Juopottelu johti potkuihin - apua kaivataan!

Olen täysin kyllästynyt juopottelun aiheuttamiin terveyshaittoihin (huono uni, krapulat, yleinen älyllisten kykyjen heikkeneminen), ihmissuhdeongelmiin ja rahanmenoon, jota ryyppääminen väistämättä aiheuttaa. Yhdestä firmasta sain juuri potkut kun en krapulaltani pystynyt saapumaan työpaikalle. Nyt juopottelu saa luvan loppua.

Kerron hieman taustatietoja itsestäni. Olen siis 23-vuotias mieshenkilö. Olin aikaisemmin ahkera huumeiden käyttäjä. Lempiaineeni olivat kannabis ja amfetamiini. Meininki nistipiireissä oli sen verra rajua, että päätin irtaantua niistä kokonaan muutamia vuosia sitten. Huumeiden käyttö jäi, enkä nykyisin polta kannabistakaan kuin ehkä kerran kuukaudessa, joskus harvemmin. Huumeiden käytön lopettamisessa auttoi merkittävästi Päihdelinkin Sauna-palsta.

Ongelmana on, että pirin kiskominen on korvaantunut kohtuuttomalla juopottelulla. Toki amfetamiinin kanssakin tuli käytettyä suuria määriä alkoholia. Parin amfetamiinigramman kanssa meni helposti myös lava kaljaa. Tuo tapa on jäänyt päälle. Huumeiden käytön lopettaminen oli helppoa, kun nistipiireistä pääsi eroon. Kaljaa ja viinaa on vain liiian helposti saatavilla ja itselääkitsen milloin mitäkin vaivaa viinaksien voimin.

Juon pääasiassa (nelos)kaljaa ja väkeviä. Ensin otan shotin viinaa, sitten tölkin kaljaa. Sitten taas hieman viinaa ja kaljaa päälle. Toleranssi on melkoinen. Kuusi annostakaan ei välttämättä tunnu vielä missään.

Olen pystynyt jonkin verran vähentämään kulutusta Jeppe juomapäiväkirjan avulla. Ilman juomapäiväkirjaa viikkoannokset nousevat helposti yli 50 annoksen. Ennen alkoholia meni päivittäin, nyt olen onnistunut pitämään n. 3 selvää päivää viikossa, joka on jonkinlainen saavutus sekin. Eilen olin ryyppyporukan kanssa baarissa (jälleen), mutta jokin iski vastaan: parin tuopin jälkeen läksin kotiin. En enää edes nauti juomisesta, siitä on vain tullut piintynyt tapa reagoida milloin mihinkin elämän vähäpätöisiinkin vastoinkäymisiin.

Olen tosiaan kypsynyt juomisen aiheuttamiin haittoihin. Työpaikka meni ryypiskelyn takia alta, luottotiedot ovat menneet kun laskujen ja vuokranmaksun sijaan raha menee juopotteluun, maksani kuntoa en halua edes ajatella. Työpaikan menetys oli viimeinen tikki ja tarvittava herätys. Juomisen on yksinkertaisesti loputtava.

Rikottuja raittiuslupauksia on kertynyt niin paljon, että sellaista en uskalla enää tehdä. Aion mennä yksi raitis päivä kerrallaan. Toivoisin vertaistukea, apua ja käytönnön vinkkejä kuinka tulla toimeen voimakkaan viinanhimon kanssa. En myöskään halua palata vanhoihin tapoihin ja korvata juomista huumeilla, en edes kannabiksella.

hankala paikka alkaa neuvomaan, kun itse olen suurinpiirtein samassa tilassa. no piriä en ole halunnut kokeilla, kun tiedän omat heikkouteni, mutta kalja on maistunut.

sen sanon kuitenkin, että mulla tuli aikatismalleen samanlainen fiilis. malja tuli täyteen. ei enää jaksa, eikä halua olla kännissä ja krapulassa tai molemmissa yhtäaikaa. yhtenä iltana asiaa haudoin mielessäni ja ajattelin, että nyt imasen viimiset kaljat ja sitten soitan lekurille ajan. sen illan aikana join kaljaa ja join lisää kaljaa. 12 päkki oli loppunut ja tuntui, että lisääkin voisi imasta. olin sentään alotellut vasta iltasella, enkä päivällä. no ajattelin, että olkoot. jos nämä on uuden elämäni viimeiset kaljat, niin antaa nyt sitten mennä sen verta, kun tuntuu tarpeelliselta. soitin sitten veljelleni, että tuu kylään, mulla on asiaa. ja samaan puheluun lisäsin, että joo, oon kännissä ja tartten lisää kaljaa, lyhyesti kerroin asian ja veljeni tuli kaljojen kanssa kylään. siinä saunottiin ja kerroin ajatuksiani ja lopulta menin nukkumaan.

aamulla melkonen darra ja siitä sitten odotellen, että kello tulee 8 ja saan soitettua lekurille. ja soitin sinne, vaikka olin vähän epävarma, että olikohan tuo nyt sitten oikea ratkasu… no sain hoitsule ajan ja käväsin siellä ja sen, mitä olotilaltani kyksenin, niin kerroin tilanteeni. lyhyesti sanottuna jokapäiväistä, kroonista alkoholin käyttöä annostuksen ollessa siellä 10 nurkilla joka ikinen päivä ja välillä sitten oikein kaksin käsin.

oli erittäin ymmärtäväinen hoitsu ja tietynlainen ennakkoluuloni oli turha. sain ajan seuraavalle päivälle lääkärille. olo oli kuitenkin aika hirveä ja ajattelin, että ei se mitään, että huomenna on sitten se lääkäri ja se antaa droppia jne, niin otan nyt sitten vielä jokusen loiventavan ja niin tein. aamulla sitten selvinpäin sinne lääkärille, jonka kanssa sitten asiat lähti rullailemaan parempaan suuntaan. erittäin, erittäin asiallinen tämäkin lääkäri. jo pelkkä noilla käyminen ja avautuminen ja kertominen ja avun saamisen tunne antoi niin paljon potkua tämän asian etenemiseen, että olen nyt sellasessa fiilistilassa, etten halua juoda viinaksia, vaikka mieleni sitä tekeekin välillä aika paljonkin.

suosittelen, että käyt lekurilla ja olet rehellinen! huimausaineista en oikein osaa sanoa, että tuleeko joku merkintä, tai mitenkä se homma menee sitten nappien saannin kanssa, jos siitäkin olet rehellinen, mutta ainakin ihan kaikessa muussa kannattaa olla rehellinen. ja itse ainakin olin rehellinen myös huumausaineiden kohdalla kysyttäessä. sanoin rehellisesti, että olen polttanut joskus pilveä, sekun oli mielestäni aika merkityksetön seikka tässä asiassa. se on itsensä kusettamista mennä sinne valehteleen. omalla kohdallani ajattelin, että ei sillä nyt ole niin suurta merkitystä onko joskus polttanut vaiko ei, varsinkaan, kun se ei mulla ole koskaan ollut mikään ongelma ja käyttö on ollut erittäin vähäistä. pääasia, että saan nyt jotain jeesiä tähän paskaan tilanteeseeni. ainakin mulle tuli sellanen mielikuva, että noi on hyviä tyyppejä ja niille voi puhua ja avautua ja ne ymmärtää. lekurilta löytyi esim. huumorintajua kaljanjuonnista, kun siitä puhuttiin. että ei ne (kaikki) ole sellasia tiukkoja sossuntäti tyyppisiä mulkkuja. ja käsittääkseni nykyään nuo lääkärin lausunnot ja muut sellaset saa itse päättää näkyykä ne kenellekkään ja jos näkyy, niin kenelle. että se pelko perseessä sinne ei kannata mennä, että jos olet rehellinen ja kerrot muistakin päihteiden käytöstäsi, niin myöhemmin siitä saattaisi olla jotain haittaa. tämä oli oma käsitykseni asiaan. eikä sillä, että olisin joku konkari tälläsissä asioissa. 1 raitis päivä takana tyyliin moneen vuoteen… mutta zemppiä valitsemallenne tielle! kyllä se elämä vielä voittaa!

Sähän olet edistynyt paljon. Olet jättänyt huumeet pois ja siihen liittyvät muut kamalat kuviot. Olet sentään laillisissa kuvioissa mukana ja se on paljon. Tauti vaan on sama. Mä jos olisin sun housuissasi lähestyisin ensiksi lääkäriä josko se kykenisi auttamaan tässä kamalassa ensirypistelyssä vierotusoireineen. Sen jälkeen alkaisin varovasti tutkiskella elämääni vähän joka kantilta. Tietysti alkuvaiheessa kaiken a ja o on tuo viinantuskista irtautuminen. Silloin kannattaa hoivata itseään hyvin ja kääriytyä pumpulin sisään maailman houkutuksilta ja raittiutta uhkaavilta ongelmilta. Keksiä kaikkea mukavaa tekemistä, mitä nyt pystyy yleensä tekemään. Paljon apua löytyy varmasti saman kokeneilta, huumeista ja viinasta vapautuneilta. Sellaisiin porukoihin kannattaa hakeutua. Kaikki lähtee omasta halusta ja sen tosiseikan myöntämisestä, että on kertakaikkiaan voimaton näihin aineisiin nähden ja tarvitsee apua. Hetki kerrallaan, tunti kerrallaan ja päivä kerrallaan raittiina, niin se menee.

Hei Muumilaakso

Uskomaton ja hieno juttu, että olet päässyt eroon huumeista! Muistan nimimerkkisi Saunan puolelta ja katsoin hiukan profiilisiasi. Taidat olla aika asiantuntija eri aineiden suhteen.

Taidat olla aika päättäväinen tyyppi, enkä voi muuta kuin ihailla sinua ja varmasti tulet selättämään myös alko-ongelmasi. Et kertonut keinoja millä pääsit irti huumeista, mutta huomioni kiinnitti seikka, että et kerro toisista ihmisistä, joilta olet ehkä saanut tukea tms.

Itse olen ikäni kasvanut päihdeongelmaisten keskuudessa, itselläni on vaikeaa läheisriippuvuutta ja miehelläni työnarkomaniaa, mutta olemme onnistuneet kasvattamaan joukon päihdeongelmaisia poikia, kaikki ovat sinua vanhempia. Vanhin on raitistunut AA:n tuella, yli 3 vuotta sitten ja hänen työnarkomaniansa on syventynyt entisestään (helvetin arvostettua yhteiskunnassamme!). Nuorimmaisemme on korvaushoidossa, ollut jo lähes kaksi vuotta.
Hänellä on vahvat tukitoimet ja hoitoverkosto käytettävissään. Hänen C-hepatiitti hoitonsa on jo loppunut (3 kuukautta) ja velkaneuvonta ja velkojen hoito on käynnissä. Ja taas alkaa kuntouttava työtoiminta ja mahdollinen oppisopimuskoulutus.

Ja nyt varsinainen asia: korvaushoitolaisen MTT:n tukihenkilö oli kertonut, että olisi ihme, jos riippuvuus ei siirtyisi johonkin muuhun toimintaan, Korvaushoitolaisella se on pakonomaista nettipelaamista, luojan kiitos, ei rahasta.

Näitten molempien kuntoutujien tärkein seikka on, että toipuminen ei ole mahdollista yksin. Ei se ole itsellenikään vaikka olen itseriittoinen ja omavoimainen, en vain osaa enkä pysty muuhun.

Uskon, että potkut töistäsi on tärkeä seikka, joka on pysäyttänyt sinut pohtimaan ongelmaasi. Ehkä jäljestä päin olet jopa kiitollinen potkuistasi. En nyt luettele, tuhansia kertoja mainittuja paikkoja, josta saat apua ja vertaistukea, kyllähän sinä tiedät paikat!

Tosi paljon tsemppiä sinulle Muumilaakso

Elämässä on joskus niin, että ne kaikkein pahimmilta epäonnistumisilta tuntuvat asiat kääntyvät voitoksi. Olisikohan tässä nytkohdallasi sellainen tilanne? Olet hiru nuori, sinulla on hyviä aikoja vaikka kuinka paljon edessä. Nyt se viinanhimo varmasti tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta toisaalta ihmekös tuo, kun olet yhden kovan addiktion päihittänyt sen avulla. Onhan noita itselle tehtyjä rikottuja lupauksia täälläkin, kauhealtahan ne tuntuu :frowning: Minusta ei ollut tähän kamppailuun yksin, eikä tarvitse ollakaan. Siellä aa:ssa kuulisit tietysti aika vakuuttavasti, että se himo loppuu tai ainakin vähenee. Elämässäsi ei ole mitään lopullisesti pilalla. Saat hoitaa ja helliä nyt itseäsi, raitistumisen myötä taloudellinen tilanne paranee hiljalleen ja saat asiat kuntoon. Hidas, mutta kaiken sen arvoinen projekti. Tsempiiä sinulle, toivottavasti löydät pian tukea, miten olisi jopa katko? Onnistut raitistumisessa kyllä, usko itseesi ja luota elämään, se kantaa kyllä.

Käytännön vinkki: Mene lähimpään AA-ryhmän kokoukseen. Ei tarvita raittiuslupauksia. Päivä kerrallaan vain eteenpäin.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Itse en omin avuin selvinnyt. Pysäytin tuossa tilanteessa koko elämäni ja menin Minnesota-hoitoon. Ensimmäiset kuukaudet oli melko helvettiä. Mutta mulla ei ollut muuta tavoitetta kuin joka aamu herätä ilman krapulaa ja mennä illalla selvänä nukkumaan. Muita tavoitteita ei ollut. Kaikki työt, työttömyydet, avioliitot ja muut jätin pois huolehtimislistalta.

Hoidon jälkeen kävin melkein joka päivä AA:ssa parin kk:n ajan ja sen jälkeen kaksi kertaa viikossa.

Tuollainen hevoskuuri muutti minut kokonaan. Ajatteluni, haaveeni ja koko arvomaailmani muuttui. Sain uudet, hyvät ja rennot kaverit AA:sta.

Suosittelen lämpimästi AA-ohjelmaa. Sen avulla voi muuttaa itsensä ja suhteensa päihteisiin. Mitä enemmän jaksaa käydä palavereissa, sitä nopeammin paraneminen alkaa.

Pientä päivitystä.

Olen tällä hetkellä pahassa velkakierteessä, mutta erään onnekkaan sattuman kautta saan (toivottavasti) pidettyä kämpän. Siinä mielessä asiat ovat hyvin, että on ruokaa ja todennäköisesti katto pään päällä myös tulevaisuudessa.

Juomakertainen annosten vähentäminen ei ole kohdallani vaihtoehto. Kun juodaan, juodaan kunnolla. Annosten kyttäämisen, uskoon tulemisen tai kerralla alkavan täysraittiuden sijaan sijaan olen yrittänyt pitää kiinni tuosta kolmesta raittiista päivästä viikossa. Yritän nyt päästä neljään (4) raittiiseen päivään viikossa. Raittiiden päivien tavoittelu tuntuu kohdallani toimivan paremmin kuin tietyssä annosmäärässä pysyminen. Raittiit päivät vähentävät myös keskimääräistä viikkokulutusta

Tällä viikolla sain pidettyä jopa nuo kolme päivää putkeen! Eli ei lainkaan alkoholia 72 tuntiin! Se on melkoista jo se, vaikkei helppoa ollutkaan. Huumeista olen pysynyt edelleen erossa.

Olen kokeillut erilaisia kikkoja juomisen vähentämiseen, mutta tavoite pitää tuo kolme selvää päivää viikossa on tähänastisista konsteista toiminut parhaiten. Jos tavoite neljästä raittiista vuorokaudesta toteutuisi, se tarkoittaisi että olisin juomatta neljä päivää seitsemästä, siis suurimman osan (4/7 = 57%).

Olen ottanut avuksi myös lapun, johon olen listannut juomisen negatiivisia vaikutuksia. Otan sen esille kun viinanhimo iskee. Noiden asioiden kertaaminen viinanhimon hetkellä tuntuu auttavan ainankin hiukan. Pyrin jatkossa siihen, että katsoisin aina tuota lappua ennen kuin juon sen kuuluisan “yhden”.

Viinanhimo nimittäin tuntuu menevän ohi, jos sitä jaksaa vastustaa riittävän kauan. Käytännössä tuo aika tuntuu olevan 30 - 90 minuuttia. Sen jälkeen alkoholia ei enää tee mieli. Kyse on siis impulssista ja kyvyttömyydestä hallita sitä.

Joka tapauksessa pientä edistystä on tapahtunut. Vähän kerrallaan. Kuten sanoin, raittiuslupauksia en uskalla antaa. Riippuvuuden kehittyminen on ollut prosessi (ainakin omalla kohdallani), joten siitä eroon pääseminen lienee myös.

Positiivista on ollut se, että juomisen vähentäminen on myös nostanut mielialaa ja toimeliaisuutta. Ei väsytä ja vituta samalla tavalla kuin pahimpina juopottelukausina. On yllättävän mukavaa herätä aamulla ilman krapulaa - mieli kirkkaana ja ilman päänsärkyä, sydämentykytystä ja hikoilua.

Vähentäminen sujui hetken hyvin, mutta eräs ihmissuhdekriisi johti taas ryyppyputkeen. Viikkoannokset ovat onneksi pysyneet alle 40 annoksen. Edistystä sekin.

Haluaisin hakea apua päihdeongelmaani, mutta pelkään sen johtavan hyvin tarpeellisten lääkitysteni lopettamiseen. Käytän siis metyylifenidaattia, tosin vain 20-30 mg päiväannoksella. ADHD-lääkitys on kohdallani todella tarpeen. Laskut ja vuokra tulee maksettua, enkä suutu yhtenään ja seuraa jokaista impulssiani ilman harkintaa. Käytän MF:ää lääkärin määräämillä annoksilla, en koskaan “viihteenä”. En myöskään myy lääkettä eteenpäin rahoittaakseni juomista.

Haluaisin Antabus-lääkityksen, mutta pelkään sen johtavan MF:n lopetukseen, jolloin olen kusessa. Olen välillä kokeillut olla ilman MF:ää, mutta se on poikkeuksetta johtaneet talousongelmiin ja entistä pahempaan päihteiden (seka)käyttöön.

En oikein tiedä mitä tehdä. Koko juomisongelma hävettää suuresti, joten kynnys avun hakemiseen on suuri. Julkiselle en ainakaan ole menossa.

Ratkaisusi voisi olla AA. (Alcoholiscs Anonymous, nimettömät alkoholistit) Siellä ei kysytä sairaskertomuksia eikä reseptejä, eikä sellaisia myöskään kirjoiteta. Siellä olevat ihmiset, naiset ja miehet, ovat hakemassa raittiutta ja sellaista elämäntapaa, jossa alkoholi on tarpeetonta. Googlesta voit vilkaista kokoontumispaikat. Kun olet käynyt jonkin aikaa, voit katsoa, oletko oikeassa paikassa. Kukaan ei estä lähtemästä muualle tai palaamasta entiseen ja tutuksi muodostuneeseen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Minkälaista porukkaa tuolla AA:ssa liikkuu? Erityisesti minkä ikäisiä? Ja mitä AA:ssa ylipäätään tehdään?

Oma käsitykseni AA:sta perustuu lähinnä TV-sarjoihin ja elokuviin.

Hyvää vappua!
Palavereissa on yleensä enemmän miehiä kuin naisia, mutta naisille on myös omia ryhmiä. Ikärakenteesta voin kertoa, että joukossa on nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Nuorimmat tapaamani ovat olleet parikymppisiä, pitkään raittiina olleet sitten ihan luonnollisesti vanhempia. Mutta myös vasta eläkeiässä raitistuneitakin on,

Suomessa yleisin tapa on istua kahvipöydässä ja aluksi, yleensä, luetaan jokin osa jostain aa-kirjasta. Sen jälkeen joku kertoo oman kokemuksensa luetusta tai jostain muusta, ja sitten useimmissa ryhmissä on ns. kiertävä puheenvuoro. Jokainen siis saa puhua, mutta kenenkään ei ole pakko. Kun ensikertalainen tulee, tavallisesti kerrotaan juomisesta ja miten on päädytty AA:n tarjoaman avun piiriin. Palaverit kestävät 1-2 tuntia, mutta kesken voit lähteä jos ei miellytä.

Kahvit maksetaan lippaaseen, kukin halunsa tai kykynsä mukaan. Rahattomuus ei ole este palaveriin osallistumiselle.
Jostain jenkkifilmistä näin vuosia sitten pätkiä aa-palaverista, mutta se oli vain osa näytelmää eikä vastannut suomalaista todellisuutta, tuskin kovin tarkasti amerikkalaistakaan. Jokainen ryhmä kuitenkin toimii omalla tavallaan.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

“Työpaikka meni ryypiskelyn takia alta.”

Se on iso valtti julkiselle pyrittäessä että hakee yksityiseltä. Yksityiselle taas ei tahdo päästä julkisen sektorin työkokemuksella (pl terveydenhuolto kun samanlaisia hommat ovat ja alalla on työvoimapula). Raksainssit on olleet yliopistoilla isännöitsijöinä, varastomiehet kunnille työllistettyinä etc. Kun otat tavoitteeksi saada työpaikan niin saat sen (olletikin että ikää on vasta 23 v. ja huomaa: työtodistus on pakko antaa pyydettäessä eikä niihin yleensä merkitä irtisanomisen syytä). Vastaus = saat työtä.

“luottotiedot ovat menneet kun laskujen ja vuokranmaksun sijaan raha menee juopotteluun”

Luottotiedot palautuvat - maksuhäiriömerkinnän tallennusaika on 3 vuotta.

“Maksani kuntoa en halua edes ajatella.”

Sitten ilouutinen. Maksa-arvosi ovat koholla, mutta maksasi on kunnossa ja maksa-arvot normalisoituvat sinulla noin kahdessa kuukaudessa.