Kaikki ei ole niinkuin näyttää...

Tänään toimitin ne tyttäreni poikaystävän tavarat hänen äidilleen. Tyttäreni ja poikaystävänsä olivat kieltäneet meiltä yhteydenpidon aikaisemmin, enkä ollut saanut yhteyttä äitiin, vaikka kieltoa vastaan olin yrittänytkin.
Nyt kävikin ilmi, että äiti on tosi mukava ja meillä kulki juttu hyvin. Samojen asioiden kanssa painitaan! Miksi nuoret eivät halunneet meidän olevan yhteydessä? Varmaan olisivat jääneet ristiriitaisista jutuista kiinni, ehkä kummaltakin pummattu rahat samoihin asioihin…
Nyt kaduttaa, ettei meillä ollut yhteyttä jo kauan sitten. Koin keskustelun tosi lohduttavana. Äiti myös antoi 50 euroa pojalleni, joka kaverinsa kanssa kantoi hänen poikansa tavarat. Teinit olivat summaan tosi tyytyväisiä. Kaikilla hetken liki kivaa, vaikka tavaroiden roudaaminen kerroksia oli hirveä homma. Vanhempien tulisi olla yhteydessä aina, se on äärimmäisen tärkeää ja antoisaa!
Äiti kysyi minulta, sallinko yhteydenpidon lastemme välillä. Sanoin, että asia on niin, että on molemmin puolin on vaarallista, jos toinen nyt pääsee kuiville ja toinen ei. Jos jompikumpi tai kumpi vaan, jää koukkuun, on intressimme pelastaa se kuivilla oleva.

Se minkä piti tänään olla paha, olikin hyvä! Toisaalta tyttäreni tuli luuriin vasta yli 15 min. soiton jälkeen ja kysyi, enkö ymmärrä vihjettä, ettei hän halua puhua. ( Siis sairaalassa)

Hei,

Miten ihana uutinen! Olen samaa mieltä kanssasi. Lasten vanhempien pitäisi ylipäätänsä olla paljon enemmän tekemisissä keskenään. Kahden teinin äitinä olen huomannut, että se ei kuitenkaan aina ole helppoa. Yhteisöllinen, “koko kylä kasvattaa” -asenne ei miellytä kaikkia. Mutta ainakin meillä moni tilanne on saatu haltuun sillä, että nuoret huomaavat, että aikuiset ovat kontaktissa keskenään. BIleet tiedetään, kotiintuloajoista sovitaan ja nuoria haetaan bileistä kotiin sovittuina aikoina vuorotellen. Eihän tämä nuoria miellytä ja saamme kuulla, ettei "kenenkään muun vanhemmat "ja “kaikki muut”. Mutta kun tällä tiellä jaksaa, kerrasta toiseen, kantaa se hedemää. Helpompaa monesti olisi luovuttaa ja antaa periksi. Aikaahan tuo vie ja yhteenottoja tulee, mutta monta valhetta on paljastunut. Ja nuoret ovat oppineet, että hitsi vanhemmat pitävät yhteyttä. Kuitenkin ikävä kyllä, eivät kaikki, edes pyynnöstä.

Tämä nyt meni hieman toisaalle, mutta tällaisella yhteydenpidolla ystävien vanhempiin voidaan ehkäistä myös huumeiden käyttöä. Kuinka useasti on käynyt, että aikuinen on nähnyt, huomannut tai kuullut, että joku oman nuoren kaveri käyttää aineita, eikä ole kertonut siitä nuoren vanhemmille? Usein, uskallan sanoa. Niin käy tupakan kanssa, alkoholin kanssa.

Yhtäkaikki, te löysite nyt toisenne. Teillä on sama yhteinen huoli omista nuorista. Totisesti kannustan pitämään yhteyttä. Nuoret eivät siitä välttämättä innostu, mutta te tiedätte mikä on heidän parhaakseen. Kasvatuksen ikävä puoli on se, että kohde ei kiittele - päinvstoin, mutta tarvitsee tietämättään ihmistä, joka on kuin Kiinanmuuri.