tai ainakin näin eräät johtoportaan ihmiset ovat minun antaneet ymmärtää, kuten myös sen että kilpailutustilanteessa palveluntuottajat (eli kilpailijat) saavat pisteitä siitäkin, kuinka paljon omakokemuksellisuuden omaavia työntekijöitä voivat ilmoittaa riveissään olevan. :astonished:

Itte en oo omaa päihdetaustaani töissä ikinä revitellyt kenellekään, en työkavereille enkä asiakkaille. Joillekin työkavereille vasta monen kuukauden jälkeen selvisi kautta rantain, että mullakin on päihdeongelma tausta.

Asiakkaat puolestaan on joskus hellyttävän ja ihanan suoria. :smiley: Muistan ekan kesäni työpaikassani, kun eräs hurmaava miesasiakas töksäytti heti ensi tapaamisellamme: “Ootko sä entinen [huumeiden] käyttäjä, kun sulla on noita tatskoja??”
Suoraan kysymykseen annoin tietysti suoran vastauksen, että olen alkoholisti. : )

Päihdeasiakkaat suhtautuvat tosiaan ihan eri tavalla oman päihdekokemuksen omaaviin työntekijöihin. He ikäänkuin kuuntelevat tarkemmin, ja saattavat olla avoimempia tällaiselle työtekijälle.
Tietysti jossain paikoissa (esim. A-klinikalla tms) voi olla sellaisia asiakkaita joilla ei ole vielä paljon hoitohistoriaa päihdehoidossa, ja heistä saattaa olla jopa hämmentävää jos siinä vastaanottavan työntekijän paikalla istuukin entinen juoppo tai nisti. :smiley:

Ai niin mutta mitä tulee yleensä työpaikkoihin… niin kyllä kannattaa kertoa raittiudesta kaikissa työpaikoissa. Ei siitä isoa numeroa tartte tehdä, mutta asia kannattaa mainita etenkin työpaikan juhlia ennen.

Tässä asiassa meillä jokaisella mahtaa olla oma tyylinsä. Itselleni on tullut ajan myötä tärkeäksi puhua sairaudestani mahdollisimman avoimesti, motiivina lähinnä se, että ihmiset yleensä alkaisivat avoimemmin puhua ongelmistaan.

Aika yleensä näyttää kuinka toimia. En minä ensimmäisenä lähtenyt julistamaan raittiuttani, mutta aikojen kuluessa, päästessäni sinuksi itseni sekä menneisyyteni kanssa, olen voinut alkaa puhua asioista suoraan, aina muistuttaen sitä, että tämän päivän raittiuteen keskittyen, sairauteni pysyy koteloituneena, mahdollistaen normaalin elämän elämisen. Toisin sanoen, voin tehdä ihan mitä tahansa, kun teen sen selvin päin.

Minäkin komppaan vielä tuota, vaikka kuinka aluksi tekisi mieli mennä torille huutamaan raittiuttansa, niin kannattaa antaa aikaa opiskella itseään lisää, kun ehtiihän sitä myöhemminkin, jos enää näkee tarvetta sille huutelulle.

Alkuun puhuin joillekin “tipattomasta toukokuusta”. Sitten “tipattomasta kesäkuusta”. Hiljalleen huomasin helpoimmaksi todeta, etten käytä alkoholia. Yleensä se ei ketään vaivaa, mutta joku saattaa joskus ryhtyä kehuskelemaan alkoholin ihanuutta. Silloin yleensä totean - “Juo sinäkin ensin pois se satatuhatta pulloa keppanaa ja jatketaan keskustelua sen jälkeen”.

Eipä tuohon kysymykseen taida löytyä selkeää, yksiselitteistä vastausta. Riippuu tilanteesta.
Ammattilaisille ei tarvitse selitellä. Olin Italiassa ryhmämatkalla. Mentiin illanviettoon. Ovella jokaiselle tarjottiin lasi (samppakaljaa, tai mitä lie). Kohteliaasti sanoin, että ei kiitos. Asia oli sillä selvä, tarjoilija oli varmaan kymmeniä, ehkä satoja kertoja törmännyt ihmisiin, jotka eivät uskonnollisista, moraalisista, lääketieteellisistä tai muista syistä käytä alkoholia. Sama pöydässä. Jos tarjoilija olisi osoittautunut ihmettelevänsä tai ruvennut tyrkyttämään, hän olisi vain paljastanut ammattitaidottumuutensa. Mitä korkeatasoisempi paikka (ja olen ollut lähetystönkin kutsuilla), sitä joustavampi on suhtautuminen. Että se tiedoksi niille, jotka eivät hienossa paikassa “kehtaa” olla ottamatta.
Ne työ- ja muut toverit, jotka tietävät juomatyylinini, ovat kieltäytymisestä vain helpottuneita. Jotkut jopa (ainakin hienovaraisesti kiertäen) toteavat, että “jo oli aikakin”.
Muissa porukoissa olen yleensä pyrkinyt vihjaamaan, että olen kyllä “villissä nuoruudessani” käyttänyt viinaksia. Jokainen saa sitten vetää asiasta omat johtopäätöksensä. Tilanteesta ja porukasta riippuen. Esimerkiksi kerran ravintolassa nuorempi kaveri kysyi minulta viinahyllyä katsellessaan “Mitäs sinä alan miehenä voit suositella?” Mihin minä “Jos minun asiantuntemustani kysyt, niin mennään huoltoasemalle.” Juttu meni vitsinä, mutta hän käsitti, että kyllä siinä jotain perää oli.
Aika hyvä selitys joissain tilanteissa oli se, jonka kerran kuulin: “Jokaisella ihmisellä on tietty määrä viinaa, jonka hänen täytyy elämäntä aikana juoda. Ja minä olen jo juonut sen.”
Jotkut tietysti pyrkivät väkisin tyrkyttämään, “Kyllähän sinä pienet voit ottaa. Et kai sinä rupea porukan petturiksi…” Ja ne tyrkyttäjät ovat yleensä sen verran juovuksissa, että eivät mitään selityksiä kuuntele. Harmittavia tyyppejä, heihin tuskin mitään pätevää vastausta löytyy (en ainakaan minä ole löytänyt).
Useimmiten kieltäytyminen käy yhtä joustavasti kuin silloin, kun joku tarjoaa tupakkaa, ja minä kieltäydyn. Joku saattaa kysyä, olenko koskaan polttanut, mihin minä vastaan, että kyllä nuorempana. Ja asia on yleensä sillä selvä, ei kukaan ole ruvennut tyrkyttämään, että “kait sinä nyt yhdet voit polttaa, nämä ovat kevytsavukkeita.” Joku saattaa kysyä, miten pääsin eroon, jolloin tietysti kerron oman kokemukseni. Ja toivon, että se auttaa häntäkin, jos hän yrittää lopettaa.
Yleensä ei mielestäni ole tarvetta tarkemmin selittää juomahistoriaansa. Sillähän ei ole merkitystä nykytilanteessa. Jotenkin kannattaa vihjata, että sellaista on olemassa. Monessa muussakin asiassa kannattaa mielestäni “tunnustaa” asiat, jotka saattavat joka tapauksessa tulla toisen tietoon joskus. Ettei tule tilannetta: “Kyllä se on niin raitista olevinaan, mutta minä tiedän että on se ryypännyt rajustikin.”
Vaikka kuinka kuuntelisi pateviä(?) neuvoja, niin kyllä raittius joskus aiheuttaa hankalia ja kiusallisia tilanteita, vaikka yllättävän harvoin. Niistä tietysti selviää sillä, että ottaa tarjotun ryypyn. Ja sitten vähän ajan kuluttua käy niinkuin eräällä reissulla, jossa porukka yksimielisesti ilmoitti matkanjohtajalle, että kukaan ei suostu olemaan erään tyypin kanssa samassa huoneessa yötä. Jos minä en olisi “kehdannut” kieltäytyä “pakollisista” ryypyistä, niin olisin melko pian ollut se eräs tyyppi.

[quote=“Smokki_ja_Sikari”]
quote]
Kappas, moro Smokki, kuis hurisee.

Moi! Olen itse uutuuttaan kiiltävän raittiuden alussa ja luonnollisesti asia on tapetilla 24 / 7. Joudun olemaan ja saan olla paljon baareissa yms. ympäristöissä hommissa, eikä nämä aina ole mitään luksuspaikkoja. Mennä perjantaina varustauduin keikkaan omilla alkottomilla oluilla kun en tiennyt tarjoileeko paikka moisia. Kysyin baarimikolta että mikä heillä on politiikka asian suhteen kun minä en käytä alkoholia. Hän sanoi että ei, hae tiskiltä, heiltä löytyy. Kaveri jatkoi että miksi en käytä alkoholia ja minä vastasin että jos otan, en osaa lopettaa, ei kuitenkaan niin etten oluen mausta pitäisi. Kaveri totesi että huomaan, hymyili ja loppuillan tarjoili minulle automaattisesti alkoholitonta.

Itselläni linja on se, että jos joku kysyy positiivisella etumerkillä niin en ala paskaa jauhamaan. Sitä lajia kun on akuutin päihteilyn aikaan riittänyt. Muutoin en koe tarpeelliseksi asiasta pitää meteliä, olen minä paljon muutakin kuin päihdeongelmainen.

Kaikkea hyvää sinne, terv. R-R

Toisinaanhan päihdeongelmainen saattaa kertoa juoneensa vain 1000 keppanaa, kyllästyneensä siihen sitten ja siirtyneensä sen jälkeen kannabikseen, Subuun ja amfetamiiniin.

Porttiteoria pitää paikkansa, mutta useimmille se ensimmäinen portti on alkoholi. Tai tupakka!

Jos ihminen joisi keppanaa vaikkapa 15 pulloa päivässä mikä on aika huima määrä, niin 100 000 pullon juominen kestäisi 6666,6 päivää! :open_mouth: (“six six six…” !)

6666 päivää tekee yli 18 vuotta, ja juuri tämä aikahan etenkin miespuolisten alkoholistien on usein juotava, ennenkuin he huomaavat koko onkelmaa. Tosin jos vauhti olisi tosiaan se 15 pulloa joka ikinen Jumalan päivä, voisi havahtuminen tapahtua hieman nopeammin, ehheh.
Naiset sietävät alkoholia heikommin, ja alkoholismikin etenee keskimäärin nopeammin.

Mutta the point of the view on se, että nykyajan ja tulevaisuuden päihdeongelmainen on yhä useammin sekä laillisten päihteiden (alkoholi, lääkkeet) että laittomien päihteiden (huumeet, katukauppa-lääkkeet) sekaisin käyttäjä.

Alkoholiongelma on siitä “kiva”, että sen kehtaa nykyaikana tunnustaa yleensä työpaikallakin, ja sitä myös usein ymmärretään ja sille tiedetään olevan hyvää hoitoa johon työntekijän voi ohjata potkujen sijasta.
Mutta auta armias jos ihmisellä onkin huumetausta, eli hän on kauhea “narkkari”! Tuomitsevuus ja ennakkoluuloisuus ovat yleensä tällöin pahempia vaikka henkilö oisi ollut raittiina 10 vuotta, kuin jos hän on vain suht “harmittomana” pidetty juomaveikko.

Toi on Keto niiiiiiin totta. Koskakohan Isäinmaamme siirtyy näissä asioissa 2000-luvulle ja todellisuuteen, kukkaruukkujen kriminalisoinnin, varoitustarrojen ja hoitopaikkojen lopettamisen sijaan?

Avoin ja rehellinen linja alun miettimisen jälkeen on ollut minulle sopiva linja. Aika hienoja asioita on seurannut avoimuudesta sekä työssä että yksityiselämässä. Olo on vapautunut, enkä ole kokenut että kukaan olisi yrittänyt haavoittaa minua menneisyyteni takia. Oikeastaan olen aika iloinen alkoholimistani, koska minusta tuntuu että olen saanut jotain ainutlaatuista sen vuoksi. En väitä etteikö ilmankin olisi pärjännyt, mutta mikään ei kestä ilotsemasta juuri tästä omasta elämästä juoppouksineen, raitistumisineen, virheineen kaikkineen. Avoimuudessa on myös sellainen puoli, että ihminen jolla ei ole salaisuuksia ja joka on ne käsitellyt, niin häntä on aika vaikea loukata. Tietynlaiset katseet ja puheet, jos niitä on, virtaavat kuin vesi hanhen selästä

Todella mielenkiintoisia kommentteja, jotka kyllä rauhoittavat omaa julistushaluani. Ajattelin tuossa naivisti omaa raittiuspyrkimystäni, mutta tosihan taitaa olla se, ettei muita kiinnosta välttämättä muu, kuin leimaaminen. Siviilissä minulle on ihan sama, jos joku mököttää juomattomuudestani. Moiseen en aikaani käytä ja mielläni jätän hänen seuransa. Työelämässä homma ei mene noin. Siellä on vaan pakko tulla toimeen laajojenkin ihmsikontaktien kanssa. Minulla taas on vilpitön halu olla juomatta, koska se alkoholi ei tosiaankaan tue tulevaisuuteni tavoitteita. Jos en kerro raittiuspyrkimyksestäni, saan selitellä, vältellä tilaisuuksia, saunailtoja, kokousmatkoja, illanviettoja… Eikä siinä mitään, vituttaa vaan selvää asiaa kierrellä. Jos taas kerron yhdellekin, en voi päättää miten hän sen ottaa ja miten asiaa eteenpäin viedään. Minun on riski ja jos sen otan, voin maksaa sen ottamisesta pahimmillaan aivan liikaa. Suomessa alkoholi on mieletön ongelma, mutta tässäkin huomaa, että se on edelleen tabu. Tuosta huumetaustaisuudesta olen täsmälleen samaa mieltä. En tunne yhtään huumetaustaista(ainakaan tietoisesti), mutta jos sellaisesta keskustellaan missä tahansa pöydässä, niin tuomiota tulee. Minulla ei ehkä ole varaa ottaa mitään riskiä, joten taidan jatkaa Smokki_ja_Sikari linjalla, eli tipatonta treenikautta. Onneksi noita kisoja riittää :slight_smile:

Julkkiksista on löytynyt monia rohkeita, jotka ovat laittaneet “korkin kiinni”, kai se kuullostaa “paremmalta”. Työpaikoilla vastaavista “kokin kiinnityksistä” kuiskutellaan selän takana, ihan kuin se olisi hoidettuna muuta sairautta kummempi. Kaikkihan ei alkoholismia pidä etes sairautena, vaan heikkoutena!

Olen basin kanssa täysin samaa mieltä! Koen myös niin, että alkoholismi tai raittius vapauttaa juomasta. Vuoden raittius nimittäin opetti sen, että elämä on paljon laadukkaampaa ilman alkoholia. Ei väsyneitä aamuja, huonoa ruokahalua, vatsavaivoja, tekemättömiä töitä, unettomia öitä…listaa voisi jatkaa, mutten viitsi ammattilaisille saivarrella :wink:

Olipahan energinen maanantai. Saattoi taas useampi krapulainen olla minun virkeydelleni kateellinen :slight_smile:
Olen siis taas oma itseni, joka oli liiankin kiva juttu. Sain ainakin 20 ihmistä iloiselle mielelle, vaikken mikään klovni olekaan, niin ihmisten piristäminen on nastaa :slight_smile:
Kuten useampi teistä, ajattelin itsekin, että otan raittiuteni puheeksi, jos luonnollinen keskustelutilanne sellaiseen johtaa.Kiitos teille, sain paljon pohdittavaa, joka lopulta johti tähän. Olen siis raittiuden kanssa sen verran sinut, että uskallan sen jopa tunnustaa, riskeistä huolimatta.
Itsellenihän minä tätä raittiutta kuitenkin elän.
:smiley:

Minä olen ollut vain vähän yli 4kk raittiina, mutta juhliin ja illanviettoihin olen mennyt autolla, tai sitten sanon, että koira pitää käyttää kus… ja en pysy sen kanssa pystyssä kännissä. Tai sitten on joskus ollut ns. juuri äsken migreeni, lääkekuuri yms, syy. Tai sitten seuraavana aamuna on jotain, miksi en voi juoda. Eli tavallaan aina minussa on vikaa, kun en juo. Oikeasti, mitä se muille kuuluu?

Jostain syystä minunkin juomattomuuteeni puuttutaan, vaikka eihän sekään muille kuulu, vai kuuluuko? Pitäisikö sanoa, että lähtee lapasesta, niin olisi kysyjällä hyvä mieli?
Ihan kuin KM47, haluan minäkin olla raittiina/ilman viinaa. Itselläni ei ole enää kyse pelkästä alkoholismista, vaan myös siitä, että aamulla on kiva nousta raittiina :slight_smile:
Ellei tässä ala rohjeta sanomaan, että se on loppu, niin pitää jatkaa kiemurtelua. Sekin on parempi, kuin ottaminen. Hauskaa tämä selvänä oleminen, on nimittäin melkoista seikkailua tässä juomakulttuurissa.

Jos vähänkin olet samanlainen alkoholisti, kuin minä, niin ei se ihme ole, jos se juomattomuus herättää aluksi kysymyksiä, kun se juominenkin niitä herätti. Juomiseni herätti myös pelkoja, ainakin läheisissä, joten pikkumurheita nuo juomattomuuteen puuttumiset.

Miten sen oman juomattomuutensa kellekin ilmaisee onkin sitten oma juttunsa, mutta parempi kai siinäkin on kertoa totuus. Itse tykkään käyttää sanoja, olen oman osuuteni juonut, kiitos en välitä juoda, kun en pärjää sen kanssa. Joku voi joskus kysyä jotain, mutta loppujen lopuksi aika harva edes miettii sitä minun juotua osuutta tai sitä miksen muka pärjää.

Tärkeintä on että minä tiedän totuuden.

Nyt totuus on se, että menen nukkumaan.

Mun tilanne on siinä mielessä hassu, että kukaan muu kuin kotiväki ei tiennyt eikä tiedä ongelmastani.
En ole koskaan käynyt kapakoissa ja jos jossain tilaisuuksissa on juotu, olen pitänyt siellä aina tarkan rajan- en siis ole juopunut. Niinpä nyt ei ole tarvinnut kenellekään selitellä, työporukankin illanvietoissa olen jo vuosia - aina- ollut autolla. Bileiden jälkeen aloitin juomisen vasta kotona, sen vuoksi lähdinkin aikaisin pois, kotiin juomaan.
Ja kotona sitä viinaa kyllä aina on. Vävypojat ja mies juovat mitä juovat, samoin omat aikuiset lapset. Jokainen hakee omat juomansa.
Ehkä olen vielä jäänyt johonkin, en tiedä mihin, välitilaan? , kun en kuolemaksenikaan haluaisi/voisi/uskaltaisi tunnustaa kenellekään alkoholismistani.

Tarkemmin kun tässä miettii, niin eihän isommat juhlatilaisuudet ole niinkään ongelma, ellei niissä sitten tarjota vain alkoholijuomia, joista joutuu sitten kieltäytymään tai erikseen pyytämään vissyä. Pienemmät ja tiiviimmät yhteistyöpalaverit(=ryyppyreissut) tuottavat enemmän pään vaivaa, joska sinne lähtökohtaisestikin lähdetään ottamaan.
Rahvas, kerroit hyvin omat reagoititapasi ja aion kyllä tuon apinoida, josko en sanasta sanaan muistaisi, niin ajatuksen kuitenkin. Oma juomiseni on herättänyt eniten pelkoja itsessäni(ehkä läheisissänikin?), joten on pakko tehdä korjausliike, ennen kuin on myöhäistä. Kaikkea ei voi korjata, esim. menetettyä terveyttään. Näin olleen nämä kieltäytymysten murheet ovat todella pieniä, eikä niiden varjolla kannata juoda.
Pidin Rahvaan vastauksista eniten “olen oman osuutenki juonut”, jossa ei sitten oleta kantaa määriin tai sairauksiin, vaan enemmän siihen, että oma mitta on täysi. Sitähän se minullakin on, enempää miettimättä kuinka paha alkkis tässä sitten onkaan.
Tärkeintä on tietää oma tilanne ja toimia sen mukaan.

Miksi? Mikä tekee sinulle tunnustamisen vaikeaksi?

Minulle tunnustamisen suurin syy on ollut häpeä myöntää olevani heikko tämän aineen kanssa ja leimatuksi tuleminen. Olen itsekin pitänyt alkoholisteja heikkoina luusereina, nyttemmin olen huomannut asian olevan ihan toisin. Silti muut voivat ajatella asiaa, kuten minä ennen. Koen nyt, että kun ei tarvitse enää juoda “peläten” ylilyöntejä tms, niin minulla on kaikki paremmin.