KANNAISIKO MINUN LOPETTAA PALSTALLE KIRJOITTAMINEN?

  1. En ole päihdealan asiantuntija (en tosin minkään muunkaan alan),. Päihdelalta on 0 opintopistettä. Olen joskus lukenut vähän alkoholiasioista, mutta maassamme on tuhansittain alan koulutuksen saaneita. Palstalaisisilla varmaan on minua laajemmat tiedot alkoholiasioista joskaan he vaatimattomina toipuvina alkoholisteina eivät tuo sitä esille… Lukuisat raitistuneet/raitistumista yrittäneet ovat lukeneet paljon minua enemmän päihdealasta. Minusta ei voida käyttää termiä guru vaan pikemminkin huru.
  2. En ole raskaan sarjan alkoholismin asiantuntija, sillä maassamme on 6.000-8.000 korvikkeiden käyttäjää, tuhansia entisiä korvikkeiden käyttäjiä ja paljon alkoholisteja, joiden päiväannos on/on ollut esim. 3-4 pulloa kirkasta tai 5 pulloa Gambinaa. En ole koskaan ollut asunnoton, joten siltäkään osin en ole raskaan sarjan alkoholismin asiantuntija. Minun Lasolin käyttöni oli vain satunnaista (silloin kun muuhun ei ollut varaa).
  3. Olen erakkoluonteinen ja introvertti, joten minulla on vain vähän tuttavia. Tyypillisesti alkoholisteilla on laaja tuttavapiiri ja siten kymmeniä kertoja enemmän käytännön tietoa kuin minulla.
  4. Tiedän etten pysty raitistumaan pysyvästi. Siksi koin itseni tirkistelijäksi AA-palavereissa.
  5. Kaikki tapaamani alkoholistit ovat menestyneet millä tahansa mittarilla paljon minua paremmin.
  6. Kaikilla tapaamillani alkoholisteilla (ml. asunnottomat alkoholistit) on ollut paljon minua pidempiä raittiusperiodeja (kuukausia tai vuosia). Itselläni vain pari kertaa 3 kk ovat olleet pisimmät.
  7. Palstalaisilla/AA-laisilla on paljon minua pidempiä raittiusperiodeja, joten he ovat paljon minua asiantuntevampia raitistumiseen liittyvissä asioissa.
  8. Olen affektiköyhä → en osaa kirjoittaa ajatuksista/tunteista.

Omakohtaiset kokemukseni siis ovat suppeat, lukeneisuuteni vähäinen ja kenttätietoni (tuttavia vähän) olemattomat, jolloin pakostakin kirjoitteluni käsittää lähinnä mielipiteitä, joilla ei ole mitään arvoa, koska en ole päättävässä asemassa. Kirjoittajana olen ehkä palstan huonoin; kirjoitukseni ovat pirstaleista detaljien luetteluita eivätkä – kuten monella muulla – sujuvaa esseiden rakentamista enkä toisaalta hallitse pelkistämisen taitoa – kuten monet muut – jotka ilmaisevat yhdessä kappaleessa muutamalla rivillä lukuisia asioita (konnatotiivinen eli sivumerkitys). Urbaanikieltäkään tai sivistyssanojen käyttöä en hallitse, joten sisällöttömyyden ja rakenteen heikkouden lisäksi kirjoitukseni ovat vailla tyylikeinoja eli ne ovat tyylittömiä.

Ehkä sinun sitten kannattaisi lopettaa.

Mun mielestä Lasolarska on palstan piristävimpiä ja joskus oikeasti ajatuksia herättävä kirjoittaja.
Ei pitäs lopettaa! :smiley:

Ei pidä lopettaa. Kirjoittaminen auttaa aina. Jos ei muuta niin kymmensormijärjestelmää opetellessa molemmat kädet ovat näppäimistöllä, jolloin pullon vienti huulille hankaloituu ja noin tulee juotua vähemmän. (jollei käytä pilliä)

Minusta tänne kannattaa kirjoitella niin kauan, kuin itse suinkin tuntee saavansa hommasta jotain hyvää irti. Ja tällaisen palstan tapauksessa on aina olemassa mahdollisuus, että tulee antaneeksi viestillään satunnaiselle lukijalle jonkin hänelle uuden ajatuksen, joten kirjoittelu kannattaa kyllä aina - vaikka omat tuotokset joskus tuntuisivatkin (muka) jotenkin vähäpätöisiltä…

–kh

En mä tosissaan. :smiley: Hyviä ajatuksia on ollut. Ajattelin esimerkiksi tosissani sitä keskiolut/siiderikulttuuri ja suomalaisten lihavuus -juttua yksi päivä.

Joskus en vain tiedä ovatko juttusi jonkinlaista parodiaa. Mutta jos niin on, niin ehkä sellaistakin tarvitaan.

Kirjoittamisesi on edistynyt sitä mukaan, kun avaudut itsestäsi enemmän. Ensimmäisiin kirjoituksiisi taisin jopa kommentoida, ettei palsta ole sinulle oikea paikka. Nyt huomaan olleeni väärässä. Tietty sarkasmi saa minut nykyään jopa hymyilemään hyväksyvästi. :slight_smile:

Minä pidän siitä mitä olen joskus ollut aistivinani Arskan kirjoituksista - mutta voin tietysti olla väärässäkin - eli siitä, että hän haluaa olla jonkinlainen syrjäytyneiden rapajuoppojen ääni. Harvemmalla heistä kun oikeasti on mitään omaa ääntä missään julkisuudessa. Monet heistä elävät ja kuolevat metsissä vielä nykyäänkin.

Ovatko kovat juopot katoava luonnonvara? Katkoilla pelkällä alkoholikatkolla olevien joukossa minä olen ollut nuorimpia. Olen syntynyt 70-luvun alussa. Nuoremmat ovat sitten vaikkapa “sekakäyttäjiä”, ja ylpeitäkin siitä. Minä ja kaverini juotiin nuoresta asti käytännössä pelkästään viinaa. Pillereistä kuultiin jotain juttuja, mutta niitä pidettiin heikkouden merkkinä. Sitten taas myöhemmin suuressa kaupungissa ei olisi oikein edes "päästy"mihinkään huumeporukoihin (vaikka huumeitakin satunnaisesti sattumalta tuli kokeiltua). Ei kovien juomarien kanssa voi mitään huumejuttuja pelata, koska asiat menevät käteen niiden kanssa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.

Olemmeko viimeisiä mohikaaneja?

Enkä nyt tarkoita mitään viikonloppukännääjiä tms, vaan kovan linjan juomareita. Huumeporukatkin olivat/ovat aika elitistisiä. Ne katsoivat kännikaloja nenänvarttaan pitkin ja olivat olevinaan jotakin parempaa ja fiksumpaa väkeä. Ymmärtäähän sen. Harvasta huumeesta nimittäin menee niin kuutamolle kuin viinasta.

Ei.

Pistä vaan “Larska” sormet paukkumaan. Et ole ollenkaan huono kirjoittaja etkä affektiköyhä (uusi sana minulle jonka luin “Larskan” textistä).

Aijaa, jos kerran et kykene kirjoittamaan niin että tajuat itseäsi, niin sitten kannattaa lopettaa, mutta jos itseäsi ymmärrät, kuten olen ymmärtänyt että ymmärrät, niin kirjotttamisesi on mitä tarpeellisinta ja tervettä puuhaa. Sinäkin kirjoitat suurimmaksi osaksi itsellesi, vaikka muita ehkä silmälläpitäen, mutta aikasaatossa kaikki kirjoituksesi on sinulle itsellesi eduksi ja tapeellisia, näin sen käsitän.
Vaikka joskus se edun ymmärtäminen on vaikeaa, jos se tuottaa tunteita joiden kanssa ei ole vielä sinut.
Esim.
Vihainen ihminen kirjoittaa vihaisia kirjoituksia ja fiksu vihainen ihminen ihan samoin vihaisia kirjoituksia. Samoin on kaikessa muussakin, hyvyydessä, kuin pahuudessakin, mutta jos kaipaat paikkaa jossa käsittelet itseäsi ja tunteitasi, niin tänne vaan sopii minunkin puolesta kirjoittaa ja ihan niillä sanoilla ja ajatuksilla joiden kanssa sinä olet itse pärjännyt.