juoppo

Hei!

Kirjauduin tänne n. vuosi sitten… Tämä on nyt ensimmäinen viesti sen jälkeen. Pitkä aika, liian pitkä.

Nyt olen siinä jamassa, että itsetuhoiset ajatukset on päivittäin mielessä… miten tästä selvitään, miten saisin ajatukset pois tuosta kaiken tuhoavasta alkoholista.

Muistan lapsuuden, vanhempani olivat alkoholisteja ja muistan kuinka vannoin itsellelleni että minusta ei koskaan tule ja nyt olen täällä.

Vielä olen työelämässä, mutta tätä vauhtia en pitkään… pienellä palkalla kaikki ylimääräinen menee kaljaan, hitto miten paljon ois voinu ostaa jotain muuta…noille lapsille, itellein jne.

Kaverit kaikonneet, tuntuu että kaikki mennyt. jos suoraan sanon, tuntuu että ilman noita iltatähtiä oisin ollut jo aikaa sitten haudassa…

jos jotain apua saisin täältä, oisin kiitollinen, sääliä en hae, vaan vinkkejä, miten ootte onnistuneet elämässä ilman alkoholia… Tällä hetkellä en siihen pysty, eikä tämä viestikään ole selvinpäin kirjoitettu, aamupala nautittu :frowning:

Hei hanneloore!

Minä lupasin rippikouluikäisenä, että en rupea juomaan. Lukiossa ollessani lupaukseni joko unohtui tai en vaan välittänyt siitä. Minusta tuli ahkera alkoholin käyttäjä liki kahdeksi vuosikymmeneksi. Kuitenkin eräänä päivänä löysin itseni sellaisesta tilasta, että en enää halunnut juoda ja vajota alemmaksi. Minulle oli jo kerrottu AA:sta. Otin selvää, missä sellainen kokoontuu, menin sinne ja aukaisin peloissani ryhmän oven. Sain lämpimän vastaanoton ja siitä illasta alkaen olen saanut elää raittiina. Eilenkin kävin palaverissa ja kiitollisena totean, että ei tarvitse enää taistella alkoholia vastaan, kun olen myöntänyt voimattomuuteni siihen nähden.

Alkoholista vapautumiseen on monta muutakin tapaa. Täältäkin voit lukea niistä ainakin katkaisuhoidosta, myllyhoidosta, A-klinikasta, A-killasta, lääkkeistä, Antabuksesta, liikunnasta, hyvistä harrastuksista, kirjoista, hengellisestä heräämisestä, Jumalasta, omasta päätöksestä, perheen tuesta, työnteosta, psykologiasta, terapiasta, ruokavaliosta. Onpa tapa mikä tahansa, ensin on pantava korkki kiinni, ja varmin perusta raitistumiselle on oma halu itsensä vuoksi.

Pyhän lupauksen absolutismista tein itsekin joskus hamassa menneisyydessä ja kuinkas sitten kävikään? Kai olin ja olen edelleen perin juurin naiivi ja typerä lapsi. Kuitenkin jossakin syvällä sisimmässä kasvaa tietty varmuus siitä, että juomisen jättäminen mahdollistaa minullekin sen henkisen murrosiän saavuttamisen, kokemisen ja ylittämisen. Tunnen vahvasti, että raittius on edellytys minun kypsymiselleni. Ja jos en sitten koskaan aikuistukaan, niin opin ehkä ainakin hieman fiksummaksi kakaraksi.

Voimia lopettamisen koitokseen, se ei ole kenellekään mikään läpihuutojuttu. En myöskään usko, että se olisi kenellekään mahdotonta.

Kiitos siulle lomanuisto… A-klinikalla käyty sillon vuosi siitten, ei apua, annetiin vaan b-vtamiinia ja muutamaks päiväksi rauhottavia

Keskustelu apua kaipasin… niinkuin sanoin, kaverit kadonneet…

Oon monta kertaa miettiny, mikä miut tähän tilaan ajoi…
mutta kyllä tällanen juoppo syitä keksii juomiselleen…

Kiitos velho myös sinulle…

Josko aloittaisit vaikka tuosta. Yrittäisit vaikka tähän ketjuun ihan tosi rehellisesti pohtia, mikä tosiaan ajoi. Ja tarkkaan kannattaa myös tutkailla niitä tilanteita, ennen kuin alat juoda. Miltä silloin tuntuu, miksi haluat silloin alkoholia. Tällaisesta itsetutkiskelusta se taitaa suurimmalla osalla täällä olla lähtenyt.

En tiedä mikä miut tähän tilanteeseen ajoi… En voi ketään syyttää…

Mutta kuitenkin… vanhempani oli juoppoja, mies on juoppo yhteistä elämää takana 20v.
Oltiiin erossa vuosi ja taas olen tässä “paskassa”. Tyhmä akka minä siis :slight_smile:

muistan kun isä tuli töistä, heti silmistä näki onko juonut, ja sitä helpotuksen huokausta kun silmät kirkkaat…

Miten sitä kuvittelee, että kukaan ei huomaa, voi hitto!

Tyhmyydellä nämä ongelmamme eivät selity, eivät sinunkaan kohdallasi, Hanne. Pumpkinilla viisaita pointteja, tuumi niitä. Mä olen saanut joskus otetta itsestäni, kun olen käynyt elämääni läpi kysyen, mitä mulle TAPAHTUI. Sitäkin kautta voi joskus saada ihan uutta kulmaa itseensä. Etenkin, jos on jumiutunut esim. itsensä syyllistämiseen tai tyhmänä pitämiseen.

Tyhmä et ole alkuunkaan.

Tervetuloa mukaan hanneloore. Ihan tuplastikin saksalaisen nimmarisi johdosta- itselläni noita kun on livenäkin ympärillä. :smiley: Tosi hyvä, että tulit baarikaapista ulos. Pohditaan jatkoa yhdessä. Raitistuminen on sinullekin mahdollista.

Hei.Kuinka et saanut keskusteluapua aikoinasi a-klinikalta?Jos ottaisit sinne yhteyttä uudelleen ja sanoisit sitä nimenomaan tarvitsevasi ja kertoisit jatkuvista itsetuhoisista ajatuksista.Ota vain rohkeasti yhteyttä sinne, kyllä apua on saatava.Siitä se lähtee keriytymään pikkuhiljaa.Mahdottomasti voimia!

Olet, hanneloore, miettinyt ja olet ymmälläsi mikä sinut on saattanut tähän tilaan. Kirjoittamasi viittaa vahvasti alkoholismiin. Alkoholismi on sairaus, josta alkoholisti voi toipua raittiiseen elämään. Tutki elämääsi ja juomistasi ja tee diagnoosi oletko alkoholisti vai et.

[quote=“hanneloore”]
Hei!

Kirjauduin tänne n. vuosi sitten… Tämä on nyt ensimmäinen viesti sen jälkeen. Pitkä aika, liian pitkä.

Nyt olen siinä jamassa, että itsetuhoiset ajatukset on päivittäin mielessä… miten tästä selvitään, miten saisin ajatukset pois tuosta kaiken tuhoavasta alkoholista.

Muistan lapsuuden, vanhempani olivat alkoholisteja ja muistan kuinka vannoin itsellelleni että minusta ei koskaan tule ja nyt olen täällä.

Vielä olen työelämässä, mutta tätä vauhtia en pitkään… pienellä palkalla kaikki ylimääräinen menee kaljaan, hitto miten paljon ois voinu ostaa jotain muuta…noille lapsille, itellein jne.

Kaverit kaikonneet, tuntuu että kaikki mennyt. jos suoraan sanon, tuntuu että ilman noita iltatähtiä oisin ollut jo aikaa sitten haudassa…

Hei Hanneloore!

Olen samankaltaisessa tilanteessa. Mietin päivittäin ulospääsyä tästä alkoholihelvetistä. Juomiseni on rankkaa ja jokapäiväistä ja tätä on jatkunut jo kymmenisen vuotta. Ihme, että olen hengissäkään enää… Rahat on menneet, velkajärjestely päällä eikä ystäviäkään ole niin kuin ennen. A-klinikalla kävin pari vuotta sitten ja jokisikin aikaa siitä oli hyötyä mutta tässä sitä ollaan taas :frowning: Työelämässä olin viimeksi palkkatuella puoli vuotta sitten mutta sairasteluksi meni sekin suurimmaksi osaksi. Tarinasi kuulostaa siltä, että olisi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse. Mikäli sinulla on email-osoite josta sinua ei tunnista ja haluat jutella ota ihmeessä yhteyttä!

Vertaistukea kaivataan täälläkin :slight_smile:

Koita jaksaa! Niin minäkin!

Pinkku

Tervetuloa takaisin, Pinkku. Kiinnostaisi tietää mitä tukimuotoja olet harkitsemassa tai toteuttamassa. Kuvaamasi rankan juomisen perusteella omavoimainen katkaisu kuulostaa vaikealta.
Tsemppiä.

Kiitos Andante. En tiedä, mitä tehdä mutta eroon tästä on päästävä ennen kuin henki menee. Täytynee vissiin ottaa itseään “niskasta” kiinni ja ottaa yhteyttä uudelleen A-Klinikkaan. Tuskin tästä tosiaan omin voimin selviää :frowning: Jonkinlainen katkaisuhoito ja terapia yhdessä tulevat mieleen. Toisaalta pelkään, että nekään eivät riitä… Kiitokset tsempistä!

Hanneloore!!! Miten pärjäät???

Haleja Pinkulta

Taisikin Andante viestisi olla Hanneloorelle mutta kiitän kuitenkin :slight_smile:

Pinkku

Minusta on surullista, kun täällä aina välillä joku aloittaa topikin ja sitten katoaa :frowning:
Täällä olisi tukijoita ja apua, mutta sitä ei oteta vastaan. Toivottavasti tämän(kin) topikin perustaja löytää takaisin paikanpäälle ja kertoo kuulumisiaan.

Helppoa tämä ei ole koskaan, mutta täysin mahdollista!

Hei hanneloore, ilmoittelethan kuulumisiasi?

Itse kotiuduin kolme päivää sitten katkaisuhoidosta. Oletko koskaan kokeillut sellaista ihan osastohoito-olosuhteissa, kestoltaan 1-2 viikkoa tarpeen mukaan? Saisit alkoholinkäyttösi ainakin pysäytettyä ja pääsi selvitettyä ja mietittyä mitä todella haluat. Selvänä.

Tällä hetkellä elän päivän kerrallaan. Huolimatta siitä, että masennusta juomisen jäljiltä on vielä melko paljon, alkaa jokainen selvä päivä näyttämään positiivisemmalta. Isot oppirahat maksettu mutta palava halu raitistumiseen on tullut niiden kaikkien ongelmien myötä, jotka liiallinen päihteiden käyttö on aiheuttanut. Ota apu vastaan. Niin täältä kuin ammattilaisiltakin. Itse koen saavani isoimman tuen vertaisiltani, mutta ammattilaisillakin on suuri rooli. Lisäksi käytän masennuslääkitystä. Nyt minulla alkaa olemaan voimaa pikkuhiljaa tukea muitakin oman raitistumistaisteluni keskellä. Mutta kaikki lähtee itsestä, vasta sen jälkeen muut ihmiset voivat tukea sinua.

Tsemppiä!

Huomenta Pinkku + hanneloore+muut. :smiley: Viestini oli oikeastaan molemmille tarkoitettu. Sekä kaikille muillekin joita saattaa kiinnostaa.
Nytpäs laitankin erityisesti sinulle, Pinkku kiiruusti pari kommenttia mietintöihisi (hilppaisen Diakoniaan ei vielä ajankohtaisen asian takia). Vaikka pärjään omin voiminkin, käytän vieläkin apuverkostoani tärkeissä asioissa. Eikä sinunkaan tarvitse - eikä kannatakaan- pyristellä yksin.
Olet oikeilla jäljillä tuon A-klinikan ja katkaisuhoidon kanssa. Älä turhaan epäile ennenkuin kokeilet. Korkin saa helpommin kiinni turvatussa ympäristössä. Mulle klinikkaterapia 12/2008 - 04/2009 oli ratkaisevan tärkeä syiden selviämiseen. Katkaisun hoidin sitä ennen paikallisen päihdeneuvontapisteen tuella. Kävin heidän istunnoissaan muistaakseni 3-4-kuukautta ennen klinikkaa. Pakollinen esivalmistelu kestää normaalisti 3 viikkoa, mutta eipäs haitannut pitempikään jakso.
Jatkotoimenpiteitä voit toki nyt jo suunnitella, mutta ota askel kerrallaan. Ensin yhteys ammattilaisiin ja heidän kanssaan miettimään toimenpiteitä. :smiley:
Sitten hanneloorelle sama kysymys minultakin. Miten hurisee?

Kiitos andante ja anteeksi hanneloore, että tunkeuduin ketjuusi :question:

Kysyisin sinulta andante, että oliko terapiasi siis ihan avokäynnein hoidettu vai olitko jollain osastolla? Ja hoidettiinko katkaisu myös avona?

Ja hanneloore, ilmoittele itsestäsi :slight_smile:

Yt. Pinkku

Huomenta Pinkku. Terapiani oli runsaan kuukauden ajan osastoa, lopun muutin avohoidoksi. Halusin tarkoituksella aluksi katkoa ja etäisyyttä normaaliin ympäristööni. Oleellisen tärkeää oli jatkaa toimenpiteitä terapian jälkeen. Tärkeää siksi ettei tulisi harhaanjohtavaa “valmistumisen” tunnetta.
Meillä tarjotaan ns. jälkihoito siinä organisaatiossa joka puoltaa klinikalle lähtöä. Kävin (ja käyn vieläkin) keskustelemassa paikkakuntani päihdeneuvonnassa. Yleensä klinikat suosittelevat terapian jälkeen itseapuryhmiä. Sekin voi auttaa pehmeämpää laskeutumista arkielämään. Pitkäaikaisessa osastoterapiassa kun kosketus ulkomaailman ajankohtaisiin tapahtumiin voi löystyä.