kaipaan neuvoja viisaammilta

Hei!
Elikkä haluaisin viisaampien ja kokeneempien mielipidettä tilanteeseemme… en tiedä enää mitä tehdä… Olen siis ollut poikaystäväni kanssa yhdessä n.3 vuotta ja siitä 1.5 asuttu yhdessä mieheni omistamassa talossa… Suhteemme alusta asti alkoholi on kuulunut vahvasti elämäämme ja selviä viikonloppuja hänellä on ollu max. 4 yhteiselomme aikana. Olen odottanut ihmettä ja kuvitellut että kyllä hän joskus rauhottuu mutta pikkuhiljaa pakko tajuta ettei näin ehkä tule käymään. Eli alkoholia kuluu, ja viikossa yleensä vähintään 3 päivänä mieheni vetää pään täyteen ja itse teen kaksvuorotyötä ja illalla hyvissä ajoin tulen kotiin ja aina saa pelätä onko hän taas lähteny juopottelemaan. Humalassa hän on kiva ja lepposa eikä yleensä sammu. Asiasta ei meillä saa puhua; hän ei tajua että kuinka iso ongelma se minulle on ja kuinka kärsin tilanteesta. Ja syy on aina ettei viihdy kotona ja haluaa viettää aikaa ystäviensä kanssa. Kuulemma on paljon vähentänyt mutta ihmettelen vain että kuinka paljon on ennen juonu jos nytkin menee yleensä se 3 päivää vähintään. Ja viikonloppuna AINA 2 päivää kännissä. Itse juon kerran parissa viikossa mutten ikinä kahta päivää. ne viikonloput kun olen töissä niin ovat yhtä helv… Nytkin olen nähnyt miestäni viimeksi 3 päivää sitte. Yöksi tulee tietenkin aina kotiin mutta minä nukun silloin ja hän jää nukkumaan ku minä lähen ja on hävinnyt kun tulen töistä. tämä on ihan normaalia. Olen väsynyt tilanteeseen ja kysynkin onko mitään muuta vaihtoehtoa kun pakata kamat ja lähteä? Rakastan miestäni äärettömästi mutta ei jaksaisi enää. Olenko vain turha nipottaja :confused: Olemme suunnitelleet lasta ja mies sanoo että muuttuu kyllä sitten jos lapsi tulee ja menee vielä kavereittensa kanssa kun kerkeää. Mutta käykö näin todellisuudessa, aluksi luotin että no näinhän se on mutta nyt olen alkanut epäilemään että voiko ihminen niin muuttua lapsen takia. töistä hän jää pois silloin tällöin kun ei krapulaltaan kykene lähtemään. Onko mieheni alkoholisti? Anteeksi sekava viestini mutta toivottavasti edes joku ymmärtää :slight_smile:

Minä olen seurustellut mieheni kanssa 10v, mun jutut löytyy onko miehestäni tulossa alkoholisti.
Vaikka mun mies on täs 1,5v aikana muuttunut paljon, niin mielestäni mikään parisuhde ei ole sen arvoinen että 8v suhteessa itse kärsii toisen juomisesta ja elämä jää elämättä! Enkä mä sitä sano ettenkö ois nauttinut tuon 8v aikana, tokihan kaikessa ollu aina jotain hyvää ja paljon hyvää, kun niin kauan jaksoin, mutta silti se ei ole sen arvoista.

Mies voi vähentää/lopettaa vain ja ainoastaan omasta tahdosta! Siihen ei auta eukko/talot/lapsi. Muistan noita miehen kavereiden juttuja. Mä vähennän kun meil on omakotitalo ja oon enemmän kotona, kun okt on paljon tekemistä. No kun talot ostettiin niin miten kävi? Ekat 2vko jaksoi kotona ja sit rupes naarikärpänen puremaan. Sen jälkeen toinen näistä ei viikonloppuja kotona viettäny, tai kutsui lössin ryyppää ja saunoo ja karkotti emännän toisaalle yöksi. Sit oli tää et kyl mä sit lopetan ku muksu tulee. Miten kävi! Mies jatkoi samaa rataa, häipyi reissuille salaa… Nää hankki toisen lapsen ja sama jatkui, no nyt kolmannen lapsen aikana äijän reissut häippäisyreissut on vähentyneet ehkä kertan/2kk jos sitäkään, eikä siis juo kotona. Tää pariskunta on ollut yhdessä jo lähemmäs 20v ja nuorin taitaa oöla 1,5v, eli tämä emäntä joutui katsomaan miehen runsaita katoamistemppuja m. 18v.
Vaino ois päässyt helpommallakin, kuin et mies sanoo menrvänsä viel viimiselle tupakille, tilaa taksin ja lähtee huitelemaan, puhelin tietty sammutetaan ja reissun pääl ollaan 2-4 pv…

Sinuna miettisin vielä et millaisen elämän haluat? Sun pitäis nauttia elämästä miehestä huolimatta… Ei se oo elämää että työpäivät pelkäät et onko juomassa taas.
Ja jos harkitset vauvan saamista miehesi kanssa, kannattaa ensin miettiä että jaksaisitko yksinhuoltajana, onko sulla tukiverkostoo jos äijän juominen yltyy niin pääset lapsen kanssa pois?
Minä itse uskallan yrittää lasta mieheni kanssa koska jos käy huonosti niin mulla on laaja tukiverkosto joiden tuella pystyn kyllä itsekkin lapsen kasvattamaan !! Tää on mun varasuunnitelma.

Elämässä on paljon. Hienoa ja mahtavaa, ethän jätä elämättä ja kokematta??

Kannattaa miettiä myös lapsen oikeutta isään

Joanna
Sekin on siinä vielä! Ihan totta!

Sain uuden näkökannan asiaan… Kaverille syntyi hartaasti toivottu vauva. Äiti sanoi mulle että isä tuntee itsensä jotenkin ulkopuoliseksi kun äiti on vauvan kanssa kotona ja kiintymyssuhde on erilainen. Ja kun pieni vauva ei osaa vielä oikein mitään, isällä ei kokemuksia vauvasta niin hän tunsi jotenkin ettei hän osaa olla eikä tehdä vauvan kanssa mitään.
Voin siis kuvitella että tuo olisi taas hyvä syy juoda, että on niin ulkopuolinen olo! Tosin tää mies ei oikeen ikinä osannut pidellä esim pientä vauvaa, mut vähän isomman kanssa osasi jo enemmän. Niin ja heillä iei alkon kanssa ongelmia ole, et heidän tapaukses ei tullut mitään juomis juttuja. Tulo vaan mieleen.

En tiedä itsekkään miten käy. Kummitytön kanssa ihan syntymästä asti mies on ollu se joka halunnu pitää tyttöä sylissä, työnnellä kauppakärryissä jne. Et rohkeasti on vauvasta asti leikittänyt ja touhunut.
Miehet on niin kovin erilaisia…