Kannabiksen pitkäaikaiskäyttö (iltaisin)

Sauna
1

Hei.

Ajattelin että on pakko luoda tunnukset tänne kun en keksi enää mitä muutakaan voisin tehdä. Olikin tavallaan shokki huomata että minulla oli jo tunnukset, 2,5 vuotta sitten luotuna. En kuitenkaan silloin saanut kohdatuksi ongelmaa. Olen nyt vajaa nelikymppinen erokriisissä rypevä mies, vaimo siis haluaa erota.

Ongelma on kannabis. Tai perimmäinen ongelma on ollut alkoholi, ei koskaan niin että olisin juonut useita päiviä putkeen, vaan se että lopputulos oli liian usein lähes toimintakyvytön. 8 vuotta sitten laitoin alkoholin vuodeksi poikki ja tutustuin kannabikseen. Etsin paljon tietoa ennenkuin uskalsin siihen lähteä, halusin vain ongelmattoman päihteen alkoholin tilalle. Vaimokin oli tuolloin, tai niin ainakin koin, ajatuksessa mukana, ja tyytyväinen kun sekoilu loppui kuin seinään. Tuosta on pikkuhiljaa kuljettu kohti (lähes) päivittäiskäyttöä, viimeiset 1-2 vuotta se on muutamaa taukoa lukuunottamatta sellaista ollutkin. Pisin tauko oli 6 viikkoa, mutta järkeä se ei tuonut päähäni.

Nyt, reilu viikko sitten vaimon nostettua kissan pöydälle ja ilmoitettua haluavansa erota, panin pössyttelyn poikki koska halusin tehdä niin, halusin taas olla parempi mies ja yrittää rimpuilla tilanteesta pois. Tai rimpuilua sinällään tämä ei kohdallani ole, koska en kärsi enkä ole koskaan kärsinyt vieroitusoireista. Olen tottunut siihen että olen jatkuvasti hieman hidas. Uskon tilanteen pitkittymisen olleen mahdollista koska en ole kuitenkaan ihan tyhmä, vaan on ikäänkuin ollut “varaa” olla käyttämättä kaikkea kapasiteettia. Nyt, tarkasteltuani itseäni viikon jälkeen olen ollut tyytyväinen jo nyt tapahtuneisiin muutoksiin. Olin kuitenkin huolissani siitä olenko oikeasti tosissani lopettamisen kanssa, ja ajattelinkin tuota voivani joskus tulevaisuudessa vielä fiksusti käyttää. Niinpä päätin eilen kokeilla itseäni mitä tuntemuksia päihtymys aiheuttaisi.

Se oli shokki! Poltin 1/10 siitä mitä normaalisti poltin illassa, ja 5-10 minuutin aikana meinasin hajota palasiksi kun ymmärsin miten paljon tuo oikeasti minua muuttaa. 30-40% aivoista ei ikäänkuin toimi, ja fyysinen päihtymistilakin tuntui ihan paskalta. Viimeisen vuoden aikanahan en ole sanottavammin enää kannabiksesta päihtynyt, asia on vaivannut mutta en ole ollut siitä tarpeeksi huolissani. Tällä hetkellä en osaa ajatella edes satunnaisessa viihdekäytössä olevan mitään mieltä, mutta kirjoitan tänne koska pelottaa etten vieläkään osaa nähdä koko tilannetta.

Millaisia kokemuksia teiltä löytyy? Onko parisuhdetta ollut mahdollista pelastaa tuollaisen jälkeen? Voiko minusta enää tulla sitä ihmistä joka olin, vai oliko kaikki nyt tässä? Palaan myöhemmin kun tunnemyrsky on hieman hellittänyt, mutta sitä odotellessa olisi upeaa lukea omakohtaisi kokemuksia aiheesta, sekä saman kokeneiden että läheisten. Kiitos jos jaksatte vastailla. Vastineeksi yritän antaa itsestäni niin paljon kuin mahdollista.

2

Hei, tervetuloa ja kiitos tekstistäsi.
On hyvä, että olet pysähtynyt asian äärellä, vaikkakin pysähdyksen syy on tullut vaimon puolelta. Haluaako joku kirjoittajamme kommentoida omakohtaisista kokemuksista?

Miten nyt on tuon "kokeilu"kerran jälkeen mennyt? Oletko miettinyt asiaa vieläkin syvemmin ja saavuttanut ajatustesi ja tunteittesi tasolla jotain pysyvämpää tavoitetta? Kerroit tuossa, että hait päihdettä elämääsi tuon alkoholin tilalle. Mistä se sinussa kertoo?

3

Olisi tosiaan kiva kuulla omakohtaisia kokemuksia.

“Kokeilu” kerran jälkeen en ole maistanutkaan, ja hävitin kaikki kannabikset ja niihin liittyvät tavarat. En edelleenkään sano ettenkö voisi joskus satunnaisesti viihdekäyttää kannabista vaikkei se nyt mielekkäältä tunnukaan, mutta tuota sumua en halua enää kokea. Elämään on tullut takaisin halu tehdä asioita, ja varsinkin tehdä asioita oikein. Koen saaneeni oman minäni takaisin.

En siis ole koskaan ollut alkoholin suurkuluttaja siinä mielessä kuin sen ymmärrän, vaan se on ollut rentoutumis- ja hauskanpitokeino kuten “normaaleillakin” ihmisillä. Jos olen joskus juonut kaksi päivää perätysten, se on ollut melko vaikeaa, ja ylipäätään onnistunut “sosiaalisen pakon” takia. Tarkoitin sekoilun loppumisella sitä että kannabista (viihde)käyttäessä sellaista ei tapahdu, että en esimerkiksi muistaisi millä tulin kotiin, tai sanoisin asioita joita katuisin myöhemmin. Viimeisinä aikoina en varsinaisesti enää edes kannabiksesta päihtynyt, joka kyllä pisti miettimään, mutta ei tarpeeksi.

Kyllä mä olisin halunnut pysähtyä aikaisemminkin, mutta näennäisen harmittomuuden takia sitä oli liian helppoa lykätä eteenpäin. Siinä mielessä vaimo teki palveluksen, vaikka tällä hetkellä näyttääkin siltä että se sen hintana saattaa olla sellaisen parisuhteen menettäminen jollaista moni ei ole koskaan kokenut. En kuitenkaan ole missään vaiheessa harkinnut, tai edes nähnyt vaihtoehtona helpottaa oloa millään päihteillä koska näen tilanteen nyt niin paljon selkeämmin kuin koskaan.

Mitä päihdehakuisuuteni kertoo minusta, no tuossahan se tulikin jo sanottua. Päihdehakuisuus. Olen aina hieman ihmetellyt sitä piirrettä itsessäni, ajatuksia selkiytti kummasta hiljakkoin saamani ADHD -diagnoosi. Eli aivoissa on dopamiinivaje, joka korjaantuu tilapäisesti ja helposti varsinkin alkoholilla. Tuon asian ymmärtäminen on auttanut itseäni paljon, vaikka tuntuukin epäreilulta molempia kohtaan ettemme pääsisi yhdessä tuosta ymmärryksestä nauttimaan. Oletan alttiuden suurten alkoholimäärien nauttimiseen johtuvan juuri siitä miten hyvältä dopamiinin vapautuminen tuntuu. Tähän on kyllä nykyisin lääkitys, ja pelkkä asian tiedostaminenkin on auttanut paljon.

Kumpa osaisin kertoa vaimolle miten eri tavalla näen itseni nyt.

4

Itsellä ollut samanlaista käyttöä tässä jo komen vuoden ajan, ja myös juuri iltaisin. Päivällä pitää hoitaa koulussa ja töissä käynti. Olen kuitenkin aina välillä lopettanut/pitänyt taukoa, mutta palaan aina takaisin. Itse siis pakenen asioita polttamalla kannabista. Olen ollut, tai varmaan vieläkin, masentunut. Itsellä rankka lapsuus ja isän kuolema aiheuttanut tämän tilanteen. Pitäisi vaan kohdata nämä ongelmat, niin ehkä se polttelukin loppuisi. Koko ajan yrittää mennä eteenpäin ja terapiassa käynti auttaa.

Sulla kuulostaa kuitenkin asiat menevän hyvin. Olet tajunnut, että ganjan polttelussa ei ole mitään järkeä, ja pidät selkeästi selvästä itsestäsi enemmän. Mulla toi ei mee ihan niin. Oma elämä on usein yksinäistä ja tylsää, plus sitten kaikki mun ahdistukset vielä siihen päälle. Nää asiat saa mut polttamaan ja mä rakastan sitä tilaa minkä mä siitä saan- seuraavaa päivää en niinkään. Kyllähän se hidastaa omaa toimintaa ja huomaa aina kun on tauolla, että aivot toimii paremmin. Miten se onkin vaan niin ihanaa, kun on pilvessä. Kaikki tuntuu hyvältä ja ajoittain saan aivan mielettömiä oivalluksia elämästä.

Mä oon myös noidankehässä, sillä toi polttelu vaan pahentaa mun masennusta. Tiedostan sen ja välillä ei siltikään kiinnosta lopettaa. Tuntuu, että se on ihan sama poltanko vai en- ei se elämä kuitenkaan mene parempaan suuntaan.

Nyt oon taas päättänyt etten polta kuin vaan harvoin ja seurassa, jos olen esim. juhlimassa. Tällä kertaa aion pitäytyä tässä, sillä mulla on aivan liikaa hommaa kesäksi ja haluaisin kuitenkin joskus sen elämän, mistä haaveilen. Pitää kuitenkin saada oma pääkoppa ensin kuntoon ja kohdata omat demonit. Sulla siis ei ollut mitään muuta syytä kuin mieltymys päihtymiseen syynä poltteluun?

Mietin onko sun vaimo aiemmin sanonut sulle sun polttelusta vai tuliko ero ihan puun takaa? Ja onko polttelu ollut ainoa ongelma teidän parisuhteessa? Voihan siellä olla jotain muutakin mitä on jäänyt käsittelemättä. Ehkä polttelu oli viimenen pisara. Kunnon spekulointia täällä päässä. Toivottavasti ei loukkaa. Mutta, jos haluaisit kertoa nykytilanteesta vaimollesi ja kuinka paremmin voit nyt, kun et polta, niin voisit vaikka koittaa kirjoittaa hänelle kirjeen. Se voisi auttaa, jos hän ei halua nähdä sua.

5

Polta hybdridikukkaa tai indicaa ja vähennä niitä sativalajikkeita, itsellekkin tuli pajarista psykoosi kun vedin pirin kanssa…