Eipä sitä ihminen tiedä etukäteen mihin saattaa joutua,onneksi. Poikani on epäonnekseen jäänyt koukkuun kannabikseen vaikkei ikää vielä paljon olekaan. On haastavaa seurata vierestä näitä angesteja,joita nyt käy läpi,kun on pakotettuna huostaanotettu omaan kotiin,kuulostaa oudolta,mutta on totta. Käyttö on ollut runsasta ja päivittäistä ja kuka sen on rahoittanut,yllätys yllätys minä,tietämättäni. Kyllä luovuus on kukkinut pojalla,kun rahaa on tarvinnut.Nyt raha hanat ja kaikki muukin on laitettu pannaan. Uskon kovaan rakkauteen,mitä ikinä se tarkoittaakin.
Koville on jouduttu koko perhe. Kuningas on laskettu alas korkealta penkiltään ja alamaiset ovat ottaneet johdon,näin minä sen vertauskuvallisesti sanon. Kannabis aiheuttaa todellakin vieroitusoireita;ruokahaluttomuutta,tärinää,rauhattomuutta,unettomuutta,aggressiivisuutta,hermostuneisuutta,ei pysty olemaan paikallaan,pahoinvointia,alakuloisuutta,ahdistuneisuutta, kaikkea tätä ja paljon muuta. Onneksi pojalla on meidät. Läheisiltä vaaditaan kärsivällisyyttä, kovuutta,kylmyyttä, hampaiden kiristelyä,ymmärrystä,epäonnistumisen sietämistä, turhautuneisuuden sietämistä,toivoa kaikkea tätä ja paljon muuta. Vaikka kuka sanoisi, että päästä irti ja pelasta itsesi,sitä en tee,ennenkuin lapsi on täysi-ikäinen. Kovalla rakkaudella näytän,että olen ainakin yrittänyt ehkäpä sitä joku joskus arvostaa. Valoa on tunnelin päässä,päihdekuntoutus paikka varmistui .Tunnen suurta helpotusta,mutta myös pahoinvointia. Miten en pysty itse auttamaan lastani?Eihän kukaan muu tunne häntä kuin minä!Mitä jos ne tekevät lapselle jotain mitä vastustan?kysymyksiä on päässä melkoinen määrä,mutta nyt en voi perääntyä,olen äiti enkä mikään muu. Minun on luotettava muihin,itseeni ja poikaani.
Kannabis on kietonut voimansa lapseni ympärille ja hän orjamaisesti sitä jumalaa palvelee!
Hyvin olet puhunut, ainakin minun mielestäni. Aikoinaan parikin lain puolella toiminutta ihmistä sanoi, että nuorella pitää olla läheisten klaani ympärillään, että eivät putoa kokonaan päihdeklaaniin omiensa hylkäämänä. Ihmiselle kuuluminen johonkin ryhmään, on aina tärkeää. Minun käskettiin valjastaa mummot ja tädit ja sukulaiset pitämään nuoreen yhteyttä, tavalla tai toisella, vaikka laittamaan aina korttia, niin että nuori voi ajatella, että häntä ei ole karkoitettu omasta suvustaan töppäilyjensä takia.
Todennäköisesti olen ainoa, joka näin ajattelee tällä palstalla, mutta tulipahan kirjoitettua…
No, Zurussa ei ole ainoa!)
Minustakin lapsi pitää koettaa kietoa läheisten verkkoon ja puhua siitä, miten raskasta kaikille muille huumeidenkäyttö on ja miten paljon kannetaan huolta. Näin alkuvaiheessa on pakko välittää viestiä, että virheistä huolimatta nuori on arvostettu ja rakastettu. Väsykää myöhemmin piikkivaiheessa, jos sellainen tulee.
Nyt kaikki peliin, joka mummu, kummi ja käly. Lapselle viestiä huolesta ja välittämisestä… On toki kurjaa, että teitä neuvovat naiset, joiden lapset ovat jo menehtyneet, mutta ehkä olemme oppineet jotain tehdyistä virheistä ja osaamme auttaa muita karttamaan niitä?
Meillä on ollut tietämättäni jo reilun vuodenkäytössä kannabis, hyvin poika osannut luikerrella etten ole tiennyt.
Nyt mennyt pari viikkoa ja olen jo ihan loppu tähän rumbaan vaikkei olla vielä edes alkua pidemmällä.
Poikani on niin häikäilemätön asian suhteen koko ajan ettei mitään rajaa.
En tiedä miten toimia että saisin hänet ymmärtämään mitä on tekemässä elämässään vaikka monelta taholta on jo saanut nootit miten täytyy toimia että koulupaikka säilyy ja saa jatkossa myös työharjoittelupaikat.
Muttei yllätys, yllätys halua tajuta.
Poika itse kertoi asiasta minulle kun epäilin häntä asiasta, onneksi kertoi niin sain rattaat pyörimään, mutta olenko myöhässä asioiden suhteen jo… Sitä eniten pelkään tällä hetkellä.
Meillä ei ole koskaan ollut isoa verkostoa mihin tukeutua ja tällä hetkellä on vain muutama ihminen ketä asiasta tietää ja suurin taakka on toki minulla kun olen lähivanhempi.
