Juoponretku tässä terve!

Me Vähentäjät
1

Hei vain arvon kanssavähentäjät!

Olen 25-vuotias anonyymi miehenalku Helsingistä ja olen alkoholisti.

Olen lukenut päihdelinkkiä aktiivisesti jo noin 3-5 vuoden ajan. Luulisin että sekin kertoo siitä, että alkoholi on minulle ongelma. Miksi muuten tämäntyyppisiä sivuja lukisi? Erikoiskunniamaininta nimimerkki Gripille!

Eli.

Alkoholia aloin käyttämään 13-vuotiaana. Aivan kuten niin monet muutkin. Muutama olut kerrallaan silloin tällöin ja oli äärimmäisen hauskaa. 15-vuotiaana meno alkoi mennä siihen pisteeseen, että joka perjantai piti ne kännit juoda. Erikoista hommassa on se, että en ikinä “jäänyt kiinni” vanhemmilleni juomisesta(lukuunottamatta yhtä poikkeusta, josta myöhemmin kenties lisää), joten he eivät voineet touhuihini puuttua millään tavoin. Pidin aina huolen että noin 1-2 tuntia ennen kotiin menoa en juonut mitään ja hammastahnaa oli repussa mukana, jotta ei niin pahasti haisisi. Kaverit jäivät alituiseen vanhemmilleen kiinni, mutta itse olin hyvin tarkka koska pelkäsin vanhempieni suuttumista. Eivät he koskaan ole väkivaltaisia olleet tai muutenkaan välttämättä erityisen pelottavia vihaisinakaan, mutta minulla oli ihan pienestä pitäen ollut hyvin vahva miellyttämisen ja hyväksynnän tarve. Välttelin konflikteja muutenkin vanhempieni kanssa.

Teini-ikäisenä kuvioihin tuli myös kannabis, mutta siihen en ikinä viehtynyt niin kuin alkoholiin. Muistan jo teininä ajatusteni pyörineen kovasti viikonloppujen ympärillä, että saisi taas kuupan sekaisin. Olin pidetty seuramies(-poika) jolla riitti niin kavereita kuin tyttöjäkin. Vuosien varrellahan toki meno paheni ja jossain vaiheessa ennen täysi-ikäisyyttä mukaan astui keskiviikkokännitkin, mutta kun se 18 vuotta tuli mittariin niin se oli jo joka keskiviikko baareissa pyörimistä + tietty perjantai & lauantai. Koulut ja työt hoidin aina “kunnialla” sieltä missä aita oli matalin. Koulu erityisesti ei tuottanut vaikeuksia, lukeminen kun oli ollut pienestä pitäen rakasta puuhaa. Lukeminen kai minut on jotenkin tolkuissaan tähän päivään astikin pitänyt. Sinne olen aina voinut paeta pahaa maailmaa. Lukeminen ja epäsäännöllisen säännöllinen urheilu ovat varmasti ainoita syitä miten olen tähän päivään asti selvinnyt.

Lukion jälkeen mikään koulu ei kiinnostanut, mutta ryyppääminen kyllä. Työtön en ole ollut, kaikennäköistä hanttihommaa tullut tehtyä kokoajan lukion jälkeen. Kokoajan taustalla myös pyörinyt ajatus opiskelusta. Hanttihommissa olo kuitenkin tuonut mukanaan sen, että työ on perseeestä ja sitten on elämän ainoa sisältö ollut ryyppääminen/juhliminen, jonka ympärillä sitten ajatukset ja/tai teot ovat kokoajan pyörineet. Olen 188cm pitkä ja urheilullinen, joten viinaa noin niinkuin määrällisestikin mahtuu käsittämättömät määrät yhdellä istumalla mieheen. Siihen kun lisää toleranssin minkä vuosien varrella on saanut kehitettyä viinanpiruun, niin rahanmeno on taattu. Velkaannuin parissa erityisen synkässä vuodessa 19-22 vuotiaana tuhansia euroja. Sitten en voinut lähteä opiskelemaan, kun velat täytyi hoitaa. Ulosottoon nyt maksettu kolmessa vuodessa kaikki velat pois, vaikka viina maistunut lähes entiseen tapaansa. Pari kertaa viikossa kunnon kännit 18-30 alkoholiannosta per kerta, jonka lisäksi pikkutissuttelua lukemisen ohessa kerran pari viikossa. Psyyke ollut aivan pillalla jo vuosia. Masennusta, pelkoa, ahdistusta ja uniongelmia lähinnä. Krapulat pahentuneet ja pidentyneet vuosien saatossa. Muutama vuosi sitten laskin juomisen plussat ja miinukset ja kyllä ne haitat sitten hyödyt voitti. Sen jälkeen olen vaihtelevasti sahannut lopettamisen/vähentämisen ja entisen juomistavan väliä.

Nyt kun velat on maksettu, aionkin syksyllä opiskelemaan. Ehkä ensimmäiseksi vuodeksi johonkin kansanopistoon jos rahat ehdin siihen kerätä. N. 3000€ vuosimaksu. Pakko se on joku ammatti saada, ei noita “paskaduuneja” pää loppuelämää kestä. Yliopistoon haluaisin jotain joskus lukemaan.

Ja sitten tämän hetken tavoitteisiin. Tavoitteeni on että en juo koskaan yksin edes mitään kisaoluita(en sitä muutenkaan ole hirveästi harrastanut. Aina jotain seuraa löytänyt), juon enintään kolmena päivänä viikossa, juon enintään viisi annosta yhdellä juomiskerralla ja juon enintään 12 annosta viikossa. Tänne olisi sitten tarkoitus raportoida tunnelmia ja kuulumisia. Olen päättänyt nyt laittaa elämäni kuntoon lopullisesti. Vaikeaa tästä varmasti tekee lähinnä se, että olen totuttu naama kaikissa kissanristiäisissä maan ja taivaan väliltä. Soitellaan jatkuvasti lähtemään sinne sun tänne ja aina kuvioon liittyy alkoholi. Viinapääni on myös kehittynyt sellaiseksi, etten ördää, oksenna tai sammu koskaan. Sekin on minusta varsin suosittua ryyppyseuraa tehnyt kaikenlaisissa piireissä. Koen itsekin olevani hauska ja supliikki humalassa, vaikka sitä en varmastikaan todellisuudessa ole. Tykkään olla kännissä. Se vasta nastaa hommaa on, mutta haitat ovat vielä huomattavasti massiivisemmat kuin tuo hauskuus. Tuntuu vain jotenkin haikealta luopua siitä hupaisan/hauskan shotteja kiskovan juhlijan maineesta/minästä.

En ole aiemminkaan tässä onnistunut, en ole onnistunut kertaakaan edes tipattoman tammikuun pidossa. Mutta. Tällä kertaa aion onnistua. Olen myös harkinnut tipatonta 6kk ajanjaksoa tähän johonkin väliin. Yritän vähintään kerran viikossa käydä tänne päivittämässä tilannetta, jos ei muuten, niin ainakin ihan itseäni varten. Kännykässä myös tuollainen alkoholipäiväkirja, johon näppärä noita annoksia plussata sitä mukaa kun tulee juotua.

Eli tavoite:
Max. 3 kosteaa päivää viikossa
Max. 5 alkoholiannosta per juomispäivä
Max. 12 annosta viikossa

2

Ööh, no kiitos vaan ja tervetuloa palstalle :smiley:

Hyvä, että alat kirjoittamaan tänne. Selkiyttänee kuvioitasi paljon. Silmiini pomppasivat lähinnä nämä:

Mulla oli ihan samanlaisia suunnitelmia sun ikäisenäsi joitain vuosia sitten. Eivät vaan ikinä onnistuneet. Viikkokulutus oli tosin alhaisempaa, jotain 30+ annosta, mutta juomistyyli hyvin samankaltainen. Ja ihan samoista syistä join, kuten varmaan hyvin moni muukin tällä palstalla.

Bottom line: alkoholistilta ei vähentäminen onnistu. Hetkellisesti kyllä, mahdollisesti vähän pidemmänkin aikaa, mutta lopulta lähtee aina mopo käsistä. Mitä pidempään sitä “kohtuukäyttöä” harjoittelee, sitä vittumaisempia seurauksia sillä on. Tietysti on poikkeustapauksiakin - mutta yksikään sellainen ei ole tälle palstalle kirjoitellut, enkä kyllä tunne plinkin ulkopuoleltakaan ketään onnistuneesti alkoholistista kohtuukäyttäjäksi palannutta. Toivotan onnea matkaan joka tapauksessa.

3

Heti 100 päivää ilman - Sitten kun on 100 päivää kalenterissa, mainittua tissuttelusuunnitelma voipi mun mielestä alkaa toteuttamaan. Sitten jos suunnitelmassa ei pysy, niin heti vaan uudet 100 päivää taukoa, ja näin eteenpäin kunnes viikatiemies korjaa. Voi pärjätä sen sata vuottakin, jos hyvin käy.

4

No terve!

Luin juttusi ja ton Gripin kanssa samoilla linjoilla. Sitten mietin kun oot yliopistoon menossa. Mitäs siellä odottaa!!! Opiskelijabileet ja monet tyypit saattaa siellä keskittää opiskelut juomamaisteriksi valmistumiseeen - eikä edes itse tajua sitä. Yrittää varmaan saada ryyppyremmiin mukaan… Se on täyttä totta nuo amerikkalaiset elokuvat missä biletetään ankarasti. Hullua touhua. Kaikkien maksa ja pää ei kestä opiskelua. :wink:

Opiskelut onnistuu helpommin kun pitää korkin kiinni… Ilmoittaa muille, että korkki on kiinni ja pysyy, niin saa opiskella kaikessa rauhassa. Jos haluaa remuta muiden kanssa niin vesilinjalla pysyttelet niin hyvä tulee. Alkoholistiksi itsensä tituleereeva ei kai yleisen uskomuksen mukaan kykene kohtuu käyttöön. Tämmöinen myytti ja yhteisymmärrys(konsensus??) täällä muiden alan “ammattilaisten” seassa vallitsee…

Poikkeuksia on ja tämä palsta on “me vähentäjät”, niin täällä erilaiset säännöt vallitsee. Tosin jos onnistut pysymään tuossa tavoitteessa ja pitämään sen - se on hyvä. Itse joskus etsin tiettyä rajaa missä ei mopo lähde käsistä. Nykyään saattaa ihan yhdestä huikasta lähteä. Tulee olo, että haluan lisää… lisää… Joskus se oli 6 ravintola-annosta se itse määritelty raja, mutta kun se ei mun kohdalla onnistu sitten millään nykyään.

Tsemppiä! Toivottavasti onnistut tavoitteissasi. Yhden neuvon annan, että kun filmi menee poikki ensimmäisen kerran, niin lopeta kokonaan! Jos olisin tajunnut tehdä sen joskus kun opiskelin, niin olisin muuta kuin juomamaisteri - olisin ollut master of science. Nyt master of alcohol. On siinä omat “etunsa” kun valtio heittelee jyviä mulle ja saan maata niin pitkään kun huvittaa. Suht nuori 32v oon niin oon pääsääntöisesti varmaan juomisen aiheuttaman masennuksen takia työkyvytön. Suomeksi sanottuna; tähän tilanteeseen en halua ketään. Toisaalta ulkoiset seikatkin vaikutti masennuksen syntyyn. Fakta on ainakin se, että juominen lisää moninkertaisesti riskia sairastua masennukseen.

Minäkin kestin viinaa sun ikäisenä paljon. Pidin jonkun kai ton 100 pvn tauon, kun joku nainen varoitteli mulle, että sitä saattaa kuolla tuohon kun juo yli 20 ravintola-annosta kerralla. Tauko kesti sen 100 päivää ja sitten meni muisti ensimmäisen kerran. Sen jälkeen se onkin mennyt useasti. Jollain tavalla se juominen muistinmentyksineen ja lisäksi masennus kylkeen aiheutti sen, että tuli muistihäiriöitä. Pää ei toiminut opiskeltaessa yhtään. Enää en oppinut asioita samalla tavalla. Luulin osaavani aihealueet hyvin, mutta hylättyjä tuli ropinalla…

Paljon tsemppiä vaan!

5

Kiitos paljon kaikille vastanneille! Kiva jos jotku jaksaa jorinoitani lueskella.

Pikavastauksen näpyttelen tässä bussia odotellessa.

Eli tuohon Arkkitehdin mainitsemaan 100 päivän karenssiin juomisesta. Lupaan, siis LUPAAN näin “julkisesti”, että ensimmäisen kerran jos itse itselleni määrittelemät rajat paukkuvat, olen 100 päivää selvinpäin.

Hehheh, helppoa muuten tehdä julkisia lupauksia nimettömänä nimimerkin takaa. Ei vaan. Jotenkin tuon lupaukse kirjoitettuani asia konkretisoitu jopa siinä määrin että tuli pieni pakokauhu, että nyt ei oo sit takaporttia repsahdukselle.

Hauskaa iltaa kaikille!

6

Hei vaan!

Niin se Ghana otti ja jäi alkusarjaan futiksessa sitten…

Juuri tulin baarista kotiin ja aloin kirjaamaan juomia juomapäiväkirjaan ja huomasinkin heti nauttineeni yli äyräiden…

Tätä en kyllä laske rajojen rikkomiseksi, oli nimittäin täysin vahinko. Join kolme viskiä ja kaksi olutta, mutta vasta nyt kotiin tullessani tajusin oluiden olleen 0,4l. Koko illan olin joutunut muutenkin taistella pysyäkseni siinä viidessä annoksessa. Useita kertoja oli lähellä, ettei homma revennyt ihan kännin puolelle. En vain tullut jotenkin ajatelleeksi, että olutannos kuuluisi olla sen 0,33l. Olenpas jatkossa tarkempi.

Herätti kyllä monenmoisia ajatuksia tämä himmailu. Yksi päällimmäinen ajatus oli se, että kylläpä jumalauta osaa olla vaikeaa rajottaa tuota juomisen määrää. Se taas herätti ajatuksen, mitä aion huomenna vielä selvinpäin jalostaa, jospa ryhtyisi täysin tipattomalle. Oli jotenkin semmonen tunnelma kokoajan että teki mieli antaa tilanteen viedä ja antaa paukkua vaan. Tuostakin viidestä juomasta kuitenkin jo vähän päissään oli. Jospa olisi helpompaa olla vain kokonaan selvinpäin, kuin kärvistellä pikkuhiprakassa/alentuneen harkintakyvyn vallassa juomahimoja vastaan. Runsas tupakointi kuitenkin korjasi jotenkin tilannetta/juomisen määrää. Ja jollain tavalla olen aivan hemmetin ylpeä kun pystyin tähän.

Ehkä huomenna tunnelmia lisää, nyt pikkupäissään hankala kirjoittaa.

7

Elä juo ulkona. Se auttaa 99%.

8

Alkuehtoota taas!

Ensinnäkin, hyviä festareita arkkitehdille! Itse kuulen kotiini kyseiset festarit. On sekä siunaus että kirous asua keskustassa. Kumpi tässä tilanteessa, päätelkää arvon juopot se itse.

Asiaan. On ollut harvinaisen alakuloinen olo tänään. Eilisestäkin päällimmäinen mielikuva on se, että enpä juuri housuissani viihtynyt baarissa. Kaikki ajatukset oli vaan siinä alkoholissa ja sen määrässä. Ärsytti kokoajan, eikä olosta/seurustelusta oikein kyennyt nauttimaan siinä laskeskellessa. Harkitsen tosiaan täystipattomuutta. Voisi olla helpompaa toteuttaa. Tuntuu siltä, että jos aion jatkaa tätä linjaa että muutaman voi ottaa, niin joku kerta homma vielä repeää täysin lapasesta. Luultavasti jo aivan lähitulevaisuudessa. Useat aiemmat tipattomat ja vähentämiset kun ovat päätyneet aina siihen, että mopo on karannut käsistä aiempaa kovempaa. Siitä taas on seurannut vielä itseinhoa, pettymystä ja morkkista huomattavasti enemmän kuin aikoina jolloin on ihan luvan kanssa läträtessä. En luota itseeni sen muutaman jälkeen. Mutta toisaalta. Tottuuko hitaampaan ja määrällisesti pienempään määrään joskus? Onko kenelläkään kokemuksia? Voiko siitä oikeasti alkaa nauttimaan ilman käsittämätöntä laskeskelua ja kamppailua?

Ja punatulkku. Jos ja kun yliopistoon menen, otan alusta alkaen sen linjan, että täysin tipattomana ainakin opiskelukavereiden seurassa ja totaalikieltäydyn opiskelijariennoista. Olen aina ollut vain semmoinen, että mistään juhlista en kieltäydy ja kaikkialla oltava mukana. Totaalinen kieltäytyminen varmasti paras vaihtoehto.

Nyt syömään.

Toivotan kaikille mitä mukavinta viikonloppua!

9

Ihmiset joilla ei ole alkoholin kanssa ongelmaa ei yksinkertaisesti tarvitse edes pohtia tälläisiä asioita. Sinäkin juot syystä tai toisesta enemmän kuin olisi suotavaa/järkevää, eikä asian pohtiminen etene ennen kuin löydät nämä syyt. Ja ne syyt eivät löydy laskemalla juomamääriä/annoksia ja pohtimalla voisiko etanolista nauttia samalla tavalla kuin ongelmattomat ihmiset tekevät.

Ei alkoholiongelmainen hae mitään 1-3 alkoholiannoksen rentouttavuutta/sosiaalisuuden lisäystä tai korostusta juhlaan/ruokapöytään vaan juopumista/huumaantumista ja tietoisuuden turrutusta.

Minä en ole koskaan törmännyt ihmiseen jolla olisi ollut alkoholin kanssa ongelmia ja hän yhtäkkiä olisi muuttanut tapojaan ja alkanut kohtuukäyttää alkoholia sekä vielä niin että hän siitä itse selkeästi nauttisi.

10

Siellä vähän tuppaa olemaan aluksi semmosta ihme hurmoshenkeä kun ollaan päästy opiskelemaan, niin otetaan sille. Sille on kai joku termi kun kai “8-abro”(tulisko siitä biljardin 8-pallosta tuo vertaus) tai joku, että vedetään eka lukukausi juhlien ja sitten enää opiskeluista tuu mitään… Hankitaan haalarit yms. Itellä oli rautainen viinapää alussa, että kykenin opiskelemaan juomisen ohella kun ne painottui lähinnä viikonloppuihin 1-3krt viikossa. Tosiasia se kyllä silleen on, että alkoholi on kyllä monen tiputtanut aika korkealta. Jotkut taas porskuttaa vuodesta toiseen samaan malliin, mutta kun viina alkaa viemään niin varmasti se vie kaiken pois. Useilta ihmisiltä.

Kun käy AA:ssa niin saa kuulla “korvat luimuissa” aika karuja kohtaloita. Menet ekan kerran, niin lukevat ensimmäisen askeleen ja tarina omasta pohjakosketuksesta alkaa… Tärkeintä on oma päätös olla juomatta ja olla vertailematta muihin. Ei tuu sitä mattinykänen-efektiä, että ei tässä mitään hätää olekaan kun jollain menee huonommin. Ei se niin mene vaan jokaiselle voi käydä huonosti jossain vaiheessa. Se on totta valitettavasti tai aikamoista arpapeliä jos sattuu alkoholisti olemaan. Niiden tarinoiden opetus on se, että se on polun päässä jos juomista jatkaa. Kaikki siellä sanoo, että olen x ja olen alkoholisti. AA:kin on keino raitistua, mutta en oo käynyt kun muutaman kerran elämäni aikana. Monia se auttaa ja tää plinkki on vähän kuin virtuaalinen AA, mutta ei ihan. Samanlaista suurin piirtein on mutta ilman askelien lukemista…

Meni kai ohi aiheesta kun täysraittiutta kannatan. Alkoholismihan määritellään jos se aiheuttaa itselle tai muille haittaa yms… Musta se on hyvä jos ei juo mitään vaan keskittyy täysillä opiskeluihin. Sen puolesta minä liputan. Hyvä tulevaisuus on varmasti taattu, niin uskoisin… :slight_smile:

Mukavaa viikonloppua myös!

11

Moi! Että semmoista. Joskus tulee mieleen, etten viitsis lopettaa, kun tulen niin romanttiselle tuulelle :unamused: siinä sitä sitten tirskutaan taas, kun enhän mä istu puistonpenkillä tai ole muutenkaan juopon näkönen. Mutta kun en voi hyvin,enää pitkään aikaan ja näen koko oman systeemin problematiikan.Kun on valkkaria, on hetken tyytyväinen, muttei liian. Ja aina pitäis olla.Kun on itsestäänselvyys… toiselle. Selvinpäin tekee miel huutaa että v…a säkin luulet musta tietäväsi? Keitä ite kahvis ja tukehdu pullaas, ja kata, tarjoile ja pidä seuraa itelles, ja tiskaa ne astiat. Et näin, joskus tuntuu ettei “selviytyinellä miehillä” oo kaikki kohillaan, jos ei mullakaan… :mrgreen: sen takia vähentelen. Niuho on niuho, ja jos raittiille kelpaa hepoh—t, ja tartuttelee omaan kaveriin niin se voi vetäytyä valkkari tai muuhun maahan…

12

Hei taas pitkästä aikaa!

Viime viestistäni onkin jo vierähtänyt lähestulkoon kolme kuukautta. Olin noiden aiempien viestien jälkeen selvinpäin, kunnes heinäkuussa lähdin viikoksi ulkomaille rentoutumaan. Rentoutuminenhan toki jäi ja tilalle tuli viikon putki. Siitä morkkiksissa sitten Suomeen palattuani tuli juotua muutamia kovia “hällä väliä, antaa mennä vaan” -kännejä. Morkkiksethan siitä vain pahenivat ja otin parin viikon aikalisän. Oli fyysisesti ja henkisesti todella raskas kuukausi tuo heinäkuu.

Aikalisän jälkeen kohtuudessa väkisin pysyttelyä, hampaiden kiristelyä, annosten laskemista ja armotonta vitutusta. Tähän vähentelyyn totaalisesti kyllästyttyäni, lopetin hetkeksi kokonaan.

Tämä hetki jatkuu siis edelleen. Päivä nro. 33 menossa.

Mieli on hyvä ja olen saanut paljon aikaiseksi viimeisen parin viikon aikana. Uskomaton määrä energiaa tullut lisää alkoholin jäätyä pois ruokavaliosta.

En tiedä otanko enää koskaan annostakaan alkoholia. Edelleen ikävä kyllä uskottelen itselleni vielä joskus pystyväni pysymään kohtuudessa ja jopa nauttivani siitä. En tiedä onko se mahdollista. Toivottavasti sitä ei tarvitsisi koskaan edes kokeilla.

Tsemppiä kaikille kanssavähentäjille/-lopettajille!

13

Tervepä taas, näin reilun kolmen vuoden tauon jälkeen.

Tässä onkin tapahtunut paljon. Elämäni on mallillaan, jos ei juomista ajatella. Ihana tyttöystävä, opiskelut sujuvat hyvin ja mukava työpaikka.

Mitä taas juomiseen tulee, niin ei mene häävisti edelleenkään. On tämä kumma kun vuodet vierii ja varmasti jo kymmenen vuotta ajatuksissa pyörinyt tämä lopettaminen. Yrityksiäkin on. Paljon.

Uusi tyttöystävä tuli kuvioihin hyvinkin pian tuon viimeisen viestini jälkeen. Hän ei ota juuri ollenkaan, joten on tullut oltua välillä pieniä tipattomia pätkiä ns. itsestään tässä. Sitten aina kun tipaton päättyy, alkaa kaamea ralli, josta ei meinaa loppua tulla. Sellainen ralli ollut nyt taas päällä syyskuun lopusta, eli noin kolme kuukautta. Sitä ennen oli tipatonta reilut kaksi kuukautta. Tuon juomiskauden aikana kännejä 1-5 kertaa viikossa, osa kerroista todella kovaa ja osa sentään ihan ok.

Neuvottomalta tuntuu. Tuntuu, että en mitenkään saa lopetettua kokonaan. Pisin kuiva kausi on tuo viime loppukesän parin kuukauden pätkä. Miten nuo raittiusjaksot saisi kestämään siten, että ei tule enää avattua korkkia koskaan? Ei jaksaisi enää. Viimeksi join tasan viikko sitten 27.12. Toivottavasti en juo enää ikinä.

Edit. Se tuntuu oudolta, että aina kuivina kausina tuntuu todella vahvasti, että näin haluan elämäni elää ja haluan, että tämä on pysyvä olotila. En sitten tiedä mitä jossain vaiheessa vain tapahtuu. Ja yleensä kuiva kausi päättyy todella yhtäkkiä ja yllättäen, ilman mitään petauksia. Noihin hetkellisiin mielenhäriöihin haluaisin avun.

14

Tervetuloa retkutohtori,

olen itse tullut mukaan sen verran äskettäin, etten ole tainnut aiempaa ketjuasi lukea, mutta hyvä kun elämä monelta osin hymyilee. Itselläni ei ole kokemusta tuosta tipattomalta putoamisesta, kun ei ole ollut niitä tipattomia. Toivotaan, että joltain muulta löytyy hyviä vinkkejä tipattomien jaksojen jatkamiseksi. Hyvää alkanutta vuotta!

15

Heippa sulle juoponretku!

Kiva että sulla on elämä mallillaan noin muuten, kiva oli lukea tällainen sun pienimuotoinen “elämäntarina” kun aloituksesta on kuitenki muutama vuos :slight_smile:

Itse en todellakaan voi sanoa olevani mikää konkari antamaan neuvoja kun itselläkin vasta tällainen varovainen vähentämis/lopettamisyritys alkamassa kun siitä juomisesta on tässä viimeisten vuosien aikana vaivihkaa tullut osa mun jokapäiväistä arkea, nyt yritän lopettaa kokonaan.

Osaan ainoastaan vaan kertoa mitkä ajatukset mulle antaa voimaa pysyä raittiina:
-en aseta mitään liian pitkän välin tavoitteita, vaan otan päivän kerrallaan ajatuksella että tänään en juo.
-kun juomisen himo iskee, ajattelen että se ajatus ei ole minun oma, vaan sen “viinapirun”. Se on hetkellinen mieliteko ja joku aivojen riippuvuusajattelu, se menee kyllä ohi. En MINÄ sitä oikeasti halua.
-sillon kun se viinipiru alkaa supatteleen, yritän asettaa sen hyödyt ja haitat vaakakuppiin että jos valitsen tänä iltana juoda. Ainut hyöty on usein se liian lyhyen hetken kestävä nousuhumala ja hetkellinen rentoutumisen tunne. Haittoina siitä sitten tulevat yöunien menetys (musta tuntuu aina aamuisin vaikka en olisi juonut edes paljoa kun en olisi nukkunut yhtään), krapula, morkkis jos ei nyt mistään törttöilystä niin omasta selkärangattomuudesta ja siihen lisäksi kaikki se rasite elimistölle mitä nyt alko ylipäänsä aiheuttaa. Ja se kauhea määrä tyhjiä kaloreita siihen päälle. Melko pienet on hyödyt.
-oon yrittänyt opetella tunnistamaan ne tilanteet millon se himo iskee, niin osaan jo vähän varautua ja pedata valmiiksi ajatuksia siihen suuntaan että en ota tänään. Usein ne mulla tulee iltapäivästä kun alkaa illan sohvalla lötköttelyn ajankohta lähenemään ja olen valmiiksi väsynyt/vittuuntunut päivän kulusta. “Kyllä minä nyt ansaitsen lasillisen kun tästä päivästä selvisin.” Vitut sinä sitä tarvi.
-jos joku alkaa yllyttämään juomaan niin ajattelen, että vaikka toinen haluaa juoda niin haluanko MINÄ sitä. Sitten yleensä kertaan ylemmät kohdat eli käyn suoranaisen päänsisäisen taistelun asian kanssa :laughing:

Sulla on onneksi raitis tyttöystävä tukemassa ja vitsit että on hienoa kun olet pystynyt olemaan nuin pitkiä aikoja raittiina! Jos oot pystynyt aiemmin niin mikset nytkin! Pystyisimpä minäkin joskus. Haluan nähdä mitä se mun elimistölle ja yleiselle mielialalle tekee kun sitä ei kokoajan sotke tolla myrkyllä. Näistä ensimmäisistä päivistä se lähtee, älä anna periksi sille pirulle :slight_smile:

Tsemppiä ja onnea matkaan tulevalle vuodelle ja toivottavasti nuista vinkeistä oli edes jotain apua sulle :smiley:

16

Kiitoksia kovasti kannustavista vastauksista!

Selvänä olen pysynyt! Eilen juoksulenkin päälle join yhden 0,0% Heinekenin.

Vaikka ketjuni vähentäjissä onkin, en kuitenkaan usko vähentäjäksi kykeneväni. Lopettaminen on minulle ainoa vaihtoehto, sillä tuo vähentely riistäytyy aina ennen pitkää käsistä.

Mieli tänä tammikuisena aamuna yllättävän virkeä ja hyvä!