Pullo on ystävä joka ei jätä. Ei siitä mihinkään pääse. Kaikki (entiset?) kaverit on jossain jo kaukana. Ja viini antaa mielihyvää ja turruttaa. Typerää mutta totta. Parempi hetken helpotus ja seuraavana päivänä heikotus… Yksinäisyys järsii sisuskaluja hulluna. Se mielihyvä kumminkin loppuu aina ja sitte tulee masentunu mieli.
Minullakin nuorempana yksinäisyys aiheutti tuskaa. Nyt sitten tänäkesänä moneen vuoteen vietin vanhojen tuttujen kanssa iltaa. Oli huvittavaa huomata, että koko illan vain mietti että saisipa olla yksin kotona juomassa kaljaa ja viinaa! 
Mutta kyllä se on totta, että kun yksinäisyyteen tottuu niin sitten tuollaisista sosiaalisista tilanteista tulee sellainen sosiaalinen ähky. Ihan muutaman tunnin juttelusta ja ajanvietosta tulee sellainen outo väsy, että ei tarvitse ottaa ihan vähään aikaan kyllä uusiksi. Joskus nuorempana piti melkein joka viikonloppu olla kavereiden kanssa jossain menossa niin kaipa se siitä johtui, että yksinäisyyteen piti sitten tavallaan totutella.