Epäonnistuin. Luulin itsestäni liikaa.
ilo ilman viinaa on aitoa iloa, viinan kanssa tekemällä tehtyä juopolle ja alkoholistille.
täytyy oikein kovasti todistella: v…u kun oli hauskaa, en kyllä oikein muista mitään, vaan jumalauta että bailattiin,
sikäli kun on sellainen joka enää seurassa juo…
Poistin aloitusviestin koska hävettää ihan pirusti.
Join eilen 5 olutta ystävän kanssa kenet näin pitkästä aikaa. Aamuherätys esti enemmän juomisen.
Ei ollut voimaa sanoa ei.
Viikon päästä olis tullut 2kk täyteen raittiina.
Pelottaa…vaikka en tänään olekaan ottanut…
eli olet todennut olevasi voimaton alkoholiin nähden.
siis voit luovuttaa koko aineen paremmin homman hallitsevien jutuksi.
kun päihdeongelmainen ei ahdo uskoa kokeilematta.
ja tarpeeksi usein kun kokeilee, on enää kyse meneekö henki.
turha häpeillä, ei kun uuteen yritykseen ja ei se raitis aika ole mihinkään kadonnut.
voi ihan hyvin ajatella olevansa 2 kk. raittiina ollut - yksi kömmähdys.
kuka nyt täydellinen olisi…paitsi holisti toisinaan luulee olevansa.
tsemppiä.
Samanlaisia retkahduksia on sattunut monelle raitistuneelle ihmiselle, se on osa sitä prosessia mutta sitä ei kannata ottaa tekosyyksi juoda. Se tunne on kova pettymys kun selviä päiviä on kertynyt ja sitten erehtyy taas kuvittelemaan että ei se juominen pahaa tee. Pettymys itseen ja kun vielä luonteessakin on vähän sitä vikaa että tuppaan olemaan liian ankara itselleni. Kannattaa miettiä niitä syitä lopettamiselle ja kerrata mielessään niitä huonoja muistoja, joita juominen on sulle aiheuttanut. Nyt nouset jaloillesi ja lopetat itsesi syyllistämisen, ihmisiä tässä vaan ollaan.
Niitä hyviä hetkiä ei sinulta kuitenkaan kukaan voi ottaa pois, kyllä ne jäävät sinne elettyyn elämään (vaikka viestin poistitkin). Ja nyt on nyt, menneessä repsahduksessa on turha piehtaroida. Katse kohti uusia raittiita päiviä, eiköstä vaan?
[quote=“föffw”]
eli olet todennut olevasi voimaton alkoholiin nähden.
siis voit luovuttaa koko aineen paremmin homman hallitsevien jutuksi.
Hyvin sanottu, oliskin noin helppoa!
Kiitos kannustavista sanoista muillekin. Tää on ainoa paikka mihin viitsii marista, hyvä kun saa sen johonkin tehdä.
Eihän yhdessä juomisessa mitään maata kaatavaa ole varsinkaan jos ei krapulaa tule mutta tietää miten on niin monta kertaa aiemmin käynyt. Onhan noita ennenkin ollut jopa kuukausien taukoja ja yhden kerran juomisesta putki päälle. Vaikka en isoja kännejä viikolla olekaan vetänyt, 3-6 olutta, niin uni on aika rauhatonta ja viikonloput on mitä on. Saakohan siitä tissuttelusta jonkinlaisen luvan sitten viikonloppuna ottaa mielinmäärin.
Kauankohan mun pitää pyöritellä näitä asioita.
Onhan se tietysti hyvä pöhtia ja yrittää raittiutta, niinkuin te muutkin ansiokkaasti yritätte.
Tsemppiä toivotan kaikille! Ja taas vaan päivä kerrallaan.
ymmärrän hyvin toivottomuuen tunteen kun olen itse lukemattomia kertoja retkahtanut.
ja kuitenkin ainoa tapa olla ja elää on yrittää uudelleen. ottaa mahdollisesti uusia tapoja, joilla yrittää
raitistua. koettaa nähdä eritavalla ne vanhat konstit.
lopettajissa on monia erilaisia raitistumistyylejä ja kaikki yhtä hyviä. tämä ei ole mikään arvostelulaji.
itselleni on ainakin plinkki ollut hyvin tärkeä tuki vuosien saatossa, yksi käyttämäni keino muiden joukossa.
ja miten tietää mikä iselle olisi paras keino? pakko kai vaan kokeilla sen perusteella, mikä itselle
tuntuu parhaalta. käyttää intuitiota.
ja on hyvä olla avoin uusille ideoille, vaikka ensin vähän oma mieli vastustaisikin.
alkoholismi ei ole mikään helppo tauti, ei ainakaan minulle. sanoisin päinvastoin, tosi pirullinen ja
vie hengen lopulta ellen opi olemaan ilman. ja henki menee vielä kärsien ja kärvistellen.
nuo kuin muistaa pitää mielessä, niin mahdollisuudet selvitä ovat mielestäni hyvät.
ja tuntui miltä tuntui, raittius on kuitenkin iloinen asia…
Viikko retkahtamisesta. Vai monta päivää siitä on, itseasiassa ihan sama koska se oli vaan yks ilta eikä tullu edes krapulaa eli oikeestaan sehän oli kohtuujuomista. Joo kuulostaa heti siltä että muutaman oluen juominen on ihan ok. Niin ei tietenkään ole ok ainakaan mulle. Siitä se on ennenkin alkanu jokapäivä juominen. Onneks ei alkanu tällä kertaa. Miten pystyinkin kieltäytymään. Oikeestaan aika helpostikin ja mieleen tulee tämä Plinkki, johtuisko se ainaki osittain tästä eli koen etten ole aivan yksin ongelmani kanssa. Täältä saa paljon kannustavaa palautetta ja hyvää mieltä. Otan sen ainaki niin.
Kaveri oli ryypännyt oikeen kunnolla lauantaina ja maanantaina siitä juteltiin. Kun kaveri kuuli etten minä ollut ottanu mitään niin sanoi että kylläpäs sitä ylpeillään kun hyvä olo on ja toisella paska fiilis. Jaa…vähän hiljaseks veti meikäläisen koska enhän minä mitään ylpeillä voi. Juoppo. Ei oo kauan kun joka päivä join. Kaveri iloisesti kertoo et voi ottaa YHDEN saunaoluen viikolla ja kuulemma hyvälle maistuu! Ai taivas miten paljon olenkaan jäljessä kaveria tässä asiassa! Mulla ei yhteen jäis niin en voi ottaa ollenkaan. Siinäkö sitten ylpeillään jollakin?
Oon tässä huomannut kun minusta ei oo enää ryyppykaveriks näille eräille niin eipä olla muutenkaan minusta kiinnostuneita. Ei tule kahvittelu pyyntöjä. Saattaa olla että oli kivaa ja omaa mieltä kohottavaa kuunnella miten huonossa jamassa olin, kuinka heikko olin. Haistatan sitten pitkät tällaisille ns ystäville ja olen edelleen kuivilla vaikka piruuttaan. Taidanpa vaihtaa tuohon statukseeni alkuperäisen raittiuden alkamispäivän. Otin viikko sitten kohtuudella, unohdan sen tai en välitä siitä.
decimus kirjoitti
Raittiuden kestoajan laskemiseksi on vaihtoehtoisia täsmäpäiviä ja venyviä faktoja. Yleisin tapa lienee laskea se alkaneeksi viimeisen juomisen jälkeisenä selvänä päivänä. Itsekukin tietää sen tarkimmin.
Hiljaa hyvä tulee
Huomenta Decimus. Katselin ketjuasi ja ulkopuolisena minulle jotenkin tuli sellainen kuva, että olet vielä etsimässä paikkaasi kohtuukäyttäjän ja absolutistin välillä. Tiedostaen kuitenkin kohtuukäytön vaarat jollei mahdottomuudenkin alkoholistille. Tuttua itsellenikin kuten eri vippaskonsteihin perustuvat itsekusetuksetkin. Raaka totuus oli, että yksi ainoa lasi johti luistamiseen linjasta ja ennemmin tai myöhemmin johti vanhaan kaavaan eli käytön hallitsemattomuuteen. Joten päätin tehdä täyskäännöksen ja heittäytyä täysraittiiksi jonka elämään alkoholi ei enää yksinkertaisesti kuulu. Oikea päätös ja tietyn ajan jälkeen huomattavasti helpompaa kuin kaikennäköiset menneisyyttä peilaavat laskennat. Onhan raittiiden päivien lisääntymistä kiva tarkkailla ja saa niistä motivaatiotakin. Kunhan muistaa, että raitistelu ei ole mikään pelkkä suorituslaji eikä muhkea “raittiustili” takaa välttymistä retkahteluilta. Päihdemuisti toimii aivan yhtä hyvin niillä jotka ovat olleet vuosikausia raittiina kuin alkuaskelia ottavillakin. Turhauttavaa, mutta kun tiedostaa tämän, on oman harkinnan varassa lähteekö riskeeraamaan uutta putkea.
Kuusipuu totesi ylempänä osuvasti, että raittiin aikasi hyviä asioita ei kukaan voi ottaa sinulta pois. Puhallan samaan hiileen ja rohkaisen sinua rakentamaan tuon perustan varaan tulevaisuuteen katsoen. Ota pieniä askelia vaikkapa itsellesi sopivan viikkosuunnitelman avulla. Ja palkitse itsesi esimerkiksi selätetyn viikon kunniaksi. Hyvää viikonloppua! 
Hienoa joka tapauksessa, että Decimus pystyit lopettamaan siihen yhteen päivään. Kuten itsekin toteat, niin siitä yhdestä sitten helposti lähtee pidempikin kostea kausi käyntiin. Raittiuden kestoon ei mun mielestä kannata liikaa kiinnittää huomiota, kunhan vain pitää huolen siitä, että aina tänään on raitis päivä.
Kiitos kommenteistanne ja kannustavista sanoista. Minähän kiivaasti yritän olla absolutisti koska olen todennut sen ainoaksi vaihtoehdoksi. Ennen tätä viimeistä raittiuspäätöstä (pari kk sitten) kokeilin kaikki mieleen juolahtavat keinot kohtuukäyttöön. Oli vain pe ja la juominen ja silloinkin vain 5 olutta/päivä. Onnistu kai 2 vkon loppua ja viikot yhtä tuskaa kun odotti perjantaita. Kerran yritin kuvitella olevani SAS-mies joka tekee sellaista mihin harvat pystyvät ja psyykkasin itseäni siihen että viikolla ei juoda ja ehkä pe tai la otetaan normaalisti kaveriporukassa tuonne ilta 10 tienoille ja juodaan sitten vettä ja mennään kotiin. Onnistuin kerran olemaan SAS-mies. Olen kokeillut kitata alkoholittomia ja niitä piti olla kokoajan saatavilla. No olihan niitä ja onnistuin ehkä pari viikkoa tällä keinolla. Viimeisin surkuhupaisa yritykseni alkoi viime vuoden marraskuussa ja kesti sen pari kk ennenkuin mitta tuli täyteen. Sain ostaa Alkosta mitä vain vahvoja viinoja ja ostinkin mitä erilaisimpia juominkeja. Mutta niitä sai ottaa vain yhden annoksen, 4cl, illalla ennen nukkumaan menoa. Siinähän se luisui pikkuhiljaa siihen että sai ottaa samalla kun kirjaa luki ja ehkä pienen lisäosan kun eihän tästä känniin tule eikä mitään krapuloita. Terveydeksihän minä sitäpaitsi otin. Huh. Voi minua tyhmää taulapäätä! Tarviiko kertoo enempää… No täytyy ainaki sanoa että oon kokeillut kohtuukäytön.
Mutta mutta…onkohan se mittani nyt täynnä, saa nähdä.
Ex-SAS mies ilmoittautuu
3kk ylitetty jo reippaasti ja mieli paranee vaan. Oirehtiminen lähes täysin hävinnyt mitä nyt tietysti mieli tekee juoda aina välillä mutta esim unen laatu aivan uudella tasolla. Pystyy nukkumaan putkeen jopa 7-8 tuntia niin tietäähän sitä miten olotilaan vaikuttaa. Siis toden totta ihminen pystyy lopettamaan alkoholin käytön! En olis uskonu ennen kuin itse koin. En oo AA tai muita tukikeinoja käyttänyt, pelkästään omalla tahdolla mennyt.
Mua onkin tässä kiinnostanut se että pystyykö lopettamaan omalla tahdonvoimalla ja mitä pitää tehdä ja ajatella?
Oon keksinyt erilaista mukavaa tekemistä lähinnä liikuntaa. Ei sohvalle kannata jäädä, siellä ajatukset pyörii alkon parissa. Itsensä fyysinen rasittaminen tuo mielihyvää ja pienentää mahdollisuutta retkahtamiselle.
Mutta sitten tuo ajatustyö, sitähän se on jos meinaa omalla tahdonvoimalla lopettaa, lähinnä pelkkää ajattelemista ja asenteen rakentamista vastustamaan juomista. Mua on kiinnostanut etsimään pelkästään yhtä asiaa mihin pitää keskittyä. Olenkin todennut että estän retkahtamisen luopumalla hauskanpidosta. Sitähän se on mulle ollut, hauskanpitoa ensisijaisesti. Tietenki krapularyypyt ja siitä juomisen jatkuminen on eri juttu mutta sitten kun on palautunut krapulasta 2-3 päivää normaalisti niin syy juomiselle on aika puhtaasti mielihyvän hakeminen. Luovun siis tästä mielihyvästä, hauskanpidosta. Seuraavana päivänähän se edellisen illan hauskuus ei tunnu enää ollenkaan siltä että olisi ollut hauskaa. Sitä paitsi niillä muilla jotka joi niin niillä on nyt krapulaa ja mitä kaikkea muuta ongelmaa, mulla hyvä olo ja hyvin mielin jatkan elämää.
Juomisesta tuleva hauskuus on siis todella lyhytaikaista, oikeastaan pelkkä nousuhumala on sitä kivaa, 2-3 ekaa tuntia vaan. Ei kiitos, en valitse enää sitä. Valitsen pysyvämmän pidempiaikaisen mielihyvän.
Eiks vaan olekin hieno tuo oivallus että ihminen tosiaan pystyy lopettamaan alkoholin käytön?
Omasta tahdosta ja sen voimasta kyselit.
Olen tullut siihen tulokseen että jos ihminen todella haluaa juoda niin kyllä se siihen sitten käytännöm toteuttamiskeinot keksii. Ja ihan samoin, jos ihminen todella haluaa olla juomatta niin ihan hyvin onnistuu sekin.
Joskus ja joillakin voi vaan olla vaikeuksia päättää mitä todella haluaa, ja haluaako edes illalla samaa mitä aamulla?
Kun nyt olet kolme kuukautta ollut selvänä, niin olet asiaan jo omalla kohdallasi tutustunut, näissä asioissahan me olemme kaikki yksilöitä ja aivoissa ajatukset menevät omia yksilöllisiä ratojaan.
Poisoppiminen, eli ajatttelun siirtyminen päihteiden ja päihteidenkäytön ajattelusta ihan uusiin juttuihin, sitä pidän aika monelle yhteisenä hyvänä keinona. Juomisen vastustaminen, kuten asian ilmaisit, sitähän se tietysti alkuvaiheessa on, kun aivot haluaisivat toimia vanhojen totuttujen uriensa mukaan. Minä onnistuin psyykkaamaan itseni toistamalla kymmenentuhatta kertaa ensimmäisten kuukausien aikana itselleni että alkoholi oin minulle täysin merkityksetön aine, minun on hyvä olla selvänä…
Kun sitä tarpeeksi monta kertaa olin toistanut niin se muuttui aivoissani todellisuudeksi ja se sitten siitä.
Jonkinlaista itsesuggestiota, kenties, pohjimmiltaan mainosmiesten ja saarnamiesten ja muiden harhaankinjohtajien kautta aikojen tuntema juttu; kun jotain asiaa tarpeeksi monta kertaa toistetaan, niin se ainakin alkaa näyttämään niin todelta että sen mukaan sitten käyttäydytään. Ja kyllä se tänä päivänä on selkeä totuus , minun kohdallani. Mitään mielitekoja alkoholin suhteen ei ole vuosiin ollut.
Noissa itselle toistetuissa “mantroissa” kannattaa muistaa se, että ihmisen mieli mieluummin hyväksyy positiiviset sisällöt kuin kieltosanat. “Ei”- sanaa kannattaa välttää. Mieluummin siis kantsii korostaa itselleen sitä miten hyvä’ on olla selvänä, ja välttää kokonaan kieltäytymiseen liittyviä juttuja -ne kun aiheuttavat aina aivoissa vanhan ajattelun puolustelumekanismien heräämistä. Alkoholista ja alkoholismista siis kannattaa luopua ajattelun taholla niin ettei pidä niitä tärkeinä, antaa kuivua kasaan vaan, ruokkimatta.
Sohvalle ei tietysti kannata jäädä, tekemistä ihminen tarvitsee. Mutta, kyllä se loikoilukin äy, kunhan saa aivonsa tottumaan siihen että ajattelevat muita juttuja kuin alkoholia ja alkoholismia, niistä kannattaa heti siirtyä ihan johonkin muuhun, mieluummin johonkin mukavaan… se kasvaa, mitä ruokit!
Niin, itsekseni minäkin selvisin, en olisi alkuun varmasti onnistunut jos olisin lähtenyt johonkin porukkaan juttelemaan juomisesta ja riippuvuudestani -kyllä se olisi tikulla tökkimällä ärtynyt niin voimakkaaksi että jonain päivänä olisin varmasti luovuttanut ja antanut mennä taas.
eipä muuta kuin anna mennä samaan malliin, kun kerran olet alkuun päässyt.
Kunhan aikaa kuluu, niin jonain päivänä ihmettelet että miten se saattoikin olla elämässä niin tärkeä asia se alkoholi, joskus. Ja silloin olet ihan tyytyväinen siihen että on ainakin yksi murhe elämässä vähemmän. Usein on muutama muukin murhe siinä samalla ainakin kutistunut kokoisekseen… siinä on semmoisia sivuvaikutuksia, elämässä kun kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Hei Metsänreunan mies,
Kuule, sun tekstisi antaa paljon voimia varmaan aika monelle. Jotenkin sun rauhallisuus ja maanläheinen järkeilysi toimii. Vieno pyyntö, jatkathan tänne viestittelyä. Olet tärkeä monelle.
Tein pikku päivityksen juomattomuus laskuriin. Olin juomatta viikko vaille puol vuotta ja viime lauantaina vetäsin pienet kännit…Huoh. Ei tästä tuu mitään. Nyt tuntuu että meikäläisen on turha haaveilla mistään lopullisesta irtipääsemisestä. Mä olin niin mielettömän vahva ainaki 4kk ja viideskin kuukaus oli aika helppoa, jopa viikko sitten vältin 2 eri ihmisen tekemään hienoa tarjousta ja pysyin tiukkana. Jostain syystä viime viikolla päässä alkoi kaihertaa joku kumma. Se tunne kehittyi ehkä parissa päivässä, en siis luovuttanut silloinkaan heti vaan jaksoin lauantai iltaan. Kun vapauduin vastuista niin päässä oli vaan että nyt kauppaan.
En pystynyt, en keksi mitään syytä että pystyisin myöhemminkään, toivoton olo!
Yritän kuitenkin pitää taas mahd pitkän tauon…taitaa olla huono ajatus tuo… sanoo mun pää ihan heti.
Normihommaa. Minä lipesin raitistumisyrityksistani niin monta kertaa että en edes yritä laskea niitä. Usko kun sanon, että jokaisesta juomattomuusjaksosta jää jotakin positiivista mielen pohjalle itämään. Kun aika on kypsä, alko jää.
SAS-mies ilmoittautuu, tai siis luulee välillä olevansa joku kovakin jätkä tässä elämässä. Taas tipahdin joksikin muuksi mieheksi. Melkein 3kk ilman alkoholia ja menikin aika hyvin ja sitten tuli synttäribileet kapakassa mistä ei oikein kehdannut olla poissa. Viikko oli aikaa miettiä otanko siellä vai en ota. Suunnittelin meneväni autolla ja olla limulinjalla, piti kokeilla olla kapakassa selvinpäin. Mieli seilasi eestaas koko viikon ajan. Välillä olin täysin varma etten ota ja kolaa vaan juon. Sitten hetkittäin mielessä pyöri että jospa sittenkin ottaisin tämän kerran…noh tämä sitten vei voiton aivan viime metreillä. Hain kaupasta 5 olutta ja huitasin naamariin ja muuten aika nopeesti meni alas, oli hyvin tuoreessa muistissa että mitenkä sitä ensimmäiset vedetään. Tappeluunhan sitä joutu sitten yöllä enkä todellakaan ymmärrä miks, ei sitten mitään järkevää syytä siihen, mutta minkäs känniläiselle teet. Yritän tässä olla itselleni armollinen että elämä jatkuu ja haavat paranee. Pidemmäksi aikaa jää häpeä omasta onnettomasta tilasta, kuinka huono olen, täysin kelpaamaton mihinkään. Toiset ne osaa iloisesti ottaa olutta ja nukkua väsymyksen pois eikä huolenhäivää, naureskelevat ja jatkavat normaaleja viikonloppu rutiineja. Minä paska lyön päätä seinään ja kiroan koko olemassa oloni.
decimus kirjoitti
Uskon, että on sellaisia juoppoja, jotka ovat lopettaneet oman tahtonsa voimin, jopa monta kertaa. Kaikille, varsinkaan alkoholisteille, se ei onnistu. Minulle kuitenkin onnistui päästä raittiuden alkuun mainitsemasi AA:n avulla.
Joskus kännitappelut päättyvät huonoon säkään ja toinen osapuoli pannaan lautoihin, toinen rautoihin. Nyt ei niin käynyt. Tulevista emme tiedä.
Päivystyspoliklinikoilla juopuneina itseään kolhineita ja kolhituiksi joutuneita on iso osa potilaista, varsinkin viikonloppuöisin.
Alkoholismi on pysyvä sairaus, josta voi kuitenkin toipua raittiiseen ja tyytyväiseen elämään. Sairaus sinänsä ei ole kenenkään syy, mutta juominen on juojan vastuulla.
Ehkä olet jo löytänyt oman henkilökohtaisen pohjasi, mitä alemmaksi et halua juomalla mennä?
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme