Hei! Löytyyköhän täältä naista, jolla asiat kunnossa. Eli on työpaikka, oma koti, lapset, aviomies/miesystävä, ystäviä ehkä kesämökki jne… Mutta on kuitenkin alkoholiongelma, josta ei tiedä läheskään kaikki. Elämä on hyvin, mutta alkoa tulee käytettyä elämän vastoinkäymisiin. Eli ei pysty ottamaan selvin päin vastaan kaikkea sitä, mitä elämä tuo eteen. Miten oppisi ottamaan ilman alkoa kaiken vastaan?! Haluaisin lopettaa - auttakaa…
Moi,
Mulla on peruspilarit elämälle.
LApset, mies, kohtalainen fyysinen terveys, työpaikka, talo, koirat jne…
On rakkautta, läheisyytta, raivoisia riitoja, sulaa sovintoa, seksiä, matkoja ja kulisseja.
Ja vuosien rimpuileminen yhden/kahden-sadan siiderin kanssa.
Just tänään harjoittelen kohtaamaan elämää ja tunteiden vastaanottamista ihan selvinpäin.
Päätimme mieheni kanssa kokeilla jotain ihan uutta.
Olla raittiina ilman yhtään ainoaa annosta viikossa/kuukaudessa/vuodessa.
Pidemmälle en viiti ajatella.
TAi en halua ajatella edes kesään.
Matka elämässä on edelleen yhtä turhauttavaa, tavallista, lämmitä, raivoisaa, riemukasta ja kaikkea.
Mitään en ole menettänyt jättämällä siiderini.
Joskaan hirveästi ei näiden reilun kahden kuukauden aikana ole tullutkaan.
PAITSI:
Lapset ovat ylpeitä.
Rahaa säästyy.
Lapset ovat YLPEITÄ.
Saan pitää päänsärkyni ilman, että se kuitataan siiderin syyksi.
LAPSET OVAT YLPEITÄ.
Lapsista on hienoo sanoa että meidän äiti ja isä eivät käytä nykyään lainkaan alkoholia.
Ja minusta on hienoa että lapset voivat sanoa noin.
Osaonneni on lasten onni.
Ei tietenkään kokonaan.
En ole lasteni tuote.
Mutta äitinä iloitsen lasteni iloa.
Tervetuloa Camilla.
Mä käyn täällä harvakseltaan, mutta takaan, että löydät kohtalon tovereita ihan reilusti.
Pysy mukana, jos koet että saat täältä jotain.
Pian alkaa suljettu äitiryhmä, jota suosittelisin sulle lämpimästi. Pyörin itse siinä mukana vuoden verran, vaikka olenkin ollut opiaattikorvaushoidossa pian 7 vuotta. Ilmoittaudu siihen ryhmään, samoin kaikki äidit, jotka tunnette olevanne päihderiippuvaisia. Ryhmä ei näy muille kuin ryhmään ilmoittautuneille ja ryhmässä ei kukaan tuomitse…jokaisella on päihdeongelma ja siinä tuetaan toinen toistaan. Suosittelen. Itse jään pois henkilökohtaisista syistä.
…ainakin tuolla lopettajissa meitä on jo kourallinen. Tervetuloa tutustumaan esim. “omaan” ketjuuni ja uutena samoja asioita tuolla pohdiskelee Taipalekin… Sitä en osaa sanoa kuinka juuri sinä saisit elämäsi hallintaasi, mutta itse kirjoittelen tänne Plinkkiin osaltani myös siksi, että ehkä joku samanmoista läpi käyvä löytäisi tarinastani jotain työkaluja omaa elämäänsä varten…ja kai jollain tapaa ajattelen, että kertomalla oman tarinani näin julkisesti (vaikkakin anonyyminä) saattaisin herätellä myös muita pohtimaan omaa tilannettaan…
Tervetulotoivotukseksi sinulle voisin sanoa, että " Lopettaminen oli elämäni parhaimpia päätöksiä. Tervetuloa mukaan."…ihan ilman hegemoniaa…jollekin muulle sopii vähentäminen, minulla se ei toiminut…kymmenkunta vuotta opetti jo sen. 
Minä olen juurikin tuossa tilanteessa myös. Nyt takana kolme kuukautta alkoholitta, kesään asti ainakin olen vielä. Juuri siksi, että haluan nauttia hyvästä elämässäni ja ennenkaikkea opetella tuntemaan ilman alkoholia.
Minulla oli aikanaan kulisseissa kaikki hyvin; ihanat lapset, hyvä työpaikka koska hyvä koulutus , aviomies tienasi kivasti, käytiin erikoisissa paikoissa ulkomailla. Oli kuitenkin valheellisuutta ja petosta , miehen työ oli myös usein viihdettä. Niinpä aloin juoda kotona salaa kulissien sisällä ja pikkuhiljaa minusta tuli alkoholisti isolla A:lla. elin omissa maailmoissani , olin todella yksinäinen ja syyllisyyden tuskissa, välillä taas terävänä suorittavana rakastavana äitinä vaimona ja työntekijänä.Miehen kans huviteltiin juomisen parissa.
Lopulta kaikki romahti erosimme ja elämä muuttui.
Lapset oireilevat enemmän kuin silloin kulissiaikoina. Hyvä kun kakka tulee ulos.
Minä juon kymmenen kertaa vähemmän kuin silloin kun “kaikki oli hyvin”.
Minulla on aito ihmissuhde avomiehen kanssa.
Raha ei ratkaise onnea, olen" köyhä rikas."
Anteeksi jos meni sillai off topic et minulla ei ollut todellakaan kaikki hyvin, vaan hyvin kulisseissa. Ketjun aloittajalla voi olla kaikki oikeasti hyvin mutta alko vaan tullu kuvioihin. Kerroin vaan omaa tarinaani.
Olisin voinut reilu vuosi sitten kirjoittaa aivan samalla tavalla!
Monet tuttavat ovat hämmästelleet kun olen jälkeen päin kertonut ongelmastani. Oikeastaan vain ex ja nykyinen mieheni tiesi alkon olevan mulle ongelma, miten suuri se oli, sitä ei tiennyt kukaan.
Halusin lopettaa ja en halunnut lopettaa.
Juomisesta oli tullut tapa, ei sitä niin vaan lopetettukkaan, varsinkin kun tuntui että heti jos oli ottamatta “paria rentouttavaa” oli pinna kireällä ja mikään ei huvittanut.
Myöhemmin olen ymmärtänyt että alkoholi juuri nuo oireet aiheuttivat, ei sen puute
Monta kertaa mietin MIKSI minun pitää juoda, koska en paennut mitään, elämässäni oli kaikki hyvin ja elin onnellisessa parisuhteessa.
En tänä päivänäkään tiedä sitä miksi join.
Viime aikoina mietittyäni olen tullut tulokseen että se todellakin on vain tapa, tapa josta on todella vaikea päästä eroon, siis omalla kohdallani.
Mikäli kroppa ei olisi alkanut “pettämään” olisin jatkanut juomistani, mutta onneksi elämän halu voitti
On niin vaikea sanoa mitään “hyvää” neuvoa, miten lopettaa, muuta kuin sen, että kyllä ihminen tietää kun on oman osuutensa juonut.
Tyyli, millä alkoholia vastaan “taistelee” on henkilökohtainen.
Lue muiden kertomuksia, niin vähentäjissä kuin lopettajissa, uskon että sieltä saat varmasti ajatuksia ja tiedät että et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa, itse luulin aikoinani olevani ainutlaatuinen…piilojuoppo 
Kohtalotovereita ja tukea siis löytyi…haluaako Camilla edelleenkin lopettaa? 
Moi,
Olen aivan samassa jamassa kuin Camilla. Kirjoitus olisi voinut olla yhtä hyvin mun kirjoittama.
Florence
Ja…
Olen rekisteröitynyt tänne siksi, että joku antaisi tsemppiä ja sanoisi, että älä hae sitä kaljaa kun alepa aukeaa.
Florence
…ja mitäs ajattelet asialle tehdä? Lopettaa kokonaan, olla ottamatta tänään…huomenna…ylihuomenna…, vähentää käyttöä vai jatkaa samaa rataa? Itse pitää teistä jokaisen se päättää. Se mikä toimii meillä muilla ei välttämättä toimi sinulla tai Camillalla.
Hyvää sunnuntai päivää teille molemmille ja oivaltavia pohdintoja elämänne suunnasta. MIe häippäsen nyt pulkkamäkeen muksujen kanssa nauttimaan aurinkoisesta päivästä krapulattomalla päällä.
Kiitti, kaamos…
Mun pitää vaan kestää tää krapulapäivä ja huomenna aattelimme ottaa miehen kaa aamudrinkit = antabus. Mulla ei ole pulkkamäki-ikäisiä lapsia. Sen mä vaan itsestäni tiedän, että mulle yksi tuoppi on liikaa ja tuhat liian vähän. Uskonnollinen meininki ja purkautuminen ei silti sovi mulle. Itse mun on ratkaisut tehtävä. Lohdutti vaan niin kovin toi Camillan viesti, koska olen luullut olevani ainoa Suomessa ongelmani kanssa.
Jos meitä on muitakin, niin parhaiten lohduttaisi vertaistuki heiltä, jotka taistelee juuri nyt salaa tämän ongelman kanssa. Toipuneiden vinkit voi ottaa vastaan sitten myöhemmin.
F
Sunnuntai aamun terveiset täältäkin.
Ja tsemppiä.
Turhaan nyt tuollaisia pohdit En minäkään tässä kirkkoon ole säntäillyt, vaikka olenkin selvinpäin ja krapulatta.
Hyvä, että olet täällä vertaistuen piirissä: minäkin olen luullut, että olen suorastaan maailman ainoa ihminen, jota ei voi auttaa ja että vaikka muut ovat onnistuneet lopettamaan / vähentämään / toipumaan / onnellistumaan… niin minua ei voi kukaan auttaa ja olen kertakaikkisesti toivoton tapaus. No, en sitten näemmä olekaan, kun täällä sitä vaan kirjoitellaan.
Tärise krapula pois. Jatka sitten kirjoittelua. Tääll on fiksuja(kin 
) ihmisiä vastailemassa.
T: FL
Mulla on toiminut tämä täysin nolla linja. Joskus olen koittanut vähentää jatkamalla juomista, mutta se ei ole onnistunut. Nyt kun vertaan kokemuksia täydestä alkottomuudesta siihen, että vaan vähensin, niin voin todeta kohdallani, että tää on sata kertaa helpompaa näin. Ei tarvitse miettiä asiaa,miten usein ja kuinka paljon, kun ei voi juoda niin ei voi juoda. Täyttä nollalinjaa jatkan ainakin kesän alkuun, en vielä kauheasti mieti, mitä sitten. Mutta se tässä on erona, että vähentäessniä se riippuvuus jatkui ja jatkui; joka kerran jouduin suurella tahdonvoimalla lopettamaan/olemaan juomatta, nyt se menee helpommin, siis ilman oleminen.
Ja lapsista sen verran, että omani ovat avoimempia, onnellisempia, huolettomampia ja läsnäolevia. Kukaan ei enää piiloudu omiin oloihin, äiti pullon sisään ja lapset kirjoihin tai omiin huoneisiin piirtelemään. Noista kulisseista; mä mielestäni hoidin kaiken lastenkin kanssa pikkujurrissa samoin kuin selvinpäinkin, enkä edes nähnyt toiminnassani mitään outoa. Puistattaa nykyään ajatella, miten läsnäolematon olin lapsilleni.
…toipuneet 
? Aika harvassa täällä on toipuneet…on vain pitemmällä prosessissa olevia ja vasta alkutaipaleella tallaavia. Itse olen ollut vasta puolisen vuotta juomatta ja vasta kuukauden päivät voinut ihastella, kun ei tarvi juoda …siihen asti touhu oli enemmässä määrin taistelua sen tiimoilta, ettei saa juoda, koska on niin hölmö ja kontrollia vailla pullon aukaistuaan. Tosin vasta eilen illalla kateellisena katselin äijän punkkuploa ja mietin, että pyytäisinkö kaatamaan minullekin puolikkaan lasin…ihan vain tunteakseni täyteläisen punkun karvaan mausteisen maun…juu, ja nyt sitten mietin nöyränä, että mitähän tuonkin mielihalun pohjalla mahtoi oikeasti piillä. Kohtuukäyttöön minusta ei ainakaan näillä eväilläni ole.
Täällä Vähentäjissä heiluu muutamia juomisen lopettaneita, jotka viihtyvät näissä viitekehyksissä paremmin…Lopettajien puolellakin on, näköjään , enenevässä määrin vähentelijöitä/kohtuukäyttöön palailijoita, joten sekin jo osoittaa kuinka yksilöllinen ja monitahoinen ongelma tämä alkon kanssa läträily poppoolle on. Eli tuskin kannattaa tarinoiden kuuntelua rajata vain tiettyyn porukkaan…luulisin. 
Mie ainakin huomasin, että alkutaipaleella tarinoiden ja kokemusten lukeminen molemmilla puolilla avasi omia silmiäni huomaamaan missä olen menossa.
Toki silloin, kun on vasta määrittelemässä omaa ongelmaansa tuntuu toisten jutut alkottomien aamujen ihanuudesta ehkä himppu turhauttavalta hehkuttelulta, ymmärrän kyllä. Itsekin olen muutaman kerran meinannut Lumilintu ystäväiselleni haistattaa pitkät “ei tarvi juoda”-hehkuttelunsa takia…
Mitähän tuolla purkautumisella mahdat tarkoittaa? Itse olen lopettanut [size=85]“omavoimaisesti”[/size] [size=50](kirosana tuolla toisaalla…)[/size] vain Plinkin, muutaman ystäväni ja mieheni tuella. …ja uskonto ei sanan yleisimmässä merkityksessä liity lopettamiseeni mitenkään. Eli ainakin itse olen noilla eväillä päässyt tänne asti taipaleellani. Tosin ilman Plinkkiläisten kokemusten kuuntelua ja rehellistä itseni tutkiskelua sekä ajatusteni tänne purkamista, toisten “riepoteltavaksi”, en varmasti olisi selviytynyt taistostani…
Omalla kohdallani prosessissa ei tunnu olevan kyse pelkästään korkin kiinni panemisesta…se on vasta alkua isommalle muutokselle. Helppoa ei ole elämä ilman viinaakaan, joten omaa asennettaan elämiseen ja paikkaansa tässä maailmassamme joutuu uudelleen mietiskelemään, ainakin tämä lyyli, jos aikoo pulloista erossa pysyä.
Jokatapauksessa…toivottelen teille kaikille hyvää matkaa ja roppakaupalla voimia esteiden kohtaamiseen.
Kiitos monista vastauksista! Luulin, että täältä en saisi myöntätuntoa ja sitä, että joku ymmärtäis - onhan minulla kaikki toistaiseksi hyvin. Alkon takia olen tähän mennessä menettänyt monivuotisen avioliittoni. Se otti koville. Olin hoidossa alkoholin vuoksi pari kertaa ja sairaalassa masennuksen vuoksil
Kuitenkin minulla “ulkopuolisin silmin” kaikki hyvin eli on oma asunto, työpaikka, koira, kesämökki, lapset maailmalla…
Haluaisin ihan konkreettisia/käytännön neuvoja siihen, että mitä tehdä silloin, kun viinaa tekee mieli.
Hei,
Tuolla ylhäällä on valikko, jossa on oma-apu osio.
Sieltä löytynee vinkkejä?
Mikä sun tavoite Camilla on?
Vähentäminenkö?
Silloin kun minä vähensin, siis laskin annoksia, asetin viikkotavoitteita.
Annosten laskusta tuli automaattiinen tapa.
Olin ostamatta kotiin juomista kuin sen verran, mitä olin ajatellut juoda.
Max 4 siideriä jne…
Mulla tietysti pitkä kauppamatka tekee sen etten viitsi lähteä kävellen hakemaan lisää.
Koetin välttää kaupassa käyntiä jos halusin olla juomatta ja tiesin, että haluaisin sitä.
Alkossa en ole käynyt pitkiin aikoihin.
LAkkasin juomasta kirkkaita jo aikoja sitten.
Viinitkin ovat liikaa.
Kontrolloin juomistani siis juomalla pelkkiä keskiolut vahvuisia juomia.
Kun tulee mielitekoja teen jotain muuta hetken.
Syön, syön, syön ja luen kirjoja.
Se menee kyllä ohi.
Se oma tekeminen pitää vaan löytää.
Mä en liiku. Se ei ole mun juttuni, mutta jos pidät siitä kokeile sitä.
Moni kokee liikunnan hyvänä.
Mä itse olen löytänyt oman tapani ajatella. Toimii siis mulla.
Mä en tarvii alkoholia, mua ei huvita.
Kun tekee mieli, mietin, mitä se siideri tai kaksi muuttaisi?
Mullahan on lupa juoda jos haluan, mutten halua, mua ei huvita.
Joku muukin siitä taisi puhua tässä ketjussakin.
JA edelleenkään tämä raitistelu ei ole ollut ihmeitä tekevää, mutta onpahan se syylisyys siitä siiderin kittaamisesta poissa.
JA lapset tykkää.
Puhu sun terapeutille, jos sulla on sellainen.
Mä olen ainakin puhunut.
JA muillekin., että ollaan miehen kanssa juomatta.
Eipähän tule tilannetta, että voisi juoda ikäänkuin “salaa”.
Siis tarkoitan sitä, että kun muut ei tiedä, niin ei tarvii päätöksistä välittää.
Puhun siis avoimesti.
Tässä jotain.
JA varmasti muilta lisää 
Pidin itseäni hyvänä (näin jälkeenpäin sanoisin, että opettelin rakastamaan jälleen itseänikin)…eli aluksi se oli vain levy fazerinsinistä (pitäisköhän lähettää firmaan kiitoskortti… ) ja hyvä kirja tai leffa. Aika nopsaan, ihan itseni takia , rupesin kaivelemaan muistilokeroistani niitä muitakin juttuja, joista nautin, mutta jotka olin painanut unholaan…keskittyen nautiskelemaan vain niistä tölkeistä ja “lasillisista”. Pääasia itselleni oli, ettei juomisen lopettaminen tuntunut rangaistukselta vaan tilalle tuli heti alusta alkaen positiivisia juttuja. Niin, ja tietysti Plinkin stoorien lukeminen auttoi noihin ottamisfiiliksiin…varsinkin täällä Vähentäjien puolella, sori vain. …toisten tuskailu vähentämisen kanssa auttoi minua pysyään kokonaan erossa… raadollista, mutta totta.
Toiset menevät juomahimojen iskiessä AA:han ja toiset ottavat tabletin…nekin ovat varmasti ihan hyviä keinoja, eivät vain olleet minulle sopivimpia.
Tsemppiä viikkoonne C ja Flo
Käväisin jo välillä tuolla lopettajissa. Nyt taasen täällä vähentäjissä. Sain oltua pari viikkoa täysin raittiina. Todellakin pystyin ihan itse omin voimin vastustamaan eteen tulleita kiusauksen hetkiä!!! Huomasin, että sellainen ainakin auttoi, kun yritin tehdä paljon kaikenlaista - oikein haalin itselleni tekemistä iltaisin ja viikonloppuina. Sekin auttoi, kun yritin välttää kaupassa käymistä enkä myöskään ostanut mitään juotavaa kotiin. Yksi hyvä keino tuntui olevan sekin, kun kerroin hyvälle ystävälleni, että aion yrittää raitistua - tavallaan samalla “julkistin” aikomukseni yrittää olla selvin päin. Ja koska seurustelusuhteeni päättyi (ei alkoon), niin mieleen nousi jonkinlainen näyttämisen halukin. Parempi olo aamuisin ja muutenkin on myös palkitsevaa. Ei myöskään tarvinnut salailla juomistaan tai suunnitella sitä etukäteen. Mutta koville ottaa!!! No, se ensimmäinen retkahdus tulikin sitten jo : ( Kävi nimittäin niin, että päätimme työkavereiden kesken viettää “naisteniltaa” jutellen, syöden kaikkea hyvää…ja juoden viiniä. Vaikka nämä ihmiset tietävät ongelmastani, niin kukaan ei koskaan ole ottanut huomioon asiaa. Itselleni tuntui olevan todella vaikeaa sanoa, että “tulen autolla” tai että “en ota”. Niinpä sitten kuvittelin, että juon muiden mukana “hienostuneesti” viiniä. Lopun varmaan arvaattekin. Join itseni humalaan, väsyin kesken kaiken, en muista loppuillasta mitään, minut piti viedä kotiin ennen muita ja seuraavana päivänä hirveä morkkis. Tämän jälkeen sitten taas on tehnyt alkoa mieli entistä enemmän. Myönnettävä on, että olen alkoholisti - meitä alkoholisteja vaan on erilaisia, vaikka sama “tauti” kaikilla. Miten te muut olette selvinneet sellaisista tilanteista, kun muut juovat tai kun teille tarjotaan?? Kyselen myös sitä, ovatko toiset ihmetelleet, mikäli olette olleet seurassa selvin päin?
Jostain syystä kukaan ei ota kantaa viesteihini. Ehkä olen niin tavallinen tapaus, että ketään ei kiinnosta. Kuitenkin kirjoittelin tänne tosissani. Ehkä tämäkin mulle yksi “oljenkorsi”. Ehkä mullakin olis jotain kokemusta ja annettavaa toisille??? Käykö tässä niinkuin silloin, kun kävin hetken aikaa naisten AA:ssa? Mulla oli jonkinlainen “kummi” (puh no annettu A-klinikalta). Soitin hänelle ja sovittiin, että mennään yhdessä AA:han. Joo, kyllä hän tuli ja tuli vielä kanssani sinne kokoontumiseen, mutta siinä kaikki. Taisi Hyvän Joulun -toivotuksen vielä lähettää. Käydessäni AA:n naisten ryhmässä huomasin, että porukat siellä olivat ns. “klikkiytyneet”. Tämä “kummini” oli myös hyvä kaveri (myös vapaa-aikana) niiden vanhojen AA:ssa käyneiden kanssa.
Onkohan täällä päihdelinkissäkin niin, että täällä pyörii vaan se tuttu porukka, joka “ketjuuntuu” toistensa kanssa??!