Kaikki alkaa tosiasioiden tunnustamisella.

Hienoa että palasit palstalle!

Tuo kuulostaa niin tutulta tuo juomiskäyttäytymisesi, olen itse melko samanlainen… Eli ei pysy hanskassa homma, ei. Ja sitten jossain vaiheessa huomaa, että sitä vaan juo ja juo, sammuu välillä ja jatkaa sitten taas juomista. Ja katkaiseminen on todella vaikeaa sellaisen putken jälkeen. :cry:

Nyt vaan uusi alka eikä saa jäädä rypemään liian pitkäksi aikaa entiseen, positiivisin mielin eteenpäin!

moi Kaljami ja muut…aika hurjaa, mutta niin tuttua tuo retkahtaminen…niin käy mullekin helposti sellaisten ihmisten seurassa jotka ei tiedä että mulla on alko-ongelma ja elämän juhla & erikoistilanteissa. Oon huomannu että juhlissa yms. autoilu on hyvä pelastaja. Tosin, sellasia ihmisiä jotka ei tietäis että oon dena, ei taida ikävä kyllä enää kauheesti olla. Mulla alkaa nyt 3 viikon raittiuden jälkeen ajattelu muuttua viinamyönteisemmäks ja se ei oo hyvä ollenkaan. Mietin sitä AA:ta, mutta jotenkin sinne paluu tuntuu nyt ylivoimaiselta. Kaljami, tiedän sen tunteen, kun on pettänyt puolison (ja muiden läheisten) luottamuksen, se on aivan karmeeta se. Ei muuta kun tsemppiä ja etiäpäin.

Mulla oli kanssa tosi vahvat ennakkoluulot AA:ta kohtaan, osaksi koska en kuulu kirkkoon, ja luulin että siellä on vaan vanhoja denuja puhumassa Jessestä. Itse asiassa vaimoni saattoi mut ekaan palaveriini, itse olisin saaattanut kääntyä kannoillani kesken matkan :smiley: Mutta voin kertoa nyt, että ennakkoluuloni osoittautuivat täysin turhiksi, meillä on ryhmässä porukkaa laidasta laitaan ja saamani vertaistuki on ollut korvaamaton apu. On helpompaa puhua ihmisille, jotka ovat läpikäyneet omat viinanhuuruiset helvettinsä.

Looper, kannattaa varoa omia ajatuksia jos huomaat niiden muuttuvan ajan kanssa viinamyönteisemmiksi, olet jo petaamassa paikkaa retkahduksellesi. Opin tän nyt itse kantapään kautta. Oppirahoja maksetaan tässä vieläkin.

Kiitos kaikille ystävällisistä sanoista ja tuesta! Ei tässä muu auta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä :laughing:

Kiitos itsellesi rehellisyydestäsi. Viimeisen sanan viestissäsi kuitenkin korvaisin sanalla “yrityksiä”. Mahdollisuus onnistua tai ei. Riippuu siitä mitä yrität. Juominen ei onnistu. Eli sitä ei kannata yrittääkään.
Raitistuminen sensijaan on mahdollista. Siitä sulla on esimerkkejä sekä ryhmässäsi että täälläkin.

Mä olen kyllä tavannut myös niitä jesse-tyyppejä AA:ssa,ja niiden puheenvuorojen kuunteleminen on tuskastuttavan tylsää…Asun aika pienellä paikkakunnalla ja jotenkin luulen tietäväni ne vakityypit ketä kokouksissa käy, mutta onhan siellä toki uusiakin varmasti mukana. Nyt vaan jotenkin ei kertakaikkiaan pokka riitä sinne palaamaan. Mua huvitti itsessäni AAssa käydessäni se miten nopeesti omaksui sen puheenvuorojen genren ja siihen kuuluvat ilmaisut. Oispa omaksunut myö sen monivuotisen raittiuden joka monella puhujalla oli takanaan.

Totta tuokin, tosin meille alkoholisteille tekee hyvää oppia kuuntelemaan muita, mullekin uusi taito osata olla hiljaa lähes tunti ja kuunnella muita ihmisiä ja myötäelää heidän kokemuksiaan. Tälläiselle turvonneen egon omaavalle narsistille tekee saatanallisen hyvää huomata ettei aina tarvitse olla äänessä :smiley: Meillä on kanssa ryhmässä muutamia joilla on raittiita vuosia ehtinyt kertymään yli vuosikymmen ja heistä huokuva mielenrauha ja sisäinen tyyneys on lähes konkreettisesti aistittavissa ja todellakin tavoittelemisen arvoista. Siinä mulla tavoitetta kerrakseen.

Andante, rinta leukaan ja kohti uusia pettymyksiä on mustalla huumorilla heitetty läppä, tosin pessimistihän ei pety toisin kuin tälläinen perusoptimistinen luonne :laughing:

Huh!!! :smiley:

Uutta yritystä vaan . Useimmille se vaatii muutaman yrityskerran ennen kuin natsaa ja alkaa pysyvä raittius. Tuo 3kk on monelle sellainen taitekohta jolloin hyvän alun jälkeen tapahtuu herpaantuminen.

Olet kuitenkin kokemusta rikkaampi ja hyvin osasit analysoida asian. Tuo juomisen ajatus on niin salakavala ja mieli tekee helposti tepposensa. Kaikki juomista vastaan näennäisesti puhuvat syyt niin herkästi kumoutuvat.

Kyllä se kertyvä raitis aika vahvistaa sitten kuitenkin raittiutta vaikka kokonaan ei voi höllätä. En edes minä voi vaikka olen ollut pian 25 vuotta juomatta ! Hyvin samaistuin tuohon pakonomaiseen juomispyrähdykseen, sellaista se oli minullakin. Tässä on se juju ! Tavallinen ihminen ei kuuna päivänä ymmärtäisi tuota käyttäytymistäsi mutta minulle se oli ikään kuin normaalia !

Itselleni oli juuri aikoinaan tärkeitä nuo retkahduksen analysoinnit. Juuri sen mielentilan ymmärtäminen kun se ajatus siitä alkoholin juomisesta hiipii kuin varkain tajuntaan. Jos sinulla on AA:n perusteos, Nimettömät Alkoholistit…niin lue sieltä 3.luku “Mitä alkoholismi on”. Tuo retkahduksesi on siellä kuvattu jo vuosikymmeniä sitten.

Hyvää kesän jatkoa ja pysy mukana ! :smiley:

Hahaa, joo hyvä on minunkin oppia välillä pitämään suuni kiinni ja kuuntelemaan muita. Nöyryyttä varmasti vois kehittää joka suhteessa ja hyväksyä erilaisuus. Muistan aina kun eräs vanhempi tyyppi kokouksessa sanoi mulle, seliteltyäni jotain että joskus se multakin se muutaman ottaminen varmasti onnistuu, että “usko omiin kokemuksiisi”. Hyvä neuvo.
Tuosta juomisen petailusta vielä, avokki sanoi että se alkaa mulla yleensä niin, että kaupassa alan kysellä, että joskos ostettais muutama kalja kotiin, sit on yhet sellaset ns. siistit kännit, jolloin ei tapahdu mitään sen kamalampaa ja sitte ne seuraavat onkin katastrofi. Pitää paikkansa. Mulla on vielä vähän sitä “tää on epäreilua kun kaikki muut saa bilettää mut mä en” -angstia päällä, vaikka oonkin jollakin tasolla hyväksynyt että se mun juominen ei oo samanlaista kuin ei-alkkiksilla. Ainakin niin yritän kertoo itselleni.

Nopea tilanneraportti tänne. Kolme viikkoa raittiina tänään, sekä fyysisesti että henkisesti alan taas olemaan sillä tasolla millä olin ennen retkahdusta. AA:ssa palavereissä olen käynyt kahdesti joka viikko, lisäksi olen tavannut AA-kummiani, vanhempi herrasmies jolla 16 vuotta yhtäjaksoista raittiutta takana, pari kolme kertaa joka viikko. Kummini on sopivan ankara, sanoo asiat suoraan niin kuin ne on, eikä päästä mua helpolla. Ollaan yhdessä käyty läpi elämäni solmukohtia, kaunoja mitä kannan niin perheenjäsenille, entisille työkavereille ja ystäville. Vähitellen olen myös hänelle avautunut omista töppäilyistäni, ja se lista on pitkä. Kummini on saanut mut tajuamaaan että tunne-elämän puolella olen ollut teini-ikäisen tasolla.

Helppoa ei ole ollut tälläiselle viinan pöhöttämän egon omaavalle narsistille myöntää omia mokiaan ja lopettaa muiden syyttäminen omasta itsekkäästä käyttäytymisestä ja virheistä, mutta jos en tätä henkistä painolastia lähtisi joskus purkamaan, retkahtaisin hyvin pian uudestaan.

Paremmalla ajalla lisää, nyt salille nostamaan rautaa!

Kiva kuulla Kaljami! Vai teini-ikäisen tasolla? Pääsisinpä minäkin joskus noin pitkälle! :smiley: Kerholaisten kummisysteemi on hyvä. Saat periaatteessa tuntemattomalta ihmiseltä hyvää peilausta tilanteeseen. Pidä kuitenkin myös mielessäsi, että mokailuun kuuluu tavallisesti muitakin. Omaa osuuttaan ei kannata yli- eikä aliarvioida. Itse pesen käteni aika usein kännimokien vastuusta sillä, että tiedän olleeni poikkeustilassa niiden aikana.

Teini-ikäisen tasolla ainakin siinä mielessä, että välillä olen kuin pahinkin angstinen teini jolla kaikki pyörii oman navan ympärillä. Minun tunteet, minun juominen, minun olotilat, minun toiveet, minun mokat, minun kaunat, minä, minä, minä… :smiley: Alkoholismi on tosiaan egon sairaus, nyt vasta AA:n myötä olen alkanut sen oikeasti ymmärtämään.

Eilen sain taas AA:n palaverista paljon materiaalia itse-reflektioon. Puhuttiin siitä kuinka moni meistä nautti dokaamisesta ainoastaan silloin täysin rinnoin, kun sitä ei tarvinnut millään lailla kontrolloida, tyyliin kuinka monta voin vielä ottaa että olen huomenna ajo- tai duunikunnossa tai kun esim. seura rajoitti omaa juomista. Sitten kun sitä viinaa sai ottaa niin kuin itse halusi, silloin se ei todellakaan pysynyt kontrollissa, vaan päättyi yleensä muistinmenetyksiin, mokailuihin, sammumisiin jne. Tästä tunnistin hyvinkin itseni.

Palaverin lopuksi yksi jo vuosikaudet raittiina ollut tokaisi kun tehtiin jo lähtöä, että meidät alkoholistit erottaa ns normaaleista ihmisistä siitä että vaikka olisimme raitistuneet, vatvomme jatkuvasti silti suhdettamme alkoholiin. Niinpä ei normaalien ihmisten tarvi alvariinsa pohtia suhdettansa viinaan :smiley: Tämä huomio osu ja upposi!

Hyvä, että saat tukea ryhmältäsi. Kuitenkin tuohon vatvomiseen sen verran, että ryhmäläiset voivat tuon ajattelutavan keskuudessaan yleistää. Siksihän sinne mennäänkin. Itseäni en tunnista tuosta, vaikka varon alkoholia samalla tavalla kuin sokeritautinen sokeria. Minulla on rannekellokin (oikeastaan 5), mutta katson sitä vain tarvittaessa. Enkä julista vuorokauden aikaa toisille pyytämättä.

En kokenut tuota pilke silmässä heitettyä kommenttia niinkään julistuksena, vaan lähinnä oivaltavana pointtina tästä meidän taudinkuvasta :slight_smile: Itse koen sekä säännöllisen ryhmässä käynnin, että esimerkiksi tämän foorumin hyvin terapeuttisena apuna osana omaa raitistumisprosessiani, saan korvaamatonta vertaistukea, pystyn työstämään omia ajatuksia helpommin jäsennettävään muotoon ja lisäksi olen saanut ihan konkreettisia vinkkejä ja työkaluja raitistumisen tueksi. Ehkä vatvominen oli huono sananvalinta, mutta kyllähän me hoidamme alholismiamme siitä jatkuvasti keskustellen niin ryhmissä kuin täällä foorumilla.

Alan vähitellen hyväksymään tosiasian että mulla on parantumaton tauti, alkoholismi ja se tulee olemaan osa minua loppuelämäni. Mutta se ei tarkoita etteikö se olisi hoidettavissa mutta se vaatii ehdotonta rehellisyyttä ja säännöllisiä hoitotoimenpiteitä, ainakin minulla. Tämän opin kantapään kautta viimeisen retkahduksen myötä.

Raitista viikonloppua ja kesän alkua kaikille!

Vähän on kyllä Suomea ja suvivirttä ikävä täällä kylmässä Keski-Euroopassa. :cry:

Moiks Kaljami! Vai kuulut sinäkin meihin Keski-Eurooppalaisiin muukalaislegionääreihin? On mennyt jotenkin ohi. Todella historian huonoin toukokuu munkin kulmilla. Ajattelin saada siihen muutosta ja hypätä ensi viikolla koneeseen ja Härmlandiin. Äsken ei tietenkään linjat toiminut matkatoimistrossa. Pöh.
Mutta asiaan. Olet täysin oikeassa sekä taudin pysyvyydestä että valppauden ylläpitämisen tärkeydestä. Ja ryhmissähän se pysyy aina ajankohtaisella tasolla kun kuulee muiden viikkoraportteja. Mulle plinkki riittää yhdistettynä noin kerran kuussa tapahtuvaan keskusteluun päihdeneuvonnassa. Viimeistä ajan pikkuhiljaa alas, pelkkä rutiinikäynti. Varuillaan pitää kyllä toki olla, ehkä enemmänkin kuin alkuvaiheissa.

Mitteleuropan muonavahvuudessa olen ollut jo pidemmän aikaa, tosin Schwarzwaldin eteläpuolella :slight_smile:

Viihtyisää Härmän reissua Andante sinulle! Suomen kesä on kaunis mutta lyhyt, itse menen vasta loppukesästä kun pääsen sienimetsään :slight_smile: Tänä viikonloppuna taidan ottaa sukset kellarista ja lähteä laskettelemaan näin kylmän ja koleisen kesäkuun kunniaksi :smiley:

Tämä ei ole loopeer vain ja ainoastaan sinulle, mutta lainasin kun oli niin sopivasti tarjolla :slight_smile:

Aina silloin tällöin muistan (kuten nyt kaljamin retkahduskirjotuksen yhteydessä), että hoitamattomana alkoholismi on progressiivinen, kuolemaan johtava sairaus. Verrattuina muihin progressiivisiin, kuolemaan johtaviin sairauksiin on hoito naurettavan helppoa. Hoito on sitä, että istutaan samasta taudista kärsivien kanssa +/- joku tunti viikossa, kuunnellaan muita, opitaan toisten samanlaisten mokista ja ollaan itsellemme rehellisiä. Eikä edes maksa pal mitään!

Suuri osa meistä on aloittanut alkoholin käytön jo nuorena, jolloin normaali tunne-elämän kehittyminen ja muukin aikuistuminen on jäänyt pahasti kesken. Kuten kaljami sanoi, sitä on jämähtänyt sinne teini-ikäisen tasolle. Maailma pyörii oman navan ympärillä ja kaikesta pitää saada välitön palkinto. Kärsivällisyys - mitä se on?

Raitistuessa joutuu itse kasvattamaan itsestään aikuisen, eikä se aina ole kivaa. Mutta mukavampaa se on kuin se, että sen joutuisi tekemään teho-osastolla letkuissa.

Toipumisia!

kyllä, kyllä, mähän olenkin omassa ketjussani myöntänyt tunne-elämäni ja henkisen kehitykseni olevan 15-vuotiaan tasolla. Oli tuo aika yliolkaisesti heitetty multa. Jostain, oliko se se Sarasvuon juttu Yle puheessa, kuulin näitä samoja juttuja kuin criketillä tuossa, että elämä lähtee eheytymään ja fysiikkakin palautumaan aivoissa, kun istuu siellä palaverissa ja kuuntelee, kerta toisensa jälkeen. Toimiikohan tämä lnkki samalla lailla, toivotaan.

Kiitos teille kommenteista, en ole vielä täysin sinut asian kanssa, että joudun sairauttani hoitamaan, näin melodramaattisesti ilmaistuna, koko loppuelämäni, vaikka kuten cricket sanoit hoitohan on harvinaisen helppoa eikä maksakaan käytännössä mitään. Ja voin yhtään liioittelematta sanoa, että joka palaverin jälkeen voin huomattavasti paremmin, itse asiassa huomaan että verrattuna alkukevääseen kun piti lähes väkisin repiä itseni palavereihin, nyt odotan jo innolla aina seuraavaa palaveria.

Myös tunne-elämän tasolla pientä kasvua havaittavissa, koska nyt kuuntelen kyseistä kappaletta kaiholla. Teininä se aiheutti lähes allergisen inhoreaktion :smiley:

youtube.com/watch?v=reXfFefe9zo