Tulee se. Keskitalven pimeyden taitekohta, ammoisilta ajoilta peräisin oleva vuodenkierron merkkipäivä. Uskonnollisia ja kaupallisia merkityksiä siihen on tottakai liimattu niin ettei alkuperäistä enää ole useaan sukupolveen näkynyt.
Mutta eipä sillä väliä, kunhan ei tapella siitä kuka saa joulua viettää ja kuka ei, kenen oppeihin olisi maapallon kierron ja kallistuskulman auringon ympäri taivuttava.
Mutta miten se joulunodotus nyt sitten vaikuttaa selvin päin olevan ihmisen olemiseen?
(jos ei ole pesäeroa viinaksiin tehnyt, niin tiedän, tiedän, pannaan joulusahtia, luetaan viiniluetteloita, kannetaan konjakkipulloja lahjaksi ja saadaan niitä, etsitään seka- ja siirtomaatavarakaupan hyllyistä iloisilla etiketeillä varustettuja jouluolutpulloja jne… mutta ne jutut nyt eivät kuulu oikein tänne)
Tässä nyt pieni joulunalushaaste plinkkiläisille:
Jotain vinkkiä omasta joulunodotuksesta, onko kiirettä vai rauhoittumista , lekottelua pimeän talvipäivän sylissä vai sähköjohtojen vetämistä kirjaville lamppusarjoille… sikako jo teurastettu vai turskat likoamassa kevyttä joulupöytää varten?
Tässä sekunnin mittainen välähdys minun yhdestä joulunaluksen hetkestäni:
Tuosta nyt voi tulla yksi niistä korkeintaan kolmesta joululahjasta … kauppoihin en juokse, jos jotain annan niin mieluummin sitten jotain hiukan henkilökohtaisempaa…itsetehtyä mieluummin. Tuonkin homman olisin tietysti voinut tehdä ihan almanakasta riippumatta… pari kertaa vuodessa se yleensä muljahtaa mieleen että joo, voishan tuosta hellaklapikasasta ottaa sopivan palikan ja sitä lastuiksi pyöritellä -on sitten niin perhanan rentouttavaa hommaa!
Eli, mitäpä muut plinkkiläiset, joku pienenpieni välähdys arkipäivästä tähän aikaan vuodesta… miten olisi
(ja ei, en kaipaa ihan itse asiaan meneviä kuvia tai juttuja joulunalushousut kintuissa tapahtuvasta pyllistämisestä kevättä kohti… ihan nyt arkilinjalla vaan… )