Juhannushan onnistuu myös vissyllä?

Lähestyy sitten kovaa vauhtia kansan suuri keskikesän juhla - juhannus. Milloinkahan sitä on tullut viimeksi vietettyä selvin päin? Tänä vuonna siihen on vakaa aikomus. Mistä sitten mieleen välillä pulpahtaa ajatus kylmästä viinistä, grillauksesta, “henkevistä keskusteluista”, hauskuudesta? Ja toisaalta mieleen nousee muistikuvia liiallisesta dokaamisesta, krapulasta, parantelusta, morkkiksesta, ahdistuksesta…

Siis eihän kenekään täysijärkisen ihmisen juhannusilo voi syntyä alkoholista, eihän?

Juhannushan onkin todellinen syy ryypätä miesmäisesti! Kukaan ei ihmettele eikä kiellä, viiniä, olutta ja konjakkia varattuna sen verran että ei varmasti kesken lopu! Näitähän on jokunen tullut vietettyä, mutta nyt katsotaan miten se oikeasti menee pelkällä vissyllä. Osa porukasta ottaa, osa ei. Minä en. Tännehän sitten kirjataan mietteitä juhannuksen jälkeen ja ollaan ehkä tyytyväisiä itseemme ja oloomme. Tällä mennään…

Miten olisi: ajatus kylmästä vissystä/mehusta/limusta/teestä/mistä ikinä, grillauksesta, “henkevistä keskusteluista”, hauskuudesta? :smiley: Sellaista juhannusta itse ajattelin viettää. Lisäksi vielä mansikkakakku. Ei kai sitä muuta tarvitsekaan, ympärillä ystäviä, koivuja, lintuja ja yötön yö!

.

^Jep. Ei mietintää siitä mitä on tullut tehtyä, mitä ehkä tekeekään tänä iltana, mitä sekoilua on luvassa tulevaisuudessa. Ihan vaan rentoa oleilua ilman huolta. :slight_smile:

Wanha kunnon Vichy on paras kesäjuoma muutenkin. :slight_smile: Ei mikään muodikas kivennäisvesi, vaan se perinteinen “vaarin vissyksi” sanottu.
Helteellä ja liikkuessa tarvitsemme nesteen lisäksi myös lisää suoloja kehoomme, ja vichyssä ne tulevat samassa pullossa.

Ei oikeestaan tarvitse siis sen enempää alkoholia kuin aspartaamiakaan, eikä sokeriliemiäkään turvottamaan kesäisen keveää olotilaa. Myönnettäköön tosin että heikkouteni on light cola, josta pyrin pyrin pyrin hampaat irvessä eroon. :mrgreen: ← noin.

Justiinsa eilen kehuin suomalaisia, kun Feisbookissa on niin paljon raittiin tai selväpäisen kesän puolesta rummuttavia tapahtumia. On Juhannusta selvinpäin, Kesää ilman kankkusta, Kesää ilman känniä jne. jne.
Vappu selvinpäinkin oli!

Jesh, mä olin viime juhannuksenkin ihan selvinpäin, kun oli töissä koko juhannusviikonlopun. Tänä jussina työvuorot kerettiin viedä käsistä niin etten ehtinyt änkeä itseäni mukaan, mutta juhannus raittiiina ja vapaalla onkin uudempi kokemus. On niitäkin tosin joskus ollut.

Ördäyskulttuuri Suomen juhannuksessa toivottavasti on jäänyt jonnekin viime vuosisadalle, jonnekin bönden ja perähikiöiden tanssilavoille.
Vaan eiköhän sitä kuolonuhreja tämäkin juhannus korjaa niin maalla kuin vesilläkin, vaikka miten tulisi kylmä juhannus ja räntää sataisi. :unamused:

PS. Naamakirjalaiset, tykätkää myös kohteesta “Vichy” :smiley:

Ehkä silläkin. Mä olen koukussa mehukattiin. Siihen punaiseen sekamehuun. Aina valmis blandis jääkaapissa.

Tänään taidettiin uutisissa kertoa että n. 2 milj. suomalaista ottaa alkoholia juhannuksena. Eli yli puolet on ilman viinaa! :slight_smile:

Eli eläkeläiset 70 ja kuoleman välillä sekä lapset :laughing:

no joo :slight_smile:. Itsestäni mainitsn sen verran, että 10 kk:tta ilman alkoa onyt, mutta näen kännäysunia. Päivisin en ajattele viinaa, mutta unissani ryyppään välillä. Ihana herätä ja tajuta että se oli unta.

10 kk! Hieno homma. Moni ihmislapsi pääsee jaloilleen tuossa iässä… :smiley: Toivotan sinulle tasaista taapertelua tällä mukavalla raitistelun saralla.

Minun juhannukseeni kuuluu kaakao, pulla, sämpylät, paistettu kala, lätyt, kylänaapurit ja kokko, nuoret ja vanhat ihmiset, hyväntuulinen jutustelu ja ilo siitä, että muistan keskustelut ainakin pääpiirteittäin vielä aamullakin.

Mutta vissyä en ota. Enkä viinaa.

Onnistuu Onnistuu :slight_smile:

Kuin myös simalla :laughing:

hs.fi/fingerpori/?cmp=tm_viihde_fingerpori

Raitista Juhannusta Teillen t… Kanthoona :sunglasses:

Tästä se lähtee - selvä juhannus! Kun on tehnyt itselleen selväksi, että tänä vuonna juhannukseen kuuluu vain hyvää ruokaa ja seuraa ja alkottomia juomia, niin ei tunnu yhtään kamalalta :laughing:

Itse kullekin mukavaa keskikesän juhlaa! Huomenna on ihana herätä ilman krapulaa :wink:

Pakkohan tätä on hehkuttaa! Ensimmäinen selvä juhannusaatto vuosiin. Jossain kohtaa kieltämättä kävi mielessä, miltäköhän kylmä olut maistuisi, mutta kun oli asian selväksi :laughing: työstänyt ja päättänyt, niin ajatus meni ohi ja muut alkottomat juomat kelpasivat hyvin.

Ja aivan mahtavaa, että on nukkunut yön hyvin ja herännyt ilman mitään ryyppäämiseen liittyviä jälkivaikutuksia! Ajokunnossa heti ja edessä taas uusi selvä päivä tehdä vaikka mitä. Tätä kannattaa jatkaa!

Sama fiilis näin aamusta,ihana herätä kun ei ole krapulaa,kyllä me saadaan tätä hehkuttaakkin :smiley:

Jeps.Täällä hehkutetaan kans raitista Juhannusta.Monet aiemmat Juhannukset olen järjestänyt itseni töihin;kunnon ex-juoppona pitänyt jussia amatöörien juhlana ja on kai siinä itsesuojeluvaistokin pelannut.

Velipojan perheessä ei edes kyselty mitä juon.Pöytään kannettiin viinit ja useampi vesikannu.Se oli vain yksi toteamus kk sitten,kun sanoin,että tulihan tuota juotua,jos ois loppuiän ilman.

Hyvä näin.

Rullalla on takana toinen selvä juhannus, ja hauskempi kuin edellinen. Tällä kertaa varauduin paremmin, oli sellainen piknik meininki, mm. kaakaon ja vaahtokarkkien voimalla… Ja suhtauduin valikoivemmin kanssajuhlijoihin. :laughing: joka tarkoittaa sitä, että vaihdoin seuruetta heti jos alkoi tuntua liian epämääräiseltä tai uhkaavalta. Mutta oli mukava tehdä havaintoja: Osa ihmisistä osaa todella nauttia alkoholia, ne ei ole kännissä, mutta pienessä hauskassa hiprakassa. Ovat vapautuneempia ja keskustelu sinkoilee iloisen keikahdellen ja saa niin hauskoja mutkia, että naurettiin joukolla ja paljon. Jotkut ujona pitämäni henkilöt esiintyivät spontaanisti, (ja hyvin!) ja näyttivät nauttivan siitä. Vakaviakin aiheita puhuttiin… Oli ihanaa tavata joitakin ihmisiä ja tuntea se lämpö, aito naapurivälittäminen, korrektisti. (Ja selvennykseksi tähän: minä en koskaan pystyisi kuulumaan tähän joukkoon juovana, ehkä tunnin pari, mutta lopulta joisin liikaa aina, niin kuin useimmat meistä.) Oli kivaa!

Osalla tyrvähti tietysti juomiset yläkanttiin ja on mielenkiintoista seurata kun jutut alkaa kiertää kehää. Aluksi keskustellaan siitä kuinka se vihta tehdään, sitten kerrataan oma näkemys, sitten kysytään vihdantekomenetelmät kaikilta ja lopulta kuulustellaan ärtyneenä sama asia ja vaahdotaan omaa näkökantaa. Oma hauskuutensa seurailussa on, mutta keskusteluun osallistuja en tuossa vaiheessa tahdo enää olla.

Joo, on mahdollista viettää erittäin hauska juhannus ilman viinaa. Ja ilman vissyäkin. :mrgreen:

Yhdestoista päivä ilman alkoholia ja ensimmäinen selvä juhannus kolmeenkymmeneen vuoteen :blush: Eli ihan noviisina tänne kirjoittelen ekaa kertaa. Hyvän ajankohdan minäkin valitsin juomisen lopettamiseen muttakun se ei nyt vaan katsonut aikaa. Mitta tuli täyteen.

Viime torstaina vaan iski vielä paniikkiki ja piti hakea alkosta se kaksi pulloa viiniä (varmuuden vuoksi ku on toi juhannuskin) mutta tuollapa ne on kaapinpohjalla ja ei ole ollut kauheita tuskia korkkaamista vastustellessa. Helpompi melkeen on ollut kun sitä on tuossa lähellä kuin että ei olisi. Mieli rauhoittu ihmeesti. Muussa tapauksessa mun ois ollut “pakko” lähteä jonnekkin ulos missä vastustaminen olis ollut vielä vaikeampaa kavereiden tyrkytyksen vuoksi.

Vietin siis jussin kotonani yksikseni “turvassa”. Luin tätä palstaa ja olen saanut täältä kovasti tukea. En olekkaan yksin asiani kanssa ja en olekkaan ainoa kenelle tämä on vaikeaa ja tässä voi myös onnistua.

Eilen kävin aamulenkillä. Kyllä haisivat kapakan edessä olevat humalaiset tupakoitsijat pahalle. Olivat jo siihen aikaan aamusta ihan sikana. Ei käynyt kateeksi ja ei tehnyt mieli viinaa kun sitä katseli ja haisteli. Tuli itselle tosi hyvä mieli kun olinkin selvinpäin ja lenkillä enkä “siinä” joukossa.

Nyt mä istun tässä, selvisin juhannuksen yli viinatta. Seuraava koettelemus on sukulaiset kesälomilla. Mutta miten mä jaksan katsoa niitä juoppoja? Olen siis alkoholistiperheen lapsi ja mahdollisesti läheisriippuvainen. Olen pyrkinyt mahdollisimman vähän vierailemaan kotonani koska se on aivan kauheaa juomista ja tyrkyttämistä. Samoten siskollani en enää käy koska siellä meno on jopa kamalampaa. Siellä joutuu pelkäämään perheenisän juoppohulluuskohtauksia.

Muutin pari vuotta sitten mahdollismman kauas kotikaupungista jotta välttyisin liioilta vierailuilta mutta yhä on siis jäljellä tuo, että vanhemmat tulevat käymään luonani ainakin yhdeksi viikonlopuksi joka kesä. Ei siis kovin paljoa tarvi kestää mutta kuitenkin, pelkkä ajatuskin on stressaava. Miten te muut olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Mulla on ne kaks pulloa viiniä tuolla, juotanko ne lomavieraille vai kaadanko viemäriin ja ilmoitan että tämä on absoluutisen alkoholivapaa alue? Toisaalta se, että katsoisin selvänä niiden juoppojen menoa voisi takoa mulle päähän, pakottaa näkemään sen totuuden minkä kanssa on joutunut elämään ja se voisi jopa vain vahvistaa raitistumistani entisestään. Vaikeaa :frowning:

Hei Medusa,
onnea selvistä päivistä. :stuck_out_tongue:

Muuttaa voi vaikka maailman ääriin. Kaikki tuo seuraa kutenkin mukanasi, koska itseäsi et pakoon pääse. Alkoholismi ei ole missään ulkopuolellasi, sukulaisissa, baarin edessä notkujissa, tyrkyttävissä ystävissä, vaan se on sinussa.

Taistelua käydään oman pääsi sisällä. Taistelun sijasta sinun tulisi luovuttaa, lopettaa taistelu viinan kanssa. Addiktion kanssa ei neuvotella, se saa voimansa sinun hallintayritykisistä. Taistelu ei ole vaikeaa, sitähän olemme tehneet ikämme. Vaikeaa on nöyrtyä asian edessä ja myöntää, että viina on voittaja. Se kuitenkin maksaa itsensä tuhannesti takaisin.

Tervetuloa palstalle. Lue, hanki tietoa ja etsi apua. Näissä ketjuissa on eri tukimuodot hyvin esillä. Tsemppiä alkuun ja muista, että aikansa voi kärvistellä kotona turvassa, mutta pitemmän päälle se ei toimi. Sielläkään ei ole turvassa itseltään.

Kiitos Basilika, kaikki mitä sanot on totta ja tiedossa. Alkoholin kohdalla olen luovuttanut. Siksi lopetan, vähentämiset ja kaikki muut on koitettu ja mikään muu ei auta.

Alkoholin edessä luovuttaneena joudun ikävä kyllä luopumaan myös perheestäni. Se tuntuu olevan vaikeampaa kuin alkoholista luopuminen. Jotenkin heistä luopuminen on paljon helpompaa kun on näin kauempana.

Kotikyläni on pieni, siellä tulen aina olemaan se “alkoholistiperheen alkoholistikakara”. Ei toivoakaan uusista erialaisista piireistä. Siellä olisin raittiina enemmän yksin kaikkien keskellä kuin koskaan täällä. Ei toivoakaan rauhallisesta viikonlopusta…äiti ja kaverit soittelee, että haetko alkosta sitä ja tuotoko huoltiskalta tätä ja tuutko hakeen ja käytkö viemään…raitis on automaattisesti se kuski. Öisin soivia ovikelloja, saanko tulla tänne yöks ku ei oo taksirahaa, avaimet on hukassa yms.

On helpompi olla yksin täällä missä olen oikeasti yksin ja ehkä löytää uusia ystäviä joiden elämä ei pyöri viinan ympärillä. Ja muutenkin, en minä täälä pelkkää viinaa ja juoppoja ole paossa. Ihmiselle tekee hyvää vaihtaa maisemia välillä :laughing: