Kadonnut läheinen

Olen ihan umpikujassa. Eräs läheiseni on vuosikymmenet jo ottanut viinaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Selvät kaudet pitkiä ja putket myös. Viime vuosina on mukaan astunut “ystävämme” delirium tremens ja hoidossa on ollut muutaman kerran. Kerran ilmoitettu poliisille kun juoksennellut kaduilla sekavana ym. Nyt putken jälkeen kadonnut. Olemattomiin. Avaimet, puhelin kaikki kotona, mutta ihmisestä ei jälkeäkään. Niin kauan kuin muistan olen ollut valmistautunut kuolemaan. En ikinä olisi kuvitellut että kaikkien näiden vuosien jälkeen vielä löytyy jotain näin epävarmaa. Ihan niinkuin koko elämä tämän ihmisen lähellä ei jo olisi ollut sitä täynnä. Olen etsinyt vastaavia kokemuksia, enkä ole löytänyt. Todennäköisesti hän on kuollut, mutta unissani uudelleen ja uudelleen hän palaa sanomaan että taas on palannut, ei mitään hätää. Miten voi päästää irti? Miten todennäköistä hankeen tai veteen joutuminen on? Mitä kauhuja hän on joutunut kokemaan? Kaikki on ihan sekavaa eikä voi aloittaa minkäänlaista surutyötä. Mitä jos sittenkin palaa jostain ja täällä on jo kuolinilmoitukset mietittynä? Suututtaa ja huolestuttaa ja en edes osaa kuvailla miten vaikeaa on pyörittää omaa elämää, arkea, kun ei mitään varmuutta ole. Eikä minkäänlaista vertaistukea, en osaa puhua läheisilleni, latelen vain faktat, mutta en osaa purkaa näitä ajatuksia. Kertokaa, kertokaa minulle kaikki ajatuksenne kokemuksenne, kaikki mitä voi liittyä näihin kauhuihin ja kadonneisiin ihmisiin. Minä haluan vain tietää ja myös purkaa näitä omia ajatuksiani. Tämä tietämättömyys on jotain… mitä ei voi sanoiksi pukea. Onko joku kokenut samaa, onko jollain jotain samaa kokemusta? Minulla on hirveän tyhjä ja yksinäinen olo vaikka minulla on ympärilläni ihana ja rakastava perhe…

En nyt osaa enempää sanoa, tyhjentävä olo edes kirjoittaa tämä viikkojen miettimisen jälkeen. Voiko hän olla elossa? Mitä hän on kokenut? Miltä saman kokeineista on tuntunut? Miten kadonneiden läheiset ovat selvinneet tästä loppumattomalta tuntuvalta ristiriitaisesta surutyöstä?

Hän ei ole ollut putkassa, kadonnut kotoaan. Katoamisilmoitus tehty ja kaikki sairaalat katkot ja muut suojakodit tarkistettu, sukulaiset soitettu. Jotenkin tuntuu ohuelta, että olisi toiselle paikkakunnalle lähtenyt yön selkään ilman henkilökohtaisia tavaroita jotka näin normaalisti kaikki ottavat mukaansa kotoa lähtiessään. Ulkomaillelähtö täysin poissuljettu. Henkilöllä ei tapana kadota, viimeisen kymmenen vuoden aikana pari viikkoa on pisin aika jonka on ollut pitämättä keneenkään yhteyttä, ja sekin harvinaista. Ei todellakaan baareissa viihtyvää tyyppiä, eikä porukoissa, lähinnä tämmönen erakko joka juo kotonaan itsekseen. Hauskanpidosta juomisessa tuskin on pitkiin aikoihin ollut enää kysymys. Nyt toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Vaikka tuo toivo on kyllä aika epätoivoista, mutta ei siitä irtikkään voi päästää… Muut ovat kai jo julistaneet kuolleeksi, mutta itse en voi. En ennenkuin se on sataprosenttista.

Kyl mul jonkin verran tuttua toi on mitä kirjotit. Noin vakavalta kuulostavaa tilannetta ei kyl ole ollut, yleensä on reissultansa palannut - ainaki muutaman päivän päästä. Alkoholihan se, tietty. Mut mä kyl huolestun tosi nopiaan, että monesti pelkään turhaan… :confused: .

Oon tosi pahoillani, muuta en voi sanoa, siitä että olet huolissasi ja pelkäät, ja kiitos siitä, että kirjotit, että myös suututtaa… Kyl muakin monesti, että prkl ku “pistät” pelkäämään… :confused: . Tunteitaha net vaan ovat.

Toivoa… Odottaminen on veemäistä ja repivää ja voi vaan kuvitella, millasia tunnemyrskyjä käyt läpi… Kuinka aktiivisesti poliisin luulet etsivän…? Tai emmä edes tiijä millanen se käytäntö on… :confused: .

Kuinka kauan kyseinen henkilö on ollut kadoksissa?

Pitkästä aikaa palaan tänne päivittämään, on ollut ihan hurjan vaikeaa aikaa. Pääsiäisen aikaan tuli se pelätty (mutta kuitenkin odotettu ja jopa toivottu) soitto poliisislta… Ihan läheltä kotiaan, mutta kuitenkin piilossa ohikulkijoilta, löytyi hän valkoisella lumilakanalla peiteltynä :`( Aika on mennyt kuin sumussa asioita järjestellessä. Nyt yritän muistopuhetta kirjoittaa, mutta yhtään järekevää lausetta en saa paperille. Näin kolme kertaa unen jossa hän kehotti lopettamaan huolehtimisen, hänellä ei ole mitään hätää. Tiedän että unet kumpuaa omasta alitajunnasta ja ajatuksista, mutta tällä hetkellä haluaisin uskoa että se oli häneltä viesti että nyt on kaikki hyvin, kärsimykset on ohi. Rauha hänen sielullensa, parhain päin hän omien ristiensä kanssa eli tätä elämää. Lopetan nyt samoihin sanoihin mihin hän aina lopetti puhelut: “PItäkää itsestänne huolta.” <3 Ja toisistanne myös <3 Jospa ne sanatkin alkaa tästä muotoutumaan…

<3: Titi

Osanottoni. Koita ajatella, että nyt hänellä on rauha.

Otan osaa suruusi titi!

Hiljan meni kaveri ja muuta en seppeleesen kirjoittanut kui kappaamaa jäi minä ja vaimo, en olisi kyennyt muutama sanaa enempää sanomaan. Ei paljon auttanut että seppele oli hienoin kun tätini naapuri joka pitää vielä kukkakauppaa tunsi mut ja pyysin vain pienen kukkavihon ja vaimo halusi siihen keskelle punaisen kukan ja tekijä sanoi ettei se onnistunut vihkoon. Propleema se ettei ole vieläkään tuhkattu kun tehdään uusi ruumiinavaus ja kuoli Tampereella tehtyyn hoitovirheeseen. Hausataan isänsä viereen uurnassa niin sanoin siskolle ja veljelle että viedään kukat sinne isän haudalle ku ei ne viikkoja kylmiössä kestä. Olisin kipeänäkin kantanut Jarmon hautaan mutta nyt pyhänä ilmeisesti tuhkataan, pakko mennä vielä kemartamaan kerran. Samana pyhänä haudattiin toinen ikätoveri mutta kahessa paikassa ei voi olla niin lähetin kimpun kukkia ja samoilla sanoilla. Yksi on kateissa ja köpiksessä näht parivuotta sitten, seo on rankkaa joten jaksamista vaan kovasti Pohjanmaalta.