Jukkiksen tilitys

Päätän aloittaa uuden ketjun. Tämä on varmasti osin tällaista itselleen kirjoittamista, mutta en tunne järkeä lähteä kirjoittamaan kirjatyyppisesti. Toivoisin että se joka tuntee jotain samanlaista kommentoisi tekstiäni, ikäänkuin toisiaan terapoiden. Tämä kai se on tämän sivuston tarkoituskin.

Olen 45 vuotias selkeästi alkoholisti mies. Eronnut mutta upeat lapset omaava. Joiden elämää olen nyt sotkenut. Jouluaatto meni lapsien silmissä vahvasti tunaroidessa. Lähtivät lopulta kotiinsa, nyt henkinen krapula, kun pahimmat fyysisen oireet ovat menneet ohi lähes sietämättömät. En halua tässä tilittää tuota asiaa sen enempää, mietin vain mitä korvaamatonta olen heille aiheuttanut ja mitä tulee käynnin seurauksena tapahtumaan.

Olen päättänyt lopettaa juomisen, nyt sen on ehdottomasti tapahduttava. Ei enää tippaakaa, ei enää ikinä. Lapsieni silmissä en pysty enää mitään saamaan tekemättömäksi, mutta haluaisin ajatella että he pystyisivät joskus antamaan minulle anteeksi ja tapaamaan jne. minua vielä joskus. Nyt se ei varmasti tule olemaan joihinkin aikoihin mahdollista. Tästä haluaisin keskustella, kun se on minulle juuri nyt krapuloissani niin akuuttiasia, voiko lapset antaa alkoholistille koskaan anteeksi jos ja kun hän raitistuu, nyt olen vain täysin rikki enkä osaa niin ajatella että voisi. Tai kun aika menee niin valtavan hitaasti.

Nyt ei tee juomaa eli viinaa yhtään mieli, mutta tiedän myös tunteen kun asiat rupeavatkin menemään paremmin ja alat miettimään että voihan sitä nyt jotain ottaa. Nyt se ei vaan enää voi olla mahdollista. Ei yksinkertaisesti voi.

Samoin haluaisin jonkun kommentoivan, vaikka siitä on täällä varmasti paljon kirjoitettukin, voiko alkoholisimia todella selittää sairautena, että näin tuli väkisinkin käymään kohdallani, kun harjoittelin sitä vain tarpeeksi. Sekin auttaisi jaksamaan tässä surkeassa olossa.

Näette varmasti tekstistäni, että en ole perehtynyt asiaan kovinkaan hyvin. Rupean tässä tätä ketjua kirjoittelemaan, ja olisi todella hienoa että joku tarttuisi ajatuksiin.

en osaa sanoa onko alkoholismi sairaus oikein mitenkään ajateltuna, mutta itselle
saattaa olla ja onkin suurta hyötyä noin ajatella.
tuo auttaa olemaan vähemmän armoton itselleen ja se on ainakin ajoittain ihan
ehdotonta…
liiaallinen kovuus ja ankaruus itseään ja samalla muitakin kohtaan on pitemmän päälle
kestämätöntä ja siihen tarvitsee turrutusta suurella todennäköisyydellä jossakin vaiheessa.
tai tuo on ainakin oma kokemukseni…
tulevatko lapset antamaan koskaan anteeksi, on kokonaan heidän käsissään…
itse ei voi muiden ihmisten suhteen muuta kuin koettaa pystyä osoittamaan halukkuutensa
muutokseen elämäntapojensa suhteen ja ajan kanssa uskoisin, että muiden suhtautuminen muuttuu
automaattisesti, jos siihen kykenee…
holismista toipuminen on usein yhtä tunteiden hullunmyllyä ainakin ihan aluksi ja monella, kuten
minullakin, pitemmänkin aikaa…
muutosta tuntuu tapahtuvan tuskallisen hitaasti…
aivan alkuun on syytä keskittyä pelkästään yhteen asiaan eli olemaan kaatamatta juomaa kurkkuun
ja jos se tuntuu yksin ylivoimaiselta, kannattaa hakea apua…muutakin kuin täältä plinkistä…
sen verran vielä, että minusta alkoholismi on kokonaisvaltainen sairaus ja juominen vain tavallaan
oire…
jos juomisen onnistuu jättämään, on jäljellä tauti, joka vaatii jonkinlaista hoitoa, nupin rassausta,
mitä kenelläkin…
ja alkoholismista voi toipua, jokainen voi, kunhan löytää itselle sopivimmat keinot ja on valmis
tekemään tarvittavan asian eteen.
tsemppiä yritykseesi.

Moi Foo,

Nuo olivat viisaita sanoja koskien anteeksiantoa ja ajankulua. Tästä lähdetään, en taatusti kaada mitään kurkkuuni tänään. Olen ajatellut antabusta ja AA:ta. Kunnalliset jutut ovat kaikki kiinni pitkälle ensiviikkoon. Tällaista tämä on tämä rahan säästö.

aa on siitä hyvä, että se toimii jouluna ja arkena…ajatellaan kai, että holosmi ei
pidä lomapäiviä…mene ihmeessä kokeilemaan ja katsomaan…

Voin tässä vaiheessa sanoa, ettet ole ainoa, jonka joulu meni näin hyvin. Itse sekoilin myös oikein kunnolla ja omaiseni joutuivat näkemään sen. Valitin heille tuskaani ja kerroin kuinka kamala on olla, heittelin tavaroita, kaatuilin ja sammusin. Jouluna ei tullut lähdettyä suvun luokse, jonne oli tarkoitus mennä. En edes muista läheskään kaikkea. Tiedän, kuinka tuskaiset olot käyt nyt läpi.

Todennäköisesti olet nyt niin tuskissasi, että pelkäät lapsiesi vihaavan sinua. Asiat kyllä yleensä saa läheisiltään anteeksi vaikkeivat unohdakaan. Mutta jos aina tyrii uudestaan kerta toisensa jälkeen, alkaa se oma henkinen tuska olla niin valtava, että pitää lopettaa itsensä vuoksi. Ja sitä kautta olla parempi myös toisille.

Toivottavasti löydät ratkaisun jostakin. Itse kielsin taas olemasta alkoholisti, mutta tänään päätin taas olla. Onneksi siitä voi kuitenkin toipua. Alkoholismi pitää vain määritellä itselleen. Diagnoosia ei saa todennäköisesti mistään. Ainakaan minä en saa, koska en juo joka päivä kuitenkaan. Joskus on helppoa lähteä siihen ajatukseen mukaan. Hyvä jos itse olet sen myöntänyt. Toivottavasti saat sen ajatuksen pidettyä itselläsi että olet alkoholisti. Se ei ole helppoa. Itse ainakin olen haparoinut. VIelä pitäisi keksiä oma ratkaisu. miten tuosta myrkystä pääsee kokonaan eroon.

Hei PeQ,

Kiitos kommenteista. Olen tässä miettinyt että minulla ei ole vaihtoehtoa. Olen oman mittapuuni mukaan nyt aikasenkin pohjalla, toki tämä johtuu tämänhenkisestä tilastinkin, se on selvää. Olisiko meillä kaikilla oma mittapuu, miten tekemisemme suhteutamme …

Nyt yksi asia mitä minun on itselleni tehtävä on vain pakko seurata jatkossa itseä ja jos ajatukset lähtevät menemään vähättelevään suuntaan tai että kyllähän tässä nyt kuitenkin voisi, silloin mun hälytyskellojen on soitava. Siksi tänne kirjoittamaan alkaminen oli ehkä hyvä ajatus, täällä kyllä kommentoidaan käsittääkseni jos kirjoitukseni alkavat siihen suuntaan luistamaan.

Joka tapauksessa niin surkealta kuin numero kuullostaakin, tämä oli mun päivä numero 1.

Päivä numero 1 ei ole surkea numero. Se on kaiken alku ja juuri (älköönkä tähän nyt kukaan matemaatikko tulko viisastelemaan), siitä alkaa elämä. Tämä on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Onnea.

Juu ei mitään välii onko se 1. Kunhan oot ottamatta tänään niin olet saanut taas yhden selvän päivän ja huomiselle antanut mahdollisuuden. Siitä se lähtee, vaikkei välttämättä uskoisi. Kunhan ei silti tee sitä virhettä, että jää vain odottamaan tekemättä asioille mitään. Tai en tiedä, onko joku siinäkin onnistunut. Itse en ole, kun olen tässä jokusen vuoden sahannut lopettamisen ja uudelleen juomisen aloittamisen välillä.

Uudestaan vaan!

Moikka “jukkis952” ja tervetuloa!

Ensimmäiseen ketjun kirjoitukseesi viitaten vastaan kysymykseesi, voiko alkoholismin nähdä sairautena. Voi ja pitääkin. Eihän sitä huvin vuoksi olla sairaudeksi luokiteltu. Syytä ottaa kuolemanvakavasti. Omalla kohdallani pystyin vasta sairauteni hyväksyttyäni käsittelemään vanhoja kipeitäkin asioita uudessa valossa. Ja lopettamaan ikuiset itsesyytökset ja itseni ruoskimisen. Läpimurtotilanne omassa prosessissani.

Muuten lämmin kiitokseni “foolle”, joka näki vaivan laittaa omat mielessäni olleet vastaukset Sinulle melkein sananmukaisesti. Tuohon ei minulla ole mitään lisättävää. :mrgreen: :smiley:

Tosi hyvä,että et jäänyt eristykseen murjottelemaan tapahtunutta vaan pomppasit myös tänne. Meillä on itsekullakin paljon tarinoita takanamme (+ edessämme) ja varmasti tulet saamaan käyttökelpoisia neuvoja. Tilanteessasi, jossa ongelmatietoisuutesi on niin suuri, että päätit tehdä asialle “jotain” olisi järkevää hakea apua myös ulkopuolisilta tahoilta. Mielestäni sinun ei enää yhtään tarvitse jäädä kuulostelemaan mitään hälytyskelloja, joku toinenhan jo soitti niitä puolestasi.
Joten toteuta edelleenkin elämäsi ehkä tärkeimmän - “päivä 1”- suunnitelmat ilman jahkailuja ja suurempia pohdintoja. Sanat ovat sanoja, teot tekoja. Vain jälkimmäisillä voit saada uskottavuutesi takaisin ja luoda paremman pohjan anteeksipyynnölle ja -annolle.

Tsemppiä-et ole yksin matkalla.

Tervetuloa messiin jukkis! Kuten sanottua, ei päivä numero 1 ole huono ollenkaan. Itseasiassa minusta se on nimenomaan helvetin hyvä päivä suoraan sanoen :smiley: yksi tärkeimmistä, tai itseasiassa tärkein. Siitä kaikki lähtee. Eikä pidemmälle voi päästäkään ilman päivää numero yksi. Siitä vaan sitten päivä kerrallaan keräämään aina yksi päivä lisää. Päivä kerrallaan ajattelu kannattaa miettiä ja opetella sisäistään. Älä mieti edes huomista perjantaita yhtään, että juotko vai etkö juo ja joisitko silloin yleensä vai et, vaan keskity tähän päivään täysillä ja siihen, että et ota tänään vaan painelet raittiina nukkuun. Silloin heräät huomenna automaattisesti raittiina ja voit suunnitella sitten huomisen kuviot uudelleen, kunhan se huominen sieltä tulee ajallaan.

Tsemppiä, meitä on täällä tosiaan monia muitakin vastaavassa tilanteessa. Jään seuraamaan ketjuasi, pysytäänhän kuulolla. Lämpimästi tervetuloa, olet oikeassa porukassa :smiley:

Moikkista vaan, Jukkis!

Kyllä, kyllä toki alkoholismin (tai päihderiippuvuuden ylipäätään) voi käsittää sairautena niinkin kliinisessä mielessä kuin se on virallisiin sairausluokituksiin kirjattu.

Mutta: missään nimessä alkoholismikaan ei ole sairaus jota ei voisi hoitaa ja jolle ihminen ei voisi mitään omilla valinnoillaan ja asenteellaan. Moniin saiauksiin ja niiden etenemiseen voi ihminen vaikuttaa ihan itse! :bulb:

Havahtuminen ja elämänmuutos vaatii monilla ns. pohjakokemuksen, joka voi olla erilainen eri ihmisillä. Jukkis, näyttäisi siltä että sinun pohjakokemuksesi on ollut tuo häpeällinen mokailu omien lasten silmien edessä.

Päihtyneenä tehdyt mokat voi useimmiten saada anteeksi, mutta luottamuksen palaaminen voi vaatia paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja monia monia monia raittiita päiviä. Ja rakkautta.

Niitä raittiita päiviä keräämään siis nyt, yhtä matkaa meidän kohtalotovereiden kanssa! Päivä kerrallaan. :slight_smile:

Kiitos viesteistä. Päivä 2 iltapäivässä. En todellakaan ota tänään.

Hei,

Hakeuduin tänään a-klinikalle jossa käynti 2.1 koska suljettu siihen asti. Menen jo tänään AA:n istuntoon. Teillä on varmasti tietoa, onko se yleistä vai harvinaista, että käytetään useampia hoitomuotoja, ainakin näin raittiuden alkuvaiheessa? AA:ssa olen käynyt kokeilemassa aiemminkin, vastaanotto oli tervetullut.

Tuolta Tinky:n ketjusta löytyikin vastaus. Pitäisi lukea ohjeet ekana …

Huomenta, 2 päivää takana.

AA oli kaikessa rajuudessaankin positiivinen kokemus. Ja vastaanotto oli lämmin. Tajusin siellä niitä juttuja kuunnellessa ja itseeni peilatessa ehkä alkoholismin sairauden yhdestä luonteesta jotain. En niinkään juomisen aloittamisen pakkoluonteesta, minulla se ei ole pakkoluonne, hiivun siihen pikkuhiljaa. Vaan sillä tapaa, että kun juon sen ensimmäisen ryypyn, sairastun ikäänkuin mielisairauteen. Minut ottaa valtaansa joku kuin demoni joka saa juomaan lisää, kaiken pois.

Tuo ajattelutapa auttaa näissä itsesyytösten sekamelskassa. Se en toisaalta ole minä vaan alkoholi joka minut saa käyttäytymään tuolla tavalla, voin syyttää käyttäytymisestäni itseni lisäksi viinaa. Ja pystyn välttämään tuon sairauden yksinkertaisesti olematta ottamatta sitä ensimmäistä ryyppyä. Päättäen asian päivän kerrallaan.

Mitä olette mieltä, onko pohdiskelussani mitään järkeä? Tänään en ota, se on varmaa.

Huomenta Jukkis. Minusta pohdiskelussasi on paljonkin järkeä. Kun otat sen ensimmisen ryypyn, aivojesi dopamiinirata aktivoituu. Sen voimalle on vähän tehtävissä. Juopon ei kannata juoda.

tiede.fi/artikkeli/800/paihd … usta_aukko

Vinetton ansiokkaassa ketjussa “Taskulämmintä Vinettoa - ei kiitos!” on pohdittu alkoholismia sairautena monelta eri taholta.

viewtopic.php?f=42&t=28639

Omalla kohdallani olen sitä mieltä, että minun alkoholismini on itsehankittu sairaus. Se on kuin urheiluvamma. Minulla se vamma on. Itse olen sen juomisellani hankkinut. Minun täytyy tämän vamman kanssa elää ja ottaa se huomioon. Juuri minun kohdallani se ei rajoita elämääni muuten, kuin että minä en voi juoda alkoholia. Toisilla voi olla muita rajoitteita.

Dopamiinirataan voi ilmeisestui vaikuttaa syömällä E-EPA kapseleita. En osaa ollenkaan sanoa, kuinka tieteellisesti todistettu tuo asia on. Itse syön kolme kapselia päivässä ja olen juomatta. LIsäksi yritän opetella hallitsemaan mielihalujani ja mieleni ailahteluja ilman lääkkeitä. Sen ensimmäisen ryypyn ottamisesta päätän minä. Ei kukaan muu. Tämän yritän pitää mielessäni koko ajan. Tähän asti olen onnistunut.

Jokainen meistä kamppailee tämän taudin kanssa omalla tavallaan. Vammalla on monta astetta ja erilaisia muotoja. Se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi muilla. Raittiuteen pyrkiessä tyyli on vapaa. Mikään ei estä kokeilemasta useita keinoja. Minä kokeilisin niin kauan ja niin monta tapaa, että keino varmasti löytyy.

Henkisesti asiaan pitää suhtautua niin, että raitistuminen ei vanhoja syntejäsi pois pyyhi. Niiden kanssa on vaan elettävä. Uusien tekemisiä se estää tehokkaasti. Suuri ilon aihe on sekin. Kestää jonkun aikaa, ennen kuin saat läheisesi uskomaan raittiuteesi. Juoppoon ei voi luottaa.

Onnea matkaan! Tämä on iloinen polku eikä mitään kärvistelyä. Mukavampaa elämä raittiina on.

Mielenkiintoinen artikkeli tuo!
Mitäs ne E-EPA kapselit ovat? Onko niistä jotain tutkimusta tehty, tiedätkö lorda?

Tsemppiä jukkis, tästä se lähtee! Ihanaa olla raitis, vaikka välillä viinanhimot ovat kovat. Kiva kuulla, että sulla oli mukavat kokemukset AA:sta!

Aika osuvaa ja samankaltainen fiilis itsellänikin. Sairaus herää henkiin, vaikka olisi pitkäänkin ollut juomatta. Vähän kuin pähkinäallergikko, joka syö pähkinää, vaikkei olisi sitä pitkään aikaan saanut.

Alkoholismi saa oman kokemukseni mukaan muutenkin käyttäytymään toisin vaikkei olisi juonutkaan. Esim kuivahumala. Voi olla, että lenkkeilen itseni pyörryksiin tai murjotan ja kiukuttelen kaikesta kuin väsynyt pikkulapsi. Nämä asiat kun tiedostaa, niin voi olla jo aika pitkällä ja helpottaa ajan kuluessa, miten itse kukin sitten sairauttaan hoitaakin. Mutta kun olen juonut, ottaa viina todella helposti hallintaansa. Se voi olla myös tiedostamatonta. Kaikki näyttää menevän hyvin, mutta silti se alkoholi tuhoaa salakavalasti saaden ihmisen mahdottomaan alennustilaan. Luulen kyllä, että kaikilla on silti niitä yksilöllisiä asioita miten se alkoholi vaikuttaa. Muutenhan kaikki alkoholistit olisivat aivan samanlaisia. Mutta kun olen kuunnellut muita ongelmaisia, ovat tarinat hyvinkin erinlaisia. Jonkinlainen samantapainen “runko” kuitenkin tuntuu olevan kaikilla. En tiedä, oliko sekavaa tekstiä :smiley: No, raitista Lauantaita nyt kuitenkin.

Hienoa kuulla (lukea), Jukkis, että sinulla on ollut positiivisia kokemuksia! Ja pohdiskeluissasi on kyllä järkeä, tai jopa tunnut olevan pääsemässä asian kovaan ytimeen. :slight_smile:

Tsemppiä jatkoon, ja kannattaa keskittyä itsen hoitamiseen ja päivä kerrallaan raittiina eteenpäinmenoon.

Tinky, googlettamatta mutuilen että E-EPA:han on siis käsittääkseni ihan tavallisessa kalaöljyssä ja kalaöljykapseleissa oleva yhdiste. Ihan terveellistä kyllä varmasti. Pitääpä ostaa taas joku päivä pullo ihan tavallista kalanmaksaöljyä. Sitä Möllerin basic-kamaa! : )