Juomattomuus/raittius

Jos olen asiaa ollenkaan ymmärtänyt, ovat juomattomuus ja raittius kaksi eri asiaa. Itse olen tehnyt juomattomuuspäätöksen, mutten koe vielä olevani raitis, sillä juominen vilkkuu mielessä yhä. Pari päivää sitten retkahdin taas juomaan ja nyt masennus on VALTAVA! Joudunko todella käymään vielä syvemmällä pohjalla ennen kuin voin raitistua? Miten on mahdollista, että kaikki hirveät asiat elämässäni, jotka johtuvat juomisesta, katoavat mielestäni niin, että saatan yhä uudestaan alkaa juomaan? Ja miten ihmeessä voin uskotella itselleni yhä uudelleen, että voin ottaa vain yhden tai pari, vaikka todellisuudessa juoma-annoksia menee kerralla aina 10-15, ehkä jopa 20? Raittius on ainoa oikea vaihtoehto, mutta mistä tiedän olevani siihen “valmis”?

Minun mielessäni juomattomuus ja raittius ovat kokoaan toisistaan riippumattomia asioita. Raittius viittaa ehkä lähinnä seesteiseen tyyneyteen ja rauhalliseen elämäntapaan. Raitttiuden vastakohtana on ahdistuneisuus, riitaisuus ja epävarmuus oman itsensä kanssa. Runsas alkoholinkäyttö ja raittiuden puute liittyvät tiiviisti toisiinsa. Ahdistuneisuus lisää juomista ja juominen ahdistuneisuutta. Ikävä kyllä, aluksi myös juomisen lopettaminen lisää ahdistuneisuutta, riitaisuuta ja epävarmuutta. Juomiseen lankeaminen ei siis ole mitenkään omituista. Raittius tietenkin edellyttää juomattomuutta. Raittiuden etsiminen omaan elämään on usein pitkällinen opettelu. Raittiina puolestaan on helppo olla juomatta.

Jos haluat ryhtyä opettelemaan juomattomuutta ja raittiutta, tämä on hyvä paikka. Joka tulee mukaan rehellisenä ja nöyrin mielin on hyvässä asemassa - tervetuloa joukkoon, jos siltä tuntuu. :smiley:

Minulla kävi niin, että lopetin silloin kun selkeä tunne - jostain sisältäni kumpuava - neuvoi tekemään niin. Erona aiempiin “lopettamisiini” kaikki tapahtui lopultakin ilman ehtoja ja järkeilyjä, koska tunsin etten enää selviä itseni kanssa, jos en lopeta. En miettinyt siinä vaiheessa pätkääkään esimerkiksi tulevaa elämääni, tunsin vain että minun juomiseni on nyt juotu.

Jo jonkin aikaa minulla oli ollut joskus ajatuksia lopettamisesta määräajaksi tai kokonaan, kun juomiseni kiihtyi ja olotilat pahenivat. Itse lopettamisen hetki tuli kumminkin ilman, että saatoin ennakoida sitä mitenkään. Eräänä kohmelopäivänä se vain tapahtui.

Tuosta on nyt vähän yli vuosi, eikä juomahalu ole palannut. Ilmeisesti koin sen klassisen “oman pohjani” löytymisen, mikä sai pakkomielteen loppumaan. En osaa sanoa, kuinka yleisiä nämä kerrasta lopettamiset ovat, mutta aina silloin tällöin näistä saa kuulla tai lukea. Mahdollisuus on.

– km

Ihan lyhyesti tiivistän: alussa on parempi vaan keskittyä juomattomuuteen ja alkaa vasta jokusen viikon vierähdettyä miettiä sellaisia ylen syvällisiä, joskin pitkässä juoksussa perin käytännöllisiäkin asioita, kuin raittius tai päihteetön elämäntapa.

Anteeksi lievä töksähtäneisyys ilmaisussa, mutta kun asia nyt vaan oikeastaan on noin… (oma kokemus)

Mutta toisaalta toki: matka on vapaamuotoinen ja jokainen löytää aina sen juuri sopivan tien…

kahleeton

Niin. Meinataanpa olla raittiina tai juomattomana, niin silloin yksinkertaisesti ei oteta alkoholia. Kun alkoholismia on kirjoissa verrattu allergiaan, tarkoittaa se samaa kuin allergisuus jotain ruoka-ainetta kohtaan. Sitä ainetta ei käytetä. Alkoholin suhteen on vielä sekin rajoitus, että minkäänlainen siedätyshoito ei tule kysymykseen.
Raittius alkaa syntyä siinä vaiheessa kun viinaa ei tee mieli enää, eivätkä sixpakit hypi silmille kauppojen hyllyiltä. Tuohon liittyy myös “ahaa-elämys.” Kaikki muut eivät juo, vaikka aikaisemmin siltä tuntui. :smiley:

Have a nice day!

Tuntuupa hyvältä huomata, että monet muutkin pohtivat / ovat pohtineet näitä samoja asioita. Häpeän juomistani edelleen niin paljon, etten uskalla lähipiirille siitä puhua, vaikka varmasti he ovat huomanneet, että olen jo usean vuoden ajan juonut aivan liikaa. Masentaa yhä, ja esim. aamuinen terveyskeskuskäynti tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä. Haluaisin vain vajota maan alle tai edes pysyä peiton alla pari viikkoa.

Nyt kun on perjantai ja vapaa viikonloppu edessä, pelkään taas ratkeavani juomaan. Huomaan, että juomiseen liittyvät negaatiot ovat heikenneet mielessäni ja alan taas uskotella itselleni, että voisin käydä vain parilla kavereiden kanssa. Hohhoijaa… Laitoin kuitenkin kännykän äänettömälle, hyvää ruokaa on tulossa uunissa ja aloin suunnittelemaan ensi kesän matkaa, johon minulla on varaa, jos en ryyppää tiliäni aina tyhjäksi. Aika pitkälle pääsee Euroopassakin junilla ja halpalennoilla sillä summalla, joka helposti on uponnut baariin yhdessä viikonlopussa. :open_mouth:

Juomavaiheen alkoholismissa häpeä on jatkuva seuralainen. Se kumpuaa omasta huonommuuden tunteesta suhteessa “normaali-ihmisiin”, vaikka loppujen lopuksi häpeän aiheuttaja - holtiton juominen - ei ole ihmisen itsensä syy. Jos alkoholistin juominen olisi edes jotenkin järkiperäinen asia eli hallittavissa järjellä, lopettaminen ei olisi temppu eikä mikään - eikä itse asiassa koko juomaongelmaa pääsisi koskaan edes syntymään!

Avain on sen ymmärtämisessä, että päihderiippuvuutesi on se mikä pistää sinut toimimaan toistuvasti itseäsi vastaan ja ylläpitää häpeää, jota pakenet juomalla lisää. Koko kierteestä on kumminkin mahdollista päästä eroon, ja aloittaa voit vaikka samantien.

– km