Juon liikaa

Olen 40v perheellinen mies, jolla meinaa välillä karata kaljanotto käsistä. Saatan juoda myhään yöhön yksikseni, enkä pysty lopettamaan ennen sammumista. Olen harkinnut avun hakua, mutta en ole kehdannut. Toivottavasti löytäisin täältä vertaistukea ja uutta suuntaa elämälle.

Hei vain Kalle Mäkinen.
Tuntuipa mukavalta tuollainen konstailematon suomalainen nimimerkki näiden kaikkien hienouksien keskellä. Niitä kun ei meikäläinen, vähemmän koulusivistystä saanut osaa edes lukea, saati sitten ymmärrä. Ei pahalla ketään kohtaan, meikä jää pikkuhiljaa ajasta jälkeen.

Asiaan.
Tänne kirjoittaminen on jo avunhakua, onnittelut siitä. Se ettet pysty lopettamaan juomista on alkoholismin merkki, pakonomainen juominen. Kovin harva pystyy lopettamaan yksin. Apua saa esim. a-klinikalta, aa-ryhmistä, tietysti näistä netin ryhmistä. Ensimmäinen asia on kuitenkin tehdä päätös oman päänsä sisällä, muuten ei voi mikään auta. Mutta kirjoittelepa nyt alkuun tilanteestasi, eiköhän keskustelukumppaneita löydy.

Eikä sitä avunhakemista pidä hävetä, päinvastoin, se on viisautta. Hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, joten sietä kautta asiasi ei julkisuuteen leviä. Mukaan vain.

Tilanteeni on seuraava: työni hoidan moitteetta, mutta kun vapaa koittaa alkaa kalja maistua. Monesti tulee järjesteltyä asioita, niin että voi ottaa vähän reilummin. Tietysti tämä itsensä huijaamista. En juo väkeviä, mutta kaljaa kuluu. Olen yrittänyt keksiä muuta tekemistä esim. lauantai-illaksi, mutta liian usein pullon henki kutsuu.

Tervetuloa Kalle Mäkinen! Kyllä meitä täällä samassa veneessä on muitakin. Tuolla Lopettajien puolella enemmänkin vertaisia. Itse päädyin tänne Vähentäjiin, koska ajatus siitä, että lopettaisin, en koskaan enää joisi, on mahdoton. Haluan minä vielä joskus osata nauttia sivistyneesti pari lasia viiniä. Yritinkin sellaista vähentämisprojektia ensin, kunnes havaitsin sen mahdottomaksi. Nyt sitten yritän olla tuonne syyskuun alkuun täysin juomatta, ja kokeilla sitten taas vähennystä. Voi olla, että se osoittautuu lopultakin mahdottomaksi. Mutta näin nyt mennään.

Toivon sinulle voimia pohtia juomistasi ja voimia löytää keinoja sen vähentämiseksi! Et ole yksin. (Ps. Esittelytekstiäsi lukiessani mietin, että miehenkökin on liittynyt tänne… :slight_smile: Noh, en tiedä, juoko hän sammuksiin asti, mutta iltaisin olutta kuluu).

Varsin tyypillistä. Tuo, että järjestät aikaa juomiselle on hälyttävä merkki. Monet järjestävät aikaa lopulta niin paljon että jättävät työn kokonaan, tavalla tai toisella.
Ei ole merkitystä juoko kaljaa vai väkeviä, alkoholia se on kaikki. Kun pullon henki kutsuu etkä sinä voi sitä vastustaa on valta väärissä käsissä, pullolla.

Itse en usko vähentelyyn, joten neuvon pistämään korkin kiinni. Alku ei ole helppoa, kiusauksia ja “hengen kutsuja” on edessä koko ajan. Mutta ei se niin vaikeaakaan ole kuin päätöksen kanssa painija usein luulee. Nopeasti juomasta kieltäytyminen tulee helpommaksi ja jokaisesta onnistumisesta saat itsetuntoa ja ylpeydenaihetta lisää.
Kokeile. Et voi menettää muuta kuin kurjuuden. Sanovat viisaammat tuolla lopettajien puolella ja ovat oikeassa. Siirrä ketjusi lopettajien puolelle (ylläpito siirtää pyynnöstäsi tämän tai voit aloittaa uuden. Tai liittyä jonkun toisen ketjuun, kukaan ei pane pahakseen.) Siellä on tyytyväisiä lopettajia ja valmiita auttamaan sinua kaikin voimin.

H.V. Kalle, olet siis sitä mieltä, että juot liikaa. Olet yrittänyt vähentää ja pitää pieniä paussejakin. Olet joskus kiroillut mielessäsi, että pitäisi jättää koko viinanjuonti, kun ei se meinaa pysyä kurissa. Asia huolettaa sinua, muuten et olisi kirjoittanut tänne.

Samassa veneessä ollaan. Meitä on moneksi ja ongelmassa on monta astetta. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelman huomaa, sitä helpommin se korjaantuu. Ei kannata odottaa ihan ojan pohjalle saakka kunnes ryhtyy toimenpiteisiin. Sinne sitä vääjäämättä päätyy, jos alkoholi koukuttaa ja asialle ei mitään tee.

Minä kuulun niihin, joiden on verrattain helppo olla juomatta. En edes halua juoda vähän. En haaveile kohtuukäytöstä. Minusta on ainakin toistaiseksi ollut erittäin mukavaa olla kokonaan raitis.

Ei ollut mitenkään hirveän helppoa lopettaa alkoholin käyttöä kokonaan. Minun piti tunnustaa itselleni olevani alkoholisti. Juoppo. Juoppo ei voi juoda. Ajattelin jotenkin nurinkurisesti, että jos lopetan viinan lipityksen, niin kaikille paljastuu, että todella olen alkoholisti. Vain entiset juopothan ei juo. Jotenkin ihmeellisesti pidin normaalina ja hyväksyttävänä sitä, että juon joka päivä ja runsaasti, mutta ujostelin lopettaa ja kohdata vanhat tuttavani ja sanoa heille, etten juo. Nyt tämä tuntuu täysin naurettavalta.

Sinä olet viel verrattain nuori mies. Jos nyt lopetat, niin sinulla on mukava elämä edessäsi. Jos tunnet alkoholin koukuttavan sinua nyt, niin voin vakuuttaa, että jokainen ryyppy koukuttaa vain enemmän. Alkoholi vaikuttaa ihmisen hermostoon sillä tavoin. Minulle lopullinen lopettaminen sinänsä oli aika helppoa, mutta kesti pitkään ennen kuin tunnustin sen, että en voi juoda lainkaan. Yritin vähentää ja haaveilin kohtuukäytöstä. Pidin pitkiäkin pausseja, joiden jälkeen aika pian olin taas otilla. Ja määrät kasvoivat jatkuvasti. Lopullinen asian itselle tunnustaminen ja päätöksen tekeminen pelottivat. Aika turhaan kyllä.

Tunnusta ihan ensimmäiseksi tosiasiat. Sitten tee jämäkkä päätös ja lopeta. Jos koet lopettamisen vaikeana hae apua A:klinikalta tai AA:sta. Kirjoittele tänne.

Tervehdys Kalle.

Jokaisella meistä on valitettavasti tiensä kuljettavana tällä elämän mittaisella matkalla. Tietysti aina helpompi, jos ei tarvitse kulkea yksin huolineen tai iloineen. Jaettu murhe on kuitenkin helpompi kantaa.

Oman kokemukseni valossa voin todeta, että mitä aikaisemmassa vaiheessa haet apua, sitä vähemmin vaurioin selviät. Tässä kohtaa juuri palataan tuohon aikaisemmin mainitsemaani, jokaisella meistä on oma polkumme.

Tilannettasi helpottaa jo kummasti se, että pohdit täällä ongelmaasi. Se on ensimmäinen askel kohti parempaa.

Itse olen käynyt todella kovan ja karun tien. En toivo kenellekkään samaa. Silti minä olen saanut elämässä toisen mahdollisuuden. Omalla kohdallani se vaati kaikista päihteistä lupumista. Surutyötä, jonka kautta kasvoin ymmärtämään sen, etten voi vaatia itseltäni niin suunnatonta ponnistusta, että lupaisin loppuelämäni olla päihteittä. Olen opetellut ottamaan elämän päihteiden osalta, yhden kerrallaan. Nyt noita päiviä on jo kertynyt pitkä liuta, mutta edelleen, jos haluan elää hyvää, ihmisarvoista elämää, pidän osaltani huolen siitä, että elämääni ei kuulu päihteet tänään.

Sen vielä vinkkaan, että olet enemmän kuin lämpimästi tervetullut jakamaan omia kokemuksiasi tuonne Lopettajien puolelle. Siellä sinällään kukaan ei vaadi sinulta mitään. Ei varsinkaan lupausta olla koko loppuelämäsi juomatta. Omalta kohdaltani voin sen sanoa, että jos haluat päästä kiinni hyvään elämään, alkoholin pois jättäminen on yksi iso askel sitä kohden.

Jokaisella meistä on omakohtainen valinta tehtävänä silloin, kun viina alkaa olemaan ongelma, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että esimerkiksi tuolla Lopettajissa oleva vertaistuki auttaa suunnattomasti tuon päätöksen jälkeen.

Tämän päivän raittius luo mahdollisuuden parempaan huomiseen.

No niin. Taas sitä tuli revettyä. Meni jo kuukausi kivasti, mutta viikonloppuna sitten lähti mopo taas käsistä. Pe ilta piti olla rauhallisesti, mutta kaveri piipahti käymään ja olut maistumaan. Samaa rataa sitten jatkui lauantai päivä ja ilta. Eilen sitten kanuuna ja morkkis, vaikka ei tullut töpeksittyä. Ilmeisesti tuo kuukauden “kevyt jakso” painoi mielessä, lähinnä sen katkeaminen. Täytyy taas yrittää uudelleen.

Minäkin aloitin nenän valkaisun. Tavoitteena on viisi viikkoa ja sen jälkeen radikaali vähennys. Toivon, että sitten ei enää maistukaan. Haastan sut mukaan tähän nenän valkaisuun!

Haasteesi on kova minulle, mutta ainahan sitä voi yrittää. Jostain sitä on aloitettava.

Viikonloppua aloittelen kahvin ja pullan merkeissä. Samaa linjaa yritetään koko viikonloppu.

Hyvä juttu. Täällä pian jo viikko tipatonta takana, pitkästä aikaa. Kävin hakemassa salilta endorfiinit ja saunan jälkeen light limua. Nyt sitä vasta huomaa millaisessa pöhnässä sitä on tullutkaan oltua… :open_mouth:

Pe ilta ilman kaljaa. Jee. Nyt lauantain kimppuun. :smiling_imp:

Sama täällä. Pe-ilta meni selvin päin sohvalla löhötessä ja musaa kuunnellessa. Havainto, että se on ihan mukavaa selvinki päin… Paitsi ettei tarvinnu valvoa aamun pikkutunneille. Sen sijaan oli mukava kerranki herätä lauantai-päivään hyvin nukkuneena ja virkeänä. Sitä on jopa saanut jotain kotitöitä aikaiseksikin ennen puolta päivää :unamused:

Kele kun harmittaa. Pitkän aikaa meni hyvin, mutta taas lähti mopo lapasesta. Perjantai-ilta meni kaljotellessa ja sama ralli jatkui koko lauantain. Piti vetää taas pelti kiinni. Ei tästä tule mitään.

Älä luovuta nyt! Jos repsahtaa se onkin oikeastaan tärkein syy jatkaa koska eihän me täällä tän asian kanssa painittais jos elämä dokaillessa menisi ja olisi mennyt mukavasti? Itsekin repesin kun uskottelin että voin lähteä yhdelle kun oli ollut mukamas niin rankka päivä. Jälkiviisaana voin kyyä eikö rankan päivän jälkeen olisi parempi mennä lepäämään kuin juoda. Mutta uutta yritystä putkeen! :smiley:

Morjes.

Kaaleppinen ja joku muukin taisi tuolla aikaisemmin sanoa kaiken oleellisen, mutta täytyy omalta kohdaltani lisätä vielä se, että nyt sinä yrität hampaat irvessä ja kynsin hampain olla selvin päin. Miksi niin? Kokeile mielummin oikein huolella dokaamista ja kysy sitten itseltäsi, että onko tämä nyt jotain, mitä on syytä kaivata.

Lopettamispäätöksen autuus piilee juuri siinä, että elämästä tulee niin helvetin paljon yksinkertaisempaa kun ei tarvitse enää törsätä aikaansa ja energiaansa kärvistelyyn.

Tsemppiä kovasti!

Kiitos tuesta. Yritän parhaani.

Vois varmaan myös merkata kalenteriin juodut ja uomattomat päivät? Tai/ja laittaa kaljarahat jonnekin läpinäkyvään purkkiin silloin kun tekee mieli mutta ei ostakaan. Voi ihmetyttää päivien ja rahan määrä :smiley:

Nyt minusta viikonloppu on mennyt kivasti. Olen ottanut olutta, mutta homma on pysynyt hanskassa. Tänäkin aamuna puhalsin klo 7 alkometriin 0%. Huomenna löytyy sama tulos. Olen tyytyväinen itseeni. Toivottavasti homma jatkuu. Viime viikonloppu avasi silmiäni ja pisti miettimään elämän arvoja. Huoh!!!