Juomismäärät

Olen tässä lueskellut näitä viestejä aikani, ja kauhistuin jotenkin, kun luin ihmisten juomismääriä. Siis 3 annosta illassa ottava kokee olevansa alkoholisti?
Olen kolmikymppinen nainen, juon ehkä 3-5 iltana viikossa, arkena ehkä 9-14 annosta ja viikonloppuisin varmaan vielä enemmän. Käyn töissä. Lihonut olen ihan liikaa ja joudun silloin tällöin töihin mennessäni ottamaan bentson. En kuitenkaan syö niitä jatkuvasti. Muuten kuvittelisin toimivani ihan hyvin. Teen työni hyvin, pidän kodin suht. siistinä jne… Kyllä tiedän juovani ihan liikaa ja olevani alkoholisti; suunnittelen menoni sen mukaan, miten voin juoda, juomattomat päivät ovat vain pakollisia lepuuttamispäiviä, joissa ei ole mitään iloa… Kyselisin vain, missä vaiheessa se alkaa näkyä päälle ja kroppa pettää? Olen kuullut ihmisistä, jotka saavat haimatulehduksen paljon vähemmästäkin. Omat maksa-arvot jne. ihan hiljattain kunnossa. Pelkään, että täytyy ottaa se pohjakosketus ja jotain todella pahaa tapahtua, ennen kuin tajuan lopettaa/vähentää.
Haluaisin kai vain tietää, onko täällä ketään joka on juonut tämmöisiä samanlaisia määriä ja jotenkin selvinnyt siitä, vai onko se pohjakosketus jo hyvinkin lähellä? En tiedä haluanko shokkiterapiaa vai jonkun kertovan, että tästäkin voi selvitä. Siis ainakaan en halua lopettaa juomista. Eihän mikään muu mulle juuri iloa tuota, tai ainakin se muu ilo on hyvin laimeaa…

Mitä enemmän alkoholia, sitä vähemmän iloa. Amen, ja aurinkoista sunnuntaita seurakunnalle! :smiley:

Heippa!

Kyllä kuulosti tutulta! Olen 37 vuotias nainen, tai tekis aina mieli sanoa tyttö, kun tuntuu ettei musta ole koskaan oikein oikeeta aikuista tullutkaan… Mutta, mulla menee kanssa nykyään lähes joka ilta (joskus parin päivän tauko)olutta, siideriä tai viiniä vähintään kaksi annosta, yleensä ehkä noin 5, ja viikonloppuisin sitten enemmän. Ja puolessa vuodessa olen lihonnut kauheesti tästä johtuen, ja siitä, että vaihdoin liikunnan harrastamisen tähän tissutteluun :frowning: Ja mikään muu ei kiinnosta…töissä kyllä käyn ja sen hoidan, mutta muuta sitten en.

No todetaan taas kerran tähänkin ketjuun, että alkoholi sotkee aivokemian ja aiheuttaa masennusta. Ei siinä sitten mitään iloa osaa tunteakkaan eikä nauttia. Tuollainen säännöllinen juominen aiheuttaa sen, ettei koskaan ole normaalissa kunnossa. Aloittajan määrät ovat kovia ja aiheuttavat terveydellisiä ongelmia ilman muuta.

Kyllähän tälläinen elämäntapa kuluttaa ihmisen loppuun verrattain hyvinkin nopeasti. Psyyke alkaa voimaan pahoin ja kroppakin ottaa osumaa. On täysin mahdoton ennustaa kuka saa kuollettavan haimatulehduksen ja kuka taas ei. Joka tapauksessa asialle olisi pakko tehdä jotain mikäli haluaa vähänkään pidemmän ja onnellisemman elämän.

Joidenkin holistien mielestä on ollut pelottavaa tiedostaa kunnolla se, että alkoholismilla on huonompi ennustettavuus kuin syövällä. Eli tämän ongelman kanssa voi käydä todella huonosti ja yleensä käykin, valitettavasti :imp:
Tätähän juoppo ei usein haluaisi myöntää, ei vaikka todisteet on pöydällä. Niin selvinä, että ainoastaan hullu voisi niitä kiistää. Mutta juoppohan kiistää, usein hamaan katkeraan loppuun saakka…

Joidenkin tutkimusten mukaan 1/3 hoidetuista alkkareista kuolee, sekä saman verran 1/3 hoitamattomista. Toisinkuin syövän hoidossa, alkoholismin hoidolla ei näyttäisi olevan mitään merkitystä jos alkoholismi on päässyt kehittymään. Lisäksi viikatemies niittää alkkisnaisia tuplateholla kuin alkkismiehiä:

livescience.com/24032-alcoho … ments.html

Nyt siideri maistuu! :slight_smile:

Nimenomaan, pää vaan puskaan ja kädet korville :mrgreen:
“Eihän nyt se 30-50annosta alkoholia naiselle viikossa ole kummoinenkaan juttu. Kuuluu perus ruokaympyrään”

Hitusen mä olen pettynyt, en ehkä saanut semmoisia vastauksia mitä olisin toivonut. Pelkkää tuomitsemista ja että “hehheh juoppo et tajua”. Kyllä mulla aivot on toistaiseksi, vaikka aika paljon niitä varmaan olenkin juonut. Ihmisten omista kokemuksista siitä milloin kroppa pettää? Voinko tosiaan olla ainoa, joka tällaisia määriä kestää? Pääseekö tästä enää normaaliin elämään muuta kuin sen “pohjakosketuksen” kautta? Niin ja sittenhän luin täältä että kuolema korjaa joka tapauksessa, juon tai en. Tuohan nyt ei uutta ollut…

Ja Pikkukeiju; jos sulla on takana tuota vasta puoli vuotta… nyt olisi tosi hyvä aika lopettaa. Ehkä vielä pystyt vähentämään määriä ja harventamaan? Tee ihan mitä tahansa muuta, oikeasti. Et halua tätä tällaista mihin mulla on mennyt, lupaan sen…

Juomamääräsi ovat suunnilleen samoja kuin minulla oli kolme vuotta sitten, kun aloin tajuta olevani alkoholisti… Siinä vaiheessa sain vielä päivisin asiani hoidettua, jos nyt ehkä pienessä krapulassa.

Osaan sanoa täsmälleen, milloin homma alkoi lähteä todella käsistä. Se tapahtui silloin kun opin krapularyypyn ottamisen. Sen jälkeen tuli kuvioihin juomisen jääminen päälle useaksi vuorokaudeksi ja kovat ryyppyputket, joiden aikana meni jopa 30 kaljaa päivässä ja sama tahti jatkui viikon ajan kunnes tuli niin paha närästys ja alkoholigastriitti ettei saanut millään enempää alkoholia kurkusta alas. Siinä vaiheessa humala ei enää tuntunut samalta kuin ennen, siitä tuli vain sellainen puutunut ja välinpitämätön olo. Tavallista krapulaakaan ei enää tullut juomisen jälkeen, vaan alkoholin vieroitusoireet (vapina, hikoilu, hirveä ahdistus).

Yksi viikon kestävä ränni on ollut joka kuukausi viimeiset kaksi vuotta… Päivää kohti olen nauttinut keskimäärin ainakin 8 alkoholiannosta viimeisen kolmen vuoden ajan, ei tietenkään tasaisesti samaa määrää joka päivä. Mitään elinvaurioita tai näkyvää henkisen tason laskua ei ole vielä tullut, mutta luottotiedot on mennyt juomisen, sekoilun ja tuhlailun takia. Minä olen tosin yli 90-kiloinen mieshenkilö, naiset ei ehkä kestä läheskään tätä juomamäärää näin kauan.

Naisten alkoholismiin suhtaudutaan usein vahvemmin paheksuvasti kuin miesten, niin kuin näkyy tämänkin threadin joissain viesteissä. Tuo nyt on vaan sellaista vanhanaikaista ajattelua, ei siihen oikeastaan ole mitään perustetta paitsi se, että nainen saattaa tulla raskaaksi ja vaarantaa lapsensa terveyden juomalla…

Kannattaa mennä vaikka jonnekin A-klinikalle puhumaan tuosta juomisesta. Itsekin olen menossa huomenna päihdehoitajalle. Äläkä ihmeessä opettele sitä korjaussarjan ottamista, siinä kohtaa ylittyy raja todelliseen juoppouteen.

Kiitos, Hilbert, asiallisesta vastauksesta.
Aamuryyppyjä on tullut muutaman kerran otettua, ei kylläkään pitkiin aikoihin (varmaan vuoteen), kun on ne työt missä on käytävä ja ainakin toistaiseksi viikonloppuisinkin yleensä jotain ohjelmaa. Mutta esimerkiksi lauantaisin olo joskus jopa suht euforinen tehdessä ihan tavallisia juttuja, shoppailuja, ihmisten tapaamista jne… ehkä vähän päissään vielä edellisillasta, jollei niin ainakin se ihana ajatus, että kun näistä “normaalielämän” jutuista selviää niin illalla voi vielä juoda niin paljon kuin lystää…
Sillä ne työpäivätkin selviää, kun tietää, että illalla sitten taas. Unta ei vaan tahdo saada tarpeeksi, kun ne illat tuppaavat venymään 11-12 ja kuudelta on herättävä.
AA:ta olen miettinyt ja kerran käynyt jossain Avominnen infotapaamisessa. Tuntuu vain, että en halua vieläkään lopettaa kokonaan juomista. Toivon, että pystyisin vähentämään vähitellen ja päätyisin johonkin kerran viikossa tahtiin. Muuta sisältöä elämään vaan olisi saatava, ja miläs sitä löydät, kun puolet ajasta on pää puuduksissa…

Entä jos asettaisi tavoitteeksi, ei niinkään päivien määrän, vaan annosten määrä per päivä? Eli naisilla tuo taisi olla max 5 annosta/päivä. Jos sitten tekee mieli, niin vaikka sitten joka päivä, mutta kunhan kertamääriä ei yliteltäisi? 5 annoksen jälkeen pidot tuskin enää paranee, ja tuolla määrällä ei varmasti ole enää aamulla hiprakassa, saatika krapulassa. Sitten kun siltä tuntuu, esim parin viikon kuluttua, voi kokeilla max 4 annosta, jne.

Siis että joka päivä voipi ottaa jos siltä tuntuu! Tätä ei AA:t ja Minnet sulata… :laughing:

Täällä tulee vastaukseksi kovaa tekstii. Jotkut jopa sanovat niin rajusti että alkoholisti kun yrjöää rapulassaan… sitä pitää potkia vaan perseelle isolla 46-saappaalla ja ei antaa ainuttakaan säälisanaa… :smiling_imp: :smiling_imp:

Hei
Kyllä aika hurjalta vaikuttaa nuo juomismääräsi. Olet vielä nuori ja siksi varmaan kestät tuota alkoholia noinkin hyvin. Itse olen vähän yli 50v ja mulla on 10-vuoden juomishistoria tosin en pystynyt koskaan juomaan kovin usein kyllä mulla tuli jo kahdesta ryyppyillasta senverran huono olo että en pystynyt jatkamaa. Lisäksi juomine aiheutti sen että en oikeen mitään saanut aikaseksi ja mieli masentui. Mulla myös paino nousi pikkuhiljaa. Vaikka yritin kovasti taistella painonnousua vastaa, syömisestä tahtoo kadota kontorolli kun juo. Yritä vähentää olet vielä niin nuori, ajattele elämääsi 10-vuoden päähän jos tota menoa jatkat kyllä terveys pettää. En todellakaa halua tuomita sinua itse aina toivoin että voisin juoda kohtuudella mutta aina meni illassa enemmän kun oli tarkotus. En enää pystynyt jättämään siihen yhteen. Kuulostele kroppaasi mieti miten enne voit kun et vielä juonut. Niin ja sun kannattaa alkaa käymään vuosittain ja ehkä käytkin mittauttamassa kolesterolit, verenpaine ja veresokeri. Jos on taipumusta diapetekseen niin paino ei sasi kovin nousta. Olet ilmeise perheetön koska voit juoda noin vapaasti. Niin ja jos olet haaveillut lapsista niin siinä on myös hyvä syy lopettaa ajoissa.

Minulle se kolme annostakin on liikaa. Kun pitäisi pystyä olemaan selvinpäin.

Ei musta se, miten paljon juo, ole se ainoa mittari. Se, miten usein juo. Ja jos itse huolestuu tai läheiset huolestuu.

Ei tarvi vetää pulloa viinaa illassa tai juoda itseään sammuksiin vetämällä kerralla viikon sallitun määrän. Ne vähäisetkin määrät, mut jos se on jokailtaista, voivat olla alkoholiongelmaa. Ei välttis tee kenestäkään alkoholistia, mut ongelma on.

Mä olen itse ajatellut niin, että kun itse tai joku mun läheinen huolestuu mun juomisesta, sitä on syytä pysähtyä miettimään. Toki joillain voi mennä niin lujaa, et omia ajatuksia ei tule ja toisten sanat on vain sananhelinää.

Pointtinani; vähän juovatkin voivat kokea olevansa ongelmajuojia, kuten minä. En juo kuin max. kuusi annosta kerrallaan, kolme olis mulle jo hieno saavutus, mut nollaa kohti mennään.

Ihan on kovat määrät sulla…tuo ei voi olla edes kolmekymppisellä jo näkymättä naamasta. Muut ovat todennäköisesti jo huomanneet (kuka sitä nyt tulisi sanomaan että oot vähän turvoksissa), meikki ei hämää vaikka sitä kuinka yrittäisi. Lisäksi saatat tuoksahtaa joskus vanhalle. Lopeta ihmeessä nyt, alkoholi ei jatkossa tule antamaan mitään hyvää ja nuo kivat nousutkin ovat muutaman vuoden kuluttua muisto vain, joita et takaisin saa. Kroppa voi tuolla juomisella pettää tänään tai sitten viikon tai vuoden päästä ei sitä voi millään ennustaa. Kipin kapin A-klinikalle ja hyvää kesää!

Olen samaa mieltä Pullan kanssa, ei se kuinka paljon juo vaan miten juo. Huomaako, että päivän rytmi suunnitellaan sen mukaan, että pääsee juomaan. Menot ja ystävien kanssa tapaamiset suunnitellaan niin ettei juominen häiriinny. Pitkän työpäivän lopussa alkaa ajattelemaan jo sitä siideriä, olutta tai lasillista viiniä melkein kuin palkinnoksi päivän työstä.

Itse olen huomannut, että vaikka määräni ja juomatapani ovat pysyneet lähes muuttumattomana jo kolmen vuoden ajan huomasin tänä keväänä, että tyyli jolla join oli muuttunut. Olen juonut useamman vuoden ajan ja viimeisen kolmen vuoden ajan ovat määrät noin 3-5 annosta noin 4-5 päivänä viikossa. Se, että huomasin juomalasini tyjenevän nopeammin kuin koskaan ennen pelästytti minut. Viinilasi tyhjeni liian nopeasti ja jouduin täyttämään sitä uudelleen…

Ei ne määrät ja kerrat, vaan oma havahtuminen. Jos itse näkee juomisen olevansa olevan huolestuttavaa on se jo merkki riippuvuudesta. Koska, jos et olisi huolissasi olisit tyytyväinen ja kokisit juomisen normaaliksi.

Metsänpeikko

Vuosia sitten kirjoitin muutaman jutin tänne (eri nimimerkillä). Silloin luulin vielä, että pystyn hjelposti palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Itse asiassa en ollut valmis tekemään eroa viinan kanssa.

Juomismäärät nousee huomaamatta. Juomiskerrat huomaamatta. Yhtäkkiä onkin sellaisessa tilanteessa (kuten minäkin) että on aina joko humalassa tai krapulassa. Ja elämä lipuu ohi.

Mä päätin nyt korjata tilanteen. Mun ryyppäys on nyt ohi.

Toivottavasti tämä pitää… Mä en halua enää sellaista elämää…

Respektiä H. Hyvä homma että päätös pitää. Minäkin luulen tällä hetkellä helposti pystyväni palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Kuitenkin, heti aamusta tuli haettua 9 annosta. Tooooosi kohtuukäyttöä, vai mitä? :laughing:

[/quote]
Respektiä H. Hyvä homma että päätös pitää. Minäkin luulen tällä hetkellä helposti pystyväni palaamaan kohtuukäyttäjäksi. Kuitenkin, heti aamusta tuli haettua 9 annosta. Tooooosi kohtuukäyttöä, vai mitä? :laughing:
[/quote]
9 on kuitenkin vielä yksinumeroinen luku, joten kyllähän se on esim kohtuullisempi kuin 10 :slight_smile: