Kannabis & mielenterveys

Heippa!

Eilen taas päässä kilahti! Avasin auton oven moottoritiellä ja uhkasin hypätä ulos, tumppasin tupakan käteeni ja löin miesystävääni kasvoihin… Eikös kuulosta rattoisalta automatkalta?

Olen käyttänyt kannabista säännöllisesti noin kuuden vuoden ajan (olen 26-vuotias). Alkuaikoina en osannut yhtään ajatella, että voisin jäädä pilvestä riippuvaiseksi ja sitä tuli poltettua päivittäin ja paljon. Noin kolmen kuukauden säännöllisen käytön jälkeen aloin huomata ensimmäisiä haittapuolia; todellisuuden tajun ja itsetunnon heikkenemistä, masennusta jne. Siitä lähtien olen taistellut pilven polton kanssa.
Olen ollut useita jaksoja ilman pilveä tämän kuuden vuoden aikana, viikosta puoleen vuoteen. Aina se ensimmäinen viikko on vaikein, jonka jälkeen helpottaa ja elämä alkaa maistua. Sitten olen jälleen aloittanut pilven polton ja se on heti ryöstäytynyt joka päiväiseksi.

Ongelmalliseksi asian minulle tekee se, että kannabiksen käyttö tuo myös toki positiivisia asioita elämääni ja se, että en käytä mitään muita päihteitä, enkä nyt ihan absolutistiksikaan haluaisi ryhtyä. Kannabis toimii minulle aika vahvasti. Kun poltan (hyvää qq) oltuani jonkun aikaa polttamatta, tajuntani laajenee, melkein kuin söisi sieniä. Tunnen tajuavani ja käsittäväni asioita , palaset loksahtavat kohdalleen…
Luultavasti siksi päivittäinen käyttö tuo ongelmia elämääni, koska vaikutus on niin vahva!

Tuo eilinen kilahdus järkyttää minua suuresti ja se ei ollut ensimmäinen kerta kun fyysisesti satutan itseäni. Se oli toinen päivä ilman pilveä ja olematon riita miesystäväni kanssa sai ahdistukseni kohoamaan taas yli äyräiden, kunnes en enää hallinnut itseäni. Olen juuri muuttamassa ja elämässäni on paljon stressin aiheuttajia tällä hetkellä, mutta onhan tämä nyt ihan perseestä! Tuleeko kellekään muulle näin pahoja nitkuja pelkästä pilvestä? Onkohan nyt niin, että se pilven poltto on lopetettava kokonaan vai voisinko vielä haaveilla kohtuukäytöstä? Kohtalotovereita?!

Muuten mulla on asiat pilven kanssa aika samalla lailla ku sulla mut en noin pahasti kilahtele, en satuta itseeni. Kitkuissa hikoiluttaa, en saa unta ja vaikeet asiat pyörii päässä. Kitkuisena ei myöskään ruoka maistu eikä mikään kiinnosta. Tällä hetkellä en oo missään töissä tai koulussa joten sitä polttaa aamusta iltaan jos on jotain. Pilvenpolton haitat tulee esiin just tässä päivittäisessä käytössä. Harmittaa ku tää on menny sellaseks, mut niin ku mainitsit, hyviä puolia ei voi unohtaa. En olis tällanen ihminen jos en polttelis. En käytä ees alkoholia joten pilvi on mulle se rentoutumiskeino ja oikeestaan yleislääke kaikkeen.

Lopetin juomisen 1,5 vuotta sitten koska lähti lapasesta. Tää polttelu on myös lähteny lapasesta, mut ongelmat ei oo niin pahoja ku juomisen kanssa oli. Juominen teki mulle sosiaalisten tilanteiden pelon, jota pilven kanssa ei tuu. Eikä morkkista. Alkoholia en oppinu juomaan hillitysti, joten en opi varmaan polttamaankaan. Kai mä taukoilen välillä ja ehkä joskus kyllästyn koko hommaan. Mut hatsipäänä mulla on kuitenkin kontrolli ja arvostus itseä kohtaan. Olkoon näin sitten… Koen kuitenkin olevani onnellinen.