Julkinen puoli ja rauhoittavat lääkkeet

Tämä taitaa olla aika pinnalla oleva aihe tällä hetkellä…

Elikkäs. Mulla on pitkä tausta mt-ongelmien ja lääkkeiden kanssa. Ensimmäiset SSRI-lääkkeet määrättiin 13-vuotiaana (eli noin 20 vuotta sitten) ja tässä vuosien varrella on kokeiltu kaikkea mahdollista ja mahdotonta aina SSRI-lääkkeistä neurolepteihin. Ongelmana lamaannuttava ahdistus, paniikkikohtaukset, kroonistunut masennus sekä pakko-oireinen häiriö. Vuonna 2011 määrättiin muiden lääkkeiden lisäksi Rivatril annoksella 4x0.5mg/vrk, sen ohessa on mennyt myös Oxamin 15mg (taisin olla 16 kun sain ekan respan oxeihin, tällä hetkellä sitä menee ehkä 4 tbl/viikko). Hoitoni on psykiatrian polilla ja siellä (sekä sairaalahoidoissa) tuota Rivatrilia on yritetty vähentää usempaankin otteeseen. Annostus on nyt 2,5x0.5mg eli pienentynyt on, mutta tuosta alemmas en vain ole millään päässyt. Pisimmillään olen ollut jonkun verran yli kuukauden annostuksella 2x0.5mg ja silloin ahdistus vain paheni pahenemistaan, kunnes annosta taas hieman nostettiin ja tilanne rauhoittui. Pariin viime vuoteen annosta ei ole yritetty laskea, osittain varmaan siitä syystä että oloni on ollut melko kurja, aika paljon paskaa on tässä nyt tapahtunut ja aiemmat lääkärit ovat asian ymmärtäneet.

No, nyt on sitten uusi lääkäri polilla. Viimeksi uusiessani Rivatrilia hän oli kirjoitellut tietoihini pitkät pätkät mahdollisesta bentsoriippuvuudesta ja Rivatrilin reseptiin oli sitten kirjoittanut että vain väliaikaiseen käyttöön ja riippuvuuden vaara ja lopetussuunnitelma tehtävä. Olen häntä useampaan otteeseen yrittänyt tavoitella tässä kuukauden aikana ja tänään monen mutkan kautta vihdoin tapasin hänet. Oli kyllä erikoisin lääkärikäynti koskaan… Ensimmäiset 45 minuuttia hän oli äänessä enemmän kuin minä ja vasta loppuvaiheessa päästiin lääkeasiaan. Heti lääkelistaani katsoessaan hän järkyttyi Rivatrilista ja sain taas kuulla sen, miten hövelisti lääkkeitä on aiemmin määrätty ja miten nämä lääkkeet tulee saada pois käytöstä, ahdistukseen kun on parempiakin lääkkeitä olemassa. Mainitsi myös, että Valvira on tästä lääkäreitä tiedottanut (minun olettaakseni siinä Valviran ohjeessa myös mainitaan, että joissain tapauksessa pitkäaikainenkin rauhoittavien lääkkeiden käyttö voi tulla tarpeeseen).

Bentsot aiheuttavat kuulemma pitkäaikaiskäytössä dementiaa ja siksi ne tulee lopettaa. Nykykäytäntö kuulemma myös on, että rauhoittavia määrätään ainoastaan sairaalassa, ei ollenkaan avohoidossa(???). Mainitsin syöväni myös muita lääkkeitä (SSRI-lääke ja mirtatsapiini) ja että omasta mielestäni Rivatril ja Oxamin ovat ihan tarpeeseen, en syö niitä huvikseni. Tähän hän totesi hymyillen, että lääkeriippuvaiset ovat aina sitä mieltä, että heidän bentsonsa ovat tarpeeseen eivätkä suostu luopumaan niistä. Kerroin Rivatrilin epäonnistuneista vähennysyrityksistä. Tähän kommentoi edelleen hymyillen, että niin juuri, tuo on vain todiste siitä että olen riippuvainen. Kerroin, että sen kuukauden aikana ahdistukseni vain paheni koko ajan, että eikö vieroitusoireahdistuksen pitäisi vähitellen laskea kuukauden aikana. Siihen ei tainnut osata sanoa muuta, kuin että jos en kykene luopumaan lääkkeistäni niin minut voidaan lähettää myös päihdepolille. Hän otti useampaan otteeseen esille, että en syö näitä lääkkeitä muusta syystä kuin riippuvuuden vuoksi… Rivatrilin tilalle hän ehdotti Ataraxia, Oxaminin tilalle paniikkikohtauksiin verenpainelääkkeitä tai ketipinoria (molempia kokeiltu ja lopetettu haittavaikutusten takia). Tästä kaikesta järkyttyneenä yritin sitten kysyä, että milloinkahan tämä vieroitus sitten mahtaa alkaa, hänen mielestään kevät tai kesä ovat hyvää aikaa aloittaa… Mitään sananvaltaa mulla itselläni ei tähän asiaan ilmeisesti ole, olenhan riippuvainen. Lopussa yritin kysyä, että uskallanko ottaa nyt Oxepameja paniikkikohtauksiin vai pitääkö nyt hyperventiloida itseltään taju pois luomuna, siihen vastasi että tiedän varmaan itse mitä tehdä. Lopussa sentään onnitteli siitä, että hienoa että tiedän mitä syön, useimmat rauhoittavia syövät ihmiset eivät kuulemma edes tiedä millaisista lääkkeistä ovat riippuvaisia. :unamused: Tärkeintä on nyt kuitenkin kuulemma saada nämä lääkkeet multa pois ja kokeilla jotain muuta, koska “mitään muuta ei ole kokeiltu aiemmin”.

Olen nyt kieltämättä aika paniikissa. Olo on muutenkin todella huono (mennyt tasaista alamäkeä viimeiset 1.5 vuotta) eikä mulla ole tällä hetkellä voimavaroja lähteä lopettamaan yhtään mitään lääkettä. Mulle on elämäni aikana kokeiltu ihan jäätävä määrä erilaisia lääkkeitä ja lääkeyhdistelmiä eikä niistä ole ollut juurikaan apua jatkuvaan ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin. Toi Rivatril pitää mun perusahdistuksen jotenkin kurissa, mutta saan edelleen helvetillisiä paniikkikohtauksia, yleensä julkisilla paikoilla. Vähän aikaa sitten kaupassa vartija joutui vahtimaan mua vajaan tunnin ajan kohtauksen iskiessä, meinasi taju lähteä siinä hyperventiloidessa. Toisella kertaa sain kohtauksen kirjastossa, se ei mennyt millään ohi ja kirjaston työntekijä joutui saattamaan mut kotiin… Paniikkikohtaukset ovat siis tuota luokkaa ja niitä tulee todella usein… Mitä helvettiä mä teen, jos multa lopetetaan se Oxepamkin? Kohtauksiahan olen “yrittänyt ottaa haltuun” viimeiset 13 vuotta kaikenlaisilla hengitysharjoituksilla sun muilla, kyllähän ne tehoavat niihin lievempiin kohtauksiin, muttei noihin voimakkaisiin…

Onko tämä nyt todellakin vallitseva tilanne julkisella puolella? Mä en ole koskaan aiemmin saanut tällaista kohtelua lääkäriltä. Aiemmin nämä päätökset on tehty yhteistyössä lääkärin ja potilaan kanssa. Enkä ole aiemmin edes ajatellut, että olisin lääkeriippuvainen… Niin ja alkoholia/huumeita en käytä ja tällä hetkellä käyn psykoterapiassa.

Rupeaa olemaan voimat aika vähissä. Mitä helvettiä mä teen?

Eipä tehdä enään koska tosiaan linja on muuttunut. Yksityiselle lääkäriasemalle psykiatrille varaisin itse aikaa jo aika vikkelään. Lääkärisi ei ole ehkä mikään ruudinkeksijä tarinoineen mutta turha tollasien kanssa on vängätä kun näyttää olevan jo linjansa valinnu.

Jätin nyt kuitenkin soittopyynnön ylilääkärille ja koetan keskustella hänen kanssaan. Olen siis tällä hetkellä työkyvytön ja tulot on sen mukaiset. Olisi siis kiva, jos saisin polilta lausunnot kuntoutustuen jatkoa sekä psykoterapian jatkoa varten. Tuon lääkärin en tosin mielelläni halua niitä kirjoittavan, yritän kysyä että olisiko mitään mahdollisuutta vaikka vaihtaa lääkäriä. Kaikenlaisia persoonia on kyllä tullut nähtyä julkisen puolen lääkäreinä mutta tämä tapaus oli kaiken huippu. Ei siis minkäänlaista mahdollisuutta keskusteluun ja kaikki mitä sanoin, olivat vain vahvistusta sille että olen riippuvainen… Ainakin vielä puoli vuotta sitten samaisella polilla juteltiin silloisen lääkärini kanssa ihan hyvässä yhteisymmärryksessä lääkkeistäni ja ymmärsi sen, kun sanoin haluavani olla paremmassa psyykkisessä kunnossa siinä vaiheessa kun rivatrilia seuraavan kerran koetetaan alentaa, silloin vähentämisen onnistumiseen olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet… Jos tämä on polin nykyinen linja niin nopeasti on muuttunut…

Jos ei onnistu mitenkään, niin sitten yksityinen. Mutta mistä sitä tietää millainen henkilö sielläkään on vastassa?

Ja siis tottakai mä voin sitä rivatrilia jossain vaiheessa koettaa alentaa, mutten hemmetti soikoon tällä tavalla, että lääkäri päättää mun taustoihin tutustumatta, että nyt lopetetaan hänen määräyksestään ihan hyvin toimivat lääkkeet, koska riippuvuusvaara ja dementia. Tämä tuntuu täysin absurdilta…

^ Todella raukkamaisesti taaskin jälleen kerran toimittu julkisenpuolen lääkäriltä, eli viedä benzolääkitys pois ihmiseltä joka sitä oikeasti tarvitsee, siis korostan sanaa oikeasti. Itsellään on ollut ihan vastaavia paniikkikohtauksia koko elämäni ajan eli todella voimakkaista kohtauksista olen miekin kärsinyt. Nyt iän kanssa ne ovat siten edes rauhoittuneet, että pystyn vaikkapa käydä kaupassa, vähän harrastella ja viettää jopa melko normaalia elämää. Kuitenkin tuo vittumoinen sairaus nostaa säännöllisin väliajoin päätään esiin. Mutta joo ihan kai sitten asiaakin. Miultakin poistettiin benzolääkitys julkisenpuolen toimesta aika taannoin, tai uhattiin poistaa ja oltaisiin myös poistettukkin, mutta tuli sitten nostettua kytkintä moisesta hourulasta, eli siis julkiselta puolelta. Kävin sitten yksityisellä lääkärillä kertomassa tavallaan tarinani, ja että 25vuotta olen syönyt benzoja ja nyt ne sitten olisi poistettu. Tosiasiassa olen nyt ollut kuivilla benzoista 2 vuotta 5 kuukautta jotakin sinne suuntaan. Mainitsen vielä, että krapulani edelleen tapan benzoilla. Siksi benzoni tarvitsenkin, muuten en niihin enää kajoa, syistä jotka ymmärtää, kun kyseisiä lääkkeitä on syönyt neljännesvuosisadan melko massiivisilla annoksilla. Tähän väliin taas semmoinen sananen, että oikein käytettynä ja maltillisilla annoksilla ei ole benzoa parempaa lääkettä ja varsinkin jos on paniikkihäiriö, koska se osaa tuhota koko elämän, tai no joo miun elämän tuhosi kyllä monikin seikka aikanaan. Itselleen yksityinen lekuri kirjoitti aivan muitta mukinoitta benzot ja kummasteli, kuinka helvetissä aletaan katkomaan benzolääkityksiä tuosta vaan ja vieläpä tyyliin täysin seinään. Jumalauta siihen saattaa kuolla ja silloinhan kyseessä on kuolemantuottamus, hoitovirhe tai pikemminkin kiduttaminen hengiltä. Sain siun kirjoituksesta käsityksen että ihan varmaan otat lääkettä juurikin tarpeeseen, ja mitään väärinkäyttöä tai vastaavaa ei varmaankaan ole olemassa. Varaa ihmeessä aika yksityiselle lääkärille. He pitävät sinua tärkeänä heille, ja myöskin ihmisenä. Ja ihan varmaan saat kunnon palvelua. Kun sinulla vielä on entisyyttä benzojen kanssa ei siun varmaan muuta tarvia sanoa, kun että uhkaavat lopettaa siun elintärkeät lääkkeet, niin kyllä saat benzoreseptisi. Olen asiasta aika varma. Toki yksityisellekkin sektorille voi jokin yksittäinen mulkkulääkäri mahtua, mutta harvemmin. Siellä pitää osata palvella ihmistä, muutenhan asiakkaat kaikkoavat. Julkisella puolella benzolääkityksen suhteen on lähinnä sylkykuppi ja itse syypää ihan kaikkeen, vaikkakin se lääkärisetä vuonna sirppi ja vasara kirjoitteli benzoja eikä lainkaan maininnut riippuvuusriskeistä. Komppaan siis ehdottomasti Mastodonttia ja kehoitankin siirtymään yksityiselle sektorille.

Kiitos viestistä Lavuska!

Yksityinen on ollut tässä kovasti harkinnassa, mutta yritän nyt vielä pärjäillä tuon julkisen puolen kanssa, ainakin sen aikaa että saan ne tarvitsemani b-lausunnot. Asiahan on edennyt niin, että juttelin puhelimessa ylilääkärin kanssa tästä asiasta. Hän oli todella mukava, ystävällinen ja asiallinen ja oli sitä mieltä, että lääkeannokseni eivät ole niin suuret, että tässä olisi mikään kiire lopetella tai vähennellä niitä. Pystyn myös hallitsemaan käyttöäni, eli senkään puolesta ei ole mitään hätää. Sanoi vielä, että tottakai nämä lopetukset ja vähennykset tulee tehdä potilaan kanssa yhteistyössä. Hän sanoi keskustelevansa lääkärini kanssa. Oli helpottunut olo puhelun jälkeen.

No, lääkärini nyt kuitenkin ilmeisesti jollain tasolla vielä jatkaa tätä yhden miehen sotaansa benzoja vastaan. Laitoin tuossa reseptejä uusintaan, niiden joukossa oxaminin. Mulla on ollut oxaminissa iteroitu resepti jo monen vuoden ajan. Kuten jo etukäteen arvelinkin, muut lääkkeet oli uusittu ihan normaalisti, mutta oxeista oli otettu iterointi pois ja määrätty vain yksi pakkaus ja reseptin yhteyteen kirjoitettu taas samat litaniat vain väliaikaisesta käytöstä ja riippuvuuden vaarasta kuin aiemmin rivatrilin reseptin yhteyteen. :unamused: Satuin tuossa kuulemaan, että tämä on ilmeisesti hänen linjansa nyt jokaisen rauhoittavia lääkkeitä käyttävän potilaan kanssa, eli enpä nyt sentään ole ainoa ko. polin asiakas, joka on hänen kanssaan helisemässä…

Nythän mulla on tietenkin aivan kauhea syyllisyys näistä lääkkeistä ja siitä, etten pärjää ilman näitä. Olen ollut ahdistunut ja pelokas aina, niin kauan kuin muistan. Se ahdistus on sellaista, joka vain jatkuu ja jatkuu enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun. Oksentelen ahdistuksesta, en pysty syömään enkä nukkumaan. Ja sitten vielä ne saakelin paniikkikohtaukset tuohon päälle. Mitkään SSRI-lääkkeet taikka neuroleptit taikka propralit taikka kaikkien noiden yhdistelmät eivät ole auttaneet ahdistukseen kovinkaan hyvin. Siksi rauhoittavat lääkkeet. Ja nyt ne sitten ovat kuulemma ongelmistani suurin… Voi miksi mä en hallitse tätä ahdistusta??

Miten olisi yksityislääkärin lähetteellä psykoterapiaan (Valviran valtuuttaman terapeutin saa itse vielä valita) joka on oikeasti tehokasta useimmiten? Monesti siellä päästään niiden ahdistusten lähteille ja niitä voidaan poistaa tai hallita. Noilla taustoilla ja diagnooseilla saat sen aika automaattisesti tosin maksaahan se lausunto. Kela korvaa suurimman osan terapian hinnasta nykyisin. On olemassa myös yksityisiä psykiatreja joihin saa erilaisten videopuheluiden avulla tietokoneella yhteyden, niistäkin voi olla apua jos se sopii paremmin.

Kuulostaa niin tutulta… Niin kun olet seurannutkin tuota omaa taistelua nuiden lääkkeiden kanssa.
Julkiselle ei ole minulla enää mitään asiaa mitään lääkkeitä sieltä itkemään, ei vaikka kuinka tulisi tarpeen, mikä toki on kyllä ihan sairasta.
Minäkin kehotan jollekin hyvälle yksityiselle siirtymään jos se suinkaan on mahdollista. Vaikkei minulla käynytkään tuuri niiden parin kanssa, jotka minua olivat aikoinaan hoitaneen, niin kuulostaa kuitenkin, että suurinosa plinkkiläisistä on saanut lääkkeensä järjestettyä yksityiseltä. Oma epäonnistuminen tosin taisi enemminkin johtua siitä, että minulla on on työterveys ja eivät halunneet olla vastuussa päällekkäisestä hoidosta, joten jättivät ottamatta sen suuremmin kantaa. Olen edelleen siinä uskossa, että jos menisin jonnekin vielä kolmannelle (kuulostaa tooooosi hyvältä tuo) yksityiselle lafkalle, niin sieltä saisin kaiken tarvittavan.
Itsekin mietin ennen tätä tämän päivän työterveyslääkärillä käyntiä, että varmaan pakko hakeutua joko mielenterveyspuolelle/päihdepuolelle takaisin tai sitten varata aika yksityiselle psykiatrille jos nämä lääkeasiat ei muuten järjesty.
Ymmärrän hyvin tuskasi ja tuon todistelun tarpeen. Taitaa olla joku joukko hävitys meneillään kun kaikilta kuulostaa lääkärit lopettavan pkv-lääkkeitä. Se on törkeää, että oikeasti, todella oikeasti tarpeeseen menevät ja toimivat lääkkeet lopetetaan. Ei se vaan ole oikein.
Mikäs joukkokanne me tästä tehdään!? :laughing:

Ohoh, huomasin vasta nyt että tänne on tullut viestejä.

Mastodontti: Kuten tuossa ekan viestin loppupuolella mainitsenkin, niin käyn psykoterapiassa. Muahan on “hoidettu” julkisella puolella teini-ikäisestä saakka eikä edistystä ole juurikaan tapahtunut, nyt tämä psykoterapia tuntuu olevan ensimmäinen asia, joka oikeasti auttaa. Toki, kun oireilua on ollut todella nuoresta saakka ja mulla on traumataustaa, niin noita helvetillisiä ahdistuksia tulee edelleen varsin usein, vaikka kokonaisuudessaan olo on nykyään paljon parempi ja vakaampi.

jms89: Mahtava homma, että sait sen lääkityksen kuntoon vaikka melkoiseen pyöritykseen jouduitkin! Toivottavasti siellä fysiatrian polilla menee kaikki hyvin! Mä itse olin eiliseen saakka siinä luulossa, että tämä bentsohomma olisi nyt ainakin tämän kevään osalta käsitelty, koska olen nyt ylilääkäriä myöten keskustellut asiasta enkä ole todellakaan aloittamassa vieroitusta tässä kunnossa. No, turha luulo… Oli siis aika kyseiselle lääkärille, koska pitäisi kirjoittaa muutama lausunto, mm. psykoterapian jatkoa varten. No, lääkärihän aloitti keskustelun tokaisemalla että niin, sinullahan on tämä bentsoriippuvuus… Tuijotin suu auki, kun tyyppi lateli ne samat litaniat jotka olen jo usempaan kertaan kuullut. Jossain välissä sain sitten keskeytettyä ja sanottua, että voitaisiinko nyt keskittyä näihin lausuntoihin. Kysyi muutaman kysymyksen liittyen lausuntoihin ja mun tämänhetkiseen oloon ja loppuajan mietiskeli ääneen, että mikä olisi hyvä tapa vieroittaa mut rivatrilista. Jossain vaiheessa purskahdin itkuun, koska tuntui etten jaksa tätä syyllistämistä enää hetkeäkään ja koska turhautti niin hemmetisti. Nyt kyllä rupeaa oikeasti olemaan mun mitta täynnä, mä en jaksa tätä paskaa enää. Niistä lausunnoista on tosiaan kiinni mm. mun psykoterapian jatko ja me ei eilen käsitelty lähes ollenkaan asioita, jotka on oleellisia liittyen lausuntoihin. Tämä vouhkaaminen bentsoriippuvuudesta on myös täysin absurdia, kun kyseessä on tilanne, että olen syönyt mulle määrättyjä lääkkeitä sillä tavalla kuin reseptissä lukee… Mulla ei ole tarkoitus syödä rivatrilia loppuelämääni, mutta tämä lääkärin tapa jauhaa asiasta ei aiheuta mitään muuta kuin stressiä ja ahdistusta. Jos olisi rahaa, niin olisin jo siirtynyt yksityiselle…

Onpa paska tilanne… :frowning:

Saitko edes ne lausuntoasiat kuntoon?

Olisko sen terapian kautta mahdollisuus edes psykiatrin lausuntoon taikka sen lääkärin kautta, jolla nyt kävit? Ehdottomasti vaatia toinen mielipide. Tuntuu, ettei tuolla nykyisellä lääkärillä ole kun yksi agenda ja se ei nyt älyä tätä isompaa kuviota ollenkaan. Sinun ahdistus kuulostaa olevan niissä mitoissa, ettei nyt ole todellakaan aika alkaa mitään vähentelemään tai vieroittumaan. Pitäisi vaan nyt saada joku tajuamaan se.

Juu, muuta tänne niin saat tämän tästä! :smiley:
Ei vain! Totta kai olet riippuvainen, keho huutaa lisää jos noin vaan lopettaa, samoin mieli. Kysäisi suoraa hoitajalta “myötämielisempää” tohtoria! He osaa kertoa, lausunto on aina vain yhden lääkärin mielipide ja nehän tykkään niitä jyrätä, sekä muokkailla. Mitäs jos puolitat sen 0,5mg? Joka viikko tai joka toinen viikko? Omassa “kylässä” siis tuputetaan tämän tästä näitä minulle, vaikken halua käyttää. Jokainen lääkäri on yksilö. Hakeutuisin iäkkäämmän lääkärin pakeille, koska bentsot ovat olleet enenmän käytössä heidän uransa aikana. Ymmärrän että pyritään poistamaan lääkkeitä, mutta ei niitä voi ropsia pois, ennen kuin on saanut hyviä ja tasoittavia tuloksia terapiasta.

Hyvä ystävä,
Jokaisella on omat kauhunsa ja kokemuksensa äärirajoista, paniikista ja kitumisesta.
Muhun teki vaikutuksen 1 amerikkalainen kaveri joka aloitti videonsa sanomalla että hänellä on keino jolla
voit lopettaa opiaatit Nyt ja Tässä.
Sitten se jutteli jotain ja sanoi lopulta että Keino on; Stop Doing Opiates.
Siitä on kysymys, kuukauden- kolmen kuukauden sssisukas päivärytmi. Juodaan paljon, syödään terveellisesti, käydään
ulkona jonkinlaisella lenkillä joka päivä. Aika on siinä totaalisesti puolellamme.
Sitten jonain päivänä aurinko todella paistaa, kuulet Musiikin, näet kauneuden ja tunnet hyvien olojen pulppuavan sisältä.
Siinä kaikki. Tämän verran tiedämme.
Miksi emme tekisi niin. Koko loppuelämä säästyisi elettäväksi eikä tärveltäväksi.

Mulla on mieto Diapam lääkitys ollut jo reilu 10 vuotta julkisen puolen psykiatrilta, joka ei onneksi ole kyseenalaistanut lääkitystäni. Sen sijaan viime kesänä yksi nuori terkkarilääkäri sanoi että Diapam lääkitykseni pitäisi lopettaa koska se tuhoaa elimistöä kuten alkoholi?

Mutta olen kuullut että Suomessa bentsot ovat joutuneet noitavainojen kohteeksi! Unohdin mainita että otan Diapamia vain tarpeeseen!

Suomessahan voitaisiin tehdä myös tupakan ja alkoholin saanti täysi - ikäisille yhtä vaikeaksi eli lääkärille itkemään reseptiä näihin nautintoaineisiin!

t. Juhani