Kannabiksen sosiaalinen stigma

Viime aikoina minua on pohdituttanut kovasti kannabiksen poltteluun liitetty sosiaalinen stigma eli miten ihmiset reagoivat henkilöön, joka paljastuu kannabiksen käyttäjäksi. Voisin itseasiassa kertoa tarinani seuraavaksi:

Poltin kannabista ensimmäisen kerran 21v ja tarjoajana oli paras kaverini, joka myöhemmin alkoi viljelemään itse. Pilven tuoman rentoutuksen innoittamana kiinnostuin ostamaan häneltä tuotetta aina kun sitä oli saatavilla. Vuoden poltin melko kontrolloidusti — välillä en itseasiassa ollenkaan, mutta sitten muutin vähäksi aikaa ulkomaille ja pilvenpolttoni lähti käsistä, sillä maassa, jossa asuin, oli pilveä helposti saatavilla ja elämäni pyöri paljon juhlimisen ympärillä. Alkoholi ja kannabis oli mielestäni aivan loistava yhdistelmä, elämä oli ihanaa.

Sitten tuli kotiin paluun aika ja nopeasti Suomen arki tuli vastaan. Pilveä en juuri polttanut, koska sitä ei ollut saatavilla. Muutenkin halusin olla polttamatta, koska olin hiisannut mielestäni ihan tarpeeksi.

Meni reilu kuukausi ja aloin oireilemaan, unta ei meinannut tulla. Elämä Suomessa oli muutenkin vaikuttanut kovin tylsältä ja ajattelin kokoajan lähteväni uudestaan muille maille. En osannut nauttia hetkestä ollenkaan. Viime syksy meni ankeissa tunnelmissa, unta en saanut vasta kun sain ostettua pilveä. Aluksi oli taas hienoa, lähinnä nautin siitä että sain taas kiinni unirytmistäni, mutta pilvenpoltto meni jokapäiväiseksi ja päätin lopettaa ostamisen, koska koin että pilvi haittaa liikaa muistiani ja keskittymiskykyäni, ja muutenkin tekee elämän vähän mauttomaksi (paitsi jos on pilvessä).

Lopettamisen jälkeen minua on kuitenkin vaivannut aivan hirveästi eräänlainen syyllisyyden tunne: pelkään, että väärät ihmiset saavat tietää polttelustani — vielä kun haluan toimia tulevaisuudessa opettajana. Tällainen piilottelu käy muutenkin raskaaksi psyykelleni, sillä koen olevani avoin ja sosiaalinen ihminen.

Onko siis opettajaksi tulevaisuudessaan aikovan soveliasta kertoa avoimesti menneisyyden pilvenpolttelustaan, jos tämä tulee jotenkin muuten puheenaiheeksi? Liittävätkö työnantajat vahvoja stigmoja henkilöön, joka myöntää poltelleensa nuoruudessa?

Olen koettanut lieventää pelkojani meditaatiolla ja arjen tietoisella läsnäololla, mutta aina vain jotenkin alitajuntaani hiipii huoli tulevaisuudesta ja leimautumisesta epähenkilöksi, jollaisena koen että Suomessa yleensä pilvenpolttelija leimataan konservatiivisten tahojen toimesta.

Toivottavasti tulee nyt oikealle keskustelualueelle, ensimmäinen viestini tänne. :slight_smile:

Kiitos, jos jaksoit lukea ja kommentoida!

Kirjoitin sinulle pitkän viestin ja se katosi taivaan tuuliin, kun yritin sitä esikatsella aluksi…HUOH!
Mutta joskos jotain jaksisin kertoa vielä…

Tämän päivän uutisissa on juuri huudatettu, kuinka yli 100 kansanedustajaehdokasta on käyttänyt huumeita, mukana myös erittäin tunnettuja nimiä. Joku kertoi käyttäneensä myös yli 10-vuotta kovempia aineita jne…Ja silti siis tuolla tiellä elämässään… Eli varmasti myös opettajissa on niitä ketkä ovat käyttäneet ja niitä ketkä käyttävät. Tämän kieltäminen on asioilta silmiensä ummistamista mielestäni. Valitettavasti lähes kukaan ei uskalla yhteiskunnassamme VIELÄ puhua asiasta avoimesti, koska leimaantumisvaara on kohtuuton. Asia varmasti helpottuu jo lähitulevaisuudessa… Ja jos asia kohdallasi joskus vapaasti tulee puheeksi, voisin itse ainakin sanoa hyvällä omalla tunnolla niin tehneeni ja niin toiminkin. Yllättävän hyvää palutetta olen itse saanut niiltä tahoilta, mitä olen avautunut asiasta. Tänä päivänä kannabikseen suhtaudtaan jo paljon realistisemmin, kuin jokin aikaa sitten. Ihmisten todellinen tietämys on asiasta on lisääntynyt, vaikka päihdeopetus huonoa onkin.

Eli,eli…en tiedä oletko kanssani yhtään samaa mieltä tästä asiasta, mutta tahtoisin omaa näkemystä/kokemustani valoittaa. Kokemukseni myötä, uskoisin, että suurin osa lopettamiseesi liittyvistä ongelmista johtuisi alkoholin lopettamisesta. Vähättelemättäni kumminkaan kannabiksen osuutta… Kummastakin on henkilökohtaista kokemusta, ja alkoholin lopettaminen aiheutti itselleni pitkät ja kovat vieroitusoreet, mitkä olivat erittäin kamalat, vaikka käyttöä ei mielestäni järkyttävissä määrin edes ollut, verratuna taas kannabikseen… Uskon, että suurin osa mielenterveydillisistä ongelmista, ahdistuneisuudesta yms. johtuu nimenomaan siitä, että ihminen “joutuu” salaamaan kannabiksen käyttönsä sen laittomuuden vuoksi. Alkoholi kun tunnetusti on suomalaiselle se, mitä käytetään joka paikassa ja koko ajan ja katsotaan lähes normaaliksi… Ulkomaalaset ystäväni on Suomessa vieraillessaan olleet todella järkyttyneitä Suomalaisten nuorten menosta ja nimenomaan alkoholin käytöstä. Ihmetelleet myös agressiivisia ihmisiä ja sitä, miksei täällä enempää polteta “rauhan yrttiä”. (tämä nyt ohi aiheen, mutta kumminkin) Ja onhan tämä aika omituista, kieltämättä, sillä todistetustihan alkoholi on huomattavasti pahempi hermomyrkky…
Itse olen ollut lähes vuoden täysin polttamatta kannabista (muutamaa kertaa lukuunottamatta, mitkä voi yhdellä kädellä laskea) ja päivittäistä käyttöä oli kertynyt lähes kymmenen vuotta. Lopetin seinään, koska vain päätin ja halusin, koska halusin myös itseäni tsekata ja katsoa millä tasolla olen… Lopetus ei tuottanut itselleni mitään ongelmaa, viikon verran nukuin hieman levottomammin, mutta varmasti monelle silti aika normaalisti ja hikoilin jonkin verran. Ei pysty silti kuuna päivänä vertaamaan krapulaan ja alkoholin vieroitusoireisiin muutenkaan… Itse en kyllä kärsinyt mitenkään mainittavasti, mutta hieman oli nähtävissä tuollaista…Hyvin, hyvin vähän kuitenkin… Ja tiedän, että monella muullakin on ollut samoin, etten mikään täys erikoistapaus ole. En todellakaan silti tarkoita vähätteleväni niitä, kenellä oireita on enemmän… Monasti ne vain johtuvat yhteiskäytöstä jonkun muun päihteen kanssa, tai muusta tekijästä, mikä asiaan vaikuttaa… Niin ja itsestäni sen verran, tttä tämän kymmenen vuoden aikana olen opiskellut itselleni uuden ammatin, toimin vastuullisissa tehtävissä ja tienaan hyvin. En ole ollut laisinkaan työttömänä, asun omakotitalossa ja sijoitusasuntojakin on. Eli en sovi laisinkaan “vanhoilliseen” kuvaan “pilvihörhöstä”… Eli jäävuoren huippu on se, mitä ihmiset luulee tietävänsä huumeiden käyttäjistä, suurimmasta osasta sitä ei todellakaan uskoisi…Ja täytyy muistaa, että narkkari on aivan toinen juttu…

Rohkaisisin sinua kuitenkin olematta liikaa miettimättä sitä opettajaksi ryhtymistä, sillä tiedän, että useat kollegasi ovat myös toimineet samoin tai toimivat edelleen. Saati jos meinaat lopettavasi sen huvin, en näkisi mitään syytä valehdella asiasta, jos joskus asia puheeksi tulee… Tietysti omaa järkeä käyttäen. Toiset saavat siitä myös potkua uralleen, tiedän tällaisiakin tapauksia. Esimerkiksi ongelmallisten nuorten (erityisopettaja) opettamiseen siitä voi jopa ammentaa ja saada tukea työlleen. Ja jos vasta olet opettajaksi hakeutumassa opiskelemaan, aika on varmasti jo ymmärtäväisempi sinä päivänä kun valmistut. Onhan se lähes vääjäämätöntä, että myös Suomessa kannabis ainakin dekriminalisoidaan, sillä se puhuttelee aika rankasti ihmisoikeuksia, eikä nykyisellä huumesodalla olla missään päin maailmaa saatu mitään hyvää aikaiseksi, niin kyllähän rakenteet sen asian vuoksi muuttuvat… Tällaisellaan rikollisuus ja huumekauppa vain rehoittaa, kun mafioossot kääri törkeitä summia, nimenomaan laittomuuden vuoksi…

En tiedä saitko sepustuksestani itsellesi mitään, mutta tarkoitukseni oli rohkaista sinua ja saada uskomaan, että jos opettajaksi pääset, olet sen ansainnut, eikä tämä saa siihen vaikuttaa! Vain taivas olkoon rajanasi!!Usko, ettet tämän vuoksi ole ketään muuta huonompi! :wink: Kaikkea hyvää Sinulle! :smiley:

Kenelläkäs se nuoruus ei ole juhliessa mennyt. Enpä usko, että sitä huumetta tarvitsee spesifioida, oli se pilvi tai viina. Luulen myös, että meidän sukupolvemme (oletan että olet myös kolmenkympin tietämissä :wink: ) asenteet ovat jo valmiiksi sietäväisiä (paitsi niillä, jotka jotenkin ihmeellisesti ovat saattaneet aineesta pysyä täysin erossa) -

Sikäli yhdyn edelliseen puhujaan, että viina on vaarallista, mutta olen kyllä tavannut monia, jotka sinun laillasi ovat huomanneet pilveen jäävänsä koukkuun, sekä sillä negatiivisia vaikutuksia. Koukkuhan ei ole koskaan hyvä asia, eikä sekään, että elämä ilman blaadausta ei tunnu miltään. Siksi paljon onnea kuitenkin siitä, että olet päässyt riippuvuudesta eroon! Meditaatio ja arjen tietoisuus kuulostaa aivan mahtavalta, jatka sillä tiellä.

Onko pilvenpolttelusi jakaminen tärkeää? Voisitko kuitenkin ajatella, että se on asia, jota jaat vain luottamuksellisempien tahojen kanssa?

Kiitos molemmille kommenteista ja rohkaisusta, Vieraalle erityisesti kun jaksoit noin pitkän kirjoittaa!

Joo eli pitää selventää: en ole ajatellut avoimesti kertoa kokemuksistani kelle tahansa, näin vain jos asia tulee jotenkin muuten puheeksi ja tässäkin harkiten. Koen, että Suomessa tietyt ihmiset leimaavat heti narkkariksi, jos väärässä paikassa avaa suunsa tästä aiheesta. Opettajana vielä on tilanteessa, että pitäisi olla eräänlainen kansankynttilä ja esimerkki nuorille, ja ehkä tämän takia olenkin stressannut paljon tästä sosiaalisesta stigmasta, sillä en missään nimessä haluaisi oppilaideni tietävän tästä asiasta. Toisaalta en minä päihdekasvatusta heille aiokaan opettaa, se on ihan muiden henkilöiden tehtävä…

En halua myöskään enää salata ja stressata kokoajan, ajatellen että “mitä jos tuokin saisi tietää”. Tiedän, että ihmisillä on monenlaisia kertomuksia ja opettajat ja poliitikot ovat kokeilleet varmasti vaikka mitä, mutta helposti ajatuksineen jää yksin — vielä kun ei ole oikein oikeaa paikkaa, missä purkaa niitä. Tämä on itseasiassa aika kelpo terapiaa kirjoitella täällä foorumilla!

Olen aivan samaa mieltä, että Suomessa alkoholinkäyttö on aivan naurettavaa ja ei siitä saa ollenkaan samanlaista leimaa kuin polttelusta, vaikka kuinka kännissä piehtaroisi. Esimerkiksi opiskelijapiireissä järjestetään viinanjuontikilpailuita ja näihin osallistuvat saavat lähinnä glooriaa… Yleinen puheenaihe taas on rehvastelu sillä kuinka paljon tuli eilisenä iltana juotua ja kuinka kova krapula tänään on. Suomen alkoholikulttuuria vasten heijastettuna on aika hämmästyttävää, että täällä edelleen ihmisiä leimataan jos on “erehtynyt” joitain muita päihteitä käyttämään elämässään. Suomen ilmapiiri tuleekin pahasti muuta maailmaa jäljessä tässäkin asiassa niin kuin kovin monessakin muussa…

Haluaisin myös sanoa, että suhtaudun nykyään astetta kovemmin kannabikseen, ennen pidin sitä lähinnä täysin vaarattomana aineena, mutta nykyään olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kannabiksen haitta on juuri tuo henkinen riippuvuus. Kohtuudella käytettynä tietenkin sellaista ei välttämättä muodostu, mutta elämässä pitää olla muitakin rentoutumisen ja hauskan pidon keinoja. Suurimpana haittana kuitenkin pidän juuri tätä kuvailemaani sosiaalista stigmaa, pitää olla vähän kuin varpaillaan kokoajan… Siispä kannatan edelleenkin vähintäänkin kannabiksen dekriminalisointia ja demonisoinnin lopettamista. Enää en varpaillani halua olla, vaan nauttia täysin sieluin tästä päivästä!