Kahleissa

Sauna
1

Olen armottomassa piikkikahleessa…pärskeet, kaikki mahdollinen, menee hihaan sen siliän tien, 24/7. En edes tajua, miten olen järjissäni. En ole syönyt nyt neljään päivään, vapun nukuin, kaksi vuorokautta…neljä vrk menee ihan kevyesti valvoessa, mä olen kuin jossain hypnoosissa - ja kuola valuu, kun ajattelenkin piikkiä. Ekoista lyönneistä on muutama viikko, mutta tilanne on jo tämä. Toki asiaa on edelsi vuosiakausien päihteily kaiken mahdollisen ja mahdottoman parissa…ja kuinka vannoinkaan, etten kuitenkaan ikinä mene tohon retkuun.

Miten mä pystyn ikinä kertomaan tästä kenellekkään läheiselle? Koska asia kuitenkin ennemmin tai myöhemmin paljastuu, kesäkin tulossa, kaikenmaailman pakkopullavitunsukujuhlia, esim. yksissä ristiäisissä tulen olemaan sylikummina. Yms, yms, yms… Kädet on kuin neulatyynyt, ja kaikkea muuta vittumaista… Jätänkö kylmän rauhallisesti menemättä paikalle, vai olenko kylmän rauhallisesti pitkähihaisessa +30 asteen helteessä?
Kyllä mun perhe on ollut tietoinen, että jotain vedän, mutta ei sitä että missä määrin ja mitä, oh lord, ei todellakaan.

Ahdistaa. Vituttaa.

Mutta mikä vittumaisinta, se tuntuu samalla niin helvetin hyvältä.

Miten teidän lähipiiri, perhe, ystävät yms., jotka eivät käytä, ovat suhtautuneet? Kaikkosivatko ympäriltä? Vai tietävätkö edes?

2

Mä tiedän, et mun menneisyyden lääkeongelma voi kuulostaa pikku jutulta piikkiriippuvuuden rinnalla, mut sen voin sanoo, et mä möhlin huolella asiani, olin xantuista niin sekasin, et vedin ihan pokerina kourallisen teloja faijani edessä ja kun hän kysyi, tarvitko oikeesti noita noin paljon ni vastasin, että kyllä. Ja viikkoja olin aivan sekasin juurikin xantuista ja tein ties mitä. Ihan pihalla kaikesta ja ei, mun perhe ja ystävät ei hylänny mua. Lopussa mun vanhemmat nimenomaan jeesas mut kuiville raahaamalla mulle röökiä, ruokaa ja juomaa joka päivä mun kämppään, kun mä lopetin käytön seinään. Mä tiedän, et ne ei haluu tuttaviensa tietävän mun menneisyydestä, mut silti, vaik niitä hävettää mun teot, ne on myös ilosia siitä, et se kaikki on ohi. On ollu jo kolme vuotta. Eli hae nyt ihmeessä apua vielä, kun sulla ei oo vuosien rännitys taustalla. Sit ku oot käyny A:lla juttelemas ja selvittämäs, et mitäs nyt ni voit koittaa kertoo jollekin perheenjäsenelle tai ystävälle ongelmasta. Näin sä saat tukee niin ammattilaisilta, kuin läheisiltäs ja pääset varmimmin eroon koko paskasta. Älä siis viivyttele vaan tartu rohkeesti toimeen, sillä se kannattaa ehdottomasti.

3

Hain apua Aalta, sain jotain helvetin Risolidejä hevosannoksen, ja kymppipameja 5 krt /pvä, ja viidenkympin levareita nukkumiseen. Kymppipamien respa loppu, tosta noin vain sitten sanoivat, että ei tipu enää. Risojakin vähennettiin puolella, kunnes nekin lopetettiin. Sitten ohjattiin Päihdepysäkille, kera vitunmoisten viekkareiden ja tärinöiden. Tyypin kanssa siellä puhuin lähinnä säästä, koska en halunnut laitokseen (täällä hornantuutissa mulla on tasan yksi vaihtoehto mihin mennä, muihin en pääse, erinäisistä syistä…). Mielenterveystoimistoon en pääse, koska heidän mielestään olen enemmän päihdepotilas, vaikka kuitenkin diagnosoitu dissosiaatio…akuuttiryhmässä on nollatoleranssit, plaa, plaa ja plaa. Vittu! Kun ei ole saatana ketään kelle edes puhua!!! Olen oikeasti hädissäni! Saatana, elämä valuu käsistä, ja jaksaminen nolla.

Mä en halua tätä elämää, mutta kun ei lopettaakkaan kykene. Hävettää ja vituttaa. Mua ällöttää, mutta kuitenkin olen jo suunniilleen euforiassa kun kuulenkin puhuttavan piikistä.

Kuten Turmion Kätilöt sanoivat; “älä tapa, älä jätä henkiin” Varsin hyvin kuvaa tämänhetkistä tilannetta.

4

Kyllä, dark magus, olen idiootti. Itse itseni kun tähän helvettiin olen valintoineni ajanut.

Kyllä, dark magus, olen saanut kunnolla turpaani. Ja muutakin. Kyllä, itketti.

Kyllä, olen kokeillut poistua, mutta elämä kai vittuilee niin, että sekään ei onnistu. Hah!

Toisinaan itkeminen helpottaa, dark magus, mutta useimmiten ei, korkeintaan vähän saan purettua pääni sisältä jotain. Vaikka vitunko sillä väliä.

Käteen vetämistä en harrasta juurikaan, sitä kyrpää kun saan muutenkin.

Olen ottanut vastuun siitä mihin mihin voimat riittää. Säälittävää! Mokoma tekosyy, eikö totta, dark magus.

dark magus rakas, miten avautumisesi liittyi tuohon avaukseen? Lue se viimeinen lause, ihan rauhassa, ja ajatuksella.

Ja kyllä, rakas dark magus, avaukseni oli vain pintaraapaisu elämästäni. Siitä muusta, ongelmineen ja vaikeuksineen, sä et tiedä hevonvittujakaan.

Mutta hyvää päivänjatkoa toki, dark magus, ilo irti siitä mistä voi, jne.

5

jos valitus ei auta, niin mitä hyötyä vittuilusta on?

Mitä tohon läheisille kertomiseen tulee, niin mä oon kertonut lähes kaikille frendeille, jo osittain olosuhteidenkin pakosta. Jos jonkun kanssa viettää vaikka vuorokaudenkin yhdessä, niin siinä voi yhtä ja toista paljastua. En oo kenellekään heti kertonut mitään, vaan vasta sit kun on paremmin tutustuttu. Suurin osa nykyisistä frendeistä on ottanut asiat ihan hyvin. Osa on huolissaan ja sanoo sen, osa ei ainakaan sano olevansa huolissaan musta. Aika vähän on tullut moraalisaarnoja tai vastaavia. Ja jos miettii, niin mitä väliä loppujen lopuksi sillä on, jos douppaat?! Kaikki ihmiset tekee virheitä, ja sun virheet sattuu nyt sit koskemaan douppaamista.

On helpompi olla itsensä kanssa, kun pystyy jakaa asioitaan, eikä tarvi kaikkee salata. Douppaaminen on vaan yks osa sua, sussa on varmasti paljon muutakin, ja positiivisia asioita!

Itse oon n. 15 vuotta doupannut, ja välillä hankkiutunut vähäksi aikaa kuiville, mut nyt taas lähtenyt käsistä. Siksi kannatan kyllä hoitoon hakeutumista, jos vaan yhtään on motivaatiota. Aina kannattaa yrittää!

6

Ei kaikkea tarvitse tunnustaa vaikka olis sylikummi. Myös aineiden käyttäjä voi olla sylikummi, eihän sua olis edes pyydetty jos olisit toisten mielestä huono tyyppi!
Kesälläkin voi valita päälleen tyylikkään kevyen pellava/puuvillapaidan pitkillä hihoilla eikä siinä ole mitään kummallista jos pukeutuu pitkähihaiseen kevyeen materiaaliin, pitkähihaisuus saattaa olla jopa suotavaa tietyissä pukeutumis koodeissa.