juopon itsettömäksi meno ja muuta henkimaailmaa

Maailma muuttu, mutta hitaasti. Moni asia on samaten kuin kolmetuhatta vuotta sitten. Ihmisen paranemisessa on paljon samaa uskonasiaa kuin kivikauden ihmisillä. Ja tulee olemaan kun ne mielessä toimivat.
Miksei luja usko juopottelua parantaisi?
Ihmisen elimistö korjaa itseään muutenkin ja paremmin kun ei epäile.
Vaivasta riippuu. Onko jako peräisin jo samanistiselta ajalta vai vasta kristinuskon alkukaudelta, mutta kahteen ne on jaettu, jumalantauteihin ja panentatauteihin. Jumalantauti oli se josta ei parannuttu, se oli menoa. Panentataudit korjattiin, vahvoilla sanoilla ja loitsuilla.
Itsen korjaaminen on epäselvä juttu. Mikä ensinnäkin on itse?
Jo muinaisuskossa sanottiin ihmisen tajuttomana, myös viinasta tai muusta myrkystä sammuneena “menneen itsettömäksi”. Ihmisen “itse” eli sielu saattoi muutenkin lähteä harhailemaan, eikä nukkuvaakaan ollut hyvä äkkiä herättää, saattoi olla sielu kulun päällä eikä olisikaan päässyt herätettyyn ruumiiseen takaisin.
Itsen lisäksi oli ihmisellä myös oma haltija kullakin. Toisella voimakkaampi kuin toisella. Haltija vaikutti ihmisen menestymiseen.

Tautien (sana tulee muinaisnorjan sanasta daudi, josta ruotsin död on myös peräisin) lisäksi on ollut sairauksia eli vihoja, joihin sanat eli luotteet ovat tehonneet. Vaikeita olivat joskus, niinkuin vesikalma jonka saattoi saada paikasta jossa joku oli hukkunut. Siinä oli kahta pahaa väkeä, veden väkeä ja kalman väkeä. tarvittiin vahvat luotteet. Kristinusko toi mukanaan pirun joka on syyllinen moneen vihoista. Viinapirusta puhutaan yhä ja siihen uskotaan. Sen vihoihin suositellaan monet opit ja sanat luettavaksi ja tehokkaimpia ne ovat yhdessä toistettuina.

Hyvät ja pahat henget taistelevat keskenään , ja ihminen on siinä välissä. tarvitaan apua ja koeteltuja konsteja joilla tietäjät voittavat viinapirut, kummittelevat ihtiriekot ja ,liekkiöt ja muun “liikaväen” joka saattaa ilmestyä ihmistä kiusaamaan.

Mutta kaiken henkimaailman pahan torjunnassa tärkeää on parantajan auktoriteetti, parannettavan usko tietäjän “väkeen”.

Ei me olla paljon viisaammiksi tultu. Henkien nimiä vaihdellaan.

“Viinapiruhan” on addiktion metafora, vertauskuva riippuvuussairaudelle, jonka vallassa ihminen toimii epärationaalisesti eli vaikkapa juuri sillä itsettömällä tavalla.
Narkomaani myy vaikka oman äitinsä (tai useammin; omaa ruumistaan) saadakseen ainetta, alkoholisti ryyppää koko maallisen omaisuutensa ja terveytensä, lopulta päihderiippuvainen menettää henkensä tai vammautuu epärationaalisen ja luonnottoman toimintansa seurauksena.

Addiktiolla on useampi ulottuvuus; fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Ja lisäksi vielä neljäs, jota jotkut kutsuvat henkiseksi riippuvuudeksi mutta joka ei ole ihan sama kuin psyykkinen riippuvuus. Psyykkinen riippuvuus voisi olla sitä, että addikti ajattelee tarvitsevansa ainetta jonkinlaiseen itselääkintään, henkiseen riippuvuuteen kuuluu puolestaan aineen käyttöön liittyvät uskomukset, myytit ja riitit.

Juurikin päihderiippuvuus-oireyhtymän moniulotteisuudessa piilee se “itsettömäksi” menemisen kokonaisvaltaisuus. Fyysinen riippuvuus joka aiheuttaa vierotusoireet päihteenkäytön lopuessa tai vähetessä, ruokkii psyykkistä ja henkistä puolta oireyhtymässä. Eri päihteiden aiheuttamissa addiktion tasoissa on isoja eroja, väitetään esim. että stimulantit (tai kannabis) eivät aiheuta juurikaan fyysistä riippuvuutta, mutta sen sijaan opiaattien, alkoholin ja bentsodiatsepiinien fyysinen “koukku” on voimakkaampi ja voi aiheuttaa jopa hengenvaarallisia vierotusoireita. Foorumilla lie jokunen ainakin deliriumin kokenut, niin tietää.

Mutta koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, voi olla joskus jopa makuasia pitääkö jotain keskushermoston toimintaan liittyvää addiktion oiretta psyykkisenä vaiko fyysisenä, eikä se ole tarpeenkaan.
Addiktion kokonaisvaltainen ymmärtäminen on tärkeämpää.

Lääketeollisuus on kehittänyt tukun lääkkeitä päihderiippuvuuden oireisiin, mutta pelkkä medikalisaatio ei ole tuonut parannusta päihdeaddiktioon. Yleensä psykososiaaliset menetelmät ovat tehokkaampia, ja voivat toimia jopa paremmin ilman medikalistista lähestymistapaa, joskin joskus lääkehoidosta voi olla apua psykososiaalisten menetelmien rinnalla.

Onpa virkistävät ja hyvät kirjoitukset teiltä molemmilta Rande ja Keto. :smiley:
Kiiruhdan töihin, mieli tekisi kommentoida enemmänkin.
Kuten Rande kirjoittaa, ihminen ei ole paljoa muuttunut. Kysymys kuuluukin, jos uskominen johonkin auttaa, niin haittaako se? Mikä vaikuttaa mihin jäänee aikanamme todistamatta. Monesti riittää se, että hyväksyy fyysis-psyykkis-sosiaalis-hekiset olemuspuolet ja niiden olevan osia kokonaisuudesta, jota ihmiseksi kutsutaan.
Mitä parhainta päivää kaikille. :smiley:

Asia ei vain hoidu !

Haittaakse ?
Haittaa Se ! Meinaan valehtelu , kun se ei johda luvattuun lopputulemaan.
Iso ero on vuostuhansia vanhan muka isiltä perityn ikuisen totuuden Vale suhteessa nykyaikaan.
Rummunpärisyttäjät ja ristillä roikkuneen seläntaa loikkijat väittää perättömiä herkässä mielentilassa
oleville. Se on hyväksikäyttöä ja pitää sisällään vain oman luuleman vahvistamista , kun ei uskalleta
nähdä mailmaa sellaisena kuin se on tarjolla meille kaikille.
Ihmiskunta ponnistelee eteenpäin yrittäen ratkoa itseaiheutettuja ongelmia. Yksikään sairaus ei ole
uskomalla poistunut keskuudestamme . Ei yksikään karieksen puhkoma hammas ole paikkaantunut
rukoilemalla eikä kelloja kilisyttämällä . Silti rukoillaan ku pihdit on liian konkreettinen juttu hampaan
poistoon eikä sen ympärille oikein voi piispan virkaa perustaa . Toki hammas tippuu ajallaan niinku
intiaaneille tulee sade pomppi he nuotion ympärillä eli ei .

Nykyaika yrittää parhaansa . Keskimääräinen elinikä on noussut huomattavasti het sen jälkeen kun on
paiskattu rummut sun muut taivaita tavoittelevat hilavitkuttimet nurkkaan museoitavaksi.
Hankala on alkoholistin taival uskovien riepottelussa. Koittakaa kestää !

Terveisin Kanthoona :sunglasses:

Uskon, että uskolla paranee. Ja uskon lisäksi kantaa tukee tieto tutkimuksista.
Useimmat uudet lääkkeet kokeillaan nykyisin kaksoissokkotesteillä plaseboihin verraten. Jos lääke toimii, se vaikuttaa selvästi useampiin kuin plasebot.
Ok.
Mutta merkitsevää on myös se, että plaseboillakin lääkityt yleensä saavat helpotusta useammin kuin ne jotka eivät nauti edes plaseboja!

Voiko tuossa olla kysymys muusta kuin potilaan uskosta siihen että jokin nyt häntä parantaa?

Ei kai ole merkitystä sillä uskooko että parantavat voimat löytyvät itsestä, lääkkeestä vai henkiolennosta?

Eri asia on, onko juopottelu aina, silloin tällöin tai harvoin määriteltävissä lääketieteelliseksi sairaudeksi jota yleensäkään pitäisi sellaisena hoitaa. Jos se taas määritellään elämäntavaksi, tavaksi yleensä, epätoivottavaksi selviytymis/ongelmanratkaisu/olotilankorjausmenetelmäksi niin …joo… miksei sen torjuntaan silloinkin voi käyttää psyykkaavien keinojen lisäksi myös hengellisiä silloin jos ihminen itse nimenomaan haluaa niitä.

Tärkeää kai on se, että valinnanvapaus on joka hetki ihmisellä itsellään. Ihmisellä tulee olla oikeus tietää miten häntä “hoidetaan”, varsinkin jos hoidon jonakin sivuvaikutuksena on maailmankatsomuksellinen vaikuttaminen, ideologinen mielipiteisiin ja ihmisen arvokäsityksiin vaikuttaminen tai ihmisen itse elämässään omaksi turvakseen kehittämien puolustusmenetelmien heikentäminen. Niihin ihmisellä tulee olla oikeus.

Asiassa on tietysti se toinenkin puoli.
Heikoilla olevaa ihmistä, jonka itsetunto ennestäänkin horjuu, on helppo manipuoloida, pelkoon, epävarmuuteen, omaan “kokemukseen” ja vaikka samoinajattelevan ryhmän “todistusvoimaan” vedoten saada uskomaan melkein mihin tahansa.
Osalla ihmisistä on tarvekin vaikuttaa muihin ihmisiin, sada heidät uskomaan samoin kuin itse, jopa ilman että siitä olisi ymmärrettävää hyötyäkään kenellekään. Kysymys on enemmän siitä että se liittyy oman uskon pönkittämiseen, uskoon liittyvään “käännytystehtävään” jolla ansaitaan jotain henkimaailman asioihin liittyvää.
Ainakin se on yksi tapa vahvistaa omaa itsetuntoa , havaitessaan että kas vain, sainpa tuotakin “autettua” ajattelemaan maailma sellaisena kuin minäkin.

Vastuullisuus?
Sitä nämä käännyttäjät eivät useinkaan ajattele, tai kuittaavat sen toteamalla että hyväähän tässä ihmisille tehdään.

Suomalaiseen lääkärikoulutukseen luotan melko pitkälle, vaikka näköjään hihhuleita on sielläkin. Psykologeja on joka lähtöön, ja uskon että heidänkin koulutukseensa kuuluu myös vastuullisuuden korostaminen, eli mieluummin ollaan puuttumatta asiaan jos on vaara tehdä vielä suurempi vahinko kuin alkuperäinen vaiva onkaan.
Ongelmallisempi asia on arkielämän ja harrastelijatason “puoskarointi” . ns. hengellisistä asioista on helppo hankkia valtavia määriä “tietoa” jota sitten voi käyttää sopivasti vastaanottavaisiin ihmisiin -aivan hyvää tarkoittaen.
Samoin popularisoitua psykologiaa, joka sekin usein mutkia oikaistessaan voi olla kuin kirves lapsen kädessä kun intoa on enemmän kuin taitoa.
Silloin tällöin mainitsemissani A-killoissa oli jokunen vuosi sitten (en tiedä onko vieläkin) sellaistakin hyväntahtoista hölmöyttä, että koulutettiin ihmisiä (joiden pääasiallinen valmius perustui siihen että oli vuosikausia juotu viinaa hullun lailla ja sitten oltu täysin päinvastoin eli raivoraittiina keskittyen siihen asiaan)
viikonloppukurssin verran ja sen jälkeen todettiin että olet valmis vuorovaikutusryhmänvetäjä!
Siitä vaan toisten päänuppeja säätämään.

Ehkä asia ei minulle kuulu, mutta hiljaa itsekseni päätin että enpä riskeeraa noihin ryhmiin menemällä.
Muiden järjestöjen ryhmistä en sano mitään, mutta syytä on selvittää joltain puolueettomalta taholta aina ennen mukaanmenoa. Huuhaata kun on maailmassa, ei liian hyväuskoiseksi kannata heittäytyä.

Mutta, takaisin ketjun asiaan, ettei mene liian totiseksi. Mielenkiintoisia nuo hengelliset asiat ovat.
Kuun kapeiden eli syöjien tiedettiin ennen vaikuttavan monin tavoin terveyteen ja taidetaan uskoa hiukan vieläkin. jänniä otuksia.
Ja niin, voimissaan on homeopatiakin, samaa samalla -oppi, jossa olemattomat määrät jotain ainetta ovatkin vastavoimana samalle …
Ennen tunnettiin tapa raudan tekemää haavaa parantaa “kirveenkeittovedellä” eli kirvestä keitettiin vedessä tarpeeksi pitkään ja vesi sitten olikin lääkettä.
Ja se olikin, olihan keitetty vesi puhdistukseen parasta mahdollista, vaikkei bakteereista ja muista mikroskooppisen pienistä ötököistä tiedettykään.
Ja se usko , vahvan kirveen mukanaolo antoi pontta paranemiselle.

Tuntemattomaan on etsitty selityksiä ihmiskunnan alkuhämäristä lähtien.

Tautien alkuperä on yksi mieltä vaivanneista, ja selkeä selitys oli että joku ne ihmiseen asetti. Pitihän tapahtumille jokin syy olla. alkukantainenkin ihminen tajusi että syyn ja seurauksen laki on olemassa, tapahtuman takana on teko tai voima.

kesken on edelleen, niin biologian kuin aivotoiminnankin tutkimus, ja voi olla ettei aivan täydelliseen tietoon ole edes mahdollista päästä. Mitä tarkemmin tutkitaan, sitä vaikeaselkoisempia ne pienet alkutekijät toisiinsa vaikuttavine voimineen ovat. Jotakin pientä hiukkasta jahtaavat kiihdytystunneleissa, tehdäkseen havainnon sekunnin sadasosan olemassaolevasta ötökästä… siitä on vielä pitkä matka sen rakenteen tutkimiseen!

Aivojen toiminta on sekin vielä vähän tunnettua. Se tiedetään että itsekseenkin saavat aikaan viihdettä itselleen. Täydelliseen hiljaisuuteen ja astimusten puutteesen sijoitetu ihminen alkaa vartin päästä näkemään, kuulemaan ja tuntemaan asioita joita olemassa hänen aivojensa ulkopuolella. Samaan ovat päässeet paastoamisella, joogaamisella, itsensä kiduttamisella ja vaikka sitten kärpässieniä syömällä.

Kova on hinku ihmisellä kokea enemmän kuin luonnollisilla tavoilla mahdollista onkaan.

Entisajan tietäjät saivat tietysti myös valtaa yhteisössään, kunnioitustakin. Pystyiväthän he sananselittämisen ja parantamisen lisäksi myös sairastuttamaan.

Yhteydet manalaan, kuolleiden sieluihin ja esi-isiin , hurjia työkaluja. Tietäjien ja noitien uskottiin pystyvän ampumaan nuolena kaukanakin oleviin tauteja ja vihoja, tyrästä mielenvikaisuuteen.
Joskus taudit olivat omaakin syytä. Vainaja saattoi palata sairastuttamaan häntä loukannutta ihmistä, samoin jos osaamattomuudellaan suututti jonkun henkiolennoista. Ja paskamaisimmat tai naapureihinsa muuten suuttuneet puolestaan hyödynsivät vainajissa olevaa voimaa kokoilemalla luunkappaleita tai hiusia, kynsiä, joissa sitä kiukkuista voimaa varastossa oli.

Tai turha siitä on menneessä aikamuodossa puhua, eiköhän vilahtele aineksia samasta mystiikasta nykypäivänkin ihmisten puheissa ja teoissa.

Jotkin ovat unohtuneet, joo, kuten aloitusviestissä mainitut ihtiriekot. Niitä ei ole metsissä huutamassa hetkeen tavattu, tässä maassa. Eikös ne olleet niitä tapettuja lapsia, jotka kuitenkin palasivat kummittelemaan ja varmaan sitten oikeuksiaan vaatimaan?
Talon haltijaksi sanottiin ennen jääneen kuolemansa jälkeen sen joka ensimmäisenä taloon tulen sytyttänyt… nyt kun ei kaikissa asunnoissa ole enää minkäänlaista tulisijaa niin jollain muulla tavalla on haltijanvalinnan tapahduttava. Tai oltava ilman tonttua.

Mutta, eiköhän vaan ole tulossa vanhojen tilalle uusiakin peikkoja, kummituksia ja piruja? Olosuhteet muuttuvat mutta kaipuuta tuohon maailmanselitysmalliin on jäljellä.

Henkimaailman puoleen käännytään kun asiat eivät ole ole hyvin eikä osata niille mitään tehdä. Haaveillaan “oikotiestä onneen” Mutta usein se puoliksi haavemaailmassa eläminen on onnellisempaa kuin realistinen ajattelu. Vähän kuin pöhnässä olisi mutta ei tule krapulaa eikä sammu nokkospuskaan.
Kauhukertomukset herkistää joitain hermonpäätteitä joku tarkoitus silläkin on. Murrosikäisillä hautausmaajutut helpoimmin nostaa karvat pystyyn ja ihminen näkeekin mitä vaan kun tajunta kuohuu.
Kun luotettava kaveri kertoo ja on totinen kuulioja haluaa uskoa. yhdessä uskottu on jo melkein totta. Jos kolme uskoo asia on varma. Monta tarinaa on vakuutettu oikeaksi sillä että tarpeeksi moni kuulija on omin korvin tarinan todeksi kerrottuna kuullut ja uskoo. Voiko varmempaa olla?

Joo tota me käytiin päihdetoipujien kanssa kerran kattomassa Paranormal Activity 3 ja minun mielestä se oli aika pelottava. En meinannut seuraavana yönä uskaltaa nukkuu pimeessä. :open_mouth:
Ei sillä leffalla sinänsä ollut muuta hoidollista funktiota, kuin että totutella siihen että leffassakin voi käydä selvinpäin.

Vertaistukiryhmissä ei varmaankaan ole tarpeen säätää toisten päänuppeja, koska eiköhän jokainen ole säädellyt omaa päänuppiaan niillä päihteillä jo ihan tarpeeksi.

Päihdehoito ei ole sitä että joku ulkopuolinen säätää päänupin uuteen uskoon, vaan että ihmistä tuetaan oppimisessa säätämään sitä elämää itse toivottuun suuntaan.
Tavoitteen saa jokainen päättää itse, mutta aina motivaation puute ei ole este hoidolle. Joskus motivaatio voi nimittäin olla vasta hoidon tulos.

Lääkärille homma ei kuitenkaan kuulu, sillä lääkärin tehtäviin päihdehoidossa kuuluu vain määrätä lääkkeitä, ja kartoittaa ihmisen terveydentilaa ja arvioida hoidontarvetta.
Lääkäreitä ei tarvitse moittia tästä, sillä heidän työnsä nyt vaan yksinkertaisesti on kirjoittaa niitä reseptejä.

Mutta ei se aivojen toiminta nyt ihan hämärän peitossa ole, vaikka sinne kätkeytyykin paljon sellaista jota ei vielä tunneta. Onhan psykiatrian saralla tehty niin paljon aivotutkimusta jo viimeisen vuosisadankin aikana, että jonkin verran tuon maailman monimutkaisimman järjestelmän toimintaa tunnetaan.
Ja tunnetaan myös sen toimintamekanismeja riippuvuussairauksissa. Tieto ei ole kuitenkaan oleellisesti parantanut toipumisennusteita.

Tohtori.fi :
Alkoholismi on vakava sairaus, joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Alkoholisti on tähän sairastunut ihminen. Alkoholismi kehittyy vähitellen vuosien aikana.Sairastumisen edellytys on alkoholin säännöllinen tai runsas käyttö. Sairastumiselle voi altistaa perintötekijät. Tällöin sukulaisten joukossa on alkoholiongelmaisia.

tohtori.fi/?page=2442205&id=3862124

Tohtori.fi:lle voisi kuitenkin huomauttaa, että hyvin monet alkoholistit ovat juoneet alkoholistisella tavalla jo elämänsä ekasta kännistä lähtien. Jotkut jopa itsetuhoisesti jo lapsena, ja ajautuneet sitten pian myös muiden päihteiden pariin.
Tämä puhuisi voimakkaasti geenien osuuden merkityksestä.

Geeni on hyvä taudinaiheuttaja. Se on olemassa ja kaikki ihmisen ruumiissa oleva on tavalla tai toisella geeneistä johtuvaa. Mutta kyllä riippuu siitä myös jos juo joka päivä tai vain kerran vuodessa synytymäpäiväshampanjat.
Mutta hengellisiin asioihin takaisin. Tulen,maan,ilman ja veden epätasapainon sanottiin myös aiheuttavan sairauksia.sotia.maanjäristyksiä. Jos haluaa venyttää ajatusta sen saa tuntumaan melkein tieteellisen ajattelun kestävältä totuudelta. Samoin on monien muiden henkiasioiden laita. Viisaimmat profeetat sanovat aina vain “vähän sinnepäin”, epäselvästi ja pyöreästi että jokainen saa omassa mielikuvituksessa muuttaa ihmeen tai enteen tai haamun itselleen uskottavaksi. Mutta osalla hengistä voi kyllä nähdä heti tarkoituksen läpi. Korvessa huutava rajaäijä oli kova pelote ettei muistitietoon kuuluvaa rajaa käräjillä väärin vannottu.

Entisaikaan oli tilanne vähän erilainen. Kun kaikki tieto oli itseasiassa puhumalla sukupolvelta toiselle siirtyvää tietoperintöä, oli tarun ja toden ero joskus hämärä.
Kuitenkin oli varminta tehdä kaikki asiat samoin kuin edellisetkin suklupolvet olivat ne tehneet, asiathan muuttuivat paljon hitaammin kuin nykyaikana. Maanviljely, kalastus, metsästys, käyttötavaroiden valmistus ja luonnonvaraisten kasvienkin käyttö pysyi samanlaisena, samoihin tietoihin perustuvana satoja vuosia.

Mutta uskottiinko sittenkään kaikkea vai oltiinko uskovinaan, säilytettiin julkisivu puhtaana ja epäiltiin vain hiljaa itsekseen.

Luin jostain 1600-luvun oikeudenkäynnistä jossa hevosta myllymatkalleen lainannut joutui oikeuden edessä vannomaan ettei ollut syyllinen hevosen kuolemaan. Hänen mukaansa elukka oli joutunut veteen, jossa Näkki puri siltä kaulan poikki. Kun kuitenkin hän oli halukas hyvittämään rahassa “sielunvahingon välttämiseksi” hevosen omistajalle, niin oikeus uskloi tapahtuneen juuri noin. Kaikki säilyttivät kunniansa ja vahinkokin taisi mennä puoliksi. Mitäpä sitten siitä oliko usko Näkkiin aitoa.

No en mä nyt tiiä onko geeni varsinaisesti hyvä taudinaiheuttaja. Minusta se on pikemminkin paha taudinaiheuttaja, koska perinnölliset sairaudet on usein varsin haasteellisia parannettavia. :unamused:

Tuli, vesi, maa ja ilma olivat entisaikojen peruselementtejä eli alkuaineita, ennenkuin nykyisin tuntemamme alkuaineet tai atomit oli löydetty. Eivät ne hengellisyyteen liity, vaan pikemminkin ovat tieteen historiaa.

Aikoinaan tieteellisinä pidetyt totuudet ovat nykyisin joutaneet romukoppaan, koska tiede korjaa itseään sitä mukaa kun tutkimustieto lisääntyy. Esimerkkeinä vaikkapa sellaiset huuhaat kuin rotuoppi, frenologia ynnä muut aikansa sensaatiot. :smiley:

vähän eksyttiin aiheesta, geenit nyt eivät kuulu ihan sinne hengellisyyden piiriin… mutta kiinnostavia nekin.
Tässä olis yksi selvitys geenien vaikutuksesta käyttäytymiseen:
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0104/tammisalo.pdf

Mielenkiintoinen oivallus siinä on se, että huolimatta kolmesta yksinkertaisesta geeniv aikutuksen laista todetaan sekin että geenien vaikutus käyttäytymiseroihin kertoo jotain vain eroista k,unkin viiteryhmän sisällä:
“Toiseksi, käyttäytymisgeneettiset tutkimukset kohdistuvat ryhmän sisäiseen variaatioon, eivät ryhmien väliseen variaatioon. Jos tutkitaan kaksosia tai adoptiolapsia otoksessa, johon kuuluu vain keskiluokkaisia valkoihoisia amerikkalaisia, heritabiliteettiarvio voi kertoa miksi keskiluokkainen valkoinen amerikkalainen eroaa toisesta keskiluokkaisesta valkoisesta amerikkalaisesta, mutta se ei kerro miksi keskiluokkainen eroaa yläluokkaisesta tai miksi amerikkalainen eroaa aasialaisesta.
Kolmanneksi, käyttäytymisgeneettiset tutkimukset voivat kertoa vain sen, että piirteet korreloivat
geenien kanssa – eivät sitä, että geenit aiheuttaisivat ominaisuudet suoraviivaisesti.
Käytetyt menetelmät eivät useinkaan pysty erottamaan käyttäytymispiirteitä, jotka ovat geenien suoria tuotoksia (esimerkiksi aivometaboliaan vaikuttavat geenit) tai geenien hyvin epäsuoria tuloksia. Esimerkiksi ulkonäköön vaikuttavat geenit saattavat vaikuttaa (muiden ihmisten suhtautumisen kautta)
persoonallisuuspiirteisiin.”

Sivuhypystä taas henkiolentoihin.
Hiljattain törmäsin siihenkin, että myös Painajainen on ilmennyt konkreettisena olentona eikä vain unien raskauttajana. Uskomusten mukaan esimerkiksi hautajaissaatossa saattoi “kirkonväkeä” eli kuolleiden henkiä pyrkiä arkun päälle siinä määrin ettei hevonen jaksanut kuormaa vetää. Nämä “painajaiset” oli sitten lujalla komennolla käskettävä pois kyydistä että matka saattoi jatkua. Öiseen aikaan hautausmaan ohi ajava saattoi myös saada asiattomalla suunsoitolla kyytiläisiksi samaa sakkia, ja irtipääsy oli vaikeaa.

Pakkoko sitä on joka ketjussa jostain hengellisyydestä jumputtaa. :slight_smile:

Tämän ketjun aihehan on juopon “itsettömäksi meno”, joka mielestäni liittyy myös geeneihin, joten voi sitäkin näkökulmaa joskus tuoda esiin.

Vika geeneissä kun viina vie?

[i]Usein ajatellaan, että ollakseen alkoholisti on juotava joka päivä, mutta jos on pakko juoda vaikka pari kertaa viikossa, voi täyttää alkoholiriippuvaisen määritelmän, sanoo ylilääkäri Hallikainen. Riippuvuuden tunnusmerkit täyttää koneellinen perjantaipullon hakeminen ja sen odotus.

Tyypin 1 alkoholistien riippuvuus alkoholista kehittyy yleensä vasta aikuisena, ja usein heidän alkoholinkäyttöään leimaa syyllisyys juomisesta ja yritykset raitistua.

Geenitutkimus on jo vuosia ollut kiinnostunut aivojen välittäjäaineiden ja alkoholismin mahdollisesta yhteydestä. Ylilääkäri Hallikainen selvitti väitöskirjassaan dopamiinin ja serotoniinin toimintaa säätelevien geenien vaikutusta alkoholin kulutukseen ja havaitsi ykköstyypin alkoholisteilla muita useammin COMT-geenin muodon, joka pitkittää dopamiinin vaikutusta.[/i]

ohjelmat.yle.fi/akuutti/arkisto/ … _viina_vie

Päätä pensaaseen !

Uskontojen taakse luikkijat ja vastuunpakoiliat näitä jumalia ja perkeileitä kehittelee.
Aasiassa mistä suomalaiset käy suurta viisautta onkimassa joutui lehmä parka hukutettavaksi :imp: syystä
että eräs kylän mies oli ryhtynyt mansikkia rakastelemaan . Miehen kunnian säilyttämiseks kehitti idän
viisaat ja uskonoppineet seuraavan keinon. Mies ja Lehmä vihittiin aviopuolisoiksi , hääkakun syönnin jälkeen
Morsian hukutettiin pyhään gagnes virtaan ja Leskeksi jäänyt mies varmaankin nauttii jonkinlaista lesken
eläkettä . Totuus on tarua ihmeellisempää ja sitä kannattaa mennä ihmettelemään ihan suomesta asti.
Tää juttu oli viime vuodelta , et mitähän lie aiemmin tapahtunut Suuren viisauden idässä.

terveisin Kanthoona :sunglasses:

Jos Aasian pimeydessä on eläimeensekaantumista ja hulluja uskoja sen ei pidä antaa vaikuttaa meihin.
Hengellinen elämä on enemmän kuin maalliset murheemme.
Lukekaa Hannun omaa ketjua ja Kaaleppisen ja muiden hengellisen herätyksen kautta raittiin elämän saavuttaneiden kauniit ja sielunrauhaa loistavat tarinat, huomatkaa että nämä pinnallisesti hengellisyyten suhtautuvat kirjotukset ovat kuin kärpäsen surinaa.

Taitaa olla viisainta etten lohkaise mitään nokkelaa Pohojanmaasta tähän väliin… :blush:

Mutta se on kumma ettei missään ketjussa voi asiallisesti keskustella ihan muista asioista, kun väliin änkeää joku löylyn lyömä herraheihumppahoitohihulihihulipölövittupälähihulihei -ukkeli jupisemaan sekavuuksiaan.

Jos nyt henkimaailmasta haluaa kovasti keskustella tai vaikka foliohatun teko-ohjeista, niin voihan senkin tehdä jotenkin tolkullisesti eikä ihan päättömin liruloruin, niinkuin Kanttis aina.

Gangesissa tosin lilluu paljon puistattavampaakin matskua, kuin joku Mansikki-vainaa.

PS. Tätä viestiä saa lainata (quote) vapaasti. :laughing:

Pitänee muistaa erottaa toisistaan ns. kansanlääkintä, luontaislääkintä, manipulaatiot kuten nikamakorjaukset ja fysiologian erilaisiin näkemyksiin perustuvat hoitomuodot hengellisistä loitsuista ja manauksista,pahan ajamisista ja siunauksista.

Koululääketieteen ulkopuolella on paljon sellaista joka saattaa kylläkin olla huuhaata, mutta kaikki huuhaa ei tietenkään ole hengellistä.

Eikä myöskään kaikki hengelliseltä vaikuttava ole sitä. Ihmisen kyky korjata itse itseään, tahdonvoiman, myönteisen ajattelun, alitajunnan, paranemisen uskon, itsesuggestion jne avulla on usein asia joka menee yli ymmärryksen - ja silti se usein toimii.
Asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Henkisyyden kanssa varmastikin, mutta se onkin eri asia.

Löysin filosofian tutkija Heta Häyryn artikkelin josta seuraava lainaus:
[i]"Paranormaaliin parantamiseen voidaan lukea kuuluviksi mentaalinen parantaminen, henkiparantaminen ja erilaiset rukouksella ja Pyhän Hengen avulla parantamisen muodot (Kivelä 1983). Kaikissa näissä hoitomuodoissa ajatellaan käytössä olevan sellaisia voimia tai energian lähteitä, joiden mittaaminen ja havaitseminen on tavanomaisilla tieteen keinoilla mahdotonta. Mentaalinen parantaja siirtää väittämänsä mukaan potilaaseen energiaa tai elinvoimaa omasta itsestään, omasta psyykestään. Henkiparantajat puolestaan hakevat voimaa tai neuvoja aineellista maailmaa ympäröivän henkimaailman edustajilta, jotka voivat olla joko ikiaikaisia parantajahenkiä tai – spiritualistisen opin mukaan – vainajien sieluja. Parannusrukoukset suunnataan kristillisten uskonlahkojen piirissä tavallisimmin Isälle, Pojalle, Pyhälle Hengelle tai muille uskontomme mytologian hahmoille vainajien sielujen tai parantajahenkien sijasta. ".

.[/i]

Samassa jutussa oli toinen, myös ajattelemisen arvoinen lause:

“Koululääketieteessä terveyttä ei juuri ole pidetty tutkimisen arvoisena tilana, eikä sen piirissä terveyttä pystytäkään sisällöllisesti määrittelemään. Tauteihin ja sairauksiin keskittyminen on aiheuttanut sen, että terveys nähdään pelkkänä pahan poissaolona, sairauden puutteena, ja samalla jollakin epämääräisellä tavalla lääketieteen kannalta epänormaalina tilana”

Onko tässä siis näennäisen “tieteellinen” ajattelutapa siis paradoksaalisesti itse erittäin epätieteellinen?

ns. normaalitila, terve ihminen onkin vain sairauksien puutteiden luettelo? Tutkimalla selvitetään mitä sairauksia ihmisestä puuttuu ?

Tähän muuten törmää täälläkin usein. Moni mielestään juopottelusta irti päässyt kuitenkin kuvaa olotilaansa enemmän juomisen puuttumisen, negaation kautta. Sen sijaan että tila olisi normalisoitunut kun ryyppääminen on lopetettu, onkin tilalla kuin tyhjiö jonka täyttymistä pitää pelätä ja varoa. Ja ajatella, miettiä, torjua siihen tuppautuvaa tautia ja siihen tarvitaan sitten torjuntakonsteja, lääkkeitä, loitsuja, manauksia, siunauksia, rukouksia…

Jotenkin ajatus on minulle vieras. En koe olevani miltään osaltani kuin täyttymistä odottava tyhjiö vaikkei juominen enää kuulukaan elämääni. Ei minussa sellaista alipainekammiota ole jota olisi suojeltava ulkopuolisen paineen, taudin tai demonin ryntäykseltä. Ihan kokonainen ihminen olen.

Epäilen niinkin, että jos itse aktiivisesti ajattelisin että minussa on tuollainen tyhjiö tai “taudin puuttuminen” niin luultavasti omat aivoni alkaisivat alitajuisesti työskentelemään sen oletuksen mukaisesti ja “korjaamaan” asiaa niin että tyhjiö pyrkisikin täyttymään. Ja kun toisaalta tajuaisin ettei sen täytäminen terveellistä olisi niin niin siinäpä sitten rääkkäisin aivojani erisuuntaisilla tarpeilla…

No, mahtuuhan sinne, ihmisen päänuppiin, ristiriitaistakin tietoa ja ristiriitaisia pyrkimyksiä, mutta ainakin minulle on epäselvää miksi niitä pitäisi sinne ajaa?

kun voi ajatella niinkin että tämä on minulle normaali olotila eikä sitä tarvitse erikseen “hoitaa” tai manipuloida vaan sen voi antaa olla.

Eräs nuorehko mutta jo pitkällisessä laitoskierteessä ollut alkoholisti tuskaili tyhjiön täyttämisen vaikeutta: “dokaamalla mä saan täytettyä helposti 24 tuntia vuorokaudessa. Liikuntaa harrastamalla ja punttisalilla mä en saa täytettyä kuin max pari tuntia päivässä”.
Tällainen tila on päihderiippuvaiselle aika yleinen, ja päihteen poistuttuaan jättämä tyhjiö tuntuu avaruuden kokoiselta. Tuntuu ettei kaikkea aikaa ole edes mahdollista täyttää ilman päihdettä, vaan päivien kuluttamisesta tulee jonkinlaista lusimista, kellon tuijottelua, peukaloiden pyörittelyä. tuskailua.
Se on ihan oikeasti iso haaste monelle, varsinkaan jos päihteetöntä kaveripiiriä ei ole, tai mikä kaikkein pahinta; jos asuu tai majailee jossain missä joku toinen yhä käyttää päihdettä.

Pakonomaisesta hengellisyyden vetämisestä joka juttuun välittämättä tuli mieleen kysyä että mihinkä kategoriaan laskette akupunktion ? Ennen vanhaan yleisesti huuhaana pidetty, nykyisin koululääketieteenkin hyväksymä menetelmä, jonka tulokset tosin kiistanalaisia.

Toki jos niin päätät, mutta tuollaisen julistamisen sijasta minä antaisin ihmisen vapaasti valita, kutsuuko keinojaan henkisiksi tai hengellisiksi.
Jokaisella kun mielestäni on vapaus valita oma näkökantansa asioihin, vaikka jossain metsien reunoissa tunnettaisiinkin vain yksi ainoa oikea lähestymistapa. :slight_smile:

Empä nyt ihan ole tuostakaan samaa mieltä, tai sitten en vain tunne sitä kuuluisaa koululääketiedettä. :smiley:
Muistan kyllä että eräässä koulussa pohdittiin ihan antaumuksella terveyden määritelmää, ja todettiin jokseenkin niin että terveys on psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Se ei siis ole sairauden poissaoloa, sillä jotain sairautta sairastava tai vammautunut ihminenkin voi määritellä itsensä aivan terveeksi, jos on oppinut tulemaan toimeen ominaispiirteensä, esim. jonkun vamman, kanssa.

Mitä manauksiin ja loitsuihin tulee, niiin evankelis-luterilaisuudessahan moisiin on aina suhtauduttu torjuvasti, toisin kuin katolisuudessa.
Ev.lut. kirkko on aina yhdistänyt manaukset ja loitsut suoraan noituuteen, jonka puolestaan arveltu aina olevan itse perkuleesta lähtöisin. :slight_smile:

Sensijaan katolisen kirkon perinteisiinhän on pitkään kuulunut eksorkismin oppi, joka on joissain paikoin voimissaan tänä päivänäkin. Eksorkismin esikuvahan on itse Nasaretin Jesse, joka kertomusten mukaan ajoi riivaajia ulos ihmisestä. Nykyisen psykiatrian näkökulman mukaan on hauskaa arvuutella, oliko kyseessä jonkinlainen skitsofrenian parantaminen. Psyyken häiriöitähän on historiassa pitkään pidetty riivaajien l. demonien aikaansaannoksina.

Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän ikuinen… :smiley:
Ehkäpä se vähemmän rationaalinen puoli on ollut aina ja on edelleen olennainen osa ihmistä eikä se tarkoita välttämättä ristiriita, vaan parhaimmillaan harmoniaa ja taspainoa.

Raittius on myös minulle täysin luonnollinen olotila, enkä näe lääkkeiden sinänsä liittyvän raittiuden ylläpitoon. Itse en niitä tarvitse muuhunkaan. Loitsuista ja manauksistakaan en oikein tiedä, tosin tykkään kyllä esimerkiksi runoista, sanoilla leikkimisestä, loruista jne. Rukoileminen ja itseni hoitaminen ovat minulle vapaaehtoista, omasta halusta tapahtuvaa toimintaa, eikä mitenkään ristiriidassa järkeni tai muunkaan olemuspuoleni kanssa.

Oleellista on kai se, että mikä on motiivi tekojen taustalla, jos toimintaa ohjaa elämisen pelko, joka helposti kääntyy elämisen paoksi, niin sitten ollaan kaiketi vähän kestämättömällä pohjalla. Vaikka kaippa niinkin voi elää ja jopa raittiina, siitä en itse henkilökohtaisesti osaa sanoa mitään.

Omalla kohdalla toiminta lähtee elämisen halusta ja riemusta, jotka raittius on tuonut tullessaan. :smiley:

Kevättä kiehnäävää keskiviikkoa kaikille. :smiley:

Ketolta oli tullut välispiikki, nyt en kerkeä, laitan tulemaan…

Hauskaa On .

Olemattomiin sairauksiin tepsii olemattomien apu. Jos uskoo.
Tilanteen hyväksyminen ja sen kanssa eläminen on sitä lumetta millä “parannutaan”

Pyydän saada huomauttaa vuosituhansien kehittäneen ihmistä niin että kuu taivaalla ei ole juustoa vaikka
helpompi olisikin edamiksi sitä ajatella. Joka vaivaa on ihmiskunta hoitanu , millo mitenkin .
Alkoholistinen juominen on eri uskontokuntien toimesta millo mitäki . Heidän jumala kyllä varmasti
parantaa jos vaan uskotta . Oikeesti se onkin seurakunnan vika jos juoppo juo , eivät usko rukoiluunsa.

Luonto ei paranna kaikkia , evoluution seurauksena joku kuitenkin selviää koska näin se toimii.
Papit itkettää herkässä mielentilassa olevia kuoleman jälkeisellä paratiisin lämmöllä. Onhan se toiminu
kun ei ole ollu pakopaikkaa , ei ole annettu vaihtoehtoa ikuiselle kuolemaan päättyvälle avioliitolle.

Eppujen Baarikärpänen toimii raittiuden puolesta siinä missä seurakunnatkin ynnä muut uskomuskuppikunnat.
Siinäkin on aakkosia peräkkäin jotka oikein kuunneltuna pistää liittimiä eri asentoihin .
Oikiasti muutosta haluava päihdeongelmainen luontonsa pakottamana raitistuu jos ei kuolema ennätä ensin .

Terveisin Kanthoona :sunglasses: