Heti alkuun anteeksi pitkä stoori Olen juuri lopettanut alkoholin käytön ja kaipaisin muita kokemuksia.
Oma taustani on, että olen vajaa 30v nainen, alkoholi elämässä teini-ikäisestä saakka. Viikonloppukännäystä alkuun, sitten viikonloppu aloitettiin jo torstaisin, sitten viitisen vuotta sitten aloin tapailemaan kundia joka oli samanlainen tissuttelija kuin itsekin. Viitenä päivänä viikossa oli aika normaali, yleensä sellaista “parilla” käymistä lähipubissa tai kasipäkki kaljaa kotona (joskus enemmänkin). Silloin oli jo tavallista että muisti lähti lähes aina kun juotiin vähän enemmän. Työt tuli hoidettua, tosin muutama kankkussaikku tuli otettua.
Eron jälkeen juominen jatkui lähes samanlaisena, saattoi olla päivittäistä (muutama olut - 12 pack) ja se rauhoittui hieman uuden parisuhteen myötä kun toinen ei ollut samanlainen loppasuu. Sitten kuitenkin tuli ero ja jälleen uusi parisuhde, jossa kännäämistä olikin taas päivittäin kesän alussa. Kummatkin “tavallisia” työssäkäyviä, tonkka viiniä meni lähes joka ilta puoliksi tai sitten itse vedin sen 8-20 olutta (mökkireissulla meni jopa 26). Usein ostin “vaan” sen 6 kaljaa, mutta niiden mentyä hainkin vielä kasipackin lisää kaupasta. Arkenakin alkoi jo lähteä muisti lähes joka kerta, työt hoidettiin kankkusessa.
Sairastan paniikkihäiriötä jo ennestään (senkin luultavasti olen itselleni alkoholilla hankkinut) joten ahdistavaan oloon oli kiva aina ottaa helpottamaan sitä alkoholilla aiheutettua ahdistusta ja paniikkioireita. Baarireissuja harvakseen tuli, olin yleensä jo niin humalassa etten päässyt sisään tai sitten tissuteltiin muuten vaan kotona (kotonakin usein muisti pois 
). Jos ulkona oltiin niin muistikuvat 0 ja muutamia mustelmia ja kipeitä paikkoja löytyi ympäri kroppaa. Viimeisin reissuni oli juuri tällainen ja morkkis sen mukainen.
Olin jo viime kuukausina huomannut, ettei alkoholin nauttiminen edes helpota sitä oloa enää, vaan olo on ärsyyntynyt ja ahdistunut koko ajan, jos join olin jopa aggressiivisen ärsyyntynyt. Päätin viimein, ettei elämä voi olla tätä. Ajatus toki ollut mielessä jo muutama vuosi sitten, mutta aina krapulan ohi mentyä sitä taas ajatteli että voisipa rentoutua muutamalla, tarvittiin se viimeinen niitti.
Lopetin viime pe juomisen, lauantai ja sunnuntai yhtä helvettiä, ajattelin että krapulaa. Oli kuitenkin pahempaa kuin mikään krapula, varmaan juominen liian rajua ja tauotonta jo pitkään. Ahdistus sanoinkuvaamatonta, vatsa sekaisin, ruokaa en pystynyt syömään ja yöt meni sätkiessä parin tunnin välein hereille. Ajattelin että kuolen, olo oli turvaton ja itkeskelin pitkin päivää ja yötä. Nukuttua ei saanut koska pää ja kroppa ylikierroksilla, rinnan päällä 20 kilon paino. Makasin sängyssä kaksi päivää peiton alla hikoillen ja palellen samaan aikaan.
Ma aamu alkoi jo ihan kohtuullisesti, nousin ylös ja keitin kahvit, ei kuitenkaan aikaakaan kun alkoi taas ahdistaa pahemmin kuin edellispäivinä ja en pystynyt muuta tekemään kuin itkemään. Ajattelin vaan etten jaksa tätä oloa enää, en pysty siihen. Menin päivystykseen ja kerroin tilanteen, suht nopeasti pääsin sh:n vastaanotolle ja lääkärille melko pian sen jälkeen. Sain Risolidia 3x päivässä otettavaksi ja Oxaminia unilääkkeeksi. Lääkäri totesi itsekin että ahdistusoireet johtuvat todennäköisesti vaan alkon käytöstä ja sen äkillisestä lopettamisesta. Otin päivän aikana 2x Risolidia, helpotti ahdistusta huomattavasti. Yöksi nukahdin ilman unilääkettä, kahden maissa heräsin ja otin sellaisen. Nukuin yöni todella hyvin ja aamulla hyvä olo. Koko päivän jaksoin tehdä kaikkea, lääkettä ei tarvinnut ottaa ollenkaan edes yöksi. Yöllä yhden kerran heräsin mutta sain nopeasti taas unen päästä kiinni.
Tänään ke heräsin aikaisemmin kuin pitkiin aikoihin, vieläpä virkeänä 
! Join pari kupposta teetä ja ennen puolta päivää olin käynyt kaupoilla ja hoitamassa asioita mitä en ole kuukausiin saanut hoidettua 
. Olo aivan mahtava, virtaa riittää ja iloinen olo, ulkoillut koiran kanssa muutaman tunnin ja siivoillut kotonakin. Tänäänkään ei ole lääkkeitä tarvinnut ottaa, olo sen verta mainio.
Lääkäri ei antanut minulle muita ohjeistuksia kuin tuon että 3x päivässä Risolidia, ei kuitenkaan että kuinka kauan sitä pitäisi ottaa (kirjoitti 100kpl purkin). Kauhulla ainakin itse ajattelisin että jos vetelisin 3x päivässä tuon satasen satsin niin siinähän olisi heti uusi riippuvuus 
. En muutenkaan pidä koukuttavista lääkkeistä ja jollain tapaa pelkään niitä, sen vuoksi en ajatellutkaan tuota annostusta noudattaa vaan ottaa vain “hätätapauksessa”, tavallaan jo rauhoittaa kun tietää että mikäli olosta tulee tukala niin on olemassa helpotus. Miten muilla mennyt tällaisissa tilanteissa?
Onko pahin nyt takana? Alkoholia ei tee edes mieli, ei sitä oikeastaan ole usein tehnytkään vaan se oli enemmänkin sellainen tapa (jos kaapissa olutta niin pitäähän ne pois juoda).
, käytin koiran ulkona ja keitin teet ja tulin plinkkiin, mieli virkeni samantien ja tuli hyvä fiiilis! On tällä sivustolla ihmeellinen vaikutus 
Muistin menetykset, mustelmat, ja ai että kaikki niin (muka) hulvattoman hauskat, spontaanit juopotteluretket… Mikä häpeä, itseinho, salailu, itsetunnon menetys, pöhöttynyt olemus, lukuisat pettymykset läheisille itseä unohtamatta. Se, mikä tällä hetkellä satuttaa eniten, on rakkaimmilleni aiheutunut suru, pelko, jännitys ja viha - en enää voi olla ihminen, joka tarjoilee moisia “elämyksiä”. 
, nyt käydään koirapuistossa ja lenkillä joka päivä pariin otteeseen.