kaikki keinot käytetty

Tässä istun, kyyneleet virtaa poskia pitkin, sydän hakkaa, olo ihan järkyttävä! Olen tullut pelaamisen suhteen tien päähän! Kaikki maallinen on mennyt ja läheiseni eivät tiedä asiasta! Olen onnistunut tekemään pelivelkaa 138000e, käsittämätöntä. Kaikkea en ole pelannut vaan maksanut velalla velkaa, nyt kaikki mahdolliset lainapaikat on käyty läpi! Yritin niin monta kertaa lopettaa, mutta se pelipiru ei vaan antanut rauhaa! En varmaan selviä tästä henkisesti, luulen että mielenterveys on nyt äärirajoilla! En pysty kertomaan kenellekkään, en vaan pysty, häpeä ja itseinho on niin valtava, niinkuin varmasti ymmärrätte!Pitää lähteä töihin kaikesta huolimatta, jalat vapisee ja olo on heikko, yritän töissä olla ajattelematta mitään, muuten työn teosta ei tule mitään!

Tunnen tuskasi eikä tähän hätään varmasti löydy sanoja, jotka lohduttaisivat, mutta yritetään:
Tilanteesi voi vaikuttaa toivottamalta ja kannattaa ehdottomasti nyt hakea hetimiten apua. Tänne kirjoittaminen on hyvä ensimmäinen askel, mutta kannattaa soittaa esim. tuonne Peluuriin tai kriisipäivystykseen.
Tulet kyllä varmasti selviämään tästä, mutta rankkaa se tulee olemaan. Kertominen, häpeä yms. Been there done that… Mutta voin vakuuttaa, että se ei ole mitään siihen verrattuna mitä pelaamisaikojen salailut ja häpeäntunne olivat.

Ehkä vähän kliseistä sanoa mutta tästä alkaa sun loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Eli tervetuloa mun puolesta. Täällä kyllä tuetaan ja ymmärretään mitä käyt läpi.

Kovan paikan edessä olet, mutta nyt sinun on tehtävä rohkeita ratkaisuja. Vain rehellisyyden kautta pääset tästä tilanteesta yli ja eteenpäin. Voimia!

Hei surusiipi.

Ensinnäkin lämmin virtuaalihalaus täältä, kohtalotoverilta. Et ole yksin, et ainoa. Voin niiiiiiin hyvin samaistua tilanteeseesi :cry:

Olin täysin vastaavassa tilanteessa vajaa 3 vuotta sitten. Olin tullut tieni päähän, kuten sinäkin nyt. Reippaasti yli 100k€ velat kaatuivat niskaan, eikä kukaan tiennyt tilanteestani. Ei edes puolisoni.

Oli unettomia öitä, valtavaa ahdistusta ja tuskaa. Epätoivoa. Jopa itsetuhoisia ajatuksia. Silti voin nyt jälkikäteen todeta että siitä alkoi paremmat ajat elämässäni.

Velat kaatuivat niskaan, luottotiedot menivät, ulosotto alkoi. Ja mikä parasta pelaaminen loppui jo lähes kokonaan.
Huomasin että ei se elämä loppunutkaan siihen romahdukseen.

Lopulta tuon kaiken tiedon pimittämisen tuska kävi niin valtavaksi että sain kerrottua puolisolle. Kaiken, koko tarinan. Jokaista euroa myöten. Siitä seurasi kauhea kriisi, ymmärrettävästikin. Nyt tässä ollaan koeajalla, katsellaan että josko pystymme tästä yhdessä vielä yli pääsemään.

Takanani on nyt myös pelirajattoman vertaistukiryhmä sekä keskusteluapua olen myös hakenut psykologilta. Pelaamatta olen ollut kokonaan nyt 9 kk. Ja voi vitsi miten hyvälle se tuntuu :slight_smile:

Oltuani 2 vuotta UO:ssa lähdin hakeutumaan velkajärjestelyyn. Ja ihme tapahtui. Minulle myönnettiin velkajärjestely. 5-6 vuoden UO:takin tiukempi maksuohjelma on edessä, mutta sitten olen vapaa tästä menneisyyden taakasta.

Viimeiset vuodet ovat olleet henkisesti koettelevia, mutta voin kertoa että ne ovat olleet kuitenkin hirmuisen paljon parempia kuin ne pelaamisen värittämät pimeyden vuodet.

Puolisolle kertominen aiheutti sellaisen dominoefektin elämässäni, että uskalsin kertoa tarinani muutamalle ystävällenikin. Huomaan muutenkin, että minusta on tullut avoimempi ja rohkeampi. Tutustuin rohkeasti pimeään puoleeni ja onnistuin nujertamaan sen.

Olen ihan varma että sinäkin pystyt siihen <3

Mikäli tarvitset lisätukea, keskusteluapua, niin tarjoan apuani. Voimia sinulle.

Kiitos kaikille vastanneille tuesta ja ymmärryksestä! Kerään nyt voimia että pystyn kertomaan puolisolleni ja että kestän myös sen mitä sen jälkeen tapahtuu! Palaan vielä jossain vaiheessa kertomaan tilanteestani, kiitos vielä ja voimia kaikille jotka taistelevat näiden asioiden parissa!

Suosittelen kertomaan mahdollisimman pian. Viivyttely ei auta, se vain pahentaa tilannetta kokonaisuudessaan sekä tekee olostasi kurjan. Tiedän kokemuksesta.

Kehoitan lisäksi että varaat ajan mahdollisimman nopeasti kuntasi talous- ja velkaneuvojalle.

Lisäksi kannattaa rohkeasti hakea apua peliriippuvuuteen itsessään. Aloittaa voi vaikka terveyskeskuksesta tai jos paikkakunnaltasi löytyy esim. Kriisikeskus.

Muista, että tuo koko nyt kamalalta ja lopulliselta tuntuva vyyhti alkaa purkautumaan heti siitä hetkestä kun otat askeleen kohti totuutta ja avun hakemista <3

Ratkaisu ja voima on sinussa <3

Itse asiassa tuohon sinun aloituksen otsikkoon viitaten, kaikkia keinoja EI ole vielä käytetty.

Keinot ja ratkaisut avautuvat heti eteesi kun lähdet purkamaan vyyhtiä avun hakemisen ja totuuden kertomisen kautta <3

Hei Surusiipi,

Palasin itse kirjoittamaan tänne pitkän tauon jälkeen. Tarinasi on kuin omani. Isot velat ja ulosotto alkamassa. Itse kerroin puolisolleni muutama viikko sitten. Tein sen tosin vasta pakotettuna kun postilaatikosta löytyi kirje lainanantajalta. Hyvä niin, helpotus on suuri kun
iso taakka on vierähtänyt harteilta. Hän otti asian hämmästyttävän rauhallisesti. Ei syytöksiä, ainoastaan kysymyksiä. Suosittelen, että kerro puolisollesi heti. Ihmettelen miksi en uskonut kun palstalaiset kehottivat minua kertomaan jo yli vuosi sitten. En olisi tässä suossa jos olisin kertonut. Elämällä on onneksi taipumus järjestyä. Ja jotenkin vielä nyt tässäkin vaiheessa ajattelen, että kaikella on tarkoituksensa. Mikä tämän tragedian tarkoitus on, sitä en vielä tiedä mutta se ajanoloon varmaan selviää. Iso virtuaalihali täältä.

Tsemppiä myös täältä suunnasta. Toivottavasti saat pelipirun pois päästä ja se kaikki energia mikä aikasemmin on mennyt pelaamisen salailuun ja muuhun siihen liittyvään organisointiin, tulisi voimavaraksi asioiden selvittämiseen pikku hiljaa.
Itse olen saman polun alkutaipaleella, reilu 2vk ollut pelaamatta, todella raivostuttavat velat niskassa, ei pokkaa kertoa vaimolle… Uskon kuitenkin ja mun pakko uskoa, että selviän…
Edellä on niin paljon hyviä neuvoja, että tartu niihin, niin minäkin, mutta pikku hiljaa, etten riko itseäni millään massiivisella kaaoksella.
Voimia meille kaikille taistelussa tätä helvettiä vastaan…

Yksi sana: vertaistuki. Tänne kirjoitteleminen toki yksi hyvä askel, kuten joku aiemmin kirjoittelikin. Mutta suosittelen myös ihan puhumista asiasta ja mielellään toki vertaistoverin kanssa. Jos vielä tässä kohden kynnys vertaisryhmään osallistumiseksi liian suuri, niin vertaispuhelimia olemassa. Helpottaa kun saa asian kerrottua edes jollekin ja ainakin itse todennut, että helpompaa kun tuo henkilö on ns. ulkopuolinen ja lisäksi omaa samaa kokemusta kuin mitä itse. Ja kun saa oman prosessin käyntiin, niin myös kynnys läheisille kertomiseen madaltuu.

Hei Surusiipi! Miten voit ja mitä sinulle kuuluu? Kirjoituksesi tulee erittäin lähelle itseäni, järjettömät velat ovat kertyneet lyhyessä ajassa ja iskeytyneet vasten kasvoja. Voimia! <3

Mietin myös samaa Surusiipi. Kuinka voit? Saitko kerrottua tilanteestasi?

En ole vielä saanut kerrottua puolisolleni, en vaan pysty! Pari päivää sitten hän jutteli kesä suunnitelmista, tuntuu aivan kauhealta kun tiedän etteivät ne todeudu, minun takia, minun heikon peliriipuvaisen ihmisen tekojen vuoksi! kaksi viikkoa olen elänyt kuin unessa, ollut ajattelematta velkoja , tehnyt ylimääräisiä töitä! kuitenkin tiedän ettei se tässä juuri auta, kohta on se hetki kun kaikki paljastuu, kaikki hajoaa! Kaikki ihmiset eivät todellakaan ymmärrä peliriippuvuutta, puolisoni on yksi heistä, se on tullut ilmi kun jossain tilanteissa on siitä puhuttu! Olen rukoillut voimia kestää kaiken sen mitä edessäni on ja olen tietyllä tavalla saanut rauhan , se tapahtuu mitä tapahtuu sitten kun sen aika on! En ole pelannut , eikä ole tehnyt edes mieli, toki tiedän että varmasti tulee taas se päivä kun kuvittelen voittavani jotain, olen kyllä laittanut jo koneelle peliestot ehkä se vähän auttaa! Niinkuin moni täällä minäkin toivon useasti kumpa tämä olisi vaan pahaa unta ja heräisin, mutta ei, palaan jossain vaiheessa kertomaan mitä tapahtuu! Helpottaa hitusen huomata että en ole yksin tämän asian kanssa!

Tuo on todella hankala tilanne, kun pitäisi puolisolle kertoa… Minullakaan ei ole pokka riittänyt kertoa, enkä tässä vaiheessa ole valmis kertomaan.
Ajattelen asiaa tällä hetkellä niin että kun olen ollut riittävän kauan pelaamatta, vaikka puoli vuotta, niin kerron kaiken ja sanon rehellisesti hyvällä omalla tunnolla että en ole pelannut todella pitkään aikaan, verrattuna siihen kun pelasin vuosikaudet monta kertaa yhden päivän aikana. Minulla on puolisolle kertoessa pakko olla yksi iso positiivinen asia, kun koko pelihimo ja velkataakka ovat niin meganegatiivisia juttuja…
Toivon todella että jotenkin teidän kesäsuunnitelmat toteutuvat, kunpa pelihommat ei (jälleen kerran) pilaisi kaikkea…

viisi viikkoa mennyt ilman pelejä, ahdistus edelleen päällä ja tiedän ettei se siitä helpotu ennekuin pysytyn kertomaan! Mutta en vieläkään ole sitä pystynyt tekemään, työntänyt asian vaan sivuun aivan kun joku ihme tapahtuisi ja koko ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan! puhelin on täynnä vastaamattomia puheluita ja sähköposti myös, velkojilta! Välillä tuntuu ettei henki kulje ja haluaisin vaan jäädä sängyn pohjalle makaamaan! Tiedän kuitenkin että vain minä itse olen tähän syyllinen ei kukaan muu! Joka yö herään monta kertaa ja ensimmäinen ajatus on järkyttävä velka summa ja se valheiden määrä! Jos tästä vielä jollakkin tasolla selviän kiitän Luojaani, arvostan tulevaisuudessa elämääni paremmin! Te jotka olette vielä pelitaipaleen alkupuolella ja ilman velkaa, lopettakaa, pelaamalla tuhoatta itsenne ja siinä sivussa myös läheisenne kärsivät!

Koita vaan jaksaa ja ajatella asiaa vain sellaisen yhtenä paskana… Sun tilanteeseen ei varmasti ole mitään yksittäistä helpottavaa vastausta… Kun voimia riittää edes hitusen, kerro puolisolle itse, tiedät että hän saa kuitenkin kohta tietää… Jos puoliso jatkaa rinnalla, niin pyydä varovasti häneltä apua ja tukea, että jaksat alkaa purkamaan vyyhtiä pois…
Ole niin vahva kun pystyt…

Kiitos Tptp kannustuksesta, olen yrittänyt olla vahva en kuitenkaan tarpeeksi koska en vieläkään ole pystynyt kertomaan! Näen painajaisia tulevasta, yöllä herään hirveä tuska puristaa rintaa, silti en vaan pysty… häpeä on valtava ja se kaikki mitä olen ja tulen aiheuttamaan perheelleni kun tämä kaikki lopulta selviää! Mietin sitä miten paljon pelasin ja kuitenkaan en koskaan voittanut juuri mitään! Isoin voittoni on ollut 2500e, ajattelin aina että pakkohan joskus minunkin kohdalle on jotain osua, mutta ei! Olen myös käynyt läpi kaikkia niitä hulluja tekoja joita tein että sain pelata, valvoi yöt kun muut nukkui(pelasin), pelasin töissä kännykällä jne…Ainoa asia joka nyt tässä tuo edes pientä lohtua tällä hetkellä tuntuu siltä etten ikinä enää pelaa! tulevaisuus pelottaa, ei haittais vaikka minulla ei olis koskaan enää rahaa tai mitään, pahinta tässä on kun perheeni joutuu kärsiään!

Niin tuttua… Ei minullekkaan missään vaiheessa osunut mitään isoa summaa, vaikka aina ajattelin että olisin sellaisen ansainnut… Ja jos järjellä ajatellaan niin tosiaan olisikin ansainnut… Se aika jonka tuhlasin pelaamiseen, aika jota en käyttänyt perheen kanssa … olisin ansainnut ison voiton… Mutta eipä ne pelit järjellä ajattele ja vielä vähemmän tunteella .

Surusiipi, tunnen hyvin tuon tuskasi ja tiedän, kuinka vaikeaa läheisille kertominen on. Voin kuitenkin vannoa, että se helpottaa. Oli vastaanotto mitä tahansa, niin se, että saa purettua salaisuudet pois mielenpäältä, niin se tuo helpotusta. Suosittelisin hakeutumaan terapeutille tai vaikka peluuri.fi:n pelipoikki-ohjelmaan, jossa asiasta pääsee juttelemaan.

Velat, ulosotto ym. niiden kanssa selviää. Jos sinullakin yli 100k velat, niin paras paikka niille olisi ulosotto, josta voi jonkin ajan päästä hakea velkajärjestelyyn. Velkojen kanssa pystyy elämään, niiden kanssa ei kannata alkaa tässä vaiheessa tappelemaan ja yrittämään selvitä velkaa velan päälle -taktiikalla. Tärkeintä on, että saat purettua asian sydämeltäsi ja voit aloittaa työstämään “uutta pelitöntä” elämää.

Peliongelma on sitten se tärkein hoidettava asia, joten sen ongelman kanssa kannattaa olla rehellinen itselleen. Jos ei voi sulkea kaikkia kasinoita, niin tilanne vain pitkittyy. Ja kerron tämän kokemuksesta. 8vuotta sitten olin tilanteessasi, 8 vuotta sitten sain tukea peluurin kautta ja uskalsin päästää velkani ulosottoon. Tämän jälkeen elämänlaatuni parani, mutta ei lähellekään sitä tasoa, missä olen ollut nyt viimeiset 2kk, jotka olen ollut pelaamatta. Ulosotosta huolimatta jatkoin siis yhä pelaamista, vaikka joskus velkahelvetissä kärvistellessä vannoin muuta.

jos se vaan olisikin niin että vaan minä maksaisin ne tekemäni velat, mutta meillä on asunto joka menee nyt tässä alta! Tää tuska on ihan jotaín järkyttävää, miksi en ajatellut silloin kun pelasin jne. Tämä aamu on ollut erityisen vaikea, olen itkenyt, tuntuu etten jaka edes liikkua!Pitäisi siivota ja mennä kauppaan, tulee ystäviä kylään pääsiäiseksi: Ennen olisin iloinnut siitä kovin mutta nyt toivon vaan että voisin hautautua peiton alle! Olen rukoillut voimia tähän tuskaan! Oli vaan pakko vuodattaa tämä tänne…