Olen pidemmän aikaa kamppaillut kaljottelun kanssa,tosin ottanut kerran kk muutaman päivän.KOVASTI miettinyt kokonaan lopettamista ja nyt 2 viikkoa sitten krapulassa tuli lopullinen päätös eli aika lopettaa.Vaimoni kannusti minua oikein kunnolla ilmoittamalla tänään että hän haluaa erota,En tarttunut pulloon eikä tehnyt edes mieli.Liikaa lupauksia ja pettymyksiä.(minun vika).
11 vuotta yhteistä elämää takana(viinan pirun kanssa) pidempään.Mietin miten hemmetissä pystyn alkaa toipumaan samaan aikaan eroa läpi käydessä.Pakko pystyä olihan sen lupauksen itselleni tehnyt.Terveys tärkeämpää kuin viina.
Lopettamis päätöstä tukee se että krapulani ovat nykyisin mahdottomia paniikkia,pelkoa ja ahdistustahdistus. Jopa kuolemanpelko ollut läsnä.
Paniikki ja ahdistus tulleet esiin jopa selvinpäin,olenko sekoamassa vai tervehtymässä viinan suhteen.
Alkuun ajattelin ottaa antabuksen jotta pääsen pahimman yli,joskus sitä käytin.Minulla se kriittisen hetki on 3-4 selvän viikon kohdalla siihen asti menee helposti.Selviääkö tästä raittiiseen elämään vaikka lähtökohta on todella surkea.
Hei ero ja ahdistus, tervetuloa palstalle! Hyvä, että tulit.
Uskon, että voit selvitä. Oman itsesi vuoksi neuvoisin Sinua hakemaan muutakin apua, kuin vain Plinkin. Ehkäpä vertaistukea AA:sta tai muualta? Erokin, kun on tulossa.
Juomisen lopettaminen ja raitistuminen ei ole vain juomisen lopettamista. Jos työstät alkoholiongelmasi syitä ja elämääsi, onnistumismahdollisuudet voivat olla ihan hyvät. Nyt alussa on kuitenkin ensisijaista olla ottamatta sitä ensimmäistä huikkaa -vaikka mikä olisi. Selvästi susta on siihen, kun onnistuit noin hyvin kuullessasi erosta. SE on iso onnistuminen, ole ylpeä siitä! Suosittelen alkuaikoina vaikka herkuttelemaan ja juo iltaisin vaikka limua tai kivennäisvettä. Voivat tuoda helpotusta. Muutkin itsen hoivaamisen tavat ja kikat kannattaa ottaa käyttöön. Täällä plinkissä kannattaa tutustua ketjuun Yksinkertaisia niksejä.
Kiitos viestistäsi.Nyt 3 selvä viikonloppu alkamassa ja sellaisena se jatkuu.Puolison kanssa asiat saatiin sovittua niin ettei vielä ainakaan erottu.Mutta jännä asia tuli esiin tänään puolisoni stressaa juomattomuudestani ja sen jatkuvuudesta enemmän kuin minä itse,eli luottamusta ja tsemppiä ei ole odotettavissa ainakaan kotona mikä on minusta erittäin ikävää.Mutta pakko oli ärsytettynä sanoa että vittuile vaan selvänä pysyy pää koska päätöksen tein minä itseni takia.
Ensi viikolla haen antabukset ja tapaan päihdeterapeutin josko sitten vähenisi puolison vähättely.
Itse hän käy terapiassa ei alkoholista vaan muusta.Mutta ei minulle ole vuosien aikana tullut mieleen vähätellä hänen vointia tai parantumistaan.
Lenkillä pyrin käymään joka pvä että saa ajatukset muualle,kirjastokortin kävin hakemassa monen vuoden tauon jälkeen ja pari kirjaa on jo luettu.
Tässä osut asian ytimeen! Pata soimaa kattilaa ja hän haluaa soimaamalla sinua heikkouksistasi osoittaa olevansa vahvempi ja parempi kuin sinä, vaikka hän tiedostaa omaavansa vaikeamman ongelman kuin sinulla.
Olet kenties liian kiltti ja annat hänen käyttää itseäsi sylkykuppinaan ja palloseinänään, johon hän projisoi omaa tilannettaan. Vaikka juot, et ole vaikea ongelmatapaus, sinä pääset asiasta irti korkin sulkemalla.
Itse olen myös samanlaisessa tilanteessa, jossa koko ajan verrataan minua omaan käyttäytymiseen ja täysin ummistetaan silmät omalta vielä vakavammalta ongelmalta.
On niin helppoa painaa toinen alas keinolla millä hyvänsä, jotta todistaa itsensä olevan parempi ja järkevämpi osapuoli.
Yli 12 viikkoa selvinpäin enää ei ole tehnyt mieli ryypätä ja oikeastaan alussa teki 2 kertaa lujaa mieli ei sen jälkeen.
Nykyisin tekee mieli suklaata ja vissyy.
Joo sama juttu täällä vaimo uhkasi lähteä, jos ei elämäntavat muutu. Olin jo itsekin täysin vittuuntunut alkoholin käyttööni. 5-vuotta meni ryypätessä; välillä muutaman viikon selviä jaksoja, jopa kuukauden. Mutta aina viinanhimo voitti. Jos olin esim kuukauden ryyppäämättä kusetin itseäni, että nyt voin taas ottaa, kun tämä ryyppääminen on hallussa. Muka. Taas meni pitkiä aikoja tissutellessa. Ja taas selvä jakso ja taas kusetin itseäni ja taas ryyppääminen jatkui. Viimeinen krapulani tai oikeastaan alkoholin vieroitusoireet olivat niin hirveät, että lääkäriin ja rauhoittavia naamaan ja B-vitamiini piikki perseeseen. Nyt kohta 3- kuukautta ilman alkoholia tuntuu,että olen saanut elämäni takaisin. Ryypätessäni vuosia, en enää muistanut minkälaista on olla selvinpäin. Ajattelen viinaa ja ryyppäämistä joka päivä, mutta enää ei tee mieli juoda alkoholia. No se vaimokaan ei sitten lähtenyt.
Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.