Julkisen puolen psykologi palvelut

Olin varaamassa aikaa psykologille julkisen puolen terveyskeskukseen ja nyt pari tuntia sitten tulin tuolta lääkärin puheilta ja ainoa mitä jäi käteen oli “tyhjä arpa”.

Jo aikaa varatessa puhelimitse palvelu oli varsin heikkoa. Pyysin asiallisesti aikaa psykiatrille. Välittömästi vastaan tulee kysymyksiä tyyliin “Onko jotain vakavaa tapahtunut?” “Onko aihetta epäillä sairautta” “Onko ongelmia päihteiden kanssa?” Vastaukseni ovat kaikkiin että ei ole. Haluan ajan psykologille, koska ajattelin että ammattilaisen kanssa keskusteleminen olisi selventänyt ajatuksiani koko elämän suhteen - mitä haluaisin opiskella tai tehdä työkseni? Miksi olen tällainen ihminen kuin olen? tyyppisiä kysymyksiä joista olisin halunnut puhua.

Sain ajan tavalliselle terveyskeskuslääkärille ja selitin että olisin alkujaan halunnut ajan psykologille. Tähän lääkäri kertoi että psykologille pääsee vain lähetteellä ja että psykologin palvelu julkisella puolella kattaa vain “kriisitilanteet” ja “kun on sairaus joka tarvii hoitoa”.

Käytännössä siis ainoaksi vaihtoehdoksi jää yksityiselle psykologille meneminen. Rahalla saa ja mersulla pääsee.

Miksi mieleterveys asioihin on helpompaa saada apua jos taustalla on päihdeongelma? Paljon puhutaan ihmisten henkisestä pahoinvoinnista mutta oma tapaukseni tuo mielestäni hienosti esille miten vaikeasta apua on oikeasti saada. Alan ymmärtää mitä tarkoitetaan “en ole tarpeeksi hullu” lauseella.

Kaiken kaikkiaan suututtaa että kun ihminen pitää itsestään hyvää huolta eli ei ruveta dokaamaan ja vetämään huumeita niin on “kunnon kansalainen” niin apua ei tarvitse tarjota julkisella puolella?

Väitän että päihdeongelma tuo vain esille mielenterveysongelmia joita on ollut jo pidemmän aikaa. Onko se suomalaiseen kulttuuriin paremmin sopivaa että keskustellaan viinan juonnista kuin henkisestä pahoinvoinnista?

Avautuminen teki hyvää, kiitos!

^Nyt sitten vielä tarkkana, psykiatrihan on nuppipuolen lääkäri ja psykologi taas mielen asiantuntija. Jälkimmäinen ei siis saa määrätä lääkkeitä eikä tehdä diagnooseja. Ja psykiatrilla käyminen tosiaan on jo niin kova juttu, ettei sinne nyt ihan ketä tahansa kuulu päästääkään.

Aikaa psykologillekaan ei tosiaan saa, jos ei ole ilmeisesti mitään “hätää”. Eli jos vain haluat ronkkia pääsi sisältöä, mutta arki sujuu, et kärsi esimerkiksi jatkuvasta ahdistuksesta, masennusoireista, pakkomielteistä, vääristyneestä kehonkuvasta, syömis- tai nukkumisongelmista, harhoista jne. ei sinua voi luokitella akuutin mielenterveysavun tarpeessa olevaksi.

Itse olen saanut julkiselta ajan psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle, kun erosin. Kävin siellä juttelemassa kolmisen kertaa ja sitten jatkoin matkaa. Terapiassakin olen käynyt vakavien ahdistusten takia, mutta tämä hoitui säätiöllä, koska olin yliopisto-opiskelija tuolloin.

Jos olet mielestäsi terapian tarpeessa, tosi on, että julkisen terveydenhuollon piirissä siitä, saatko hoitoa, päättää hoitohenkilökunta. Oma halu saada hoitoa ei riitä. Jos haluat vain pohdiskella elämää, minun mielestäni on oikein ja kohtuullista, ettei siihen julkisia suppeita resursseja tuhlata. Mukavaahan se olisi, mutta kyllä se myös nostaisi aika roimasti meidän kaikkien verotusta, jos ihmisyyteen kuuluvia kasvukipuja saisi noin vain halutessaan ruotia ammattilaisen kanssa. Jos taas tuntuu, että pään toiminta todella aiheuttaa ongelmia arkeesi, lääkärin vastaanotolta todella voikin saada apua sekä lähetteen eteenpäin. Tässä tapauksessa lääkäri ei ilmeisesti ollut sitä mieltä, että sinulla tarpeeksi pahoja ongelmia on. On tietysti mahdollista, ettet vain osannut niitä siellä tarpeeksi selkeästi ilmi tuoda.

Rohkaisisin sinua etsimään kirjallisuutta ja googlailemaan, hankkimaan tietoa mielenterveysasioista itse. Itsensä hoitaminen on mahdollista monin tavoin. Jos olet nuori, ammatinvalintakysymyksiä voi hakeutua pohdiskelemaan kunnan nuorten palveluiden piiristä, ja sieltä voi löytyä myös keskusteluapua elämän solmukohtiin. Saatat löytää paikan, missä keskustella jonkun kanssa, vaikkei tämä olisikaan ammattilainen. Esim. diakonit tarjoavat keskusteluapua kirkon piirissä, ilman että uskontoa tarvitsee välttämättä sotkea koko asiaan. On olemassa myös monenlaisia vertaistukiryhmiä. Jos akuutisti pohdituttaa ja on kova tarve puhua, auttavia puhelimia on useampiakin, numeroita löytyy netistä. Pelkäästään googlaamalla sanan “mielenterveys” löysin jo joukon mielenkiintoisia linkkejä. Apua.info:sta löytyy paljon tietoa ja niitä puhelinnumeroita kans.

Vaikka pääsisit terapiaan, viime kädessä paraneminen on sinun vastuullasi. Itse olen kokenut, että sen jälkeen, kun en enää terapiaa tarvinnut, vasta alkoikin kovat ajat, kun piti opetella elämään ihan itsekseen :smiley: tässä maailmassa. Mielenterveyttäkin pitää pitää yllä, aivan kuten kehonkin terveyttä.

Hienoa, että olet kiinnostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistasi.

Verity, sinäpä sen sanoit.