Alkaa tulla selväksi etten pysty olla ikinä tärkeämpi kuin juominen. Aina kun keskustellaan aiheesta, mies on varma ettei hänessä ja juomisessa ole vikaa vaan että mulla on toinen mies. Enhän edes uskalla puhua kellekkään miehelle mieheni takia niin silti keksii tällästä. En vain käsitä miksi keksii sellasta, onko se joku juttu jolla juominen ja mahdollinen ero voidaan lakaista maton alle. Jos ero tulee, vika on siis ainoastaan tässä keksityssä toisessa miehessä eli juomisen takia eroaminenko ei muka voi olla syy. Mä inhoan sitä että kaikki kääntyy mun syyksi vaikka oon yrittänyt jaksaa tukea lopettamista ja pysyä rinnalla. Mutta oon vaan niin väsynyt kun tuntuu että elämä pyörii vaan kaljan ympärillä vaikka itse en edes juo alkoholia…
Onko sillä todella väliä, minkä syyn mies keksii erolle? Siis onko hänen mielipiteensä tärkeämpi sinulle kuin oma hyvinvointisi? Onko merkitystä sillä, vaikka mies syyttäisikin kolmatta osapuolta erosta, jos itse tiedät totuuden?
Miehen käsityksillä ja luuloilla ei pitäisi olla tässä asiassa mitään merkitystä. Merkitystä on vain sillä, että pääset irti selkeästi tuhoisasta suhteesta.
Alkoholisti löytää aina syyt kaikelle muista. Kannattaa lukea tämä, ellet ole jo lukenut.
juhakemppinen.fi/index.php?id=tlupcg2kiuq64y
Niin kyllä tuo mies tietää mistä naruista vetää. ennen oli itsemurha millä uhkaili, nyt on keksinyt toinen mies jutun. Mä haluisin vaan että erottaisiin yhteisestä päätöksestä, tiiän et jos lähden itte ilman et mies samaa mieltä niin se osaa tehdä mun elämästä vaikean. En toista yhtä hyvää valehtelijaa tiedä. Varmaan kaikki valetta mitä tuo kertoo mutta hyväuskoisena uskon aina kaikki selitykset sit loppu viimein ja tuskin oon ainut jolle uppoo ton valheet ja selittelyt 
mut kai tuo valehtelu vaan kuuluu taudin kuvaan. Mies on toki muuten kiltti ja mukava, juominen ja valehtelu vaa on väsyttävää enkä näe tulevaisuutta täs suhteessa…
Kommentoin vain pikaisesti. Minä olen jo eropäätöksessä hiukan pidemmällä: lapsen takia vuosi katsotaan erikseen ja jos tilanne ei vuodessa muutu, niin sitten ero on lopullinen.
Minulle eräs viisas sanoi mielestäni oivallisesti: kaikilla valinnoilla on hinta, jonka jokainen joutuu kustakin päätöksestä maksamaan. Jos siis päätät jäädä yhteen miehesi kanssa, kannat seuraukset itse (ehkä osaat aavistaa minkälaista elämä hänen kanssaan olisi). Tai jos päätät erota, on silläkin omat hyvät ja ehkä huonotkin seuraukset, nekin kannat itse. Eli tee semnoinen päätös johon olet tyytyväinen! Ja muista, voit aina tulevaisuudessa tehdä uusia päätöksiä sen hetkisen tilanteen mukaan (mutta kaikilla on se joku hintansa). Tämän hetkisen päätöksen ei siis tarvi kattaa koko tulevaa elämää, mutta vastuu omasta elämästä on meillä itsellämme. Oliko liian filosofinen vastaus 
Harmi kun mies ei halua eroa, olis niin paljo helpompaa lähteä jos toinen suostuis. Oon näköjään 4v ollut jo eroamisen kannalla vanhojen kirjoitusten perusteella. Sinänsä tilanne on helpottunut kun mies ei ole enää päihtyneen oloinen mutta tölkkimäärästä päätellen juo runsaasti? Lisäksi oli mielestäni töihin lähties selvinpäin mutta kortti lähti eikä lukemat olleet mitkään pienet. Antabus lääkkeet aloitti mut löysin yks pvä tabletin roskiksesta jollon tunnusti että ei ole käyttänyt niitä ku sillon tällön. Miks tästä suhteesta on silti niin vaikea lähteä? Elän varmaan jossakin haavemaailmas ja näen edelleen sen miehen jota rakastan kun katson tuota menetettyä tapausta jota en varmaan halua tajutu menetetyksi. Lisäksi surettaa kun mies on paristi itkenyt ku ei oo kaveria, jos lähden nii se jää yksin (no tietty sillä on niitä juoppotuttuja). Mun varmaan pitäs hakeutua terapiaan mut tuntuu et väsyn heti ajatuksestakin. Kaikki alkoholiin liittyvä saa mut tosi väsyneeksi nykyään.
Millähän tästä väsymyksestä pääsee, tekis mieli käpertyä loppu elämäksi peiton alle. Onko tää joku vaihe ennen kun pystyn erota? Tuntuu että tämä eroaminen on niin hidas ja pitkä. Välillä unohdan koko jutun ja yritän elää normaalisti mut palaan tekemään eroa mielessäni. Mut nämä eron miettimis/väsymys jaksot vaan pitenee joka kerta. Onko se joskus niin pitkä että lopulta saan erotuksi?
Asioiden jatkuva mielessä vatvominen ja “jossittelu” kuormittavat valtavasti, joten ei ole ihme, että hiljalleen uuvut/väsyt. Nyt olisikin tärkeää, että kykenisit irrottautumaan noista ajatuksista, saamaan hieman energiaa ja voimaantumaan, niin kuin joskus sanotaan. Sen jälkeen ratkaisujen tekeminenkin on helpompaa.
Muistatko hengittää kunnolla? Itselläni oli pahimmassa kuormittuneisuuden tilassa paha tapa pidättää hengitystä. Olin muutenkin jotenkin ihan “supussa” tuolta yläkropastani, päätä särki (verenpaine), huimaili jne. Sain yhdenlaisen sairauskohtauksen, jonka jälkeen aloin panostamaan omaan hyvinvointiini enemmin. Opettelin mm. hengitystekniikkaa, harjoittelin mindfulnessia, aloitin pilateksen. Esim. tuo pilates on ihan mielettömän rentouttava laji ja samalla kehon hallinta voimistuu.
Yksi ratkaisu on myös se, että teet päätöksen, etkä enää vatvo sitä. Uskomatonta kyllä, kun ratkaisu on tehty, alkaa asiat järjestymään ja melko nopeasti huomaat, ettei enää olekaan niin hankala olla.
Puolisosi syytä on
- sinun jatkuva tukemisesi
- sinun jaksamisesi
- sinun puhumattomuutesi miehille
- sinun itseinhosi
- sinun pakkomielteesi seurustella maailman inhottavimman juopon kanssa
- sinun sairaalloinen absolutismisi
- Kreikan talouskriisi
-
- maailmansota
- ilmaston lämpeneminen
Kaikki on puolisosi syytä.
Hei eräs pieni ihminen!
Sydämestäni toivotan sulle voimia ja jaksamista ihan jokaiselle päivälle…
Sie oot vain niin väsynyt murheeseen jota alkoholi tuo teidän elämään. Kun käpertyy peiton alle ja laittaa silmät kiinni niin silloin tuntee olevansa turvassa.
Itse tein eroa aikoinaan reilusti yli 10v alkoholisoituneesta ex:tä. Meillä oli henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka kohdistui minuun. Lapseni tietysti näki ja kuuli vaikka ja mitä, ja varmasti elämäni loppuun kadun sitä etten tehnyt ratkaisua heti. Väkivallan avulla ex hallitsi minua, sanoi aina että jos lähden niin tappaa minut. Silloin kun olimme yhdessä hän sanoi juovansa sen takia kun olen niin "vi…n ihminen ja sitten eron jälkeen joi sen takia kun jätin hänet ja vein lapsemme mukanani. Itse ei voinut sen vertaa ryhdistäytyä että olisi ollut selvinpäin kun lapsi oli hänen luonaan. Lapsi ei suostunut muutaman kerran jälkeen tapaamaan isäänsä kuin mummolassa ja silloinki ex oli humalassa 
Jos olisin tajunnut hakea apua tilanteeseemme, niin ehkäpä elämä olisi mennyt toisin
Terveisin sydän karrella
Ensinnäkään on ihan höpöä yrittää saada myötätuntoa ettei muka voi erota kun toinen uhkaa tai on ilkeä, humalassa tai selvinpäin.
Ensinnäkin pitää soittaa poliisille jos toinen uhkaa itsemurhalla. Se on eka tehtävä. Siis oikeasti.
Ja sitten mennä turvakotiin ja hakea oma asunto, mikäli mahdollista mieluummin toisesta kaupungista eikä missään nimessä enää antaa tietojaan mihinkään. salainen puh.numero. Salainen osoite yms.
Meitä on naisia ja miehiä joita on oikeasti uhattu että tapetaan jos lähtee, ja mikään muu ei niihin uhkaajiin tehoa kuin peloton avun hakeminen poliisilta. Pienemmät keinot ei auta. Ihan tarpeeksi on näitä perhesurmia jo Suomessa, yhtään enempää ei tarvi enää tulla. joten hakekaa apua, ihan oikeasti ei saa jäädä kuuntelemaan uhkauksia.
Olen samassa tilanteessa,kuulostaa ihan mun ajatuksilta. Kirjoitinkin omaa tarinaani tuonne Apua. -otsikon alle. Ja tarinalle olisi jatkoa, kun vaan jaksaisi purkaa päätään 
Eron tekeminen, aktiivisesti tai ei niin aktiivisesti tuntuis tehokkaasti tappavan sisältäpäin.
Oli toisella osapuolella sitten tekosyy mikätahansa miksei muka voi erota tai syynä vaan “en halua” niin joskus täytyy lähteä tai lähtöä suunnitteleva on pelkkä tyhjä kuori. Ja lopulta, me ollaan tasan vastuussa itsestämme, se että se toinen alkaa juoda enempi tai uhkaa tappaa itsensä, no ei sille voi lopulta mitään, se on sen toisen ratkaisu. Tottakai se ahdistaa, harmittaa, pelottaa ja mietityttää jos toinen uhkailee tai painostaa milloin milläkin että tämän syyn takia ei voida erota, mutta ne on niitä tekosyitä.
Alkoholisti on todella itsekäs, lopulta ei ajattele kuin tasan itseään ja omaa etuaan ja sitä mistä/miten saa seuraavan ryypyn.