Nyt on itsellä tullut raja vastaan juomisen kanssa. Viimeiset kolme kuoharipulloa kaapissa ja ne tuhottuani menee korkki kiinni loppuvuodeksi. Sen jälkeen aion opetella kohtuukäytön ja jos se ei enää ole mahdollista menee korkki kiinni lopullisesti.
Viimeiset kolme ja puoli vuotta on kulunut enemmän tai vähemmän tissutellessa. Aikaisemminkin alkoholin käyttö oli runsasta mutta keskittyi viikonloppuihin ja lomiin. Perseet olalle ja seuraavana päivänä uudestaan. Sunnuntaina saatettiin varovasti parannella mutta ei siitä kuitenkaan lähtenyt uuteen nousuun, vaan ajoissa nukkumaan ja maanantaina töihin lepäämään. Krapulat olivat yleensä karseita, mikä hillitsi juomista. Välillä oli parin viikon kausia, kun ei juotu ollenkaan mutta uskaltaisin väittää, että siitä lähtien, kun 14-vuotiaana vedin ensimmäiset kännit, (Kossulla tietenkin) en ole liki 25-vuoteen ollut kokonaista kuukautta juomatta. Silloin en ikinä juonut yksin, vaan aina kaveriporukassa tai puolison kanssa.
3 ja puoli vuotta sitten mies nosti kytkintä 15 vuoden yhteiselon jälkeen ja jäin yksin isoon keskeneräiseen taloon keskelle metsää kolmen koiran ja ison asuntolainan kanssa.
Suhde oli jo pitkään ollut onneton eikä miehen lähtö niinkään hetkauttanut, vaan stressi siitä olisiko minulle taloudelliseti mahdollista jäädä taloon asumaan ja saattaa rakennusprojekti yksin loppuun.
Päivisin sain pidettyä itseni puuhaakkaanna: Päivät töissä, illalla koirien kanssa ja taloa rakennellessa tai harrastuksissa. Uskottelin itselleni viihtyväni yksin ja olevani onnellinen mutta iltaisin, kun päivä oli paketissa aloin tissutella yksikseni usein arkisinkin. Ja viikonloppuisin tissuttelin koko päivän askareiden lomassa ja illalla olin jo aika kohtuullisessa kännissä. Alkoholista tuli mukava seuralainen. Ja kohta huomasin juomisen olevan pääasia ja askareet hoidin siinä sivussa, jos hoidin.
Pikku hiljaa toleranssi kasvoi ja määrät kasvoivat. Joustavien työaikojen takia ei ollut, niin nupu nuukaa, jos ei ihan heti aamusta pääsyt autolla liikkeelle, kaikki sovitut asiat ja tapaamiset sain aina hoidettua. Iltaisin tarkkailin kelloa ja juotua alkoholimäärää ja, jos alkoi näyttää siltä, että rattiin ei olisi aamulla asiaa, niin nappasin kolmiolääkkeen ja sammuin puolessa tunnissa.
Kolmisen vuotta sitten tuli uusi miesystävä kuvioihin. Alkoholin suurkuluttaja, kuten edellinenkin. Aluksi alkoholin käyttö väheni. En enää juonut viikolla, vain viikonloppuisin, kun juotiin miehen kanssa yhdessä. Vuoden seurustelun jälkeen mies muutti taloon ja joi aina jokusen olusen illassa. Itsekin saatoin silloin tällöin ottaa yhden tai kaksi seuraksi mutta harvemmin.
Jossain vaiheessa homma lähti täysin lapasesta: Nyt mies joi 5-8 A-olutta tai lonkeroa joka arki-ilta ja varmaankin lähemmäs laatikollisen vapaapäivinä. Tölkki aukesi heti töistä kotiin tultua. Itsellekin alkoi maistua enemmän. Ei oikein voinut toisen alkoholin käytöstä naputtaa, kun itsellekin maistui.
Puhuin usein miehelle juomisen vähentämisestä ja, että koin alkoholin kulutuksemme olevan liiallista ja haluavani vähentää juomista. Mies ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota, kysyi yleensä puolen tunnin kuluttua,mitä haluan juoda!
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut juovani 30-60 alkoholiannosta tasaisesti pitkin viikkoa. Miehellä menee 50-100! Mies juo pitkin päivää tasaisesti aloittaa viikonloppuisin usein jo ennen puoltapäivää. Itse aloitan 18-21. välillä, kun olen saanut päivän pulkkaan. Toleranssi on kasvanut sen verran, ettei krapulaakaan edes tule. Mies ei oikeastaan tee muuta, kuin makaa sohvalla, juo kaljaa ja pelaa tietokoneella. Jos lähdemme käymään jossain reissussa tai harrastuksissa mies avaa tölkin jo ennen,kun olen peruuttanut auton pois pihalta ja minulla vitutuskäyrä nousee sitä, muka kun miehellä promillet. Yritä nyt siinä olla itse juomatta! Joka päivä olen päättänyt, että tänään en juo mutta harvemmin tuo on pitänyt. Usein huomaan viimeistään klo 21 istuvani sohvalla skumppalasi kädessä.
Kaksi viikkoa sitten tein päätöksen, että nyt loppuu. Ehdotin miehelle, että tyhjennämme talon alkoholista ja kotona ei juotaisi loppu vuoteen ja sen jälkeen opetelisimme normaalit juomatavat.
Hän olisi voinut edelleen juoda työpaikan edustustilaisuuksissa ja kaveriporukoissa mutta ei kotona. Itse en selvästikään pysty lopettamaan juomista, jos talossa on skumppaa, viiniä tai kirkkaita. Kaljasta ja lonkerosta osaan kyllä pysyä jostain syystä erossa. Juotavat on aina haettu Tallinnasta isompi satsi kerralla, joten sitä aina talosta löytyy.
En edes tässä keskustelussa puuttunut miehen juomiseen. Pyysin apua ja tukea omani lopettamiseen. Tämän keskustelun jälkeen mies pakkasi kamansa ja lähti.
Nyt sitten hippasen ahdistaa: Ei miestä ei skumppaa! Ja taas sama tilanne: Yksin isossa talossa koirat vaan seurana.
Millä tämän raittiuspäätöksen saisi pitämään ja sen jälkeen pystyisi oppimaan terveet juomatavat. Onko se edes mahdollista? Ja miten ton ukonketaleen päähän saisi taottua järkeä. Hän on kuitenkin oikeasti hyvä ihminen, joka ei vain myönnä itselleen, että juomisesta on tullut ongelma? Huomenna vielä jutellaan. On ns. viimeinen yt-kierros. Saas nähdä miten käy ja miten tästä eteenpäin!