Kamalan ihanat bentsot

Sauna
1

Joku joskus sanoi että puhuminen auttaa kun elämä on solmussa.
Mutta koska nykyään kaikki istuvat tietokoneilla, eikä kukaan puhu kenellekkään mitään niin päätinpä sitten minäkin kokeilla.

Bentsot! Nuo ihanat pienet palat taivasta!

Oman Opamox respan sain monta vuotta sitten “ahdistukseen ja paniikkihäiriöön”.
Aluksi söinkin niitä orjallisesti niinkuin lääkäri määräsi, kunnes huomasin mitä tapahtuu jos niitä ottaakin yli suositusten.

Opareiden kanssa kuitenkin pysyy jonkinlainen tolkku ja voi vaan nauttia letkeästä fiiliksestä mutta kun saan käsiini Alproxeja tai Xanoreita, havahdun todellisuuteen vasta kahden päivän päästä.
Tämä on johtanut useisiin työpaikan menetyksiin.

Eilen sain viimeisimmät fuudut koska olin jostain syystä päättänyt täydessä alpro- koomassa raahautua töihin.
Tämän päivän olenkin sitten viettänyt buprea vetäen ja itsemurha ajatuksia pyöritellen.

Kantti kun ei riitä hyppäämmään katolta, hirttäytymiseen yms.
Tuntee itsensä melko turhaksi kun ei saa itseltään edes nirriä pois…

2

Ikävältä kuulostaa kun itsemurha-ajatuksiakin haudot. Miten saisit pidättäydyttyä väärinkäytöstä? Vai kannattaisiko vierottautua kokonaan? Joskus nuorena hukkasin viikon temestoiden kanssa, muuten ei ole bentsoista ongelmaa muodostunut. Nyt ei mene yhtään niitäkään. Koita jaksaa.

3

Ensiksikin, onko sulla kontaktia minnekään A-klinikalle, tms.? Kuulostaa siltä, että niiden itsemurha-ajatusten takaa sulta kuitenkin löytyy tahtoa elää, koska pidät esim. työpaikkaa tärkeänä. Toki monille se työ on kulissi ja joku tekijä, joka pitää kiinni edes vähän elämässä, en sitä yhtään siis vähättele, etteikö siltikin voisi olla pohjalla ja masentunut. Sun tilanteessasi lähtisin hakemaan apua juurikin jostain päihdepuolelta, koska nimenomaan ne päihteet, ainakin tekstisi perusteella, ovat ensisijainen ongelmasi.

Totta kai sitä saattaa sitten joillain paikkakunnilla saada heittää bentsoille ikuiset bye byet, kun on saatu vieroitettua niistä. :confused: Mikä on tietysti typerää, sillä saattaahan sillä päihdekäyttäjällä olla vieroituksen jälkeen yhä edelleen tarve bentsolääkitykselle. Lekurit vaan niin mielellään nykyään korvaavat ne bentsot neurolepteillä. :unamused:

Tietysti jos et koe ongelman olevan niin suuri, että hakeutuisit A-klinikan asiakkaaksi, niin voi noita respoja pyytää iteroitavaksi, eli saat haettua vain rajoitetun määrän apteekista tietyin aikavälein. Se tokikaan ei estä hankkimasta katukaupasta niitä, ja siitäkin saattaa tulla epäilyksiä lekurin pakeilla, jos niitä pyytää ongelmakäytön tähden iteroitavaksi.

Jokatapauksessa mä lähtisin sun tilanteessasi miettimään, että oletko ensinkään työkykyinen ilman lääkkeitäkään, eli tarvitsisitko ammattiapua niin tai näin ja, että onko se bentsojen kanssa pelleily sen arvoista, että menettää työpaikkansa, eli meneekö työpaikka sen edelle, että mahdollisesti joutuisikin bentsoista luopumaan.

4

mun käsittääkseni työpaikasta ei voi antaa potkuja ennen hoitoonohjausta ellei sit ite suostu tai oo mikään koeaika yms. itellä on vkl-kuosauksen jälkee 3päivän muistikatkos otettuani runsaasti rauhottavia aamukohmeloihin, olin ollut töisä kalpea, hidas ja huonovointinen onnekseni pomo oli lomalla :laughing:

5

^ Riippuu, millainen työsoppari. Jos on ns. koeajalla niin työsopimuksen saa purkaa heti ilman varoitusaikaa. Mutta tämä koskee vaan uusia työntekijöitä ja en ole varma, että onko tuo käytäntö edes kaikilla aloilla.

6

Jokatapauksessa mä lähtisin sun tilanteessasi miettimään, että oletko ensinkään työkykyinen ilman lääkkeitäkään, eli tarvitsisitko ammattiapua niin tai näin ja, että onko se bentsojen kanssa pelleily sen arvoista, että menettää työpaikkansa, eli meneekö työpaikka sen edelle, että mahdollisesti joutuisikin bentsoista luopumaan.
[/quote]
Eli noitten vahvempien bentsojen kanssahan tilanne karkaa aina lapasesta.
30mg Opareita saan itse mutta noita vahvempia tulee ostettua, pummattua jne…
Ja esim. Alproxit aiheuttavat totaalisen muistin menetyksen. Eli tarkoitus olisi ottaa yksi mutta kohta onkin syönyt 20, muistamatta syöneensä enempää kuin sen yhden.
Vahvemmista saan luonnollisesti myös sen kaikkein euforisimman olon joten henkinen koukku niihin on vahva.

Mutta varsinainen, päivittäin menevä aine on bupre.
Tuore exäni on korvaushoitopotilas joka minut niihin tutustutti n.5 vuotta sitten.
Ilman päivän subu- annosta en todellakaan pystyisi tekemään mitään.
Olen myös melko varma että jos pääsisin subusta eroon, olisi bentsot helppo lopettaa siinä samassa.

Hoitoa olen harkinnut mutta ongelma on tämä:
Asun melko pienellä paikkakunnalla jossa on vain yksi psykiatrinen sairaanhoitaja, joka hoitaa päihdepuolenkin asiakkaat, myös exäni.

Olen ollut mukana parissa heidän heidän tapaamisessaan ja esim. kaupassa törmätessämme, tämä hoitaja tervehtii iloisesti. Hän siis tuntee minut ja arvaisi välittömästi keneltä saan valtaosan lääkkeistäni ja se taas aiheuttaisi ongelmia exälleni.

Saatan olla outo kun ajattelen että tämä on minun ongelmani enkä sotke siihen muita.

Exä on tosin niin loppuvaiheessa hoitonsa kanssa että hänen annoksestaan ei pysty poistamaan juuri mitään, joten valtaosan lääkkeistä ostan muualta.
Bubren käyttöni olen onnistunut kätkemään ja elänkin tavallaan kaksoiselämää.
Toinen puoli läheisistäni tietää ja valtaosa käyttää itsekin.
Toinen puoli luulee etten koskisi pitkällä tikullakaan “tuollaisiin huumeisiin”.

Bentsoja pyrin ottamaan samoin kuin toiset alkoholia, rentoutumistarkoituksessa. Mutta kuten tästä ilmi käy, se ei ole onnistunut mitenkään päin hyvin.

Itsemurha tuntuisi siltä “helpolta” ratkaisulta paeta kaikkea ja jättää vain kaikki selvittämättä.
Elämäni aikana olen kolme kertaa yrittänyt, luonnollisesti onnistumatta.
Puhuminen jollekkin voisi auttaa avaamaan tätä tilannetta koska juuri nyt tunnen olevani niin hukassa kuin ihminen olla voi.

Mutta em. syystä en ole hoitoon hakeutunut…
Korvaushoito olisi ainakin kontroloitu vaihtoehto mutta mutta…

7

Jos sä olet fyysisessä koukussa bentsoihin, niin kuulemma opparivieroitus (esim. bupre) on siihen verrattuna lasten leikkiä. Kummastakaan vieroituksesta/lopetuksesta mulla ei ole henk.kohtaista kokemusta, mutta kyllä täällä on niitäkin, joilta löytyy kokemusta - molemmistakin vieroituksista. Osa sanoo, että bentsojen lopettaminen on henkisestikin rankempaa kuin minkään muun aineen.

Kinkkinen tilanne kyllä, jos paikkakunnallasi on noin. :confused: Entäs NA-ryhmät? Joka tapauksessa se sairaanhoitaja on vaitiolovelvollinen sun asioistasi, eikä se voi sotkea sun tai exäsi asioita ainoastaan epäilemällä, että saat roippeesi exältäsi.

8

NA-ryhmistä en ole tietoinen onko täällä sellaisia (kait niitä joka kunnassa on). Pää alkaa vähän selviämään ja sängystä nouseminen tuntui lähes mahdottomalta.

Siitä hoitajasta vielä.
On sellainen tapaus että on saanut useita varoituksia ja jokusen hoitovirhesyytteen (tai vastaavan) kun on ruvennut leikkimään jumalaa, yksinvaltiasta jne… On antanut ihmisistä ihan ihme lausuntoja.
Mm. eräs tuttuni halusi käydä terveyskeskuksessa lukemassa mummoille. Tämä hoitaja sai selville missä tämä ihminen viettää aikansa ja kirjoitti lausuntoonsa kutakuinkin näin “X:n sosiaalinen elämä on lähes olematonta. Siksi ei suostu lähtemään kotiin vaan jää oleskelemaan sairaalan alueelle…”

Tiedän vaitiolovelvollisuudesta, mutta kun kyseessä on tämä hoitaja niin hiukan on motivaatio ja luotto häviksissä

9

Ja huomaan käyttäytyväni juuri siten kuin huomionhakuiset ihmiset yleensä. Eli kun joku ehdottaa ratkaisua, minä keksin miksi minä EN voisi toimia näin.
Eli kuulostan ihan siltä että vain odotan jonkun tulevan taikasauvan kanssa käymään, ja sitä heilauttamalla poistavan kaiken pahan ja putsaavan pöydän.

Anteeksi.
En yleensä ole tälläinen…

10

Kyllä mun mielestä sun kantsis silläkin uhmalla, et asut pienellä paikkakunnalla eikä ole kuin yksi päihdepuolen/psykiatrisen puolen hoitaja, niin mennä vaan juttelee asiasta ja kertoa rehellisesti missä mennään.
Ei sun tarvii kertoa et exältäsi olet saanut yhtään mitään, ei siellä sentään “poliisi kuulusteluihin” joudu eikä tarvii todistaa mistä on nappinsa hommannu.
Mä ite asun kans pienellä paikkakunnalla, ja muistan omaltakin kohdalta et kynnys oli korkea kun menin aikanaan päihdehuoltoon ekaa kertaa kertoo omista ongelmista. Mut näin jälkikäteen se oli elämäni yksi viisaimmista teoista. ( kohta 10v käyttäny buprea ja siitä viimeset 3v korv.hoidossa)
Mut se mikä sai asiat rullamaan omalla kohdalla, oli rehellisyys.! Eli kerroin aivan kaiken ensimmäisellä tapaamisella ja yhtään en kaunistellut asioita.
Muistan vielä kun olin sen “avautumis tarinan” kertonu kokonaisuudessaan, niin tää mun päihdehoitaja istui hetken ihan hiljaa, ja tokaisi sit " no enpä olisi sinustakaan uskonu/voinu kuvitella, et tällaisen olet läpi käynyt" :unamused: (hän tunsi minut jo entuudestaan ennen hoitoon hakeutumista)
Siitä ne asiat lähtee rullamaan ku meet vaan sille teidän paikkakunnan hoitajalle juttelee, ja jos sä oikeasti haluat eroon bupresta ja bentsoista, niin eihän sulla ole edes mitään menetettävää, kun eihän ne kerralla katkaise sun bentso-annoksia vaan pikku hiljaa vierottaen ja annosta pienentäen. Vai haluatko sä benet pitää ja lopettaa vaan bupren, sorry jos olit jo sen kertonu, on menny mulla vaan ohi noita aiempia lukiessa.

11

kyllä se olis kaikki saatava lopetettua. Tunnen itteni kuitenkin senverran hyvin että jos jommankumman jättää niin jossain kohtaa sen ottaa takasin (“kun mä ihan yhdet vaan…”)
Alku aina hankala.
Jotenkin kammoksuttaa puhua asiasta, josta ei ole aikasemmin suostunu kirveelläkään puhumaan.
Myös koko elämäntyylin on muututtava.
Mutta ihan varmasti uskon ettei tämä tästä huonommaksi voi mennä ja hävittävää ei juuri ole.

12

Ensin kannattaa varmistaa suojaverkostot. Esim. jos on vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle niin kannattaa ottaa selvile, kuinka “systeemi” toimii. 9 kymmenestä apua hakevista valehtelee, joten työntekijät ovat aika turvoksissa valheita.

13

Siksipä just kehotinkin ihan oikeasti puhuu totta.
Eli jos luottamus toimii molemmin puolin ja olet se “yksi niistä kymmenestä” jotka puhuu totta, niin saattaa yllättäen huomata et asiathan eteneekin parempaan suuntaan… :slight_smile:
Ainaki ite huomasin sen, et kun alusta asti oon kertonu asiat niinku ne OIKEASTI on, niin on paljon helpompi itelle ja siitä on oikeasti jotain hyötyä, kun en “keksittyihin” vaivoihin hae apua.

14

Kaikki on toki aina kovasti yksilöllistä, mutta tämän jutun suhteen mä olisin äärimmäisen skeptinen. Benzot toimivat monesti hyvinä tukilääkkeinä opparivieroituksessa, ihan sellaisillakin ihmisillä, jotka eivät niistä sen kummempia kiksejä saa. Sitten, jos on kovin perso benzoille, homma saattaa erittäin todennäköisesti karata niiden kanssa kahta kauheammin lapasesta, kun ne, paitsi auttavat bupren vieroitusoireisiin, toimivat myös korvaavana huumeena, kun mitään muutakaan ainetta ei ole enää käytettävissä. Nnaana tästä jo sanoikin ja saatan muutenkin toistaa tässä jo sanottua(Luin jälleen hieman puusilmäisesti tämän ketjun, joten pahoittellut mahdollisista mottipäisyyksistäni, joita näppikseltäni päästän :blush: ), mutta henk.koht. olen tosiaan sitä mieltä, että bupresta(ylipäätään oppareista) on todella helppoa päästä eroon verrattuna benzoriippuvuuteen. Mulla itselläni on molempiin substansseihin ihan selkeä, sekä psyykkinen, että fyysinen riippuvuus ja voin omasta puolestani kertoa, että elämä ilman buprea sujuu kyllä jotenkuten ja ne (fyysiset) viekkarit ovat kestettävissä siinä, missä vittumainen flunssakin, mutta ilman benzoja en todellakaan pärjäile kovin pitkälle ja niitä refloja en ole koskaan kestänyt vajaata viikkoa kauempaa, kun olo meni aivan sanoinkuvaamattoman kaameaksi :open_mouth: :angry: :frowning: .

Mietin, auttaisiko sua yhtään, jos saisit vaihdettua Opamoxisi Diapamiin :confused: ?. Diapamista ei yleensä(Hiton yksilöllistä tietty tämäkin) saa senkaltaisia oloja, kuin esim. Xanorista tai Temestasta, mutta sen vaikutus kantaisi pidempään ja tasaisemmin, kuin Opamoxin ja näin ollen se saattaisi edes hieman hillitä himojasi kuosata noilla jytymmillä ryyneillä. Rivatril voisi olla toinen hyvä vaihtoehto juuri pitkän ja tasaisen vaikutuksensa tähden, mutta siitä saattaa saadakin jo enemmän oloja, joten ompi ehkä hiukan riskaabelimpi lääke väärinkäyttäjälle :confused: . Itselleni Rivatril on kaikista paras benzo ns. arkikäyttöön ja yleensä sen annostelu pysyy mulla hyvin lääkärin määräämänä, joskus paljon vähempänäkin, mutta myönnettäköön, ettei ole mitenkään tavatonta, että innostun siitä överit vetämään, vaikkei se mulle samanlaista oloa tuokaan, kuin Xanor.

Sulla on kyllä pirullinen tilanne, jos siellä teidän pikkupaikkakunnallanne on 1 ainoa päihdehoitaja ja se on ihan hullu tapaus :imp: . Yksityislääkäri voisi auttaa noissa lääkejutuissa(Esim. juuri Opamoxin vaihto Diapamiin), mutta varsinaista päihdeongelmaansa noin pitkällisemmin voi olla hankalampi yksityisellä hoitaa. Yksikin käynti maksaa rahaa ja päihdeongelman tähden niitä käyntejä pitäisi olla aika hiton monta, jotta niistä jotakin oikeaa hyötyä olisi. Kelalta ei myöskään heru rahoitusta terapiaan tmv. yksityiselle puolelle, jos kyseessä on päihdeongelman hoito. En ole ainakaan koskaan kuullut kenenkään saaneen Kelalta tukea moiseen.

Hurjasti tsemppiä :slight_smile: .

15

täällä taas. Tässä jokusen päivän koittanu saada kerättyä elämäni rippeitä kasaan.
Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin varata sen ajan tälle skitsohoitajalle :wink: mutta tun paskan tuurini tietäen, hän on luonnollisesti lomalla ja on seuraavaksi tavoitettavissa 3.8. Selitin että kun tilanne olisi nyt sen verran akuutti, kun on tässä nyt ollut näitä itsari yrityksiä ja muuta niin olisi hyvä päästä edes jonkun kanssa keskustelemaan, avautumaan ja katteltais sitä varsinaista hoitosuunnitelman tekoa sitten kun tämän varsinaisen hoitsun loma on ohi.

Ymmärrän hyvin että hoitohenkilökunta on yleensä sitä mieltä että “prkl nistit!!! Nappeja ne vaan tänne tulee ruinaamaan.”
Mutta kun nyt olisin halunnut edes keskustella jonkun “ammattilaisen” kanssa, ja saisin vähän purkaa tätä elämääni jollekkin joka ei mua tunne.

Toiset ihmiset ei halua puhua vieraiden kanssa mutta mun on jotenkin helpompi tunnustaa kaikki, nimenomaan vieraalle.

Bentsojen vaihto esim. diappareihin ei välttämättä olisi huono idea.
Jos olisi olemassa bentso laastareita niin se voisi olla kaikkein paras tähän tilanteeseen mutta sellaisia ei ainakaan minun mielestäni ole edes keksitty.

16

“Sitten, jos on kovin perso benzoille, homma saattaa erittäin todennäköisesti karata niiden kanssa kahta kauheammin lapasesta, kun ne, paitsi auttavat bupren vieroitusoireisiin, toimivat myös korvaavana huumeena, kun mitään muutakaan ainetta ei ole enää käytettävissä”

Tämä on juuri se mihin uskoisin homman menevän.
Tänään sain kerrottua nykyiselle ukolleni siitä että itsari ajatukset eivät sitten jääneet ihan vain ajatusasteelle vaan oikeesti yritin. Kolmella eri tavalla.

Itkettiin molemmat ja hänkin oli vihdoin sitä mieltä että ehkä hoitoon meno ei olisikaan mitenkään huono homma.
Tähän asti hän on ollut sitä mieltä että riittää kun puhun hänelle. Mutta kun hän ei tiedä näistä jutuista juuri mitään.

Optima tilanne olisi päästä laitoshoitoon hetkeksi lepäämään ja selvittelemään näitä asioita kontroloituun ympäristöön mutta se selviää vasta kun pääsee sinne hoitajalle ja luultavasti sitä kautta lääkärille.

17

Moikka Manga ja muut!
Ihan ekaksi: oon ollut juuri tuossa tilassa, missä olet. Juuri tuossa. Maaliskuussa mietin ottavani itseltäni hengen. Kukaan ei tiennyt, ei arvannut. Laskin tunteja siihen, että saatoin ottaa lääkkeen. Laskin päiviä, jotta sain reseptin uusittua. Tuhlasin tonneja yksityisiin, jotta sain uuden reseptin. Sain suunnattomia ahdistus- ja paniikkikohtauksia. Olin pettänyt itseni, kaikki läheiseni, siltä tuntui. Menin a-klinikalle aamupäivystykseen ja kerroin. Kerroin ja itkin. Ei moralisointia, ei pahaa sanaa, nenäliinoja ja kannustusta. Selviätkö, jaksatko? Ennen lähtöä lääkäriaika ja terapian aloitusaika. Aloin lukea viestejä täällä, etsin tukea ja luin tekstejä (mm. healing eagle) Olin itselleni armollinen ja häpeä alkoi helpottaa. Sain masennuslääkityksen tueksi ja yöksi ketiapiinia. Bentsot jäivät. Kaipasin niitä helvetisti. Aluksi menin päivä, oikeastaan tunti kerrallaan. Vähitellen aloin tuntea tunteet, tunsin jälleen iloa, intohimoa, kiinnostusta elämään. Joka päivä olo on helpottanut. Välillä tulee heikko hetki, mutta hitot siitä, minussa on voimaa. Saan uskosta (ei, uskoon tulo ei ole taikasauva, voima pitää löytää avuksi) vahvistusta ja iloa, nyt ymmärtän, miksen voinut vain “pufff” raitistuo Jumalan taikasauvasta. Eihän se niin mene, itsensä on kohdattava ja asiat käsiteltävä. Jokainen löytää sen avun omalla tavallaan, tämä ei ole siis käännytys;) Mutta tämä on osoitus siitä, että bentsot voi voittaa!! Se ahdistus tulee niistä mömmöistä, ne saavat sinut voimaan huonosti ja siksi tarvitset niitä lisää. Se on aineiden vika, ei sinun. Kemia voittaa ihmisen muelen, siksi väärä kemia pitää saada pois elämästä! Mene ihmeessä a-klinikalle, vaikka lähikaupunkiin. Etsi itsellesi väylä saada terapiaa. Taistele itsesi vupksi. Olen nyt niin onnellinen, niiin onnellinen ja paljon paremmin voiva. Olen saanut elämäni takaisin, sinäkin tulet saamaan kun vain nyt otat ne askeleet! Me tsempataan sua täällä, et todellakaan ole yksin!!

18

Kiitos Ilo-na!
Juuri tästä syystä aloin tänne kirjoittaa.
Uskoin että täällä tuskin on päähän taputtelijoita jotka kuuntelevat hetken, sanovat “mikset sitten vaan lopeta?” tai “kyllä se siitä” ja kokevat sen jälkeen tehneensä hyvän työn ja että siitä olisi niin suuri apu että seuraavalla viikolla innoissani ilmoittaisin olevani kuivilla.

Nämä ihmiset kun eivät kuitenkaan ole koskaan olleet riippuvaisia mistään tupakkaa vahvemmasta joten heillä ei ole hajuakaan mitä päihderiippuvuus on.

Olen lukenut täällä muiden tarinoita ja saanut paljon tukea ja tietoa mistä minun tätä elämäni solmukohtaa pitäisi lähteä avaamaan.

A-klinikalle meno on kuitenkin ollut valtaisa kynnys jota olen välttänyt viimeiseen asti, koska en haluaisi ongelmia muille (kuten alussa mainitulla ex:älleni).
Myöskin kun tiedän millaisten hoitsujen kanssa (luultavasti) tulen olemaan tekemisissä on avun hakemisen halu ollut erittäin vähäinen.

Nyt kun en vain enää hallitse tilannetta ja apua olisi saatava, olen saanut teiltä paljon kannustusta ja olette rehellisesti kertoneet omia kokemuksianne ja kannustaneet jatkamaan elämää.

Ja pohjalta ei ole kuin yksi tie, ja se on ylöspäin.

Itsemurha-ajatukset ovat nykyisen mieheni ansiosta jääneet taka-alalle ja hän on luvannut tukea ja pyytänyt kertomaan heti jos on jotain kerrottavaa, vaikka se tuntuisi kuinka vähäpätöiseltä asialta tahansa.

En aikaisemmin uskonut vertaistukeen pätkän vertaa mutta tämä palsta on muuttanut mielipiteeni täysin.
Joten kiitos teille.

Mitä luultavammin tulen tänne kirjoittamaan vielä joten nämä eivät ole hyvästit.
Täällä avautuminen on vain auttanut minua löytämään “mieleni, sotkussa olleen narukerän” pään josta tätä solmua voisi lähteä avaamaan

19

Hienoa Manga, että sussa on herännyt halu toipua:) ja hienoa myös, että oot uskaltanut kertoa miehellesi. Mä en oo saanut kerrottua, se on osaltaan vähän vaikeuttanut mun toipumista.

A-klinikalle meno oli mullekin älytön kynnys. Vuoden pähkäilin, mutta sitten oli pakko mennä, tajusin, että pettää pää tai kroppa pian. En voi luvata kenellekään, että juuri se a-klinikka olisi oikea keino saada apua, mutta suosittelen kokeilemaan. Mua hävetti ha pelotti, mitä jos joku näkee? Teen sote-alan työtä, esitin reipasta ja raitista, mitä muut puhuvat? Noh. Kukaan ei puhu mitään. A-klinikalla voi käydä esim. keskustelemassa läheisensä alkoholismista, syitä on monia. Käytävällä istuu siistejä, työelämässä olevia, kohteliaita ihmisiä. On niitäkin, joita elämä on koetellut ja aineet vielä hallitsevat. Mutta oma addiktioni on pyyhkinyt kaiken tekopyhän moralismin minusta. Jokainen on yhtä arvokas ja ansaitsee avun, myöhemmin voi sitten auttaa itse. A-klinikalla ja aa:ssa on myös kunnioittava kulttuuri, kukaan ei huutele, kenet on nähnyt. Jokainen ansaitsee yksityisyytensä. A-klinikka tai aa eivät aiheuta mitään haittaa sinulle. Ei niistä tehdä ilmiantoja tai hankaloiteta exäsi elämää, se ei missään nimessä ole klinikan tarkoitus. Kaikki lähtee sinusta, haluatko/tarvitsetko apteekkisopimuksen jne. On muutenkin susta lähtöisin, missä aikataulussa voit lääkkeistä luopua. Mun oli pakko lopettaa seinään, koska löysin aina syyn jatkaa vielä päivän/viikon/kuukauden. Toisille varmasti sopii vähentäminen ja lääkäri sit vois arvioida sitä alasajon aikataulua, joka on ehkä pakkokin tehdä hitaasti.

Oli ihanaa löytää tietoa siitä, mitä bentsot aiheuttaa. Paskat fiilikset, paniikit, herkkyys, elämänhallinnan horjuminen, niille olikin syy. Aloin syödä lääkkeitä “vahingossa”, eli mulla oli aluksi ihan hyvä syy, mutta ratkaisu oli helvetin huono. Määrät lähti vähän lipsumaan ja pian oltiin siinä tilanteessa, että ajatukset pyöri tablettien ympärillä. Voi sitä tunnetta, kun konttaa ympäri kämppää etsimässä oientä lääkkeen murua… Aina piti miettiä, mistä lisää. Tiesin, että tää ei tästä parane, mut jatkoin vaan. Mua hävetti niin, että meinasin kuolla. Pelkäson, että kohta korttitalo sortuu ja paljastun. En edes tehnyt mitään laitonta ja satutin vaan itseäni.

Ykkösneuvo varmaan multa olis, että etsi itsellesi joku rentoutumiskeino ja turvallinen paikka. Ne helpotti mua. Ja sos.sairaalan tietopaketti bentsojen alasajosta. Käy kävelemässä, kuulostaa niin kliseeltä, mutta tee sellaista, jossa seinät eivät kaadu niskaan.

Mun mielestä kirjoitat hyvää tekstiä, eli jos toi on sulle hyvä tapa purkaa sydäntä niin jatka ihmeessä. Lupaan lukea ja yrittää tukea sua. Vertaistuki pelastaa, tiedän aivan varmasti,missä helvetissä noiden aineiden kanssa olet. Mutta sä selviät!! Saat nauttia taas elämästä ja koittaa se päivä, kun et edes muista, miksi käytit aineita. Mä uskon suhun 100-prosenttisesti! Jos oot nyt jo noin päättäväinen ja kelaillut asiaa, niin sulla on hyvät lähtökohdat muutokseen:)

20

Mä oon todennu saman asian aikoinaan kun tänne liityin, et tää foorumi jo vastaa psykiatria kun täällä voit kertoa ihan kaiken häpeilemättä mitään. Ja ennen kaikkea saat oikeita kokemusperäisiä vastauksia/neuvoja joista on ollu apua muille jotka ovat olleet vastaavassa tai kenties vähän erilaisessa tilanteessa.
Eli kyllä vertaistuki on yksi aika suuri tekijä, kun apua kaipaa johonkin tän kaltaisiin asioihin. Kyllähän tietty on aa/na ryhmätkin samalla lailla vertaistukeen perustuvia, mut monella just pikku-paikkakunnalla asuvalla se kynnys on aika korkea mennä sinne oman paikkakunnan aa/na tapaamiseen…
Mut kirjoittele kuulumisia ihmeessä aina kun jaksat ja ehdit, kyllä tosta sun hommasta vielä hyvä tulee kun pikku hiljaa asiat lähtee etenee parempaan suuntaan. :slight_smile: