K.P:n ajatuksia

Hei kaikille!
Olen pyörinyt näillä sivuilla jo kauan lukemassa muiden kokemuksia alkoholiongelmistaan ja etsinyt tukea omille lopettamisyrityksilleni. Vielä en kuitenkaan ole ollut valmis itse tänne kirjoittamaan, mutta nyt olen lopulta tullut vaiheeseen, jossa olen joutunut tajuamaan, etten kykene saamaan alkoholin käyttöä kohtuulliseksi. Hetken aikaa se toimii, kunnes taas pian löydän itseni juomasta kolme viikkoa putkeen joka päivä. Ja päiväkohtaiset annoksetkin ovat nousseet valtaviksi, 24 pack ja viinaa lähes puoli pulloa meni viime lauantaina.

Olen siis kolmekymppinen nainen ja ulkoisesti katsoen asiat hyvin. On työpaikka ja koti.
Juomiseni tapahtuu kotona pääasiassa yksin. Työssäkäynti viikolla rajoittaa toki juomistani vähän, mutta lähes joka aamu olen joutunut juomaan yhden tai kaksi tasoittavaa, että töihin olen päässyt. Töissä yritän vältellä muita ihmisiä ja olo on kaikin tavoin ankea. Silti samalla olen tuntenut onnistumisen tunnetta siitä, että en nukkunut pommiin, vaan selvisin töihin. Sitäkin nimittäin joskus tapahtuu.

Nyt olen viidettä päivää juomatta. Erittäin ylpeä olen eilisestä, sillä tänään on vapaapäivä, enkä muista vuosiin yhtään sellaista päivää, jolloin en olisi juonut, jos seuraavana päivänä on ollut vapaata.
Taipaleeni on aivan alussa, mutta tuntuu, että nyt olen oikeasti saanut kiinni jostain ajattelutavan muutoksesta, jota aiemmin ei ole ollut. Vietin ensimmäiset kaksi päivää pohtien olenko alkoholisti. Sanotaan, ettei alkoholisti voi juoda vain yhtä, vaan on pakko ottaa toinenkin ja kolmas jne. Sehän ei kohdallani pidä paikkaansa. Olen aivan hyvin voinut käydä yhdellä ilman, että olisin juonut koko iltaa. Toisaalta en ole kyennyt pitämään kiinni päätöksestä, että joisin vain yhtenä päivänä viikossa. Joka ikinen kerta lähtenyt jo seuraavalla viikolla käsistä.
Päätin lopettaa pohdiskelun siitä olenko alkoholisti vai en nyt vähäksi aikaa. Olen keskittynyt kannustamaan itseäni olemaan juomatta. Olen kokenut erittäin kannustaviksi täällä lukea joitain ketjuja esim. Lumilinnun ja Kaamoksen kirjoitukset ovat olleet itselleni hyvin kannustavia. Toisaalta olen sekä eilen, että tänään huomannut, että en ole vielä tarpeeksi vahva lukeakseni joitain ketjuja. Kun luen jonkun ihmisen pahasta olosta ja sortumisesta tulee itsellenikin huono olo ja tunne, että en minäkään tähän oikeasti pysty.

Ja se miksi tänään päätin tänne kirjoittaa oli se, että törmäsin täällä jonkun vuosia sitten kirjoittamaan kommenttiin, jonka koin hyvin ilkeämielisenä ja halveksuvana monia, myös itseäni kohtaan. Se mitä tapahtui on vaikea selittää, mutta se oli kuin isku vasten kasvoja aivan yllättäen. Sydämeni alkoi hakata ja käteni täristä ja tuntui, etten saa henkeä. Vieläkin heikottaa. Ensimmäinen ajatus oli, että tarvitsen oluen. Onneksi kaadoin sunnuntaina sen puolikkaan viinapullon pois, sillä jos se olisi vielä täällä ollut olisin saattanut ottaa.
Nyt, kun olen tässä hiukan rauhoittunut, olen yrittänyt pohtia, mistä noin voimakas reaktio jonkun tuntemattoman ihmisen kommenttiin johtui. Voisiko kyse olla vieläkin vierotusoireista vai enkö selvinpäin osaa suhtautua asioihin normaalilla tasolla. Kuitenkin olen ahkera netin käyttäjä, joten olen törmännyt ennenkin vielä törkeämpiinkin kommentteihin. Ennen olen tosin lähes aina ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.
Mutta tässä näitä ajatuksiani näin alkuun, jos joku tästä repaleisesta pohdinnastani jotain tajuaa.

Onneksi olkoon jo tsemppiä raitistumiselle.

Omalla tavallaan tuo pohdinta on hieman tapeetonta. “Alkoholismi” sanaa käytetään kovin paljon juomisongelman medikalisoimiseen - joko on alkoholisti tai ei ole. Todellisuus ei tässäkään asiassa ole ihan noin mustavalkoinen. Helpompaa on pohtia aiheuttaako juominen itselle terveydellisiä (fyysinen ja psyykkinen), taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia. Jos tuntuu aiheuttavan, asialle kannattaa tehdä jotain. Joko vähentää tai lopettaa kokonaan. Minun valintani on lopettaminen, silää vähästä juomisesta ei tule miksikään ja paljosta tulee sairaaksi. Mitäpä tuota itseään kiusaamaan mokomalla aineella. Nyt kun olen ollut vuoden kokonaan ilman, huomaan että prjään ihan hyvin juomattakin - itse asiassa paljon paremmin, kuin juomalla. Mitäpä tuota enää tässä vaiheessa kokeilemaan johtaisiko yksi paukku seuraavaan - aika monella on johtanut. Miksi minulle olisi loppujen lopuksi niin kovin tärkeää tietää kuulunko minäkin tuohon joukkoon.

Toivottavasti ei ollut minun kirjoittama kommentti! :exclamation: Juuri viime ajat - kun olen ollut saikkarilla ja siitä syystä haronut päivät pitkät pitkin poikin nettiä - olen kuitenkin itsekin pahoittanut mieleni erilaisilla palstoilla olevista kommenteista, ja tiedän tunteen. Koko netti on aivan täynnä riitaa ja törkeyksiä. Niistä tulee aivan mielettömän paha olo kun niitä muutamankin päivän katselee. Sitten niiden pohtiminen vie aivan turhaa energiaa, joskus jopa kaiken energian, varsinkin, jos niihin sotkeentuu itse.

Tästä palstasta on kuitenkin ihan oikeasti apua. Onnea raitistumisen taipaleelle!

Hieno juttu että olet pysähtynyt pohtimaan tilannetta.

Mielestäni kysymys siitä, oletko alkoholisti eli sairaudesta kärsivä ei ole yhdentekevä, sillä sairautta pitää hoitaa, kun taas terve ihminen ei hoitoa tarvitse. Ymmärsin hoidossa olevani sairas, mikä yllättäen helpotti oloani tavattomasti ja antoi suunnan toimenpiteille eli selvää oli, etten voi juoda enää. Juovana alkoholistina loukkaannuin siitä jos joku edes epäili minun olevan alkoholisti, mutta nykyisin tajuan sen olevan vain sairaus muiden joukossa. Ja lisäksi tämä sairaus mahdollistaa keskivertosuurkuluttajaa huomattavasti laadukkaamman elämän.

Terveisin ylpeä alkoholisti :slight_smile:

Jos netissä voi mielensä pahoittaa, niin voi täältä nähtävästi myös saada hyvän mielen. Sen sain teidän kannustavista kommenteista. Kiitos!

Ei ollut sinun kirjoittama elä huoli. :smiley:

Hassua miten se addiktin mieli osaakin käyttäytyä oudosti. Tänään on tuntunut aivan kuin tämä vapaapäivä menisi tavallaan hukkaan, kun en käytä sitä oluen ääressä rentoutumiseen.
Samalla tajuan miten sairas tuo ajatus on.

Tärve tuloa joukkoon kummaan!

Ollaan vaan ottamatta, niin kyllä se siitä. Heleppoa kun heinänteko (talavella).

Pohdinta kannattaa !
Tulla tietoseksi mitä kehossa ja mielessä tapahtuu alkoholin nauttimisen yhteydessä. Siis selvittää miten suhtaudun alkoholiin ja olenko siihen riippuvainen, ja tarvitsenko sitä mihin.

Sinua KOOPEE kun en tunne muuten kuin sen mitä kirjoitit kirvoitti tuo lauantaisatsi vilunväreet.
Kori kaljaa ja tiukkaa väliin naisimmeiseen kaadettuna on paljon , oikeesta asiasta olet huolissasi.
Tommosia määriä ei kestä kauaa .

Minä olen määrittäny itseni alkoholistiksi aikanaan eikä raittiuden jatkuessa ole tullut tarvetta muuttaa diaknoosia.
En ole alkoholisti muualla :slight_smile: vain omassa päässäni (joka on kuten tiedät koko minun mailma)
Alkoholisti määritelmä on (minulle) käsite jolla rajaan viinan pois sallituista aineista, samalla lähipiiristäni on alkoholistisesti juovat kaikonneet. En ole menettänyt juomattomuuteen mitään sellaista jota haluaisin takaisin .

Alkoholismi määritelmä on vain sana jolla kuvataan kyvyttömyyttä hallita omaa juomista sekä tilaa jossa alkoholiin liittyvät asiat hallitsee/haittaa elämää .
Se on laaja käsite jotei kannata pelätä, vaan jos se sinuun iskee ja hoksaat sen niin Ratkaisu on olemassa :smiley:

Terveisin Kanthoona

No niin, nyt on kokonainen viikko takana selvinpäin. :slight_smile: Olo tuntuu jo huomattavasti tasaisemmalta kuin vielä pari päivää sitten. Yksi syy siihen on varmastikin se, että olen saanut jo kahtena yönä nukuttua kunnolla. Alussa unettomuus vaivasi ja ne vähäisetkin unet olivat aika ahdistavia.
On ollut oikeastaan aika mukavaa, kun on saanut puuhasteltua kaikkea mukavaa, kun ei päivät ole alkaneet sillä kaljan hakemisella. Se on jonkinlainen vapauden tunne. Välillä on tehnyt mieli ottaa, mutta ei mitään mahdottomia himoja ole tullut.
Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. :slight_smile: