Hei kaikki.
Olen pahasti vaikeuksissa alkoholin kanssa. Join juuri viisi päivää putkeen ja nyt on ihan pakko lopettaa ennen kuin joudun isompiin vaikeuksiin.
Mietin tässä vaan, että mistähän saisin tukea? Käyn joka päivä arkisin töissä kello 8-18 välillä. En halua menettää työpaikkaani, se on mulle tällä hetkellä isoin sisältö elämässä. 
Juonkin varmaan pitkälti siksi etten kestä yksinoloa kotona.
Olen miettinyt että menisin paikkakuntani tk:lle avautumaan asiasta, mutta pelkään seurauksia.
AA kokouksia olen katsonut ja niitä järjestettäisiin viikonloppuisinkin näköjään. En vaan uskalla mennä sinne kun mulla on tiettyjä ennakkoluuloja paikkaa kohtaan. A-klinikka tai Nuorisoasema voisi siis olla vaihtoehto. Mulla noi arjet vaan kuluu töissä, mutta lauantaisin esim. Miten neuvoisitte siis toimimaan tuen saamiseksi? Lompsinko sinne terveyskeskukseen joku päivä ja uskallan avautua päihderiippuvuudestani, vai voinko mennä suoraan A-klinikalle kertomaan tilanteestani?
Olipa juominen pilata minunkin elämäni, mutta nytten olen ollut jo yli vuoden raittiina. Tiedostin alkoholiongelmani jo vuosia, mutta en vain pystynyt lopettamaan juomistani vaikka mukamas tosissani vuosia yritin, sain toki useita monta kuukautta kestäneitä jaksoja jolloin olin juomatta, mutta nekin oli silti kaukana raittiudesta ja ne sisältikin aika paljon kärvistelyä ilman elämäniloa.
Minulla jos jollakin oli älyttömiä ennakkoluuloja AA:sta ja olin aivan varma etten koskaan tule sinne menemään, mutta kun tarpeeksi paljon ja usein olin “hakannut” päätäni juomisen suhteen seinään, niin annoin senkin ennakkoluulon suhteen periksi ja astuin AA:n ovesta sisään. Sain sieltä uskomattoman hyvän tuen raitistumiselleni enkä kadu hetkeäkään, että sinne “uskaltauduin” ja uskallan kokemuksesta suositella sinullekkin sitä kokeilemaan jos siltä vähäkään tuntuu.
Itse olen tässä vaiheessa päässyt juomis himoista ja ajatuksista eroon joten olen vähentänyt palavereissa käyntejä radikaalisti, eikä ole lainkaan mahdotonta ettenkö jäisi pois kokonaankin, mutta alku raittiuden aikana sieltä saatu tuki oli ratkaisevaa raittiuden kannalta.
Tämä on vain minun kokemukseni ja tieni raittiuteen eikä se tarkoita, että sinun pitäisi näin toimia, mutta jos raitistaua aikoo niin tosissaan asian suhteen pitää olla ja pitää olla valmis tekemään suuriakin ratkaisuja asian suhteen.
Lisäksi vielä, että jos apua haluaa raitistumisen tielle, niin AA on vain yksi muitten seassa joten pitää vain etsiä se itselleen hyvältä tuntuva keino, A-klinikka on ehdottomasti yksi niistä joka kannattaa pitää mielessä.
T. Prossa
Voi lompsia kumpaan vaan. A-klinikka on olemassakin vartavasten tuota asiaa varten. Minä menin sinne ensi kerran 20 vuotta sitten ja olen sieltä saanut monenlaista tukea ja neuvoja. Ihan hyvä lähtökohta voisi olla keskustella asiantuntijan kanssa ja “sijoittaa itsensä kartalle”, jonka jälkeen olisi lisätietoa siitä missä mennään… AA on enemmän yhden asian ja yhden toteutustavan liike.
A-klinikkaa minä suosittelen alkuun, siellä asiantuntijoiden tuella kartoitetaan tilanne ja mietitään jatkotoimenpiteitä. Sinne menemistä ei TODELLAKAAN kannata hävetä, työntekijät ovat nimenomaan erikoistuneet päihdeongelmien hoitoon ja mitä rehellisemmin kerrot tilanteestasi asiaa kaunistelematta, sen parempaa apua saat hommaan. Tietty AA kannattaa ottaa lisätueksi ja ainakin käydä tsekkaamassa tuntuuko hyvältä jutulta itseä ajatellen.
Tärkeintä on ottaa se ensimmäinen askel ja hakeutua avun piiriin, muutoin homma pahenee entisestään ja olet aikaa myöten entistä kurjemmassa jamassa, kertoo nimimerkki kokemusta on.
Tsemppiä!
Edit. Kerroit käyväsi töissä joka arkipäivä ja juoneesi viisi päivää putkeen. Kuinkahan tuo on onnistunut käytännössä, olitko putken aikana lomalla, saikulla tai muuta vastaavaa?
Minulla ei ole omaa kokemusta A-klinikan palveluista, mutta koska mainitset Nuorisoaseman, oletan sinun olevan nuori. Eikö se olisi helpoin paikka aloittaa asioittesi selvittely? Tiedän kuitenkin että nuorisoasemilla kohdataan kaikkia nuorten ongelmia, ei ainoastaan päihdeongelmia,joten se on tavallaan neutraalein paikka. Hae apua!
Ennakkoluulo on joko täysin tai osittain aiheeton luulo. Rohkenen suositella, että käyt tarkistamassa, pitävätkö ennakkoluulosi paikkansa.
AA-palaveriin voit lompsia ilman ennakkoilmoittautumista. Uskon, että ainakin jotkin ennakkoluulosi osoittautuvat todella luuloiksi. Ja jos raitistuneiden miesten ja naisten seura ei miellytä, ei kukaan voi määrätä sinua jäämään. Itse jäin ja olen saanut olla raittiina ensimmäisestä palaveri-illasta alkaen. AA:n avulla tuhannet naiset ja miehet, nuoret ja vanhat, ovat raitistuneet.
Sinun itsesi on tehtävä päätös ottaa vastaan kohtalotovereittesi tarjoama apu.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei pitkästä aikaa.
Olen ollut nyt kaksi viikkoa juomatta alkoholia.
Sain myös potkut töistä jokin aika sitten, en varsinaisesti juomisesta, vaikka silläkin oli varmasti osuutta asioihin.
Kävin tuossa mittauttamassa maksa arvot ja myöhemmin lääkärissä. Lääkäri totesi arvojen olevan koholla ja täytyy mennä uudelleen ottamaan näyte. Onkohan kovin vakavaa?
Sain myöskin reseptin antabukseen, mutta en tiedä aloitanko kuuria. Tällä hetkellä tuntuu olevan paljon vaikeampia ongelmia kuin alkoholin himo.
Juomisen jälkeen maksa-arvot on usein koholla ja yleensä palautuvat muutaman raittiin viikon jälkeen normaalille tasolle. Jos ei palaudu, niin sitten huolestuisin. Käsittääkseni antabusta ei määrätä, jos maksassa on jotain vakavampaa.
Moi.
Täytyisi varmaan mennä ottamaan nuo maksa-arvot taas jossain vaiheessa.
Juomisesta… Juominen on jatkunut vaan. Ei nyt päivittäin, mutta pari, ehkä kolme kertaa viikossa on tullut vedettyä pää sekasin. Kauhea krapula nytkin. 
En ymmärrää… Piti eilen mennä hoitamaan asioita kaupungille, mutta eksyinkin vahingossa tuttuun kauppaan ostamaan juomista. Tietenkin tuli mentyä toiseen kauppaan ostamaan lisää… Pariin baariin ja sitten vielä kauppaan, jota en edes muista. Tulee juotua aina liikaa että muisti menee.
En ymmärrä sitä hyvänolon tunnetta ja avoimuutta minkä juominen antaa. Osaisinpa olla selvinpäinkin yhtä hauska ja rohkea.
Tilanne on vaikea. Olen juonut viimeisten kuukausien aikana niin paljon, että en saa edes enää housujani kiinni, kun vatsaa on kertynyt tiheään tahtiin.
Haluaisin lopettaa ja pitää hauskaa ilman alkoholia. Miksi kaikki tuntuu ja on niin vaikeeta?
Paljon riippuu siitä, mitä olet valmis tekemään lopettaaksesi juomisen. Pelkkä ajatus ja siitä kirjoittaminen ei vielä välttämättä auta. Mitä tarkoitat hauskanpidolla? Raitistuneen alkoholistin elämä ei suinkaan ole jatkuvaa bilettämistä tai pubin pöydässä juopuneiden jutuille röhöttämistä.
Hauskaa voi olla vaikkapa lukeminen, kävelylenkki, telkan katselu, sukulaisten ja kavereiden tapaaminen jne.
Vaikeutesi alkoholin kanssa johtuu juomistavoistasi päätellen siitä, että olet alkoholisti. Alkoholismi on sairaus, se ei ole sinun syysi. Sinun päätöksesi on alkoholin kaataminen omaan suuhusi.
Raittiuteen on monta tietä. Kerroin jo aikaisemmin oman tieni. Se lähti siitä, että eräänä päivänä halusin lopettaa juomasta ja olin valmis hakemaan apua raitistuneilta alkoholisteilta. Sinäkin tiedät, että Suomessa kokoontuu joka päivä meitä raitistuneita ja raittiutta etsiviä alkoholisteja AA-palavereihin. Yhden asian liikkeenä AA:n ainoa tarkoitus on tarjota mahdollisuus raitistua. Olet tervetullut kokouksiin, ihan ennalta ilmoittamatta ja aikaa varaamatta. Muita pääsyvaatimuksia ei ole kuin halu lopettaa juominen. Se onkin sitten kova vaatimus, ja se syntyy vasta, kun juova ihminen ei halua mennä enää alemmas alkoholia käyttämällä. Pohjalle päätymisestä muodostuu luja perusta päivä kerrallaan kestävälle raittiudelle.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Voimia, minulle AA avasi oven uuteen elämään vuosien alkoholihelvetin jälkeen. Epätoivoinen oloni alensi AA:n kynnyksen tälläkin pienellä paikkakunnalla niin alas, että lamsin ovesta sisään. Pian minulla on vuosi raittiutta, mitä en olisi koskaan uskonut saavuttavani. Minun kannatti kokeilla, tänään tuntuu, että olen saanut elämäni takaisin.
Hei,
Minä olen raittiuteni kanssa vasta alussa, tänään pvä nro 23. Minä myönsin voimattomuuteni alkoholin suhteen ja olen hakenut apua vähän joka puolelta, A-klinikalta, yksityiseltä psykologilta, AA-ryhmästä ja täältä plinkistä. Olen yrittänyt monesti itsekseni vähentää juomistani ja hetkellisesti jopa onnistunut, mutta vähän ajan päästä olen ollut lähtötilanteessa. Joten tiedän että yksin tähän en pysty, tukea tarvitaan. Mutta minulla on nyt todella vahva tahto pysyä raittiina ja aion pitää siitä kynsin ja hampain kiinni. Uskon että sinun kannattaa hakea tukea, ottaa kaikki tuki vastaan mitä on saatavilla ja nöyrtyä tunnustamaan että et itse pysty juomistasi hallitsemaan. Minulle oli suuri helpotus kun tunnustin läheiselleni tämän ongelman. Nyt minun ei tarvitse yrittää piilotella sitä enää ja voin avoimesti hakea apua. Viikonloppujen aamut ovat ihania kun ei ole kankkusta ja maanataisin ei tarvitse laskeskella montako join eilen, mihin aikaan voin tarttua autonrattiin 
Käy ihmeessä hakemassa apua, niin mahdollisuudet onnistua on moninkertaiset siihen verrattuna että yrittäisit yksin!
Moi.
Alotin käymään AA:ssa. Muutama palaveri takana ja ny olen ollut viikon juomatta!! Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 
Onnittelut siitä, kun olet ennakkoluulot voittaen rohkaistunut avaamaan oven uuteen elämään.
Jatketaan päivä kerrallaan eteenpäin toinen toistamme tukien!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Onnittelut! Tsemppiä! Kevät tulee!
Hienoa, että olet aloittanut AA:ssa käymisen, se kyllä tuntuu ainakin minulle toimivan. Minulla on nyt kuukausi raittiutta takana ja tästä jatketaan pirteänä eteenpäin. Olo on kyllä aivan toisenlainen jaksaa tehdä kaikkea ja innostua uusista asioista 
Voimia!!
Hei!
Hienoa, että olet päässyt raitistumisen alkuun. Otsikkosi kertoikin jo koko asian , raadollisesti ja täysin totuudellisesti.
Juominen, alkoholismi, todellakin pilaa elämän. Helppoa ei ole raittiuden alkuun pääseminen, eikä siinä pysyminenkään.
Itsellänikin on aikamoinen ketju juotuja vuosia takana, enkä täydelliseen raittiuteen ole vieläkään päässyt.
Pahimpana aikana, kun olin epätoivoinen ja itsetuhon partaalla (ja sieltä kerran jo pelastunutkin), suureksi avuksi oli tämä palsta ja erityisesti Lilli Loirin kirja " Selviämistarinoita". Sitä suosittelen.
Ja Antabus on mulle ollut se apu, tuki ja kainalosauva, on vieläkin, kolmen ja puolen vuoden jälkeen. Aa on jotenkin ollut itselleni liian korkea kynnys ( pieni paikkakunta).
Hienoa on, kun voi elää normaalisti, miettimättä haiseeko, paljonko on promilleja, nukkua, ilman epätoivoa ja kauhua. Rakastan vieläkin nousuhumalan tunnetta, haaveilenkin siitä, mutta jos järki voittaa, muistan myös sen hirveän tuskan ja pahan olon joka siitä seuraa.
Tsemppiä.Pysy palstalla.
t
Moi kaikki.
Minusta on tullut laiska. Viime aikoina on jotenkin laiskottanut tavallista enemmän ja olen maannut kotona suurimman osan ajastani. 
Aina vaan tuntuu siltä että on väsy eikä jaksa tehdä mitään. Kai se on osa raitistumisprosessia.
Mitä te AA:ssa käyvät olette muuten mieltä siitä, kun en ole nyt käynyt ns. omassa ryhmässäni viikkoon? Avoimet ovethan siellä on ja käynnit vapaaehtoista, mutta luulevatkohan porukka nyt että holi vie taas kun en ole käynyt? 
Syy etten ole kokouksiin mennyt on vaan se, että unirytmini on ollut tavallista enemmän sekaisin ja olen nukkunut silloin kun kokoukset olisi olleet. 
No pääasia on pysyä raittiina ja rehellisenä itselleen. 17. Päivä juomatta tänä aamuna.
Kiitos tuesta ja pysykää kultaisella keskitiellä!
Jokainen käy ryhmässä voimiensa mukaan. Olet oman elämäsi guru, eikä muilla aa:laisilla ole mitään urputtamista aikuisen ihmisen tekemisten kanssa.
Takas ryhmään vain, kun jaksat!
Ryhmässä ei kukaan ajattele toisen käynneistä tai käymättömyydestä yhtään mitään. Siellä ollaan kaikki samassa asemassa eli alkoholismi on aina sen ensimmäisen huikan takana. Ei auta siihen totuuteen mikään, vaikka olisi sata vuotta raittiutta takana niin paluuta alkoholin käyttöön ei ole.