Kahden ryypyn väli

Nyt ahdistaa ja olo on kuin olisi isketty pölkyllä päähän, kävin eka kertaa päihdehoitajan juttusilla.

Tulevana maanantaina kuukausi raittiutta takana ja kerroin rehellisesti miten olen tässä, aikamoista yksinpuhelua olikin. Pääsin siihen kohtaan, jossa arvioin että käyttöni olisi jo keskivahvaa riippuvuutta ja nyt oli korkea aika päättää juominen kokonaan. Senkin siinä arvelin, että alustavasti olisin tämän vuoden loppuun juomatta ainakin aluksi. Sitten tekisin tilinpäätöksen ja todennäköisesti jatkaisin raitista elämää. Nyt kuitenkin etenisin päivän kerrallaan antabuksen voimin.

Päihdehoitaja kysyi, olenko kuullut kahden ryypyn välistä? “En nyt varsinaisesti…” hän kertoi, että väli voi olla mitattavissa minuuteissa, tunneissa, päivissä, viikoissa tai vuosissa. Kuitenkin juoppo jaksaa olla kuivana kun mielessä kangastelee palkinto, juominen uudelleen. ¤¤malauta! Kuin olisi salama iskenyt! Tuo tyyppihän olen minä! :open_mouth: Vaikka olen jokaisessa omassa kannanotossa kirjoittanut, että minulle ei viina sovi, en voi enää koskaan juoda, silti olen salaa elätellyt toivoa jota ei ole ääneen lausuttu - voisikohan kuitenkin vielä jossain vaiheessa siemaista kuplajuomaa? :cry: Olin aivan häikäistynyt kun rva kertoi minulle, että en ole keskivaikeasti riippuvainen nou nou. Olen vakavasti päihderiippuvainen. Pölkyllä päähän! Ei pitänyt olla itselle mikään uutinen, mutta iski, osui ja upposi. Ei tarvinnut kysellä, mistäpä niin päätteli.

Hienoa että käynti siellä tuotti oivalluksen! Ja juuri niinhän se on. :slight_smile:

Addiktio antaa välittömän palkinnon, ja siksipä sen kohteesta saattaa haaveilla pitkään lopettamispäätöksen jälkeenkin. Eipä kai se muuten addiktio olisikaan.

Mutta sekin menee ohi, tai ainakin lievenee ajan mittaan. Viinapirun hyökkäykset harvenevat ja voivat muuttua heikommiksi, kunnes vuosien mittaan alkavat pysyä poissa kokonaan.

Kiitos rehellisestä ajatusten ja kokemuksen jakamisesta, CD.

Tuossa jutussa on kyllä vinha perä. Mulla on yksi ainut ystävä joka tietää lähes koko raakan totuuden mun alkoholismista. Ei tiedä ihan kaikkein pahimpia juttuja mutta siis kuitenkin tietää. ko. ihmisellä ei ole minkään sortin ongelmaa alkon kanssa, itseasiassa koko ihminen ei voisi vähempää välittää vaikka viina katoaisi koko maailmankaikkeudesta, ei varmaan itse edes muista milloin on ottanut alkoa eikä ikinä juo itseään humalaan. Olen kovasti yrittänyt selittää ystävälleni millaista on olla alkoholisti, vaikka minkälaisilla vertauksilla jne. Esimerkikkinä olen mm. käyttänyt sellaista, että jos olisin allerginen vaikka pähkinöille ja mulla kuitenkin olisi niiiin hirveä himo niihin pähkinöihin että mä vaan söisin niitä, vaikka tietäisin että tulee paha olo/sairastun tai mahdollisesti kuolen. Ystäväni yrittää kovasti ymmärtää mutta tunnustaa kuitenkin, ettei voi ihan täysin ymmärtää. Olen ihan varma ettei esim. ko. ystäväni mieti mitään seuraavaa mahdollista kertaa milloin saisi seuraavan kerran ottaa alkoa. Ei varmaan muljahtaisi edes mieleen moinen ajatus. Milloinkohan mulla oli viimeksi vastaava tilanne, en edes muista? Uskoisin että joskus parikymppisenä kun ei vielä ollut lähtenyt homma lapasesta…

Sen vielä jotenkin ymmärrän, että raittiilla ihmisillä on vaikeuksia seurata alkoholistien ajatusmallia. Sitä taas en, jos joku todellisessa kierteessä oleva kieltäytyy näkemästä omaa tilanettaan. En tarkoita tällä ongelmatietoisuuden puutetta vaan jääräpäistä kulisseista kiinni pitämistä. Itse kuuluin ensin mainittuihin, kavereissani oli tarpeeksi jälkimmäisiä. :confused:

Tää oli loistava pointti, juuri noin se mullakin menee jos yhtään alan miettimään pitempää aikahorisonttia kuin tätä päivää. Ehkä juuri tämän takia meille alkkiksille on tärkeää ottaa vaan päivä kerrallaan ja keskittyä siihen että tänään olen raittiina, muuten sitä alkaa petailemaan sitä seuraavan ryypyn paikkaa.

Otsikossa on erittäin hyvin tiivistetty juomatauon ja raittiuden ero. Tohon tarvi paljon mitään enää lisätä.

Vieläkin on Crowmoorin naama totinen. Olen pyöritellyt asiaa koko illan mielessäni mutta ei tosiasia miksikään muutu. Vaikka ajattelin ja uskottelinkin itselleni, että NYT raitistun lopullisesti ja uskoin jo näin olevankin, todellisuudessa petasin vain pitempää ryypyn väliä.

Ilmeisesti riippuvuus ja vahva addiktio on jotain sukua rakastumisen tunteille? Nyt kun olen kuulostellut miltä tuntuu kun meni viimein oma tilani kokonaisuudessa jakeluun, tuntuu kuin elämää suurempi rakkaussuhde olisi lopullisesti ohi. Gone forever, for good.För alltid.Pour de bon.Ein fur allemal. Tätähän minä halusin, miksi tuntuu että alan kohta vesittelemään? Mitä muka menetin? Turha kysymys - en mitään. Sain itseni takaisin ja alan rakentelemaan wanhaa kunnon Crowmoor Dry:ta uuteen kuosiin.

Nyt on mentävä isomman myllerryksen läpi varsinkin pään sisällä, prosessi lienee vasta alullaan. Arvattavasti tämä tulee olemaan kädenvääntöä hautaan asti, ei tällä päällä enää maistella minkäänlaisia kuohuvia. Olipa hyvä keskustelu sitten kuitenkin…

Jos vielä tähän sanon vielä yhden asian joka pysäytti. Kun olin lähdössä, rva kysyi onko minulla hänen numeronsa. Ei ole. Hän antoi sen + kotinumeronsa ja pyysi soittamaan jos tulee tarvetta. Olin ÄLLISTYNYT? Kotinumero? Sanoin etten kai kotiin soittele jos töihinkään. Hän sanoi että nyt tiedän että hänelle voi soittaa, olletikin kun on jäämässä juhannukselta lomalle. :question:

Lähdin pois hitaasti. Olenko vajonnut asiantuntijankin mielestä näin alas? Siinäpä miettimistä viikonlopuksi.

Olet saanut rouvan avustamana Oivalluksen. Niitä tulee lisää matkan varrella ja se on aina yhtä hienoa, vaikkei siltä juuri nyt tuntuisikaan. Oivallukset eivät välttämättä ole kauniita, mutta aina ne auttavat reippaan askeleen eteenpäin. Rouvan empatia saattaa olla kokemusperäistä tietoa.

Joitakin meistä on auttanut jäähyväiskirjeen kirjoittaminen ‘rakkaimmalleen’. Sillä petollinenhan tuo juutas oli, houkutteli, hallitsi ja alisti. Vastarakkautta oli turha odottaa, eikä mikään sille riittänyt - lisää huusi ja vaati aina vaan.

Kokeilisitko? Ihan juuri niin kuin rakkaallesi kirjoittaisit.

Crowmoor Dry,
sait puhelinnumeron. Siihen voit soittaa ennen ekaa huikkaa. Siis ennen ekaa. Vielä kolmas kerta: ennen ekaa.

Toivottavasti olet vajonnut niin alas, että alemmas et halua.

Ihan pari yöajatusta, Crowmoor. Mielestäni peli on aina silloin menetetty kun alkaa sitomaan aikeitaan tai lupauksiaan tapahtumiin tai aikapisteisiin. Ajalla jongleeraus juontaa kohtuukäytön haaveilemisesta. Paikkaan tai tapahtumiin ehdollistaminen jättää samoin uinuvan 50/50 mahdollisuuden auki. Tämä jakauma toimii vain silloin kun sanot, että näet prosentit ehdottomana joko-tai-asetelmana. Ei mitään siltä väliltä.
Viimeinen säpsäytti. Jos olisit vajonnut liian alas, sinua ei enää autettaisi. Ei asiantuntijat eikä kukaan muukaan!
Täällä kuitenkin olet, ja olet rikastus varmasti monelle muullekin kuin minulle.
Ketjun otsikko on loistava. Samoin se mitä siihen sisältyy. Näihin sitten paremmalla ajalla. Hyvät yöt, viikonloput ja tsemppiä!

En ole koskaan kuullut tuollaista sanontaa…se on kyllä niin sataprosenttisesti tosi!
Mulla selvisi vasta tänä keväänä tuo asia, sen pääsiäisretkahduksen jälkeen. Siihen asti olin aina jollakin tasolla, itseltänikin salaa, ajatellut, että juon vielä joskus.
Nyt en ole , varmaan sen viime(isen) kännäilyn jälkeen ajatellut siellä jossain palkintona kimaltelevaa lasia. Oikeastaan ei ole tullut edes haikeutta siitä. Huomenna on valmistujaiset, joissa on kuohuvaa ja boolia, olutta ja viskiä. En ole viitsinyt miettiä edes tekosyitä juomattomuuteen, jotenkin olen nyt niin varma, että en juo.
Toivottavasti ei ole tyhmää ylpeilyä.
Mutta kiitos loistavasta ajatuksen jakamisesta!

Tämä jäi mietityttämään. Meillä on samat raittiuslukemat Crow. Elättelenköhän toivoa siitä että vielä mä joskus…

Eilen olin kivoissa juhlissa jossa oli kivoja ihmisiä ja jossa vieraille työnnettiin ovella skumppalasit kouraan ja oli alko & ruokatarjoilua muutenkin. Tää ei ollut ongelma ja tiesin ettei siitä tulekaan, sillä A) tämä ei ole seura jossa olen ollut kännissä B) Olin jo etukäteen päättänyt etten juo C) paikka oli kansoitettu juomisestani huolestuneilla läheisillä. D) olin autolla jolloin voi hyvin sanoa että ei halua ottaa yhtään. Vähän siis ulkoisia syitä, osittain omaa prosessointia. Olisinko ottanut sen skumpan jos sukulaiset eivät olisi olleet paikalla. En usko. Täysin varma en voi olla.
Joskus vanhempien kotona joulupöydässä ja muissa sen kaltaisissa juhlissa, kun mulle ei enää tarjottu alkoa ollenkaan ja muilta on kysytty mitä juotte, olen ollut loukkaantunut. On vituttanut. Että joku päättää mun puolesta. Nykyään siihen on tottunut ja hamuaa itse vissypulloa.

Tätä jäähyväiskirje-metodiahan on tosiaan käytetty joissain hyvissä päihdehoidoissa, kuten vissiin Myllyhoidossa ja HDL:lla.

Päihderiippvuuden rinnastaminen onnettomaan rakkaussuhteeseen on osuva. On tehty varmaan tuhansia rakkauslaulujakin, joissa sen sydämen kaivatun tilalle voisi sovittaa yhtä hyvin päihteen kuin toisen ihmisen.

Luin hiljattain Mato Valtosen mainion kirjan “Rakkaani alkoholi”, joka on kirjoitettu kokonaan ikäänkuin puhutteluksi alkoholille; tuolle “vosulle joka avaa sylinsä kelle vaan lohtua kaipaavalle” ja kehtaa kutsua itsensä jopa uhriensa hautajaisiin.

Mato kirjoittaa alkoholista (tai alkoholille!) kuitenkin ilman suurta katkeruutta, ja löytää sen parista myös hauskoja tai vähintään koomisia muistoja. Niidenkin suhteen on varmaan käytävä läpi jonkinlainen eroprosessi.

Voisin harkita tosissani kirjoittavani jäähyväiskirjeen kuiville kuohuviineille kuin myös kuivalle siiderille. On varmasti itsellekin arvoitus jos pääsee oikein hyvään flow-tilaan, mitä mielestä tulee ulos jäähyväisten muodossa. Varsinkin kun lähtee siitä, että tämä on nyt ohi. Ei tarvinnut kuolemaa meitä erottamaan.

Rva päihdehoitaja esitti, että voisin mennä toiselle paikkakunnalla AA-ryhmään. Lähinnä hyvinkin kauas kotipaikkakunnaltani, sillä en mielellään meni omien asiakkaitteni kanssa keskustelemaan. Ei, en ole päihdelääkäri :wink: mutta päihteet sivuavat työtäni ja ongelmia joita asiakkaitteni kanssa yhdessä ratkaisen. Päihdelinkki on hyvä apu, olen vertaisteni joukossa, mutta ryhmäkin voisi olla vaihtoehto.

Kirjallisuutta on tarkoitus ryhtyä lukemaan asian tiimoita, tarvitsen valaistusta ja uusia oivalluksia. En stressaa enempää tässä vaiheessa kaukaista tulevaisuutta, menen päivän kerrallaan ja pyrin raittiuteen, pysyvään ratkaisuun enkä pidennettyyn ryyppytaukoon. Ilman muuta työpäivistä toiseen selviytyminen on ollut sitä, että iltapäivällä on palkinto odottamassa sitkoilusta. Aamulla tehty päätös unohtuu sillä hetkellä kun istun autoon. Eihän kaksi pitkää siideriä ole edes juomista, eipä tietenkään.

Crowmoor Dry, luettavaa löydät kirjastoista tai kaupoista. Tässä esimerkkejä minua auttaneista, muitajin on.

Neil Kessel - Henry Walton: Alkoholismi ( WSOY 1965 )
Nan Robertson: Alkoholismista voi toipua ( Otava 1989 )
Joan Mathews Larson: Raittiiksi seitsemässä viikossa ( Lootus-Kirja 2005)
Raimo O. Kojo: Eroon viinasta
Lilli Loiri-Seppä: Selviämistarinoita ( Gummerus 2010)
Juhani Seppänen: Selvästi juovuksissa (Otava 2006 )
Tommy Hellsten: Saat sen mistä luovut ( Kirjapaja 2000 ) Käsittelee muutakin kuin alkoholismia
Antti Heikkilä: Riippuvuus, valheiden verkko ( Tammi 1995 )
Nimettömät alkoholistit ( Suomen AA, uusin painos 2012)

Näistä olen saanut ison avun, Kojon kirja on kylläkin ollut kateissa minulta jo monta vuotta. Suomen AA on kustantanut useita muitakin teoksia kuin Nimettömät alkoholistit, jota kutsutaan myös Isoksi kirjaksi. Se on minulle tärkein, ja palavereissa kuulen siitä jotain joka viikko muiden alkoholistien kertomana, vaikka palavereissa puheet saattavat rönsyillä hyvinkin kauas käsiteltävästä aiheesta.

Kiitos lukuvinkeistä, Lomamuisto! Aioin yrittää hankkia Lillin kirjan omaksi, sitä on niin paljon suositeltu. Samoin Seppäsen kirja on varmasti hyvää luettavaa, edellinen hänen kirjoittama kirja oli oivallista luettavaa työn tekemisestä :open_mouth: Minulla on tapana tai sisäänrakennettuna ominaisuutena lyödä aina tai vähintääkin monesti yli, olen nimittäin 35 v kärsinyt myös työuupumuksen. Työn tekemisen kanssa oli myös treenailua, että opin vähentäämään ajoissa ja laskea rimaa. Piti opetella mikä on riittävän hyvä ja mikä olikaan loppupelissä tärkeää.

Tämän viikonvaihteen aikana mielessä ei ole pyörinyt viina, vaan perjantain keskustelu päihdehoitajan kanssa. Tiivistettynä OIVALLUS, jonka sain. Olen pyöritellyt ajatusta ja tutkaillut sitä useammasta suunnasta. Mietin sitäkin, että jos minulla olisi tilaisuus ja mahdollisuus ikäänkuin suunnittellusti tilata ja luvan kanssa juoda kokonainen kuohuviinipullo, miten siinä kävisi? Jos olisi tarkoitus juoda vain yksi pullo ja lopettaa siihen. Ei tarvinnut miettiä kuin nanosekunti, kun tiesin jo lopputuloksen. Kuoharin loputtua lähtisin kiireesti hakemaan tarjoilijaa ja tilaamaan lisää. Jos joisin kotona, lähtisin kiireesti joko viinakaupan kylmäkaapille tai lähikaupan siiderihyllylle. Ei loppuisi jano yhteen pullolliseen vaikka olisi kirjallinen lupaus juoda vain yksi pullo. Yhden lasin kanssa ehkä pärjäisin, mutta kun ainetta olisi koneistossa - homma riistäytyisi käsistä.

Ei siis Crowmoor Drylle pidempääkään ryypyn väliä. Aivot ja mieli on lukittava raittiusasentoon. Fysiikan kanssa todennäköisesti pärjään, mutta mentaalipuolitulee tuottamaan vaikeuksia.

Loistava vertaus tämä “kahden ryypyn väli”.
Tunnustan että herätti pohdiskelemaan asioita…Olen ollut kahdeksan kuukautta juomatta, ja mielihalutkin juomiseen ovat laantuneet.
Tällainen simppeli vertaus on oikeastaan erittäin hyvä siksi, että meitä jotka olemme lopettaneet jo ennenkuin alkoholismi on saavuttanut fyysisen riippuvuuden pisteen, on yhä enemmän nykyisin, näin uskon.
Ja tulee olemaan, kun suhtautuminen humalahakuiseen juomiseen pikkuhiljaa muuttuu kulttuurissamme, ja tieto alkoholiriippuvuuden monenlaisista ilmenemismuodoista kasvaa.

On erittäin tärkeää pystyä havaitsemaan ja tunnustamaan itselleen onko alkoholisti/potentiaalinen sellainen, tämä testi on tosi hyvä apuna!

Olen miettinyt nyt sunnuntaina sitäkin, että kai meillä useammallakin on myös geneettinen riippuvuus pohjalla. Ollaan herkempiä jäämään alkoholikoukkuun ja siitä tietämättöminä ruokitaan vai olisiko tässä kohtaan oikeampi sana “juotetaan” itseämme pahempaan koukkuun. Nielaistakaan koko koukku kohoineen päivineen, toisilla taitaa mennä vähän vapaakin mukana :laughing: Ei naurun asia, itse kuulun varmaankin juuri noihin vavan nielijöihin tai olisin ollut kohta semmoinen jos olisin jatkanut samaan malliin.

Tuo kahden ryypyn väli - teema on minua ainakin jotenkin innoittava! Ajatus saa minut oivaltamaan, kuinka itsepetosta minullakin on luulla, että voisin joskus jatkaa juomista - tai pitäisi sanoa - alkoholin sivistynyttä nauttimista, kuin kuka tahansa ei-riippuvainen. Ei kuukauden juomattomuus(huomenna 1kk) ole tehnyt minusta raitista, ei suinkaan. Jos minulla olisi paranormaaleja kykyjä, olisi muutamakin terassilla istuskelija huomannut siiderinsä huvenneen aivan silmissä kun kävelin ohi. Sen verran kiihkeitä katseita loin lähimmäisten laseihin. Antabus on paikallaan aivan kokonaisena, ei kannata puolittaa sitä aivan lähitulevaisuudessa.

Päihdehoitaja rouva sai minut muutenkin huomaamaan kuinka olen addikti, ei tarvinnut sitä edes ääneen sanoa vaan kiinnittää huomioni omaan käytökseeni. Hän nimittäin kysyi, mitä ajattelin Tallinnan reissullani kun illallisella muut tilasivat alkoholijuomia ja itse kivennäisvettä? Kehuin että tilanne oli aivan ok, ei tuntunut missään. Sitten hän kysyi pystyinko osallistumaan keskusteluun aivan normaalisti vai askarteliko ajatukseni muiden juomisessa? Ei suinkaan, juttelin normaalisti - kehuin. Sitten hän kysyi, muistanko mitä itse kukakin tilasi ja kuinka paljon? Hiljaisuus… tunnustin, että muistanpa hyvinkin. Määrät ja juomalaadut! En ollut itsekään asiaa huomannut ennen kuin hän sitä kysyi! Muistin todellakin mitä itse kukin juotavakseen tilasi vaikka meitä oli 10 hengen seurue. Ruokia en muista, mutta alkoholijuomat hyvinkin. Kun vähän kelaan, muistan kaikkien juomat kaikkina iltoina vaikka en ollut tietoisesti asiaan kiinnittänyt huomiota tai vahtinut kenenkään juomisia. :unamused: Olen viime aikoina pitänyt omaa lähimuitiani huonontuneena, mutta onpas tytön muisti yllättävän terävä kun selvänä muistaa muiden juomat! :blush:

Olipa mielenkiintoinen pointti. Pitääpä seurata tuota itseltäkin.

Moi, Crow. Muistatko myös, mitä kunkin juoman tilaajalla oli päällään?