Hyviä neuvoja ja hyviä neuvojia on maailma tulvillaan. Aina löytyy kaveri tai ryhmä jossa joko suoraan tai opettavaisia tarinoita kertomalla selvitetään mitä kannattaa tehdä ja miten elellä.
Olen tässä taas joulunajan ja vuodenvaihteen iltapuhteet ja usein aamuyöhön asti nyhvertänyt monikymmenvuotisen täysin tarpeettoman harrastukseni kanssa. Tutkinut edesmenneitä sukulaisiani ja heidän touhujaan, olosuhteitaan ja asioitaan muutaman useiden vuosistojen ajalta.
Ja se on täysin kannattamatonta!
En tule siitä edes viisaammaksi.
En saa mitään arvosanaa tai todistusta tai diplomia tai edes virtuaalipistettä jos tuota tein tai olin tekemättä.
En tule ikinä saamaan tästä minkään mutkan kauttakaan kolikkoakaan rahaa.
En tule yhtään tervemmäksi, en voimakkammaksi, nopeammaksi, en edes yhtään kauniimmaksi.
En saa minkäänlaista arvostusta enkä taatusti mitään kunniamaininta tämmöisestä hommasta.
Jos nyt laskisin taas mikä kannattaa, niin tottakai, kannattaisi vaikka lähteä lenkille tai kuntosalille sensijaan että pengon kirjoja, nettiä, pölyisiä muistiinpanoja, valokopioita ja luetteloita selvittääkseni pääsikö joku isoisän isoisän isoisä kaikkine varuisteineen kjotiin 1700-luvun alussa sotareissulta , kun takaisin (karkuun taas) tullessa norjan tuntureilla uudenvuodenyönä puolet porukasta uupui hankeen… ja oliko ruotusotamiehen torpassa mahdollisesti lapsiluku lisääntynyt hänen parivuotisen poissaolonsa aikana.
ja varmasti olisi kannattavampaa lueskella jotain vaikka edes tulityökorttiin tai hygieniapassiin tähtäävää oppiaineistoa (ei kait tässä sen korkeammalle sopisikaan ajastaan jälkeenjääneen edes tähdätä?) kuin mietiä mitä perkelettä tarkoittivat kuolinsyynä mainitulla englannintaudilla ,kun ei ainakaan kai kuppaa ollut vielä kolmivuotiaalla lapsella…
Ja tottahan, kannattaisi kait luoda sosiaalista verkostoa, hyviä yhteistyösuhteita, hankkia ystäviä menestystä ja vaikusvaltaa sensijaan että naputtelee enestäänkin toista hölkkäpinomottia vastaavan paperipinon täytteeksi yhä uusia perhekokonaisuuksia kaikkine pengottuine tietoineen.
Ja kait jonkun mielestä kannattaisi enemmän kaikin tavallisin ja osin eriskummallisinkin konstein hoitaa raittiuttaan ettei se vaan pääsi heikkoon happeen kun ei siihen viinanhimon hiileen tule puhallettua eikä sitä muisteltua. Ja kannattaisi myös siivota kämppä, laittaa työkaluja kuntoon, suunnitella niitä ansiotöitään, pihakin kannattaisi haravoida kun ei luntakaan ole, roskapussikin kannattaisi viedä ulos ettei ala haisemaan.
Ei siis kannattaisi tämmöistä.
Mutta nyt sitten se kysymys, joka mieleeni nousi:
Mitä sen sitten on väliä, kannattaako?
Kun tämä tuntuu minulle sopivalta hommalta, eikä tästä kenellekään ole isoa harmiakaan niin so what?
Minun taitaa olla mukavampi olla kun en aiona niin kuuntele neuvoja, enkä välitä kannattaako joku asia vai ei.
