Juomisen uudelleen aloittaminen

Onko täällä monia jotka ovat ihan tietoisesti aloittaneet juomisen uudelleen vuosien raittiuden jälkeen?
Itse olin ikävuodet 28-34 juomatta. Tuona aikana käytännössä minulla ei ollut lainkaan mitään suhteita naisiin, eikä oikein muutakaan sosiaalista elämää. Kaikenlaisia harrastuksia ja ties mitä tuli harrastettua, mutta eipä se tilannetta muuttanut.

Alle 28-vuotiaana kun tuli juotua baareissa, löytyi sitä naisseuraakin eikä tarvinnut olla viikonloppuja yksin. Sitten 34-vuotiaana aloin taas juoda, mikä oli ihan tietoinen päätös. Mitään varsinaista addiktiota en viinaan kokenut, ainoa syy aloittaa juominen oli tuo sosiaalinen puoli. Kun viikonloppuisin ja viikolla kävi baarissa juomassa, löytyi sieltä aina juttuseuraa ja välillä naisseuraakin.

Nyt kun tuosta juomisen uudelleenaloituksesta on jo yli kymmenen vuotta ja ikää on jo yli 45, on käynyt mielessä pitäisikö uudelleen lopettaa. Alkoholinkäyttö näinä kymmenenä vuotena on kasvanut, krapulat pahentuneet ja alkaa miettiä että tästä on terveydelle haittaa. Jonkinlaista alkoholismiakin olen alkanut itsessäni havaita. Mutta jos lopetan juomisen, mitäs sitten? Päädyn taas tuohon epäsosiaaliseen tilanteeseen missä 10 vuotta sitten raittiina ollessani olin.

Onko muilla vastaavia ajatuksia?

Uskon saavani ajatuksesta kiinni. Olen itse ollut nuorena oikeastaan sairaalloisen ujo ja vieläkin olen vieraiden ihmisten kanssa epämukavuusalueella. Tai siis oikeastaan puolitutut ovat pahimpia. Minkä voisin liittää myös tuohon jonkinlaisessa tutustumistarkoituksessa lähestymiseen. Eli kaikki se, mikä sijoittuu täysin merkityksettömän small talkin ja hyvin tuntemani ihmisen kanssa käydyn keskustelun välimaastoon. Siihen kohtaan alkoholi on todella oivallinen apuväline. Mutta mitä se sitten tekee… kai se laskee omaa rimaa, auttaa ohittamaan estoja ja häpeää, turruttaessaan pohdinnat siitä mitä toinen osapuoli ajattelee. Joskus minusta tuntuu, että se ihan tuo mieleen ajatuksia ja puhenaiheita, nokkeliakin kysymyksiä ja vastauksia. Mutta eihän se totta voi olla, kyllä se olen minä niiden juttujen takana. Eli enää pitäisi murtaa muurit ja laskea se rima ilman alkoholia. Olen täysin varma, että se onnistuu kun löytää työkaluja ja tekee töitä asian eteen. Ojennettavaksi niitä minulla ei ole, koska vasta etsin itsekin.

Omalla kohdallani olen siis miettinyt paljon juhlimista jatkossa, nyt raitistumisen jälkeen. Jos haluan juhlia täysillä, vetää noloimmatkin tanssimuuvit ja karaokebravuurit, halailla ystäviä, naurattaa jutuillani ja käydä henkevätkin keskustelut ilman alkoholia, miksi en voisi? Ei sitä estä kukaan muu kuin joku minussa itsessäni. Ei minussa mitään ulospäin näkyvää mittaria ole, olenko käyttänyt alkoholia ja minkä verran, joten ketään muuta ei asian pitäisi koskettaa. Miksi en älykkäänä eläimenä voisi oppia selvinpäin toimimaan tavalla, josta päihtyneessä itsessäni pidän? Yritän siis tosissani opetella vapauttamaan itseni, kun tilanne sen sallii.

Ei tästä nyt varmaan kummoista apua ollut, kunhan pohdiskelen. Tsemppiä, mitä päätätkin!

Jaa-a. Itse olin aikaisemmin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, helppo tutustua ihmisiin ja saada seuraa. Alkoholi vei senkin kaiken.
Naama turvoksissa, kaljamaha, huono hygienia ja suihkuun vaan kun on pakko ja menoja, huono kunto, vaateostokset ei kiinnosta tai niihin ei ole rahaa, parturissa käy kerran puolessa vuodessa ja kämppä sikolättinä niin ei paljon kiinnosta naistenkaan naurattaminen.

Nyt kolmatta kuukautta kuivilla ja 10 kiloa pudottaneena, tarkoitus on jatkaa alkotta ja aloittaa keväämmällä se sosiaalinen elämä uudelleen. Ihmisiä voi tavata muuallakin kuin baareissa ja voi niissäkin käydä vesilinjalla. Onhan se näppärää jos pääsee saatille, sen voi hoitaa tarjoamalla kyyti omalla autolla eikä kännissä taksijonossa.

Minä en neuvoisi aloittamaan juomista sen takia, että rohkenisi lähestyä toisia. Eiköhän siihenkin jokin toinenkin ratkaisu voisi löytyä, kun oma itsetunto on kohdallaan niin sosiaalinen puoli sujuu paremmin.

Monta iltaa on tullut istuttua baarissa jutellen maailman mielenkiintoisimmista asioista maailman mielenkiintoisimpien ihmisten kanssa. Yhtään keskustelua en muista, mutta hei, samat jutut voi sitten käydä uudestaan viikon päästä vain baarijakkaraa vaihtaen. Selvinpäin kun viettää koko illan ravintelissa huomaa, miten typerää keskustelun taso yleensä on. Omassa tumukuplassa samalla aallonpituudella toki ajoittain rentouttavaa.

Itsellä takana reilu 4kk raittiutta ja monet asiat tuntuvat kovin erilaiselta selvinpäin. Tutustuminen naisiin, ensimmäinen suudelma, seksi… ja tuntuvat paljon jännemmältä, mutta paremmalta. Itsekin löysin aiemmin kumppanit miltei poikkeuksetta baareista, mutta kannattaa kääntää huomio deittiappeihin ja kohtaamiseen kasvokkain mahdollisimman pian. Jenkkileffoissa ehkä romanssit syntyy kun kädet hapuilevat samaa maitopurkkia marketissa.

Deittiapeissa ei ole onnea ollut, ei pääse edes juttelemaan saati sitten tapaamaan. Baareissa sensijaan juodessa on naisten kanssa juttuun aina välillä tullut. Noissa deittiapeissa peli on paljon ulkonäkökeskeisempää kuin baarissa. Silloin kun olin 28-34 -vuotiaana juomatta, ei käytännössä mitään kontakteja naisiin ollut yrityksistä huolimatta. Kovasti sitä koetti uskoa että jostain niitä naisia tapaisi, mutta jossain vaiheessa sitten hyväksyi ettei niitä kontakteja synny muualla kuin baarissa. En oikein tiedä miten asia olisi kymmenessä vuodessa muuttunut.

Okei, omakohtaisia vinkkejä deittiappeihin:

1.) Miehet parantavat mahdollisuuksiaan rahalla, esim. Tinderissä Platinum ja profiilin buustaaminen. Fakta. Itselleni ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia pokata naista livenä, mutta Tinderissä kilpailu on kovempaa ja koko alusta on tehnyt naisia houkuttelemaan. Jopa keskivertoa olevat naispuoliset ystäväni kertovat saavansa satoja tykkäyksiä, joista sitten katsovat kenelle viitsivät vastata.
2.) Kärsivällisyys. Edelleen naisten sadat tykkäykset. Tuplaviestit on perseestä, ahdistaa lähinnä. Ja moni käy apeissa vain satunnaisesti, joten pitää malttaa odottaa.
3.) Kuvien laadun on oltava hyvä, vaikka kalakuvat ja karhulippikset saattavatkin kostuttaa joidenkin pikkarit. Ja tekstien on oltavat helvetin hyvät, jos haluaa viehättää sinisimpukkaa älykkäämpiä naisyksilöitä.

Tsemppiä.

Edit. Ai niin, yksi vielä. Supertykkäykset tavallisen näköisille naisille, joihin tykästyt. Imartelee heitä huomattavasti enemmän kuin niitä ankkahuulia, jotka saavat niitä jatkuvasti. Ja persoonalliset, yksilöidyt kehut ja viestinavaukset massaspämmyksen sijaan osoittaa, että viitsit panostaa.

Jep, täysin huomionarvoista tämäkin. Jos jonkun saakin jutulle narrattua, niin eipä se alkon käyttö pidemmän päälle mikään plussa taida monelle olla. Jos muutenkaan en koskaan ole varsinainen hottis ollut, niin tissuttelukautena turvoksissa, iho huonona ja mieli maassa eivät ne pisteet ainakaan nouse.

Omat kokemukset deittailuista sijoittuvat reippaasti yli parinkymmenen vuoden taakse. Mutta sen mitä siitä muistan ja uudella kierroksella olevilta ystäviltä olen kuullut, niin edellä on ihan hyviä vinkkejä. Ihmettelen kyllä, ettei ollenkaan pääse jutuille. Etkö siis saa yhtään swaippausta, että voisit edes laittaa viestiä, vai miten ne nyt toimivatkaan? Oleellista lienee ainakin, että kuvat ovat siistejä mutta rehellisiä. Ja viestittelyssä se aloitteellisuus ja aktiivisuus, mutta ei missään nimessä epätoivoisuus. Ja nimenomaan jotain yksilöllistä niihin, ei samaa kaikille. Mainitse vaikka joku seikka, mikä juuri kyseisessä profiilissa herätti kiinnostuksen ja kerro samalla joku kiinnostava yksityiskohta itsestäsi.

Tätä en oikeasti tajua. Siis sitä, että ihmiset yrittävät lähestyä ihan eri maailmasta olevia ihmisiä. Enkä tarkoita mitään ilkeilyä, että jos olet seiska niin älä luule itsestäsi liikoja. Vaan ihan itseäni ajattelen, kun en ole järin kiinnostunut liikuntaharrastuksista tai oman ulkonäköni ehostamisesta, niin miksi yrittäisin pokata jonkun jolle ne asiat ovat ihan silminnähden tärkeitä? Heitä on kiva joo katsoa vaikka telkkarista, mutta parisuhteessahan se olisi ihan erilaisten arvojen ja elämäntapojen yhteensovittelua. Kumpikin siinä väsyisi.

En aloittaisi juomista seuraelämän vuoksi. Ainakin itse kaduin jokaista kontaktia, joka tapahtui kännissä. Pääsääntöisesti se oli valheellista elämää ja lyhyitä suhteita, joissa ei ollut kestävyyttä onnellisuutta ajatellen. Kova tautiriski ja estojen vähenemisen vuoksi sekoilun mahdollisuus.

Itse rakennan selvää elämää harrastusten kautta ja se kannattaa, koska saa hyvän mielen ja onnellisuuden tunnetta siitä, että ponnistelee jonkun asian eteen tosissaan. Käyn joskus baareissakin selvinpäin. Se avaa silmät!

Alkoholi tuo elämään vain valhetta ja kemiallista mielihyväntunnetta, joka ei ole hyvä meille, joille alko on jo ongelma.

Torppa, tee nyt jotain toisin kuin viime kerralla ja ala opettelemaan sosiaalisuutta selvinpäin. Näin minä tekisin.

En oikein tiedä mitä voisin tehdä toisin nyt. Silloin 28-34 -vuotiaana tein omasta mielestäni kaiken sen eteen että sosiaalista elämää olisi saanut rakennettua ilman alkoholia. Näin jälkeenpäin välillä surettaa että tuli hukattua nuo vuodet elämästä.

Tässä saattaa olla tietty sekin, että naisille tuon sosiaalisen elämän rakentaminen ilman alkoholia on helpompaa kuin miehille.

Täällä on päinvastainen taktiikka. Yhtenä syynä juomisen lopettamiseen oli vastakkainen sukupuoli. Tarkoituksena ei ole lopettaa seuraelämää, vaan jatkaa sitä selvinpäin. Erona entiseen tietenkin se, että baariin, yökerhoon tai bileisiin en jää aamuyöksi vonkaamaan. Toistaiseksi tämä taktiikka ei ole onnistunut, mutta matka on vielä alussa.

Juomisen “hallittu” uudelleen aloittaminen on myös käynyt mielessä, koska tämä tekninen lopettaminen oli käsittämättömän helppoa, enkä ole huomannut huomattavia terveysvaikutuksia nyt n. kymmenessä viikossa. Kun tällainen tulee mieleen, niin muistutan itseäni aika monesta tutusta, joille kalja maistui ja jotka n. 55-65 vuotiaina kävivät lääkärissä ja vuoden parin sisään kuolivat. Joulukuussa lähti kaksi. En halua kuolla tuossa iässä ja vaikka saatan liukastua tunnin päästä sen viimeisen kerran, niin alkoholilla en enää viikatemiestä tietoisesti kutsu. Hakkaan mieluummin tattia viimeiset vuosikymmenet kuin lähden edistämään flaksia alkoholilla.

Noin minäkin aikoinani ajattelin. Ei se taktiikka onnistunut vaikka hakkasin päätäni seinään kuusi vuotta.

Jotain eroa niissä tilanteissa sitten on oltava ja se pitäisi keksiä, jotta pystyisi toistamaan saman ilman alkoholia. Joko oma käytöksesi, asenteesi tai vaikka asettamasi rima niille juttukavereille. Tai sitten joku muu. Vaikea sanoa, mutta omalla kohdallani sen tekisi varmasti pidättyvämpi käytös. En kuitenkaan haluaisi uskoa, etten noin monessa vuodessa saisi siihen mitään muutosta edes tietoisesti yrittämällä. Toisaalta en ole yrittänyt, joten en voi tietää.

Eräs tuttuni, joka ei ole koskaan käyttänyt alkoholia, muuten sanoi, että miehet tulevat baarissa jutulle jos hänellä on edessään tuoppi alkoholitonta olutta, mutta eivät koskaan silloin, kun siinä on kahvikuppi. Jännä ilmiö, mutta oikeastaan aika helppokin uskoa. Ja hänen kohdallaan syy ei ole erilainen käytös, vaan ihan vain se juoma. Eli voin ihan hyvin olla aivan hakoteillä koko aiheesta.

Samaa olen itsekin maininnut ja tuo onkin tämän lopettamispäätöksen viimeisin sysäys. Kun melkein ikätoverit alkavat lähteä, tosiaan viimeisin loppuvuodesta, niin alkaa havahtua siihen, mitä itsekin tekee koko ajan sisuskaluilleen. Ajattelen ihan samoin, että lähtö voi tietenkin tulla koska vain, mutta itse en sitä halua alkoholin avulla lähemmäs huudella.

Minulla on kyllä noista suhdejutuista ihan toisenlaista kokemusta. Juovana aikanakin jos olin seuraa etsimässä liikuin autolla ja tietysti juomatta. Aika usein kävi niin, että kun tuli lähdön aika ja sanoin, että voin viedä sinut autollani niin sen jälkeen tulikin kutsu, että tuletko vielä iltateelle tms.
Yleensäkin se, että oli selvä oli positiivista. Muistan kuinka eräs upea toimittajanainen totesi, että onpa kiva kun olet selvin päin ja siitä alkoi oikein mukava suhde.
Yleensäkin kaikki todella hyvät suhteet ovat alkaneet niin, että olen ollut selvä. Yleensäkin koko elämäni parani 150% kun lopetin juomisen.

Minusta kannattaisi unohtaa ajatukset juomisen uudelleen aloittamisesta vaan sen sijaan kannattaisi ryhtyä päämäärätietoisesti kehittämään sosiaalisia kykyjään koska puutettahan niissä täytyy olla jos ei selvinpäin seuraa löydy.

Omat kokemukset ovat toisenlaisia. Raittiina en minkäänlaisia kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen saanut.

Ehkä tämä on sukupolvikokemuskin. Entisaikaan ihmiset tapasivat tanssiravintoloissa yms. paikoissa joissa ehkä se juominen ei ollut niin pääasia. Nykyään tanssiravintoloita ei enää missään ole vaan on vain pubeja ja erilaisia baareja joissa se pääasia on se juominen. Siellä on paljon vaikeampi olla selvinpäin ja tavata muita.

Hei Torppa, tämä ei ehkä ole kauhean kannustavasti sanottu, mutta pikkaisen tulee fiilis, että haet oikeutusta jatkaa juomista. Mikään ehdotus mitä tähän ketjuun on tullut ei ole ottanut tuulta alleen, kaiken olet torpannut mahdottomana. Mitä odottaisit kommentoijilta; jotain taikasauvaa?
Jos oikeasti mietit voitko lopettaa juomisen yksin jäämisen riskillä niin lue uudestaan ajatuksella tänne kirjoitetut jutut, etenkin naisilta. Eiköhän me itse tiedetä kiinnostaako humalaiset vai selvät miehet.

En minä mitään taikasauvaa keneltäkään odottanut, kiinnosti enemmänkin se, että ovatko muut kokeneet asioita samalla lailla kuin minä.

Mutta kuten jo totesin, tämä voi olla sukupolvikokemuskin. Nimimerkistäsi päätellen olet syntynyt 60-luvun puolivälissä ja olet vielä tätä sukupolvea joka tapasi toisiaan tanssiravintoloissa joissa pärjäsi juomattakin. Itse olen 70-luvun lopussa syntynyt ja minun ikäpolveni ei noissa paikoissa käynyt vaan pubeissa ja baareissa joissa se juominen oli välttämättömyys.

Ilmeisesti enemmistö tämänkin palstan kirjoittajista on minua vanhempaa sukupolvea.

Oikein päättelit nimimerkistäni syntymävuoden. Muu menikin sitten ihan pieleen. En ole eläessäni käynyt tanssiravintolassa, puhut nyt äidistäni :laughing:

Minun ikäluokka kävi pubeissa, discoissa ja yökerhoissa. Niissä 80-luvulla todellakin viina virtasi ja vaikea oli löytää riittävän selvää seuraa. Mutta eihän tuolla ole väliä kun puhutaan nykypäivästä.

Oletan että reilusti yli nelikymppisenä etsit aikuista seuraa etkä mitään pissistä. Me aikuiset naiset arvostamme miestä joka ainakin vaikuttaa selvältä. Jos et vaadi että daami myös on täysin selvä niin sinulla ei ole mitään ongelmaa löytää seuraa baareista paitsi jos se ongelma on jossain muualla. Sinun selvänä oleminen ei ole baarissa ongelma kenellekkään.

Niin, en tiedä sitten mikä se perimmäinen syy on, mutta raittiina en naisiin mitään kontaktia saanut. Sitten kun aloin taas juoda, niin kontakteja taas syntyi. Ja baareissa ja muuallakin tuli käytyä ja koetettua naisten kanssa jutella ilman alkoholia.

Ja kyllä oman ikäisetkin yli 40-vuotiaat naiset baareissa juovat siinä kuin nuoremmatkin.

Oma ongelmansa on tietenkin se, että siellä baareissa joutuu usein päivystämään tuntejakin ennenkuin sopivia tilaisuuksia tulee eteen että pääsisi juttelemaan jonkun kanssa. Tuo odotusaika voi olla aika tylsää eikä siellä oikein muutakaan tekemistä ole kuin juominen. Yleensä kun baareihin joutuu lähtemään yksin. Varsinkaan raittiina miehenä ei helpolla ketään saa baariin mukaan lähtemään. Jos itsekin juo, niin joku voi kyllä lähteä mukaan juomaan.

Minäkin olen alle 50, enkä ole käynyt tanssiravintoloissa. Lavatansseissa kylläkin lapsena vanhempien mukana. Ja niissä vasta viina virtasikin, ja jossain vaiheessa iltaa oli aina joku kahakka. En siis myöskään tunnista tuota sukupolvieroa. Ennemminkin päinvastoin, minusta nykyään on yhä tavallisempaa käydä myös pubeissa selvinpäin. Viimeksi kun kävin, join itse neljän naisen seurueestamme eniten, kokonaiset kaksi drinkkiä. Asiaa ulkopuolinen tuskin huomasi, kun naurunremakka raikasi vaikka laseissa oli alkoholitonta. Oletko siis edes yrittänyt pyytää tuttuja seuraksi, vaikka et itse joisi?