Kaappijuopon paluu

Nti Kulaus palaa foorumille yli kahden vuoden tauon jälkeen. Kuten arvata saattaa, hommat ei viinapirulaisen kanssa ole edenneet ainakaan positiiviseen suuntaan, vaikka elämässä on tapahtunut paljon positiivisiakin asioita. Muistin virkistämiseksi ja niille joita historiani enemmän kiinnostaa ohessa linkki aiempaan viestiketjuuni: viewtopic.php?f=3&t=23224&hilit=nti+kulaus

Niin, kuten jo tuossa aiemmin tuli mainittua, juominen ei ole vähentynyt sitten viime kerran. Kännäyspäivät ovat edelleen 3-5 päivän luokkaa viikkotasolla, mikä on luonnollisesti liikaa. En pysty keskittymään töihin ja ajatukset herpaantuvat helposti krapulan takia. Mielialatkin heittelevät ääripäästä toiseen, huomaan ajoittain olevani todella vittumainen ämmä, joka tekee minut oikeasti tosi surulliseksi. Viime viikolla taisin ryypätä jopa kuutena päivänä viikosta, en ihan tarkkaan muista mutta sitä luokkaa se taisi olla. Viinanhimo on niin kova, että juon salaa iltaisin poikaystävältäni, ainakin kuvittelen ettei hän ole vielä huomannut mitään. Suhde on vielä tosi tuore, noin 2kk ollaan oltu kimpassa mutta en usko että kovin kauan pystyn piilottelemaan kaappijuopotteluani häneltä, ellei hän ole jo sitä tajunnut. Piilottelen viinipulloja ja lekkereitä pesukoneeseen, vaatekaappeihin jne. Emme asu yhdessä joten piilottelu on siksi onnistunut suht helposti. Tämä kaikki kuulostaa niin sairaalta kun tätä kirjoitan että meinaa oksennus tulla… Eilen vedin siis taas kännit, tällä kertaa olin yksin kotona joten ei tarvinut ns. piilotella. Sammuin sohvalle mistä heräsin klo 4:00 maissa räkä poskella. Nyt duunissa ja ajatukset taas harhailee, vaikka töitä olisi tehtävänä ihan riittävästi. Päätin kun sain itseni kammettua ylös ja suihkun kautta edes etäisesti ihmistä muistuttavaksi olennoksi, että nyt on mopo taas karannut sen verran käsistä että on aika hidastaa tahtia. Viimeksi tämä plinkki auttoi paljon selvänä pysymisessä, joten päätin palata tänne takaisin.

Jotta tämä kirjoitus ei nyt olisi pelkkää itkuvirttä niin on minulle tässä parin vuoden aikana tapahtunut ihan hyviäkin asioita. Olen tehnyt elämäntaparemontin suunnilleen kaiken muun paitsi tämän alkon suhteen ja pudottanut painoa kymmeniä kiloja. Ulkoisesti olen siis täysin eri ihminen kuin pari vuotta sitten. Liikuntaakin tulee harrastettua säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa, joskus krapulassakin. Mieliala on ihan jo näiden pudotettujen kilojenkin seurauksena parempi kuin ns. lihavina aikoina mutta tätä alkoholiongelmaa en ole silti saanut selätettyä. Olen myös parisuhteessa vuosien tauon jälkeen, mikä tuntuu erittäin mukavalta. En halua viinan takia tätä suhdetta ainakaan menettää, joten senkin vuoksi on motivaatio kova saada homma hallintaan. Mies kyllä tietää että minulle viina maittaa suht runsaasti, hän on itse tosi kohtuullinen alkon käyttäjä, mutta olen varma että hän olisi todella järkyttynyt jos tietäisi miten paljon oikeasti juon… En halua enää taistella tämän ongelmani kanssa!

Töissä ilman krapulaa, ihan mahtava tunne itseasiassa! Tiistaina vielä sorruin punaviiniin mutta eilen en, vaikka pitää tunnustaa että mielessä kyllä kävi. Muistutin itselleni mieleen kuitenkin miten paska fiilis sitä on seuraavana päivänä jos dokaa ja sen voimalla sain hillittyä itseni. Hyvä niin, myöskään tänään en aio asioida pitkäripaisessa.

Olen tässä pari päivää lueskellut kirjoituksia tällä foorumilla ja nyt on vähän sellainen olo, että pitäisiköhän liittyä lopettajiin? Kaikilla jotka ovat viinanpirulaisesta pääseet eroon tuntuu menevän paremmin kuin viinan kanssa ja kukaan ei näyttäisi katuvan hetkeäkään päätöstä lopettaa juominen. Mulla on viimeiset kuukaudet, kun on homma päässyt taas lipsahtamaan lapasesta, ollut todella ahdistunut olo. Miltei masennuksen oireita sanoisin, olo on ollut toivoton, ahvistunut, levoton, en ole voinut keskittyä juuri mihinkään jne. Periaatteessa mitään varsinaista syytä tähän ahdistukseen ei ole, ei ole rahahuolia, vakituinen duuni löytyy, paljon kavereita, oma viihtyistä koti, poikaystävä ja roima painonpudotus. Mistä tämä paha olo silti kumpuaa?! Ei viina sitä ainakaan auta, ellei jopa ole tämän ahdistuksen suurin aiheuttaja? Onko aivokemiani aivan sekaisin viikottaisen 3-5krt dokailun seurauksena niin, että tunnen pelkän alkoholin käytön vuoksi tavatonta ahdistusta? En halua pilata elämääni viinan takia! Viimeisten kuukausien aikana on myös ilmennyt melko vakavia lieveilmiöitä tämän dokaamisen kanssa. Koska painoni on pudonnut tosi paljon, en enää kestä viinaa samalla tavalla, dokaan silti samalla lailla ja samoja määriä kuin ennenkin. Tästä seuraakin melkein aina se, että olen ihan tolkuttomassa tuubassa kun muut ovat vasta mukavassa nousujohteisessa. Lisäksi menee muisti melkein aina. Useamman kerran olen löytänyt itseni kotoa taksikuitin kera mutta ei ole mitään muistikuvia milloin olen tullut kotiin ja mitä olen touhuillut. Joskus on hajanaisia muistoja että ole ollut jossain baarissa joidenkin vieraiden ihmisten seurassa mutta ei välttämättä mitään hajua miten olen sinne joutunut ja milloin/miten päässyt kotiin. Pelottavaa… :unamused:

Oikeinko tosissaan kysyt että mahtaisko alkoholi aiheuttaa masennusta ym ?

Kyllä vaan aiheuttaa, noinkin suurilla määrillä. Siitä on tutkimustietoa ja kokemusperäistä tietoa.

Mitä kerrot vaikutuksista esim muistin menettämisestä, niin tilanne on jo aika ikävä.

Minä mukavuudenhaluisena ihmisenä suosittelen lopettamista, koska se on mieldstäni paljon helpompaa kuin ainainen vähentämisräpistely. Kukin tyylillään. Useimmat ryhyvät toimiin vasta kun tilanne on todella huono ja/tai on sattunut jotain todella vakavaa. Toivottavasti vältyt ikävyyksiltä.

Minäkin olen harrastanut tuota 3-5 kertaa viikossa nyt jo jonkin aikaa, tällä viikolla kävin ekaa kertaa a-klinikalla ja hän sanoi yhden todella arvokkaan asian. Olen aina perustellut juomistani sillä että “pian kuitenkin lopetan joten voin ottaa vielä tänään” kun hän sanoi että kannattaa ajatella että “voin ottaa huomenna jos haluan mutta tänään pidän raittiin päivän”, koska minulla ainakin fiilis on niin että olut ei edes välttämättä maistuisi mutta kuitenkin juon koska " lopetan kuitenkin pian" joten nyt otan ilon irti viimeisen kerran. Kuulemma tyypillistä riippuvaiselle ihmiselle. Nyt otan päivä kerralla ja yritän ajatella niin että huomenna voin jos haluan mutta en tee sitä tänään ja uskon että kun riittävän monta päivää tulee vastaan että ei ole tehnyt sitä niin usko itseensä kasvaa koko ajan ja sitä myötä selviää tästä voittajana. Ei muuta kun tsemppiä kaikille.

Olette varmasti oikeassa molemmat Dave & Bonnycat…

Tänään sanoin poikaystävälleni että voisin olla ottamatta ainakin toistaiseksi. Hän oli asian suhteen erittäin kannustava ja lupasi tsempata. Tuntuu hyvältä kun kerroin hänelle suunnitelmastani ääneen, asia tuntuu paljon konkreettisemmalta niin. Tänään oli duunissa todella paska päivä ja oli erittäin lähellä etten vieraillut alkossa. Ajoin jopa sitä reittiä joka menee alkon kautta mutta ihan viime hetkillä kun olisi pitänyt kääntyä pihaan päätinkin jatkaa matkaa suoraan kotiin. Kyllä se vitutus pitää yrittää kohdata ilman sitä punaviiniäkin ja olo helpottuikin kun sain juteltua poikaystävän kanssa puhelimitse. Ei olla nähty pariin päivään ja ikävä on kova, viikonloppu vietetäänkin sitten yhdessä, selvinpäin.

Todella hieno juttu. Hyvä, että sinulla on ihminen, joka tukee ja jonka kanssa voit noita paineita purkaa ja toisaalta sitten on kivaa kun hauskatkin hetket muistaa!

Hienoa, onneksi olkoon hyvästä valinnasta :smiley:

Niinpä niin. Eipä mennyt taaskaan niinkuin strömsössä tämä homma. Edellisessä viestissäni kertomani suunnitelmat eivät toteutuneet, ei siis tullut vietettyä viikonloppua selvinpäin. Menimme poikaystäväni ystävien tupareihin, missä siis melkeinpä kaikki ihmiset olivat minulle vieraita. Päätin että olen kuskina mutta juhlissa alkoi tuntua että haluan todellakin juoda, kuten kaikki muutkin ja ihan poikaystäväni suostumuksella päätimme että auto jää parkkiin ja kotiin mennään sitten taksilla. Kuten varmaan arvaattekin, homma lähti lapasesta. Muisti meni taas ja aamulla heräsin kotoa poikaystävän vierestä muistamatta lainkaan miten ja milloin olemme kotiin tulleet. Jälkeenpäin kuulin että olen laukonut jotakin tosi fiksua suureen ääneen ja nolannut itseni, vielä tähän päiväänkään mennessä en ole halunnut kuulla mitä olen sanonut, olen pyytänyt ettei poikaystäväni kertoisi koska tieto sattuu liikaa. Mutta eihän tässä toki vielä kaikki! Olen jatkanut salaryyppäämistä kotona iltaisin ihan entiseen malliin ja kun olen kuvitellut ettei poikaystäväni huomaa mitään, määrät ovat kasvaneet. Viime viikolla tuli kännättyä neljänä iltana viikon sisällä, eli ti-pe, sitä edellisellä viikolla taisi olla yksi selvä päivä. Juomisesta on siis tullut ennemminkin normitila, eli selvät päivät ovat selkeästi vähemmistönä. No, perjantaina sitten iltapäivästä tulin kotiin töistä ja tarkoituksena oli, että poikaystävä tulee hakemaan minua ja mennään sitten yhdessä kauppaan. Kun ei tarvinut ajaa autoa niin heti tietysti otin nopeasti pari isoa mukillista viiniä kun odottelin kyytiä. Kaupassa ollessa olin jo pienessä sievässä ja kun päästiin kotiin ruoan laittoon naukkailin lisää “salaa” viiniä, milloin keittiön kaapissa olleesta “salakätköstä”, vessassa olevasta “salakätköstä” tai makuuhuoneen “salakätköstä”. Olimme ostaneet myös yhdessä pullollisen viiniä, koska teimme liharuokaa, eli kun ruoka oli valmista tuli aika korkata se varsinainen pullo, olin jo aika tuiterissa. Luonnollisesti ajattelin että poikaystäväni ei huomaa mitään. No, olin väärässä. Hän otti ja sanoi siinä kesken aterian, että tietää salajuopottelustani ja myös sen, että olen silläkin hetkellä aivan kännissä. Että näin…

En muista taaskaan tarkkaan koko illan tapahtumia mutta kerroin poikaystävälleni suhteellisen avoimesti miten paha tämä alkoholiongelmani on. Taisin itkeäkin aika paljon. On oikeastaan helpotus että hän on huomannut asian. Lueskelin Juha Kemppisen sivuja ja oma käytökseni muistuttaa todella paljon ns. alkoholismin keskivaiheen oireita. En välillä oikeasti tunnista enää itseäni! Mihin olen kadonnut?! Edelleen mieli sanoo etten haluaisi kokonaan lopettaa juomista mutta ei tästä jos järjellä ajattelee taida nyt tulla yhtään mitään. Jos jatkan tähän entiseen malliin minulta murenee elämä ympäriltä pala palalta, se on jo alkanut murentua mutta mitään peruuntamatonta ei onneksi ole vielä tapahtunut. Olen nyt kolmatta päivää juomatta ja ajattelin tänään soittaa A-klinikalle. Tarvitsen apua, itse en tähän lopettamiseen/vähentämiseen nyt kykene, se on jo nähty niin monet kerrat. Ei kait siinä mitään menetäkkään…

Soita toki a-klinikalle. Selvästi tarvitset apua. Tee myös poikaystävän kanssa sopimus että hän valvoisi juomattomuuttasi ja piilopullojasi. Tässä on alku, pidä selvistä päivistä kiinni. :smiley:

Soitin A-klinikalle ja menen sinne perjantaina. Toivottavasti tämä nyt tästä lähtee parempaan suuntaan.

Hei,

Olen lueskellut sinunkin viestejäsi aiemmin.
Olen täällä uusi, ja olisi kiva jakaa kokemuksia muiden kanssa.
Tissuttelu viikolla ja miksei viikonloppuisinkin on ongelmani. Olen kyllä paljon saanut vähennettyä sitä ja tiedostan “karikot” jolloin lankean, joten eteenpäin olen menossa.
Eilen otin kaksi lasia kuoharia. Enempää en. Tänään en ota mitään, liikuntaa vaan :wink: En tiedä, tuntuu että heti kun ottaa jokin asia enemmän aivoon, hakee hetken relaamista siitä alkoholista. Minulla se on muutama siideri, lasi-pari viiniä tms. Mutta kun voisi olla ilmankin. Ja olen ollutkin joskus, nyt tuntuu että kun on ollut aika stressaava aika takana, helposti menee vain max 3 vkoa ja sitten taas retkahtaa… :blush:

Kiitos Dooriska käynnistäsi. Vertaistuki on todella tärkeä juttu, mielelläni vaihdan ajatuksia sinun ja kaikkien muidenkin kanssa täällä.

Huomenna on edessä käynti siellä A-klinikalla. Ensimmäinen askel olisi saada putki katkaistua, olla vähän pitempään ihan kokonaan ilman viinaa. En usko että tahdonvoimalla pystyn siihen, aionkin pyytää antabukset. Onko ne toimiva ratkaisu putken katkaisuun? Haluan puhdistaa aivoni ja koko kroppani kaikista alkomyrkyistä ja alkaa työstämään tätä ongelmaa selvin ajatuksin. Toivoisin kovasti että minusta olisi vielä kohtuukäyttäjäksi mutta vähän pelkään että se ei ole mahdollista…

Hei NK, minä olen myös menossa A-klinikalle huomenna, ensimmäistä kertaa. On paljon odotuksia ja vähän pelkoakin siitä, että minkälaisen ihmisen siellä tapaa. Toivon, että saan sieltä apua ja toivottavasti sinäkin. Tsemppiä!

Nyt on ensimmäinen käynti A-klinikalla takana. Työntekijät olivat erittäin miellyttäviä ja ammattimaisia, suhtautuivat minuun on ongelmaani todella ymmärtäväisesti. Tarjosivat mahdollisuutta jopa laitoskatkaisuun, mikä järkytti aika tavalla, olen uskotellut itselleni että ongelmani ei olisi muka niin suuri että joku ehdottaisi ihan katkaisua! Jos nyt kuitenkin ihan realistisesti ajattelee niin kyllä ne juomani määrät viikossa ovat sitä luokkaa että ei sinänsä mikään ihme että katkokin voisi olla varteenotettava ratkaisu… No, päätimme kuitenkin että viikonlopun pyrin olemaan selvinpäin ja tiisaina tulen uudelleen klinkalle jolloin pääsen mahdollisesti myös lääkärin juttusille. Edetään askel kerrallaan, tätä kierrettä on nyt jatkunut jo niin monta vuotta että mitään hätiköityjä toimenpiteitä ei kannata tehdä. Ja viikonlopun aikana on aikaa vähän miettiä asioita muutenkin.

Olo on ennen kaikkea nyt helpottunut kun olen oikeasti tehnyt jotakin konkreettista ongelman ratkaisemiseksi. olen aivan selvästi yrittänyt kieltää itseltänikin miten paha tämä alkoholiongelmani on, nyt onkin aika katsoa peiliin ja ottaa aikalisä. Toivottavasti asiat lähteävät tästä rullaamaan positiivisempaan suuntaan.

Kolmas selvä päivä menossa. Perjantaina oli olo sen A-klinikkakäynnin jälkeen niin levoton/ahdistunut että ratkesin vielä ryyppämään. Poikaystäväkään ei tullut vielä perjantaina vaikka niin oli alunperin suunnitelma, sekin vähän masensi. Tiedän etten voi/saa vedota tuollaisiin syihin oikeuttaakseni juomiseni mutta niin vaan kävi että perjantaina join. Toivottavasti viimeistä kertaa. Eilen ja toissapäivänä ei tehnyt mieli juoda mutta kärsin selvästi seuraavista vieroitusoireista, ei mikään ihme jos on takana 5pvä putki:

  • Unettomuus
  • Levottomuus
  • Ahdistus
  • Mielialojen heittelyt/itkuisuus
  • Tunne että aivot räjähtää
  • Säpsähtely
  • Tärinä
  • Kylmä hiki, erityisesti nukkuessa
  • Ajoittaiset huonon olon puuskat
  • Väsymys (vaikka samaan aikaan kärsii myös unettomuudesta)
  • Keskittymisvaikeudet, ajatus kulkee hitaasti

Tässä siis mitä tähän asti on havaittavissa, kaikki lienee sopii hyvin taudinkuvaan. Nyt olen töissä ja olo suht ok, ajatus ei edelleenkään kulje kovin sutjakkaasti ja mieli on kaikkea muuta kuin kirkas mutta olo on sentään parempi kuin esim. krapulaisena. Odotan innolla sitä kun kaikki myrkyt ovat poistuneet kehosta ja kaikki aistit toimivat niin kuin pitääkin. Ajatus siitä että itselläni ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa kokonaan tuntuu koko ajan oikeammalta, vaikka ajatus toki myös ahdistaa. En usko pystyväni enää kohtuukäyttöön, ajatus siitä ettei enää tarvitsisi juoda tuntuu äärettömän vapauttavalta. Toisaalta mielessä pyörii ajatus siitä mistä jään paitsi jos en enää juo, tai mitä selitän asian kaikille kavereille, minä kun olen ollut se takuuvarma ryyppykaveri ja aika monen kaverin kanssa yhdessäolo on kietoutunut ryyppäämisen ympärille. No, ehkäpä tämä muutos karsii jyvät akanoista, aika näyttää…

Taidan siirtyä pikkuhiljaa tuonne Me Lopettajien -puolelle, kun itselläni tavoitteeksi on kirkastunut se täysraittius.

Totean taas kerran, että koskaan ei ole seuraavana päivänä harmittanut, että jäi alkoholia ottamatta, en siis koe mitään menettäneeni.

Minulla on ollut ihan yhtä hauskaa kavereitteni kanssa vaikka olenkin ollut vichylinjalla. Sellaisista kavereista ei ole väliäkään, jotka eivät voi hyväksyä juomattomuutta. Yleensä sitä juuri kukaan edes huomaa. Selittää voi mitä vaan. Tässä asiassa kaikki valheetkin kelpaa, lopputulos on paljon tärkeämpi.

Niin, ja nuo oireethan on ihan tyypillisä vieroitusoireita, jotka menee ohi aikanaan.

Olen uusi täällä sivustolla uusi…pitkään olen lueskellut näitä ihmisten tarinoita täällä. Huomaan todellakin että en ole asian kanssa yksin…vaikka yksin tässä omaa suhdettani juomiseen pohdinkin…olen omalla kohdalla tullut siihen tulokseen että oluen, siiderin ja viinin juominen on pakko vähentää tai parempi olisi kun lopettaisi kokonaan. Pystyn hyvin olemaan kaksi viikkoa ilman juomista, mutta sitten jos otan pari lasia viiniä niin siinäpä sitä sitten juokin 3-4 päivää putkeen ja vieroitus oireet ovat henkisesti kamalat…yleensä juon kotona yksin…haluan todellakin tehdä muutoksen alkoholin käyttööni.

Kiitos järjen äänestä Dave! Olisi mielenkiintoista lukea millainen tarina sinulla on takanasi, löytyykö täältä plinkistä jotakin ketjua missä kerrot itsestäsi? Viikonloppuna olen menossa vanhan tyttöporukan kanssa keikalle ja sanoin jo yhdelle kavereista että en juo tällä kertaa. Valehtelin että olen lääkekuurilla ja tulen siksi autolla, en jaksa alkaa avautumaan tästä asiasta vielä avoimesti, vaikka kyseessä siis onkin tosi hyvä kaveri. Kaveri ei ollut asiasta moksiskaan, ehkäpä siis olenkin aliarvioinut omat ystäväni? Itse ainakin haluaisin tukea täysillä jos joku ystävistäni kertoo että on joku asia ongelmana ja pitäisi sen takia muuttaa jotakin omassa elämässä/käyttäytymisessä.

Huomenna taas A-klinikalle, toivottavasti pääsen lääkärin juttusille. Tänään ei tehnyt mieli juoda, vaikka normaalisti aina jumpan jälkeen olen maanantaisin suunnistanut alkoon. Tänään kävin pelkästään jumpassa. :laughing:

Neljättä päivää selvänä, en edes muista milloin viimeksi olen ollut näin “pitkään” juomatta. Tänään oli toinen A-klinikka käynti ja kohtelu oli jälleen erittäin ammattimaista ja hyvää. Olen nyt ns. virallisesti avokatkaisussa, eli käyn tietyin väliajoin A-klinikalla keskustelemassa ja päivittämässä tilanteen. Pääsin tänään myös lääkärin juttusille ja sain kolme nukahtamispilleriä ja lähetteen labroihin. Viikonlopun vieroitusoireet ovat hellittäneet jo aika paljon mutta nukkuminen on huonoa, se haittaa ihan tätä normaalia arkielämää. Eilen olin tosi väsynyt illalla mutta silti heräilin vähän väliä ja uni oli todella katkonaista. Viikonlopuksi oireet toivottavasti helpottavat ja viikonloppuna saakin nukkua pitempään/enemmän. Seuraavan kerran on käynti klinikalle perjantaina, jos maksa-arvot ovat ok saan antabus-reseptin.

Vaikka olenkin vielä aika reppana olen silti ylpeä itsestäni että olen tehnyt ongelmalleni jotakin. Toivon niin kovasti ettei mun tarvitsisi enää koskaan juoda.

Hienoa NK, neljä päivää alkaa jo tuntumaan olossa, hyvänä siis, kuten huomaat. Luulen, että tuo avokatkaisu on ihan hyvä, kerran sulla on ollut vieroitusoireitakin. En sitten tiedä, millä kriteerillä he suosittelevat mitäkin, mutta kuulostaa hyvältä. Toivottavasti saat antabukset, niin ei tarvi niin kovasti taistella. Kyllä se unikin siitä rauhoittuu, joka yö parempi.
Minäkin olen ylpeä sinusta, kun olet mennyt klinikalle, se oli hyvä päätös. Minulla huomenna tapaaminen, josta olen myös tyytyväinen. Otetaan vaan kaikki apu vastaan, mitä annetaan, niin päästään tavoitteeseen, eikö vain. Tsemppiä! Etkä sää mikään reppana ole, reppanat ei ota itseä niskasta kiinni ja mene klinikalle :sunglasses: