Juomisen lopettaminen

Hei,

olen 31-vuotias nainen ja olen käyttänyt alkoholia päivittäin noin pari viime vuotta. Haluaisin lopettaa mutta en vaan ole onnistunu lopettamaan juomista. Olen aika yksin tämän asian kanssa, kavereita ei oikeastaan ole, en ole parisuhteessa ja perheeltä saisin vain haukut niskaani jos kertoisin tilanteeni. Lapsoa mulla ei ole. Raittiita aikoja minulla on ollut vain muutaman sellaisen antibioottikuurin aikana, joitten kanssa ei ole saanut alkoholia ottaa ja ihan päivä pari siellä täällä.

Aikaisemmin olen ollut ainakin omasta mielestä ihan kohtuukäyttäjä. Toki aikaisemminkin on saattanut mennä viikonloppu juhliessa.

Alkaa kuitenkin pelottamaan oma terveys, kun mulla on kakkos-tyypin diabetes. Vielä ei onneksi tarvii pistää insuliinia, mutta minulla on muuta lääkitystä diabetekseen.

Ottaisin mielelläni kaikenlaisen tuen ja avun vastaan jos sitä joku pystyy antamaan. Tai jos joku osaa antaa vinkkejä mistä kakea apua. Kiitos jo etukäteen kaikille!!!

Tässä muutamia hyviä ohjeita, joista itselleni on ollut apua:

Varaa aika A-klinikalle. Kun menet sinne, sano heti alkuun, että haluat lopettaa kokonaan
juomisen. Saat eteesi paperin, johon sinua pyydetään täyttämään, etä paljonkon olet käyttänyt
keskimäärin viikossa, ja että miten voisit vähentää juomistasi. Toista viesti, tällä kertaa tiukemmin:
EN USKALLA ENÄÄ JUODA, KOSKA PELKÄÄN, MITÄ TEEN HUMALASSA! Ilmoita, että tavoitteesi on, että
kohtuukäyttö menee tasan 0-linjalle joka viikolla. Jos hoitaja ei ymmärrä tätä, voit olla halusi mukaan
session loppuun tai lähteä välittömästi pois. Ehkäpä he oppivat siellä lopettamaan sen kohtuukäytöstä haaveilun
sellaisten tapausten edessä, kun potilas ei halua opetella ENÄÄ kohtuukäyttöä.

No joo, voit myös soittaa AA:n auttavaan puhelimeen. He kuuntelevat, mitä sanot, ja riippumatta siitä, mitä olet
kertonut, he kehoittavat sinua menemän AA-ryhmään. Mutta diagnoosia alkoholisti ei voi tehdä kukaan muu kuin
vain sinä itse. Lääkärit eivät suostu sitä tekemään, ellet ole ollut montaa kertaa katkolla. Myös sinun pitäisi
tuhota koko omaisuutesi ja mieluiten myös olla asunnoton. Yhteiskunta ei siis juurikaan tue, sen takiakin on
minusta mielekästä AA:n tapa tarjota sinulle itsellesi mahdollisuus leimata itsesi alkoholistiksi, eli siis sellaiseksi,
joka ei ole kykenevä kohtuukäyttöön koskaan. Tämä on kaikkein rankin tie, on epätodennäköistä, että viinasta
eroon pyrkivä haluaa kokeilla tätä linjaa, mutta on tämäkin siis mahdollisuutena olemassa.

Kolmas mahdollisuus on yrittää raitistua omin päin, lukemalla alkoholismista, ja olemalla aktiivinen täällä
Päihdelinkissä.

Suurin asia on se, että haaveiletko vielä kohtuukäytöstä? Jos haaveilet, on epätodennäköistä, että mitään
muutosta parempaan tulee. Mutta voit sitä toki kokeilla, se on helppoa: tee itsellesi esim. sääntö, että et saa
koskaan ottaa enempää kuin yhden viinilasillisen, ja et saa koskaan ottaa enempää kuin 2 siideriä tai 2 olutta.
Siis: ei kolmea, vaan tasan kaksi. Jos epäonnistut tuossa seuraavien 3 kuukauden aikana, et kykene kohtuukäyttöön.
Itselleni selvisi se, että en halunnutkaan oikeasti koskaan kohtuukäyttöä, vaikka niin luulin muka haaveilevani.
Halusin oikeasti dokata ihan helvetisti, mutta en halunnut mitään vaikeuksia, enkä rahanmenoja. Se ei ole
kohdallani onnistunut. Olen kuitenkin yli 40-vuotias, mahtanetko haluta uhrata esim 10 vuotta raittiudelle, kun
mahdollisuus olisi dokata vielä 10 vuotta? Kannattaa miettiä ihan rehellisesti näitä kaikkia vaihtoehtoja.

Ja muista se, että raittius maksaa rahaa ja aikaa. Raittiutta et tule saamaan ilmaiseksi. Se maksaa ensimmäisten
kuukausien aikana esim. 3-4 suklaalevyä per viikko, sipsejä, leffoja, uusia kirjoja, monta tuntia AA-palavereissa,
tai terapiassa… eli ei ilmaista raittiutta, unohda sellainen. Jos olet alkoholistinen mieleltäsi (tällä hetkellä,
ennen kuin alat päästä kiinni toipumisesta ja raittiudesta), et voi sietää tylsää arkea. Mutta ehkä kykenetkin,
mieti sitä, mutta kuten sanottoa, yleensä raittius vaatii jotakin. Lähtökohta on luovuttautuminen, uskallus
lähteä uuteen seikkailuun, jonne esimerkiksi huikka sampanjalasillisesta tai viinilasista parin huikan ottaminen ei
koskaan tule kuulumaan, ei ikinä.

Kiitos vastauksesta. Musta tuntuu ettei musta oo enää kohtuukäyttäjäksi, eli joko jatkan samaan malliin juomista tai lopetan kokonaan. Musta tuntuu etten onnistu lopettamisessa yksin. Hieman kyllä pelottaa sekin, että uskaltaako sitä lopettaa yhtääkkiä, saako miten pahat vieroitusoireet jne.

.

En onneksi oo vielä siinä pisteessä, että pitäs juua aamusta iltaan. Juominen painottu lähinnä sinne iltaan, mutta annosmäärät on kuitenkin lähelle se mäyräkoira per päivä. Juon lähinnä olutta. Kai se, että isovanhempi (85v mummo) oottaa mua kylään joka päivä on pitäny mut jonkinlaisessa kunnossa.

Kuitenkin mua ihtiä ahistaa ja ottaa päähän kun ei pysty olemaan ottamatta joka päivä olutta. Pelottaa sekin, että käy niinkuin tädille, joka on juonu aamusta iltaan ainakin sen parikymmentä vuotta tai serkulle, joka on sekaantunu viinan lisäksi huumeisiin.

Heips Koojiii ja teretulemas kirjutama! :slight_smile:

Mäyris päivässä parin vuoden ajan on kyllä naiselle melkosen tuhti määrä alkoholia! Viikossa 7 x 12 annosta = 94 annosta, kuukaudessa 360 annosta, vuodessa…
Naisten riskikulutuksen rajaksi on määritelty max. 16 annosta viikossa enintään 5 annosta kerralla.

Rankimpana juomisaikana viisi, kuusi vuotta sitten mä itse tissuttelin sellasta 7 annosta joka ikinen ilta arkisin ja viikonloppusin sitten kunnon känni, ja olin tasaisesti aivan kuutamolla. :astonished: Vasta ns. “loppulinkouksessa” alko mennä sellasta yli mäyristä joka ikinen päivä, ja sitten olikin kohta pakko lopettaa kokonaan… ainakin joksikin aikaa.

Voipi tosiaan olla, että kuten edellä kirjottaneetkin on ehdottaneet, tarvitset apua tuon juomisen lopettamiseen. Ehkei olisi tosiaan pahitteeksi hakeutua vaikkapa ihan katkaisuhoitoon. Mä oon ollut katkolla kaksi kertaa viitisen vuotta sitten. Hyviä, tarpeellisia kokemuksia. Raittius ei tosin kantanut katkojen jälkeen kuin parista viikosta kuukauteen, mutta kävi tsägä tai joku varjelus ettei minusta sitten kuitenkaan tullut ikuista vakkariasiakasta.
Anyway; siellä katkolla sinä saisit aikaa funtsia paremmin, miten tästä eteenpäin, ja minkälainen jatkohoito tai tukitoimenpiteet etiäppäin.

Ja kun sulla on toi diabeteskin, niin myös sipsit ja karkit ja suklaat kannattaa unohtaa kaljan korvikkeena, kuten varmasti tiedätkin. Mutta ihan ekana eroon siitä alkohoolista, eiks jep?

Kakkos-diabeteksen hoidoksi voi riittää pelkät terveelliset ja mielellään raittiit elämäntavat, ilman että ikinä tarvitsee piikittää inskaa.
Tsemppiiii!

Kiitos vastauksesta. Eilen jäi annokset kaheksaan, mutta varmaan ois menny enemmän jos olis ollu. Monena päivänä sitä on päättänyt, että ei osta juomista mutta aina sitä vaan päätyy ostamaan. En kyllä itekkään usko, että pääsen viinasta eroon ilman katkoa tai muuta ammattiapua. Ja joo, voipi olla parempi ettei niitä sipsejä, karkkeja ja suklaata ainakaan ihan jokapäiväseksi korvikkeeksi ota.

Lämpimästi tervetuloa jakamaan kokemuksia koojii!

Omalle kohdalleni muista tehneeni juodessani netissä kohtuukäytön testiä, annoksia tuolloin kului 72 pulloa keskiolutta per viikko. Tuolloin itselläni oli vielä sellainen vauhtisokeus, etten mieltänyt tuota ongelmaksi.

Tuosta testin tekemisestä, join vielä useita vuosia, vauhdin vain kasvaessa. Tilanne paheni kokoajan, aloin päätyä totaaliseen toivottomuuteen, jossa yritin tappaa itseäni tosissaan.

Oman pohjani löysin reilu kuusi vuotta sitten. Edelleenkään en halua sen alemmas riippuvuuksieni kanssa vajota. Sen vuoksi elän yhden päivän kerrallaan, hoitaen oman osuuteni siitä, ettei näin kävisi. Käyn säännöllisesti vertaisryhmissä. Kirjoittelen täällä. Pidän blogia. Juttelen muiden samankokeneiden kanssa lähes päivittäin ja yhtenä tärkeimmistä, en anna itselleni aihetta epärehellisyyteen tämän sairauden kohdalla.

Tällä tavalla minä selvisin helveti porteilta takaisin auringonvaloon. Sama mahdollisuus on myös sinulla. Ainoa kysymys lienee, onko sinulla halu selvitä ja mitä olet valmis selviämisen eteen tekemään tänään. Tänne kirjoittelu on päänavaus tielle toipumiseen. Jos tämä riittää pitämään sinut raittiina tänään, se on jo todella hyvä. Jos tarvitset muuta apua lisäksi, niin sitten kysytään oma halu avun hakemiseen. Apua saa, jos sitä tarpeeksi kovasti itselleen haluten vaatii. Tämän sairauden kohdalla ei ole toivottomia tapauksia. On vain ihmisiä, jotka etsivät toivonkipinää pimeyteen.

Omalla kohdallani minulle näytettiin aikoinaan tietä kohti tuota toivoa. Jos haluat, voin omalta kohdaltani luvata saman. Kun näin virtuaalisesti tartut käteeni, pitäen siitä tiukasti päivän kerrallaan kiinni raittiina, sinäkin saat joku päivä olla ojentamassa kättäsi jollekulle sinun jälkeen tälle raittiudenpolulle epävarmana astuvalle ja nain meidän raittiiden ihmisten yhteisö kasvaa päivä kerrallaan.

Voimia taipaleellesi tänään. Voi hyvin. :slight_smile:

Kyllähän tuota itekkin on väliin tämän juomisen kanssa melko maassa. Tiedän itekkin ettei mun terveys varmaan kovin kauan kestä tätä juomista. Kai se tämäkin täältä avun kysely on askel raitistumisen tiellä. Vielä kun rohkenis mennä hakemaan apua esim. sinne A-klinikalle.

Mäyräkoira päivässä on “puolipäiväjuopottelua” Kokopäiväjuopottelemiseen tarvitaan (Kuten Ville Valokin dokasi) sen laatikon verran olutta / vrk… Putkidokulle ei riitä mäyris per /vrk vaan vaaditaan ainakin se 2pulloa olutta tunnissa kännin ylläpitoon. Putkien aikana sitä toki känninukkuu että jos valvoisi kaiken aikaa…niin kori olutta riittää tasan 1vuorokaudeksi. Sen verran jopa maksakin polttaa tunnissa :slight_smile:

Hei vain!

Luultavasti on niin, etteivät kohtuukäytöstä edes puhu ketkään muut niin innolla kuin me sellaiset, jotka emme mihinkään kohtuuteen tule enää koskaan pääsemään. Siltä ainakin itsestäni tuntuu. A-klinikalla voi tosiaan olla vähän sellainen meininki, että tuota kohtuuden ihannetta syötetään vähän kuin rohkaisuksi. Sellaisesta on moni kertonut ja itsellänikin siitä on kokemusta. Kannattaa siis tehdä pelisäännöt selviksi heti kättelyssä: asiakkaalla on oikeus määritellä ihan itse se tavoitteensa, mihin on pyrkimässä ja myös ihanteensa siitä, millaista tavoiteltava hyvä elämä juuri hänen omalla kohdallaan voisi olla. Kun on sellainenkin juomishistoria kuin kellä tahansa meistä on, pitäisi kenelle tahansa klinikkaihmiselle olla ymmärrettävissä, ettei hyvän elämän näkyyn kuulu alkoholi enää millään tavalla.

Itselläni oli tässä neljän kuukauden raitis pätkä ennen retkahdusta ja eilen juuri tulin sitä siippani kanssa puhuneeksi, kuinka muutama viikko aiemmin puheisiini alkoi uida tuo kohtuukäytön käsite. Ainakin itselleni tuo taitaa nyt merkitä sitä, että kun koko sana ilmestyy arkikieleeni, se olisi hälytyskellojen paikka. Nuo ihmiset, jotka aivan oikeasti juovat yhden taikka kaksi olutta JOSKUS (eivät välttämättä edes kerran vuodessa), eivät mistään kohtuudesta edes puhu. Syy siihen taitaa olla se, ettei koko asia merkitse heille mitään. Mikä voisi olla omalla kohdallani sellainen juttu, jota “käytän kohtuudella”, mutta joka jollekin voi olla ihan oikea ongelma…? Sanotaan, että pelaaminen. Raha-automaatit! Laitan johonkin Jokeri-Pokeriin kaksi euroa ehkä kerran kolmessa vuodessa ja silloinkin odotellessani pizzeriassa ruokatilaukseni valmistumista. Pelaaminen ei merkitse minulle MITÄÄN. Silti peliriippuvaisilla voivat olla omat ajatuksensa siitä, mitä kohtuudella pelaaminen olisi: “Voisin pistää peliin kerran viikossa korkeintaan X määrän rahaa ja sitten ei yhtään enempää!” Tämä olisi tavoite. He kokeilevat sitä käytännössä ja pelaavat talonsa. Meille juominen on nyt se jokin juttu, joka toisille on vaikka pelit. Tai seksi, tai työ, tai netti, tai televisio… mitä hyvänsä.

On ihan varmasti niitäkin, jotka jostain kovastakin juomisesta pääsevät eroon, juominen lakkaa merkitsemästä heille mitään ja saattavat sitten joskus ottaa sen kaljan taikka kaksi. Mutta ne toiset ovat niitä toisia: me olemme me, minä olen minä ja sinä olet sinä ja te olette te. Ainakin omalla kohdallani koen nyt niin, että tärkeintä on vain se, millainen minä olen ja millaisen elämän juuri minä itselleni haluan. Elämän, jota missään tapauksessa ei kuitenkaan ohjaa se, miten toiset ovat ja millaisia. Jokaisen tie omaan itseensä ja elämäänsä on varmasti myös omanlaisensa.

Selvitetään yhdessä, millaisia vain me itse olemme.

“Klinikkaihmisiin” saattaa kuulua raittiita työntekijöitä, joilla on oma toipumiskokemus päihderiippuvuudesta. Itse tunnen parikin sellaista esim. Helsingin A-klinikoilta, ja Suomen A-klinikoilla sellaisia on ollut jo 1970 -luvulta lähtien.

Hieman erikoinen tuo sitkeä huhu jonka mukaan “A-klinikalla syötetään kohtuukäyttöä”. Entisenä A-klinikan asiakkaana en kyllä moiseen siellä ikinä törmännyt, vaan kyllä siellä täysraittiutta ainakin minulle suositeltiin.

Tietenkin siellä on lähtökohta nimenomaan tuo mainittu, että asiakas saa itse valita tavoitteensa. Minultakin aluksi kysyttiin juuri että minkälaisen tavoitteen haluan, ilman että vastaustani yritettiin johdatella mihinkään suuntaan.

Oikeasta kohtuukäytöstä en itse ole kyllä haaveillut ikinä, vaan pidin koko kohtuukäyttöä aina ihan mamoiluna. Noudatin aina periaatetta “liika on liikaa mutta kohtuus on liian vähän. Aivan liian vähän!”. :mrgreen:
Kohtuuden hyvettä sen sijaan on hyvä opetella oikeasti tärkeillä elämänalueilla: syömisessä, liikunnassa, seksissä, työnteossa… jne. jne.

Unohdin tuon diabeteksen, joten pahoittelut siitä suklaansyönti vinkistä.

Laajennetaan käsitettä, että mikä tahansa ei-alkoholistinen toiminta ja syöminen ja juominen näyttää
auttavan: vesi, vichy, mehut, porkkanat, ruoka, kävely luonnossa, pyöräily, uinti, kylpylät, AA-palaverit,
lukeminen, Internet, siivous, kirjastot, leffat, dvd:t, ystävät, terapiat, jne…

garde. ei se mitään se suklaan syönti vinkki, en suuttunut siitä. Kyllähän tuota tulee aina välistä sorruttua niihin sipseihin, suklaaseen sun muihin herkkuihin, vaikka tiedän etten sais.

^ Kohtuus kaikessa muussa, vaikka alkoholin kanssa sitä kohtuutta ei enää kannattaisikaan yrittää. :slight_smile:

Diabeetikkokin voi varmaan joskus nauttia turvallisesti muutaman palan vaikkapa tummaa suklaata, tai suoda itselleen jonkun herkkuhetken kohtuudella. Mässäilyyn ei toki ole varaa, eikä se suotavaa ole meille ei-diabeetikoillekaan. Mässäily on yleensä jonkun tunnetilan tai muun tarpeen kompensoimista, kuin nälän.

Joku saattaa tosiaan korvata alkoholin mässyillä, mikä on monestakin syystä ihan ymmärrettävää, mutta itku siitäkin pitkästä ilosta lopulta seuraa. Etenkin jos lihoo kamalasti ja tulee muutenkin kurja olo.

On hyvä etsiä sellaisiakin iloja elämään, jotka eivät perustu minkään aineiden työntämiseen itsensä sisälle. Siis esim. tuollaisiakin joita garde edellä mainitsi.

Omalla kohdallani raittiina elellessä, on matkan varrella muodostunut muutamia minulle tärkeitä asioita, jotka tuovat niitä pieniä, mutta sitäkin arvokkaampia onnentunteita. Olen ottanut tavaksi illan päätteeksi kiehauttaa kupillisen teetä. Sitä siemaillessa, tuntuu siltä että kaikki on hyvin. Monta kertaa päivän hektisyydessä auttaa ajatus siitä, että tämäkin kiire ja stressi taukoaa iltaan, jolloin saa lasten nukahtaessa, nostaa jalat ylös, siemailla teekupposen ja keskittyä vain nauttimaan hiljaisuudesta.

Toinen, mutta tärkeä asia itselleni on raittiuden myötä tullut itsensä henkinen kehittäminen. Pyrkiä löytämään itsestään niitä kieroutumia, joita matkanvarrella on kertynyt ja ne löydettyään, yksi kerrallaan niitä poistamaan haittaamasta elämääni. Jokainen oivallus vie kohti tasapainoisempaa minuutta, mikä taas vuorostaan auttaa tulemaan toimeen paremmin ja paremmin, omana itsenään, mitä erilaisimpien ihmisten kanssa.

Raitis elämä on juuri niin nautinnollista, kun itselleni sen suon olevan, tänään. :slight_smile:

Itsensä henkisestä kehittämisestä tuleekin mieleeni se sellainen tosi asia, mikä juomiseen liittyy: se yksinkertaisesti köyhdyttää psyykettä, taannuttaa henkisyyden. Minä ainakin huomasin suurin piirtein saman tien, kun aloin taas juoda, että ajatteluni alkoi tavallaan pinnallistua. Voisi sanoa, että pohdin kyllä “syvällisiäkin” asioita, mutta jotenkin kaavamaisesti, mekaanisesti. Voisiko sanoa jopa niin, että ajattelin ilman kokemusta tai tunnetta, ilman syvempää yhteyttä koko minuuteeni tai toisiin ihmisiin. Se, minkä alkoholisti juomisella itsestään hyvin kuolettaa, on tunne. Siltä se vaikuttaa.

Antilooppi, jännä havainto. On se merkillistä. Juodessa ajattelin olevani suunnilleen länsimaiden toivo
Kiinaa vastaan, kun piti keksiä (toki vain omassa päässä) keinoja, miten selättää työttömyys. Kerrankin
kännipäissäni innostuin, että tulen muuntamaan koko Suomen ja länsimaidenkin tavan rekrytoida ihmisiä.
Keksin idean, miten somalit ja vanhukset palkataan tekemään kiihkeää, innovatiivista työtä yhdessä.
Aamulla herätessäni olin jo unohtanut, että mikä se mahtava keino olikaan. :blush:

Toden totta, juodessa luulin ajatusten olevan muka jotenkin “innovatiivisia”, vaikka ne toistivat oikeasti
aika säälittäviä, mekanistisia uria. Todellinen innovatiivisuus, mitä olen sentän joskus saanut kokea selvinä
jaksoina, on aivan toisenlaista. Sanoisinkin niin, että luovuus ja keksiminen vaativat raittiutta. Jos on pakko
aikaan saada väsymystilaa (simuloidakseen nyt sitten sitä mahtavaa krapulatilaa), niin eiköhän ihan hirveä
valvominen siihen sitten riitä… (ja se ei kyllä ainakaan minua auta)…

Sen verran lopettamisessa edistytty, että laittelin diabeteshoitajalle sähköpostia tilanteestani. Saapi nähä mitä sieltä tulee vastaukseksi. Jos sen kautta pääsis katkolle tai jotain. Pitää soitella perään jos hoitajalta ei muuten kuulu mitään.

Ja kai sitä ite hakee ainakin osittain juomisella sitä rohkeutta, ku sitä selvinpäin on vaan niin älyttömän ujo ja arka ihminen. Ja helpotusta yksinäisyyteen. Ja tää juominen oikeesti ahistaa ja masentaa. Mutta kun tätä ei saa vaan lopetettua vaikka tietää tiiänki että se ei oo terveydelle hyväksi.

Ja kiitos kaikille viesteistä.