Kahden viikon rajapyykki lähestyy

Ensimmäiset kaksi viikkoa selvinpäin alkaa olla täynnä. Olen äärimmäisen kiitollinen tästä ajasta, koska edellisen kerran näin pitkään olen ollut selvinpäin aikoja sitten, en edes jaksa tässä lähteä niin pitkälle muistelemaan. Alkuunhan se tottakai oli sitä, että rupesi miettimään, että mitäs nyt sitten elämällä pitäisi tehdä. Teki mieli aloittaa kaikenmaailman harrastuksia, mennä töihin, lähteä kouluun jne jne. mutta päädyin pysyttelemään rauhallisena, vaikka töitä se vaatikin.
Kun monesti käy niin, että sitä ajattelee että “voisinhan minä vähän laihduttaa näitä ylimääräisiä pois ja pääsisin samalla parempaan kuntoon”, mutta sekunnin murto-osassa ajatus kääntyy taas niinpäin, että “olenhan minä sitäkin jo yrittänyt satoja kertoja, enkä koskaan onnistu, niin helpommalla pääsee kun antaa periksi ja hakee kaljaa”. Tällä kertaa aina siinä vaiheessa pysähdyin hetkeksi käyttämään päätäni, enkä antanut pettymyksen vallata mieltäni. On parempi olla yrittämättä mitään muuta kuin raittiina pysymistä, kuin tuhota kaikki tuollaisella liiallisella pyristelyllä. Sillä tavoin sain ajatuksen käännettyä niin päin, että jos haluan, niin voin minä siellä lenkillä käydä tai treenata, mutta kukaan ei pakota. Olenpahan vaan jos ei muu kiinnosta ja mässään karkkia.

Tämä ensimmäinen kaksi viikkoa on aina itselleni sellaista taistelua mielialojen kanssa, että tosissaan joutuu tekemään töitä että selviää. Konkurssi on meinannut iskeä jo monta kertaa kun olen päätynyt ostelemaan turhuuksia ja masennuksessakin olen saanut välillä kieriskellä ihan kunnolla. Tästä eteenpäin, empiiristen tutkimusteni perusteella, alkaa helpottaa jo roimasti. Arvomaailma alkaa kääntyä niin päin, että alkoholi ei olekaan se ykkösjuttu, vaan on paljon tärkeämpääkin, paljon nautinnollisempaa tekemistä.

Kunhan helteet helpottavat, niin tämä äärimmäinen tuska loppuu.

Jaksaa jaksaa, sitä juuri hoen itelleni , kun tänään tulee 3 vkoa ilman Alkoa ja mieli tekisi vähän tai siis aika paljon viiniä … kun otettiin tänään taas uus verikoe , (työpaikkakin jo uhkaa mennä )niin pää sanoo ,että nyt vois sitten palkita itsensä :imp:
Lapsetkin lähti kyläreissuille ja isälleen … käsilaukussa on kyllä Antabus varoiksi :confused:

Hei Voikukka.
Voimia sinnittelyyn. Antabus on hyvä kuten tiedämme. Itse käytän jatkuvasti ilman taukoja. Auttaa parhaiten otettuna :wink: .
Joskus aikoinaan tuli kisailtua mokoman pillerin otossa, otanko vai enkö ota, ja lopulta kolmas osapuoli voitti. Siis alkoholi. No meni kuusi vuotta, muutamat käräjät ja tuhansia purkkeja kaljaa. Sitten uusi aloitus jota nyt vien ilman selittelyjä eteenpäin.
Aika nopeasti mieleni keksii selityksiä miksi en ottais Antabusta. Onhan se turhaa… on vähän noloakin… maksaakin mokoma.
Ainut totuus on että Antabuksen kun ottaa ei voi ryypätä. Se on se mikä pistää selittelemään.

Jatka sinäkin Neetu selvänä, okei?

Kiitos 0132… eilisestä selvitty ilman viiniä ja Antabustakin…toistaiseksi…
Viimeöinen yllättävä puhelu ex än veljeltä, myös pysäytti :unamused: Soitti , siivoillessaan tämän kämppää, oli löytänyt valokuvia meistä ja ajatteli ilmoittaa,että ex makaa sairaalassa, kotiinsa ei palaa …maksa ja munuaiset sanonut sopimuksensa irti :confused: :
Nyt vieraalla paikkakunnalla ollessa, ajttelin , että pitäiskö uskaltaa kurkata huomenna AA-palaverin ovesta sisään …

Miksi et uskaltaisi?

Esitän taas saman kysymyksen kun jollekin muullekkin. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?Entäpä jos hyvää.

Hävettää kai tunnustaa ongelma ääneen, ja lähinnä kotipuolessa se että joku tuttu tulee vastaan, joskin ovien sisäpuolella tulisi , niin taitaa olla kohtalotoveri ja samalla asialla tod näk. Ihan kuin ei tässä kännäilyillä olisi jo mokaillut enemmän kuin laki sallii ja häpeän tunne , mikä niistä on ollut ,tuskin ylittyy missään tilanteessa koskaan :blush:

Voikukka hei!

Voihan siellä tulla joku sellainenkin tuttu, josta ajattelet: enpä olisi millään uskonut, että on alkoholisti!
Isompi juttu ja aikaa myöden hyvin ratkaisevaa on, että saa uusia tuttavia, kavereita, ystäviä ja tukijoita. Raittius on helpompaa ja luonnollista toisten raittiiden kanssa. Jos sulla on juomakavereita, ei sinun tarvitse hyljätä heitä, he tekevät itse pesäeron raitistuneeseen.

Tänään et ole yksin

Enää viisi kokonaista päivää ja ensimmäinen kuukausi ilman alkoholia on takana, eikä minkäänlaista tarvetta palata vanhaan. Tässä viestissä kerron miksi.

Kun kirjoitin tuon edellisen viestini, unohdin siinä mainita että minulla on ADHD. Sain diagnoosin kesäkuun alussa ja olen siitä lähtien ollut lääkityksellä. Lisäksi käyn psykoterapiassa ja jatkossa varmaan ties missä kuntoutuksissa, koska olenhan oikeutettu esimerkiksi joihinkin vammaistukiin ja palveluihin. Olen tästä onnellinen ja iloinen. Tuota viestiä kirjoittaessani, oli minulla lääkityksenä Strattera, joka on aikoinaan kehitetty mielialalääkkeeksi, mutta jonka todettiin tehoavan paremmin ADHD:n hoitoon, joten sen käyttötarkoitusta vaihdettiin. Diagnoosin teko vaiheessa, lääkäri totesi että 7 vuotta sitten kärsimäni psykoosi ei ole este stimulanttilääkitykselle, mutta päihdeongelmani on. Tästä syystä en tällöin nk. “oikeita” lääkkeitä saanut. Parin kuukauden jälkeen kuitenkin totesin, että en edelleenkään pysty keskittymään esimerkiksi lukemiseen, joten mahdollinen opiskelun aloitus alkutalvesta oli aika kaukainen ajatus.

Varasin lääkärilleni soittoajan ja totesin tilanteen. En ollut saanut lääkkeestä riittävää apua ongelmiini, vaikka jonkin verran sitä sainkin. Hetken keskusteltuamme, totesin Kelalta tulleen lääkekorvattavuuksista lapun jossa on lueteltu kaksi muuta lääkettä Stratteran lisäksi, joista saan Kelan peruskorvauksen. Nämä lääkkeet ovat deksamfetamiini ja lisdeksamfetamiini, joista tein taustatutkimusta ja totesin että lisdeksamfetamiinia on saatavilla pitkävaikutteisena, eli minun ei tarvitsisi ottaa kuin yksi tabletti päivässä ja en menisi sekaisin lääkkeen ottojen aikatauluista, joten riski alkaa vehtaamaan näillä lääkkeillä on aika pieni. Lisäksi totesin ettei minulla koskaan ole ollut lääkkeiden tai huumeiden kanssa ongelmia, joten voisimmeko pliiiiiiis kokeilla tätä lääkettä, jotta edes tietäisin voiko siitä olla enemmän apua.

Lääkäri suostui ja nyt olen viikon käyttänyt lääkettä nimeltään Elvanse, pienimmällä mahdollisella annoksella ja maailmani on muuttunut surkeasta synkkyydessä vaeltamisesta ja kuoleman toivomisesta iloon ja rakkauteen. Ensimmäistä kertaa elämässäni mielessäni ei edes viivähdä ajatus alkoholista vastoinkäymisten sattuessa kohdalle, vaan pystyn käsittelemään tunteeni järjellä. Tiedän, että moni ajattelee tämän väärinpäin, että olen nyt joku huumehörhö kun käytän amfetamiinia, mutta näitä lääkkeitä ei voi näillä annoksilla edes verrata mihinkään katupiriin. Minulla on aivoissa synnynnäinen rakenteellinen poikkeama, joka sekoittaa aivokemiani ja tämä lääke on suunniteltu korjaamaan ja hoitamaan tätä ongelmaa. Ja uskokaa tai älkää, ensimmäistä kertaa elämässäni koen olevani normaali, toimiva ja välittävä ihminen. Olen saanut itseni jotenkin takaisin. Olen sosiaalinen enkä pelkää uusia haasteita ja nimenomaan valmis kohtaamaan haasteita. Ensimmäistä kertaa en pelkää ajatusta kouluunmenosta, koska tiedän että pärjään siellä ihan hyvin kun vain teen hommani oikein. Olen onnellinen mies. Ja tämä on surullistakin siinä mielessä, että olen 30 vuotta elämästäni joutunut elämään sitä synkkää surkeaa paskaa kaikkine kauheuksineen ja itsemurha-ajatuksineen. Voi miten paljon hukkaan on aikaa mennyt hyvältä ihmiseltä.

Mutta tämä on siis tämän hetken tilanne ja tästä lähden eteenpäin uutena miehenä. Olen saanut enemmän asioita aikaan viimeisen viikon aikana kuin sitä edeltävän puolen vuoden aikana. :mrgreen: