Juova puoliso

Olen ollut raittiina kohta vuoden. Minun puolisoni kuitenkin ottaa alkoholia välillä ihan runsaastikin ja joskus se on vaikeaa. Viime yönä tuli kotiin pikkujouluista kauheessa kännissä ja kohta alkoi kuulua kauheeta räminää ja kolinaa kun kaatuili kännissä ympäri taloa! Aluksi kun raitistuin, sovimme että kotona minun näkyvillä ei saa olla yhtään alkoholia ja ettei mieheni juo kotona. Mutta vähitellen samat tavat on hiipineet kuvioihin ja tälläkin hetkellä kaapissa on kaljaa kummittelemassa silmien edessä aina kun kaapin aukaisee! Pelkään sitä päivää kun käsi tarttuu pulloon vaistomaisesti ja alan taas juoda. Joskus olen ajatellut pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä omilleni kun ei jaksa katsella toisen joka viikonloppuista lipitystä. Kun elämän ainut ilo on juominen niin sillon on joku pahasti pielessä.Viikot tehdään töitä ja valitetaan väsymystä ja viikonloppuna on suu messingillä kun saa olutta ja enää ei väsytä yhtään, paitsi aamulla. Raivostuttavaa! Mutta ei toista saa tajuamaan, se pitää itse tajuta…

Monet ovat AA:ssa sanoneet, että runsaasti juovan ja raittiin parisuhde on pidemmän päälle lähes mahdoton. En sitten tiedä, kun ei ole riittävästi omaa kokemusta.

Kun nyt jälkikäteen tarkastelen juoma-aikaista minääni ja elämääni, ymmärrän hyvin ettei minulla ollut minkäänlaisia edellytyksiä kestäviin ja tasavertaisiin parisuhteisiin. En pärjännyt edes itseni kanssa, vaikka sen tietysti kielsinkin. Tästä syystä en nyt raittiina voisi kuvitellakaan alkavani suhteeseen kenenkään kanssa, jonka on esim. päästävä baariin joka viikonloppu. Aito kohtuukäyttö ei minua toki häiritse, sillä oman taustani valossa uskoisin kyllä tunnistavani ihmisen, jolle alkoholi merkitsee elämässä liikaa.

–kh

Kaikkihan tässä elämässä on näköjään tehtävä vaikeimman kaavan kautta :slight_smile: ainakin itse olen tehnyt…joten miksei nyt siten raitistua juovan puolison rinnalla, ettei nyt liian helpolla vaan pääsis :slight_smile: Noh, onneksi siippani ei käy baarissa joka viikonloppu, mutta ei joka toinen kuitenkin. Ja sitten niinä v.loppuina kun ei käy baarissa, niin tissuttaa kotona. Nyt alkaa ihan oikeesti ottamaan pattiin koko touhu. Olen asian sietänyt koska olen itsekin juonut aikaisemmin paljon ja siippani on omalta osaltaan saanut kärsiä siitä. Mutta jos oma raittius alkaa horjumaan, niin se on sitten menoa, nimittäin ukolle!

Itselläkin on takaraivossa sellainen ajatus, ettei minulla ole “oikeutta” sekaantua toisten juomiseen, vaikka kyse olisi läheisistä ihmisistä (joiden juominen vaikuttaa minuunkin), koska olen itse aiemmin humalassa toilaillut niin lukuisat kerrat.

Näissä asioissa kannattaa tunnistaa mikä on itsensä suojelemista ja mikä ei. Jos kokee syyllisyyttä aikaisemmasta omasta juomisestaan, ei se auta omaa toipumista yhtään yhtään että katselee toisen juomista ‘koska se toinenkin katseli minun juomistani’.

Itse en tuomitse, mutta en myöskään halua kärsiä muiden juomisesta, kuten en omastanikaan. Mitä sitä neuvomaan muita, miten sitä elämäänsä elää, raitistumistaan kehittää, mutta hankalaa se oma tervehtyminen on, jos puolison tuki ko asiassa on raivostuttavaa.

Oletteko puhuneet asiasta ja mitä mieltä hän on juomisen lopettamisesta, jos se hänen juomisensa häiritsee sinua? Oma puolisoni ei juo lainkaan, vaikka en ole kieltänytkään, enkä kiellä, mutta luultavasti tuo on nähnyt kuinka viisaaksi se minut teki, ettei taida haluta samaa viisastumista itse kokea!!

Turha siitä on puhua enää, juominen tekee hänet liian onnelliseksi. Ei onneksi juo arkisin ja työt hoitaa yms eikä mokaile humalassa. Joskus osaa ottaa ihan nätisti, useimmiten, mutta ylilyöntejä sattuu silloin tällöin. Mutta alkoa on pakko saada joka v.loppu ja jos “kiellän” niin on kuin maansa myynyt. En ole sitten viitsinyt kieltääkään…Kokemuksesta tiedän että se tie on itse katsottava loppuun asti. Voi olla että hänen jumisensa ei tule koskaan pahenemaan vaan pysyy jollakin tasolla hanskassa. Ajatus tässä oli ehkä vaan se, että joskus on vaikeeta tai silloin kun on itsellä heikko hetki, niin juomaa on kuitenkin aina kotona ja riski tarttua pulloon on suurempi, kuin jos pitäisi itse lähteä kaupasta sitä hankkimaan. Toisaalta alkoholilta ei voi silmiään Suomessa sulkea, koska sitä on jokapaikassa ja lähes kaikki sitä käyttää. Että sen asian kanssa pitää vaan oppia elämään. Tiedän, että jos otan niin sama ralli alkaa taas alusta. Tämän ajatuksen voimalla olen pysynyt selvinpäin. En voi ottaa, sillä hallinta on menetetty, valitettavasti. Ja jos järjellä ajattelee, alkoholi tuskin tuo kenenkään ihmisen elämään niin paljon hyvää, jos ollenkaan, että siitä ei voisi luopua. Itse käytin sitä lähinnä lääkkeenä pahaan oloon ja masennukseen. Nyt vaan tämä vuodenaika tekee tepposia mielialalle jolloin sitä alkaa miettiä vaikka mitä.