Kannabis työtähakiessa

Ajattelimpa kertoa teille suomalaisen terveydenhoidon, huumepolitiikan ja työmarkkinoiden & talouselämän hupaisasta intressikonfliktista joka johtaa siihen että tietyillä aloilla kannabista poltelleet työllistyvät helpommin kuin alaa vakavasti opiskelleet.

Itse olen tälläinen hulivili, lukion käynyt ja sittemmin tehnyt vähän mitä sattuu. Enimmäkseen löysäillyt ja kaivellut nenää. No okei, onhan sitä tullut opiskeltua omaksi huviksi sitä sun tätä. Tietokoneiden kanssa enimmäkeen leikkinyt.

Aloin käyttää kannabista muutamia vuosia sitten työttömänä lorvaillessani. Polttelin paljon, polttelin todella helvetin paljon ja lopulta pääsin huilille mielisairaalaan. Diagnoosiessa minut todettiin skitsofreeniksi ja päihdepsykootikoksi. Tämä diagnoosi on “valitettavasti” väärä koska oikeasti toivuin alle kolmessa kuukaudessa entiselleni. Terveydenhuolto vain ei koskaan tarkistanut tilaani jälkikäteen joten merkintä on pysyvä ja kuulun erikoistyönhaun piiriin sekä huumekytköksen että “mielenterveydellisten ongelmien” takia. Tämä on hyvä asia.

Ilmeisesti huumepoliittisista syistä on turha olla tarkistamatta kannabiksen statusta ja sitä että paraneeko tiloista vai ei. Jos ilmenisi että paranee niin sehän tarkoittaisi pian sitä että kannabis laillistettasiin.

Noh. Koska olin lopettanut käytön (ilman vieroitusoireita) eikä huvittanut jatkaakaan sillä linjoilla etsin lähinnä huvikseni tekemistä. Siirryin työkokeiluun erääseen firmaan jossa työskentelee vajaakuntoisia. Koska olen oikeasti parantunut (tai siis mitään oikeaa tautia ei olekaan) olin tuolla firmassa todellakin edukseni, työajat olivat joustavat ja opin alan varsin nopeasti vaikka ikinä en niitä hommia ollut aikaisemmin tehnyt. Olin helppo työntekijä koska esim. alkoholia käyttäneitä ongelmaisia piti usein ohjata lähes kädestä mutta minulle hamppupäälle ei tarvinnut kuin sanoa : “Tee tuollainen” ja valmista tuli. Tämän vuoksi sain erittäin hyvät suositukset ja erotuin selkeästi joukosta.

Samaan aikaan eräs paikallinen pieni yritys etsi alan työntekijää. Yritys on loistava, hyvät tuotteet ja perustoiminta kunnossa. Ongelma on siinä että heillä oli liian vähän tekijöitä ja rahatalous on vähän vinossa koska alalla katteet ovat huonot - ja kuitenkin pitäisi saada tuotteita tehtyä ja myytyä. Lisäksi firmassa oleva vanha työntekijä alkoi olla jo eläkeiässä ja tietyt työtehtävät eivät oikein ruumiin puolesta olleet mahdollisia vaikka taito rautainen onkin.

Kävipä TJ kysymässä myös tuolta “huvifirmasta” että olisiko heillä hyvää ehdokasta. Minuahan osoittivat, varmaa miestä.

Siispä kävi näin: Firmasta tehtiin sosiaalinen yritys jolloin työllistämiseeni saadaan yhteiskunnalta tukea. Työnantajani kanssa kävimme keskusteluja historiastani ja tilastani ja hänelle asia ei ollut este. Koska oli hänen kannaltaan riski että olen liikaa vajaakuntoinen teimme aluksi työkokeilusopimuksen.

Työkokeilun aikana työnantajalleni valkeni etten ole todellakaan vajaakuntoinen vaan loistava heppu, osaan asiani ja teen töitä siinä missä kuka tahansa muukin. Itseasiassa paremmin kuin muut, minulla on ns. selkärankaa (ihan oikeasti, asialliset hommat kyllä hoidan vaikka olenkin peruslusmu!) lisäksi tietotekniikkaosaamiseni takia yritys säästää paljon rahaa kun ulkoistettu palvelu voitiin lopettaa. Työt voitiin vanhan tekijän ja minun suhteen organisoida nopeasti uudestaan ja firman tuloskunto ja tuottavuus on noussut selkeästi.

Nyt tilanne on se että olen yhteiskunnan tuella täyspäiväinen työntekijä firmassa. Saan täyttä palkkaa mutta kustannukset työnantajalleni ovat todella vähäiset tuen takia. Työnantaja on antanut ymmärtää että vaikka tukea ei tulisikaan niin silti pitämiseni olisi varmaa, mutta antaa valtion maksaa niinkauan kuin kirstusta rahaa löytyy - se on aina kotiinpäin.

Työnantajani oli harkinnut aikaisemmin alan opiskelijan palkkaamista mutta se olisi ollut firman katteille riskiveto. Meillä käy välillä alan paperit opiskelleita työnhakijoita joille TJ sanoo “kiitos ei”. Yksi syy on se että työntekijöitä olisi liikaa ja yritys ei voisi olla enää sosiaalinen yritys. Sensijaan toinen kaltaiseni hamppupää kelpaisi kyllä kuulemma :smiley:

Eli siis, tilanne on nyt suomessa tukiviidakkomme ja päihde- ja terveyspoliittisten eturistiriitojen keskellä sellainen että kannabiksenpolttelu ja mielenterveysongelmat vastaavat 2.5v opiskelua ja takaavat varmemmin työpaikan jos osaa pelata korttinsa oikein… :slight_smile:

Ja jos joku nyt suuttuu ja haluaa ottaa selville kuka olen ja missä vaikutan ja väittää että minä tai työnantajani huijaamme yhteiskunnan tukijärjesstelmää niin vapaasti vaan, tarpeen tullen esitän virallisen dokumentin joka todistaa että minulla ON skitsofrenia ja olen vajaakuntoinen. Sitten sinun tarvitsee todistaa että diagnoosi on väärä ja sitten vielä että kannabis ei aiheuta skitsofreniaa. Onnea yritykselle.

Miltäs tuntuu maksaa hampunpolttelijan hyvä palkka ja vieläpä saman alan työttömien päivärahat? Minua asia ei paljoa haittaa koska olen tilanteesta etua saavalla puolella ;-D

Kiitos huumeparanoidinen yhteiskuntamme. Tätä olenkin kauannut. On irronnut monet naurut :smiley:

Enhän minä todellisuudessa joudu maksamaan mitään, koska tämä on pelkkä tarina :wink:

Mutta helvetin hyvä tarina kuitenkin :smiley: . Kiitoksia päivän piristyksestä!

Mikä on erikoistyönhaku? Pojallani on sama lähtötilanne, eli pössyttelystä, sekakäytöstä tai muusta johtuva psykoosi. Joutui silti karenssiin sairausloman päätyttyä. (Koska ei ollut sairaana ollessan hakenut yhteishaussa opiskelupaikkaa.) Tätä edelsi siis 4 kk sairaalassa + 7 kk sairauslomalla avohoidossa. Sitten työttömäksi ja toimeentulotuelle. Onneksi pääsi sitten Keskuspuiston ammattiopistoon, ja alkoi saada Kelasta nuoren kuntoutusrahaa. Taas meni joten kuten puoli vuotta ja uusi psykoosi. Tällä kertaa sairaalajakso kestänyt jo yli 3 kk, eikä ole vielä päässyt edes kuntoutusosastolle. Leponex otettu käyttöön, skitsofreniaa epäillään. Sairaalamaksut n. saman verran kuin sairauspäiväraha. Sossu maksaa 105 euroa käyttörahaa / kk. Palaan alkuperäiseen kysymykseen. Onko nyt leima otsassa jo niin suuri, että pääsee erikoistyönhakuun? Vai onko pelkästään työkkärin virkailijasta kiinni? Helsingissä asumme. Koulutodistuksessa sanotaan, että ei ole “vielä” tarpeellisia valmiuksia ammatillisiin opintoihin. Hänellä on taustalla myös laajoja oppimisvaikeuksia. Yksi lääkäri diagnosoi sen jopa lieväksi älylliseksi kehitysvammaksi. Kun tähän lisätään vielä alkoholilla läträäminen aina kun se on mahdollista, niin ei voi henkilöä ihan normaaliksi työnhakijaksi kutsua. Minkälaisia suojatyöpaikkoja tänä päivänä on vielä olemassa? Mitä apua voi saada kotiinsa, jos yksin asuminen ei onnistu?

Hei ex-pössyttelijä,

Ei minua veronmaksajana ollenkaan harmita, hieno juttuhan tuo on! Olet selvästi jättänyt pössyttelyn ja ongelmat - mutta jos et olisi töissä, olisiko riski retkahtaa suurempi? Autat pikkufirmaa menestymään, siinä työllistyy useita, hienoa! Skitsofreenikko-kroonikko et varmastikaan ole, et ole ainoa tapaus jonka tiedän missä reipas pössyttely on vienyt mielisairaalaan.

Eikä sinun kannata huonoa omaatuntoa kantaa tilanteesta, yhteikunta ja sinä hyödytte molemmat. Tuosta diagnoosista ja vajaakuntoisleimasta voi tulla sinulle lievää vastustusta jos vielä haluaisit firmaa vaihtaa ja tehtäviä vaikeuttaa, mutta itsepä hoksaat koska homma kannattaa purkaa.

Täällä läheisten palstalla tuskin kukaan hirveästi jaksaa asiasta kauhistua, enemmän onnitella. Yksi ihminen, ja yksi perhe päässyt ylös suosta, joka syö henkisiä ja taloudellisia resursseja valtavasti - ja joka yhteiskunnalle on älyttömän kallis kun mietitään esim. alkoholismin kustannuksia alkaen sairauspäivistä ja päätyen sairaala- ja hoitokotihoitoihin, poliisipalveluihin ja lasten huostaanottoihin ja muihin ongelmiin. Vähän vanhatestamentillista, isien (ja äitien) synnit lapsille… :open_mouth: Mutta kaikkea hyvää sinulle ex-pössyttelijä! :slight_smile:

Niin, kai te kaksi viimeisintä kirjoittajaa tajusitte, että alkuperäinen teksti on kirjoitettu yli 9 vuotta sitten?

Olisihan se kyllä kiva kuulla, miten EX-pössyttelijällä pyyhkii nykyisin :slight_smile: Ei mulla nyt muuta…