Mielestäni kumppanini juo runsaasti jo ihan alkoholistinkin mittakaavalla, mutta haluaisin muilta näkemystä asiasta. Viikossa juo useimpina päivinä 20-30 olutta tm. (isoja ja pieniä) ja muutamana päivänä viinaa päälle. On useimmiten 1-2 päivää selvänä, tai siis pahassa krapulamasennuksessa, kunnes unettomuus tai ahdistus ajaa juomaan. Tällaista tahtia nyt melkein pari vuotta, välissä ehkä neljä parinviikon holitonta jaksoa. On vasta 36-vuotias, mutta kauankohan voi keho kestää? On myös todella ilkeä ja välinpitämätön krapulassa ja koen, että tuo ailahteleva käytös on sairastuttanut minutkin. Olen mielestäni pahinta laatua läheisriippuvainen tällä hetkellä.
1 tykkäys
Näkemyksesi tilanteen vakavuudesta on valitettavan oikea. Kuvailemasi alkoholimäärät ovat huomattavan suuria, ja kyse on syvästä riippuvuudesta, jossa juomisen lopettamiseen liittyy usein voimakasta ahdistusta ja fyysisiä vieroitusoireita.
Noin suuri alkoholinkäyttö rasittaa kehoa todella raskaasti iästä riippumatta, ja kierteen katkaiseminen vaatii yleensä ammattilaisten tukea ja lääketieteellistä arviota.
On täysin ymmärrettävää, että kumppanin ailahteleva ja ilkeä käytös uuvuttaa ja saa voimaan pahoin. Kun arki pyörii toisen juomisen ja krapuloiden ympärillä, omat voimat loppuvat huomaamatta ja tilanteesta muodostuu raskas henkinen taakka.
Tärkeintä olisi nyt siirtää huomiota omaan jaksamiseesi ja hakea apua itsellesi esimerkiksi läheisille tarkoitetusta vertaistuesta tai ammattilaisilta, sillä et voi kantaa vastuuta toisen ihmisen juomisesta.
5 tykkäystä
Kiitos vastauksestasi Teme. Hän onkin ollut joitain kertoja katkolla ja sairaalahoidossa, mutta niidenkin jälkeen juomattomuus kestänyt muutaman viikon.
Kommenttisi antoi juuri sitä vahvistusta mitä yritän päähäni takoa. Suhteemme on hyvin turvaton ja epävakaa, ja juuri hylätyksi tulemisen pelko saa minut aina takertumaan siihen entistä kovempaa. En ymmärrä, miksi en sisäistä sitä, että tuollainen alkoholin kulutus sotkee kenen tahansa pään, eikä minun pitäisi antaa mitään painoarvoa hänen täysin ailahtelevalle ja epävakaalle käytökselle.
1 tykkäys
Jatkan vielä avautumistani.. on aivan karsea tunne, kun hän selvinä päivinään käyttäytyy niin, etten enää tunne koko ihmistä. Yritän ajatella, että hänellä on krapula, mutta voiko se vaikuttaa koko persoonallisuuteen niin paljon?! En kertakaikkiaan enää edes ymmärrä, mikä hänen persoonistaan on oikea hän.
2 tykkäystä
Alkoholismi on vaarallinen sairaus ja se on siitä erikoinen, ettei se iske kehen tahansa, vain niihin, jotka sen juomiskäytöksellään itselleen tietoisesti hankkivat.
Kuolemaan johtava sairaus siis hankitaan ja mahdollisesti myös lopetetaan omalla päätöksellä.
Puolison itsetuhoiseen juomiseen voi vaikuttaa kylmästi nostamalla kytkintä. Toteutus on monesti se hankalin vaihe. Kuvailemasi juomamäärät on kovia, mutta ihminen on yllättävän sitkeä ja juoppohullu toiminta voi jatkua vuosia. Kannattaa pitää itsestä huolta.
Tuo persoonallisuuden muutos on karseaa havaita. Vuosikausien, jopa kymmenien vuosien jälkeen saatat tosiaan havahtua siihen ettet tiedä kuka toinen on.
Joku sanoi hyvin, että päihteet sammuttaa sisällä palavan elämänliekin.
Mulla on kolme lasta ja pidän heidän aitoudestaan. Heidän luonteeseen ei ole vielä päihteet päässeet vaikuttamaan.
Mulla on kolmas päihteetön vuosi jo pitkällä menossa ja olen mielestäni hiljalleen saavuttanut sen mielenmaiseman joka minulla oli nuorena, ennen kuin alkoholi aloitti sotkemaan aivokemiat.
Minäkin seuraan puolison päihteiden käyttöä ja harmitten, etten oikein enää tiedä kuka kanssani asuu.
Addikti on ilman alkoholia, kuin auto ilman bensaa: Voi sitä työntää ja sisällä istua, mutta varsinainen toiminta on mahdollista vain tankki täynnä.
2 tykkäystä
Krapula on vain hetkellinen tila, eikä se persoonallisuutta muuta – pitkäaikainen kova juominen sen sijaan muuttaa. Lopetettuani itse juomisen aloin lukea enemmän alkoholin aivovaikutuksista, ja totuus on kyllä karu.
Runsaasti käytettynä alkoholi surkastuttaa etuotsalohkon aivokudosta. Koska etuotsalohko ohjaa meidän käytöstämme, tunteitamme ja moraaliamme, sen vaurioituminen muuttaa ihmisen peruspersoonallisuutta pysyvästi.
Siitä usein johtuukin se alkoholisteilla näkyvä itsekkyys ja muuttunut luonne. Onneksi aivoilla on myös uskomaton kyky korjata itseään, jos korkin saa kiinni.
4 tykkäystä
Jos tuollaista käytöstä yrittää tulkita ja ymmärtää siksi, että sen myötä voisi muuttaa omaa käytöstään vaikuttaakseen toisen käytökseen… kuten jo kesken lauseen huomaa, niin ei toimi.
Juova osapuoli ei käyttäydy kumppaniaan kohtaan siten kuin käyttäytyy vain siksi, että viina tekisi hänestä sellaisen. Hän ymmärtää oikein hyvin mistä napeista painaa, eli miten käyttäytyä saadakseen toisen epävarmaksi, takertumaan ja olemaan paikalla mahdollistamassa juomista.
Noilla määrillä, tuolla historialla ja käytöksellä neuvoisin keskittymään itseesi ja itsessäsi nimenomaan siihen, että pyrkisit näkemään tilanteen sellaisena kuin se on.
3 tykkäystä
Moikka Memmmu. Mulla tosiaan semmoinen tausta, että mies ollut alkoholisti 10 vuotta (minä tietoinen tästä viimeiset 2 vuotta) ja viimein heinäkuussa hän lähti Minnesotahoitoon, ollut raittiina pian 90pvää.
Tuohon haluan tarttua että voiko persoona tosiaan muuttua noin rajusti; todellakin voi. Minä aloin aikoinaan seurustella rauhallisen, pikkutarkan, huolehtivainen, huomioon ottavan, empaattisen ja herkän miehen kanssa. Semmoisen superlojaalin, uskollisen ja kuka ei koskaan päästänyt edes valkoista valhetta. Nyt viimeiset kaksi vuotta olen asunut manipuloivan narsistin kanssa, joka on tuhonnut koko itsetuntoni. On ollut muiden naisten kanssa viestittelyä, somessa huomion hakua, valehtelua ihan pienistä asioista, valehtelua juomisesta, raivareita kiinni jäämisestä, itsemurhalla toistuvaa uhkailua. Mies on kertonut tämän käytöksen johtuneen siitä, että koki minun olleen hänen ja juomisen välissä ja totta onkin se, että en ikinä lähtenyt tähän mahdollistajaksi vaan aina jaksoin tuomita ja huolestua. Liekö sitten hyvä vai huono lopulta, koska itseni tässä tuhosin tosi pitkälti.
Mun on pakko nyt sanoa tää sulle vaikka tiedän kuinka paskalle se itsestänikin tuntui, mutta nyt on aika tehdä päätöksiä itsesi takia. Nuo määrät on tosi hurjia ja miettisin itse ovatko nuo vaan jäävuoren huippu. Itse oon katunut monta kertaa kuinka rumaksi päästin tilanteen kun olis vaan voinu lähteä siitä pois.
2 tykkäystä