Juomisen himo

Erosin juuri miehestäni, yksi (monista) syistä oli se, että alkoholi alkoi hallita elämää liikaa. Kun aloin (10 vuotta sitten) olemaan miehen kanssa, niin join 4 siideriä illassa ja se piisasi hyvin. Joskus tosin tempaisin kännit, varsinkin jos aloin touhuamaan liikaa ja alkoi olla vaikeuksia rauhoittua (kaksisuuntainen) ja kunnon krapula yleensä hidasti touhuamista. Mutta juomiseen ei ollut minkäänlaista himoa sinänsä. Miehellä taasen oli ollut jo useita ryyppyputkia, vaikka olikin toista vuotta raittiiina tapaamisen aikoihin. Monta vuotta meni ihan ok, mutta lopulta kännäys hiipi elämään. Aluksi en aina juonut kun hän joi, mutta loppuilta saattoi olla yhtä helvettiä, joten totesin että on helpompaa juoda itsekin.

Pidettiin kuitenkin homma kasassa, ei olla juotu koskaan putkia tai paria päivää kauempaa. Äitini on alkoholisti ja suvussa on alkoholismia muutenkin, niin en halunnut samalle tielle. Mutta lopulta kerran viikossa kännäys ei enää riittänytkään, ja välit tiheni. Loppuaikoina kännättiin 2-3krt viikossa. Ei paha siis? Noh, määrät oli eeppisiä. 18 kaljaa kummallekin ja muutama vielä päälle. Karmea krapulapäivä, pari päivää ilman ja heti kun alkoi tokenemaan, uusi känni päälle. Siihen oli helppoa lipsua, koska mies oli skitsofrenian takia eläkkeellä ja minä väliaikaisella tsiljoonan mt-ongelman takia, joten kumpikaan ei käynyt töissä. Parisuhde alkoi rakoilla, joten alkoholi piti yllä illuusiota, että kaikki oli hyvin. Samalla siitä tuli henkistä kilpajuoksua, kumpi ratkeaa ensin ja sanoo että haluaa juoda?

Lopulta jäi kaikki muu, oli liian väsynyt jatkuvan krapulan takia, joka kesti sen kolme päivää. Jäi liikunta, terveellinen ruoka vaihtui noutopizzoihin, molemmat sai kymmeniä kiloja elopainoa. Elämän ydin tuntui olevan alkoholi. Mies vähätteli sitä, miten alkoholi vei elämää. Ajattelin itse mennä jonnekin asiasta juttelemaan, mies ei pitänyt sitä tarpeellisena. Tajusin, että tämä ei tästä muutu, vaan pahenee vaan. Vuosikausia olin jo lähtemistä miettinyt ja tämä oli lopullinen piste i:n päälle ja sain rohkeuden lähteä vihdoinkin.

Nyt olen asunut omassa asunnossa kuukauden verran ja olen erittäin tyytyväinen päätökseeni. Jälkikäteen olen tajunnut, miten epäterve suhde se oli, monella tavalla. Ainoa ongelma on, että ajattelen alkoholia edelleen. Kun juon, menee se pari-kolme päivää ihan jees, enkä ajattele alkoholia ja sitten se alkaa. Sitä jollain tasolla ajattelee jatkuvasti, mielensä taka-alalla. Lopulta alkaa tulla hermostunut olo ja viikon jälkeen tulee jo olo, että tässähän tulee hulluksi jos ei juo. Kaikki alkaa tuntua lattealta, tulee jatkuva “täpinä” ja sitä vaan miettii, että alkoholi, alkoholi, ALKOHOLI. Lopulta sitä ratkeaa. Nyt yritän lähinnä vaan olla juomatta ja juon kun en kestä enää. Käytännössä se on 1-2krt viikossa. En enää kykene juomaan vaan muutamaa, se halu juoda lisää on jotain järjetöntä, sitä menee vaikka juosten hakemaan lisää.

En haluaisi lopettaa juomista kokonaan, koska olen selvinpäin hermostunut esim. juhlissa ahdistuneisuushäiriön takia ja lopetin bentsot jo viitisen vuotta sitten, koska ne alkoivat enemmänkin ahdistaa lisää. Niihin en halua enää palata. Ja suomalaisessa yhteiskunnassa kun ollaan, joutuu haluamattaan tilanteisiin, kun muut juovat. Kaikki tutut, joiden kanssa ei ollut muuta yhteistä kuin juominen, karsin elämästäni, mutta ainakaan näin kesällä, se ei silti auta asiaa.

En tiedä itkeäkö vai nauraa, yritin niin hirveästi olla lipsahtamasta alkoholismin puolelle, mutta nyt alkaa tuntua, että siellä sitä nyt kuitenkin ollaan. Kyselisin teiltä nyt neuvoja. Onko mulla enää mahdollisuutta kohtuukäyttöön, vai onko sitä vain paineltava AA:n tms? Voiko viinanhimo tämän pisteen jälkeen enää helpottaa, voiko pidempiaikainen tauko auttaa? Kuinka pitkä? Oltiin miehen kanssa toisinaan kuukausi juomatta ja alkoholia silti mietti kaiken aikaa ja retkahti lopulta, vaikka kaikkensa antoi. Tauko ei tuntunut auttavan asiaa yhtään. Kun toisaalta en alkoholistiksi itseäni silti tunne, en ole tainnut koskaan juoda kolmea-neljää päivää pidempään putkeen ja silloinkin kyseessä on ollut esim. festarit tai vastaavaa. Äskettäin tosin join kaksi päivää putkeen ja säikähdin miten luontevalta se tuntui.

Onko mitään enää tehtävissä? AA varmaan sopisi mulle hyvin, ongelma on vaan se alkoholin kokonaan lopettaminen edellämainituista syistä. Sovatekia pelkään hieman, jos se vaikuttaa mun mt-kuvioihin, kun niiden kanssa on toisinaan muutenkin säätämistä dissosiaatiohäiriön vuoksi. Jos on fyysistä vaivaa, niin lääkärissä nyt jo katsellaan kulmien alta kun luetaan diagnoosit ja lääkemäärät. En usko että maininta alkoholiongelmasta ainakaan parantaisi asiaa. Onko olemassa kirjoja mitkä voisivat auttaa, hypnoosi, akupunktio, ryhmät, päälläänseisominen kun samalla laulaa ave mariaa? En tässä vaiheessa enää ole turhan ronkeli. Naltreksonia kokeilin ja tuli aivan järkyttävän huono olo, siihen en kyllä enää halua koskea.

Kiitos että jaksoit lukea tämän eeppisen pitkän tekstin. Kerrothan jos jotain nousee mieleen tästä tekstistä ja kiitos paljon jokaisesta kommentista <3

Hei Tomu ja tervetuloa joukkoon!

Oletkin jo kovasti mietiskellyt ja pohtinut juomistasi. Suosittelisin pitämään tipatonta nyt niin sinulla olisi mahdollisuus selvin päin analysoida olotilaasi.
Itse olen valinnut lopettamisen sijaan vähentämisen ja tie on pitkä ja kivikkoinen ja kompurointeja tulee. Mutta niistä huolimatta juon nykyisin selvästi vähemmän kuin esim. viime syksynä. Ja itselläkin viinanhuuruista elämää takana yli 10 vuotta.

Hyvää jatkoa sinulle, tsemppiä pyrkimyksiisi ja pysyhän kanavalla!

minunkin puolesta tervetuloa, Tomu!
kirjoitit, että AA voisi sopia sulle joten mikset kokeilisi sitä. mene reippaasti mukaan äläkä mieti haluatko lopettaa kokonaan juomista vai vähentää. tuskin kukaan sinne ensimmäistä kertaa menevä on vannonut loppuelämän raittiutta.
hienoa, että olet irtaantunut huonosta parisuhteesta. semmoinen vaatii rohkeutta. kuten joku kirjoitti jossain että juoppo halajaa toisen juopon seuraa mahdollistaakseen lähinnä oman juomisen.

sitähän täällä pohditaan tasaisin väliajoin, että voiko runsaasta juomisesta oppia takaisin kohtuukäyttöön.
joillakin se onnistuu, tosin harvemmin. kovin yksilöllistähän se on.
Minnesota-mallissa väitetään, että suurkuluttaja on eri asia kuin alkoholisti. tuo lause löytyy Mika Arramiehen Viimeinen pisara-teoksesta.
itse luen tasaisin väliajoin täältä Plinkistä löytyvää Retkahtamisen ehkäisyn käsikirjaa. se löytyy Oma Apu-osiosta, suosittelen, minusta todella hyvä tekstiä, monia asioita avaavaa ja mielenkiintoista. sitä lukiessani tunnistan itseni lukemattomista kohdista tyyliin just näin, tuo on kuin minun suustani/mietteistäni.

tunnistan myös tuon mainitsemasi “täpinän” muutaman selvän päivän jälkeen. itse en tällä haavaa juo humalahakuisesti koska sairastan vakavaa sairautta, mutta tuttua menneiltä ajoilta.
se on sitä kokoa ja hajoita-elämää. selvinä päivinä puunasin kotia ja panin “asiat järjestykseen”, sitten olikin jo aika “palkita” itseään.

elämän tylsyyden sietokykyä mitataan aina. sitä pitäisi kehittää. ja siitäkin muistaakseni löytyy asiaa tuossa Retkahtamisen ehkäisyn käsikirjassa.
tärkeää että haluat tehdä asialle jotakin.
älä luovuta ja pysy linjoilla!
kirjoita lisää ja lue toistan tekstejä.
kehitys taikka muutos ei yleensä tapahdu hetkessä vaan prosessi vie aikaa. sitkeyttä siis!
ja vielä kerran tervetuloa joukkoon :smiley:

Tervetuloa joukkoon Tomu minunkin puolestani.
Jostakin se on nyt aloitettava, olipa se lopettaminen tai vähentäminen. Ja siitähän se alkaa, että tunnustaa sent otuuden itselleen.
Minä oon vähentelylinjalla ollut puoltoista vuotta, onnistunutkin monessa jutussa ja kompuroinutkin. Helppoa tämä ei ole ja edelleen pähkäilen jos lopettas kokonaan, mutta rohkeus puuttuu.
Se mikä on auttanut eniten mua on tänne kirjoittelu.
Kyllä sinä sen tiesi vielä löydät.
Tsempit!

Hei Tomu! Hyvä kun kirjoitit tänne, se on jo ensimmäinen askel. Kyllä kai se on myönnettävä että jokaisella joka tänne kirjoittaa, on jonkin sortin alkoholi ongelma. Jotkut haluavat vähentää, jotkut lopettaa. Alkoholi on kyllä huono yhdistelmä sinun mielenterveys ongelmien kanssa mutta varmaan tiedätkin sen. Jos tuntuu mahdolliselta mennä AA ryhmään niin mene ihmeessä. Siellä kyllä tähdätään raittiuteen. Minä itse olen juonut mittani täyteen enkä enää halua jatkaa sitä elämää. Minulle viina ei tuo mitään hyvää ja minulta ei vähentäminen onnistu. Olen pian siinä mistä aloitin. Mutta tuo “täpinä” mistä kerroit on tuttua. Se on viinanhimoa. Se kutsuu juomaan ja sitä joutuu vastustamaan, sen kanssa kamppailemaan jos tahtoo raitistua. Siinä tarvitsee toisten tukea, useimmat. Ajattelen ettei alkoholismi ole kiinni siitä kuinka paljon kukakin juo. Enemmänkin siitä hallitseeko se ajatuksia ja esim. ajankäyttöä. Mutta tsemppiä sinulle, minkä tien sitten valitsetkin!

Hienoa Tomu että sait tehtyä irtioton miehestä! :slight_smile:

Mä olen jo aikalailla alistunut siihen että Antabusta pitää käyttää loppuelämä, koska ei se vähentely koskaan johtanut mihinkään muuhun kuin siihen että määrät vaan kasvaa ja lopulta sitä ollaan rypemässä isommissa määrissä kuin alunperin olisi ollut tarkoitus. Kun kerran on saanut juotua itsensä lähes jokapäiväiseksi alkoholistiksi, on siitä enää hankala palata takaisinpäin siihen elämään jolloin alkoholia käytti vain kerran viikonlopussa… :unamused:

Tsemppiä Tomu uuteen elämään! :smiley:

Kiitos teille kaikille vastauksista <3

Olen nyt todella miettinyt asiaa, ja yritän seuraavaa: Mulla on väliaikainen eläke, joten rahaa ei jää juurikaan mihinkään ylimääräiseen. Kesän ajan vielä juon ja tuumin, että voisiko musta olla vielä kohtuukäyttäjäksi. Aloitin Jeppe-päiväkirjan, joten voin laskea samalla sen mitä menee alkoholiin yhteensä tänä aikana. Meni miten meni, niin silti lopetan syksyllä puoleksi vuodeksi ja menen AA:n. Ja käytän ne rahat, mitä muuten menisi alkoholiin, johonkin muuhun kivaan. Vaikka salikorttiin ja kuukausikorttiin bussissa. Sekin tulee halvemmaksi kuin juominen. Mulla on alkoholin takia tullut -35kg lisäkiloa, jotka jo pudotin. Ja puolen vuoden jälkeen koitan taas kohtuukäyttöä, ja jos se ei toimi niin olen taas selvinpäin. Niin kauan, että joko pystyn kohtuukäyttämään tai joudun lopettamaan alkoholin lopullisesti.

hei Tomu!
käsitinkö oikein että olet pudottanut peräti 35 kg? sehän on valtavan huikea saavutus. onnea siitä.
kirjoitit että aiot juoda kesän, mutta tarkoitit varmasti että pyrit silti joihinkin välitavoitteisiin tämän kesäisen tuumailukauden aikana?
itse olen kokenut pienet edistysaskeleet ja liikahdukset valtavan kannustaviksi ja ne moninkertaistavat motiivia pyrkiä jatkossakin elämäntapamuutokseen.
salikortin minäkin hankin vuosi sitten, mikä oli itsellenikin aikamoinen yllätys, ja nautin uudesta harrastuksestani täysin rinnoin.
en rehkinyt salilla, tein varsin vaatimatonta ohjelmaa. juoksumattoakin harjoittelin ensin vain 10 min. kerta.
tärkeintä oli se, että ylipäätään olin aloittanut jotain uutta. olin niin tapoihini kangistunut että salilla käyminen tuntui raikkaalta tuulahdukselta jos ei peräti elämykselliseltä.
tsemppiä Sulle jatkossakin!

(poistettu)

Minä uskon siihenkin, että se miten asian itselleen sanoo se vaikuttaa. Siis jos sanoo, että yritän vähentää ei ole niin tehokas kuin minä vähennän. Jonkun mielestä sanoilla leikkimistä, mutta entä jos lupaisit kuitenkin vähentää etkä vain yrittää. Koska kirjoitustesi perusteella olet päättänyt tehdä jotain etkä ole deletoinut tekstejä pois.
Koska kun olet noin paljon kiloja pudottanut niin pystyt sinä jättämään niitä pullojakin vähemmälle! jokaisella vähennyksellä on valtava henkinen merkitys. Jokainen juomatta jätetty pullo on jätetty juomatta :slight_smile:

Tsemppiä <3