Jotain tarttis tehä

Me Vähentäjät
1

Morjesta kaikille!

Olen lukenut päihdelinkkiä tässä muutaman viikon ja nyt uskaltaudun itekki tänne kirjoittelemaan. Loistava sivu päihdeongelmien kanssa painijoille!

Nyt se on varmaan lopullisesti todettava ja myönnettävä, että minulla(kin) on alkoholin kanssa ongelma. Mulla ongelma ei ole tissuttelu vaan armoton kännäily ja perseily kavereiden kanssa ja sosiaalisissa piireissä eli tässä elämäntilanteessa opiskelijabileissä. Ensi kuussa ikää pyörähtää mittariin 26 vuotta ja alkoholi on ollu läsnä elämässä yleensä enemmän kuin vähemmän 12 vuotta.

Välillä saatan olla montakin viikkoa selvinpäin, mutta sitten alkaa taas menojalkaa vipattaa ja saattaa mennä kaks päivää älytöntä röpästelyä alkoholin huuruisissa pubeissa ja yökerhoissa. Tämän jälkeen darra morgani iskee kovaa vasten kasvoja, jota tulee lääkittyä sitten ylettömällä krapulamässäilyllä. Yleensä tulee haettua pitsaa, karkkia, jäätelöö ja oikeestaan ihan kaikkee mitä tekee mieli. Tätä vois kutsuu jo ylensyömiseksi, mikä ajoitttuu aina yleensä darrapäiville. Tämä aiheuttaa älyttömän itseinhon ja uudenlaisen morkkiksen, mikä kestää yleensä kolmesta neljään päivään.

Jos viikonloppuna ottaa kaks päivää putkeen keittoo, sunnuntaina vetää krapulamätöt niin seuraavaan viikon maanantaina ja tiistai menee yleensä pahaa oloa potiessa, masentaessa ja ahdistuessa. Sitten alkaa yleensä torstaisin “normaali” olo palautumaan ja sitten voikin taas viikonlopun vetää huoletta keittoo ja sama sykli jatkuu viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen. Joka helvetin alkuviikko potee samaa oloa, että en halua juoda enää. Nyt pitää keksiä jotain muuta tähän elämään. Elämä kuitenki pyörii enemmän alkoholin ympärillä kuin muiden asioiden. Tämä tietysti aiheuttaa todella paljon haittoja ulkonäköön ja mentaaliseen puoleen:

Olen yliopisto-opiskelija ja opinnot ovat kärsineet huomattavasti tästä alkoholin suurkulutuksesta. Seuraavana päivänä ei kiinnosta paskaakaan alkaa mitään koulujuttuja vääntämään. Joskus saattaa mennä 2-3 päivää, että kiinnosta oikein nähä ketään eikä varsinkaan tule luennoille mentyä. Petollista tämä akateeminen vapaus alkoholiongelmaiselle. Kun olen ollut osa-aikatöissä ja viime kesänä kesätöissä niin töihin en kuitenkaan ole jättänyt menemättä liiallisen alkoholin käytön takia, vaikka darrassa on pahalta tuntunutkin.

Urheilu on pitänyt osittain minua poissa alkoholin juomisesta ja lieventänyt sen aiheuttamia psyykkisia haittoja. Olen kuitenkin kärsinyt masennuksesta, ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta (pahimpaana julkinen esiintyminen) monta vuotta elämästäni. Söin aikaisemmin Citalopramia oireisiini ja sainkin lopetettua lääkkeen n. vuosi sitten, kun tunsin, että elämä on sillä mallilla ettei enää lääkettä tarvitse. Nyt olen kuitenkin joutunut aloittamaan lääkehoidon uudestaan oireiden tultua takaisin n. kuukausi takaperin.

Olen yrittänyt korjata ja hoitaa masennustani lukemalla todella paljon psykologisia teoksia, hoitanut itseäni terapeuttisilla kirjoilla kuten täälläkin mainitulla Kimmo Takamaan kirjoittamalla Tunne Lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta kirjalla sekä pyrkinyt tutkiskelemaan omaa sisitäni ja tutustunut itseeni kirjoittamalla ja pohdiskelemalla. Koko elämä on kuitenkin pyörinyt niin laajasti alkoholin ympärillä, että välillä tuntuu, että minulla ei ole minkäänlaista identiteettiä kun olen selvinpäin. Kännissä on hauskaa, mutta selvinpäin ei ole. Kännissä tuntuu, että “olen oma itseni”. Selvinpäin tuntuu, että sosiaalista tilanteista ei oikein meinaa aina tulla mitään. Kännissä tutustun todella helposti uusiin ihmisiin ja heidän kanssa on kiva viettää aikaa. Selvinpäin en välttämättä aina uskalla edes jutella näille ihmisille. Tulevaisuus ahdistaa selväpäisenä.

Jotain on siis alettava tekemään, että pystyn vielä pelastamaan itseni tästä alkoholin rikastuttamasta/vai pilaamasta elämästä. Tällä hetkellä asun ulkomailla, joten minulla ei ole mahdollisuutta turvautua suomalaisiin apuun. Jos olisin Suomessa menisin varmaan A-klinikalle, ottaisin kolmen kuukauden Antabus-kuurin, jonka jälkeen kokeilisin esimerkiksi Serincro-lääkkeen avulla kohtuullistaa juomakäyttymistä vähemmän haitalliseksi. Tämän tulen varmaankin tekemään, kun heinäkyyn lopussa palaan takaisin Suomeen. Tätä kirjoittaessa olen maannut kolme päivää putkeen tekemättä suunnilleen yhtään mitään parin ryyppypäivän jälkeen. Alkoholi siis aiheuttaa minulle todella kovan depression ja ihmispelon vaikka nykypäivänä en sitä käytettäessä niin paljoa hölmöilekkään, muuta kuin itse aineen käyttömäärän kanssa.

Vertaistuki tilanteeseen auttaa. Olen huomannut, että täällä on todella paljon samanlaisten asioiden kanssa kamppailevia ihmisiä, jotka haluaa saada elämänsä raiteilleen. Olisiko kellään heittää mitään hyviä vinkkejä tähän tilanteeseen? Ovatko muut huomanneet masennuksen lähteneen kun olette juomisen lopettaneet? Minulla pätkii kanssa muisti, joka johtuu joko ahdistuksesta, masennuksesta, alkoholista tai todennäköisimmin näiden kaikkien komposta. Miten paljon juominen teitä väsyttää? Minä en meinaa jaksaa tehdä yhtään mitään juomispäivien jälkeen. Pöhnässä eletään ainakin kolme päivää sen jälkeen, eikä hommista meinaa tulla yhtään mitään.

2

Oma tilanteeni oli aika samanlainen alkoholin suhteen n. 7-8 vuotta sitten kuin sulla; join suunnilleen saman verran ja yhtä usein ja olin juuri aloittanut opintoni. Oireet olivat myös samankaltaisia, joskin itselläni niiden lisäksi oli myös paniikkikohtauksia ja muuta mukavaa. Jatkoin harjoituksia alkoholin kanssa vielä viime vuoteen asti yritettyäni vähentää lukuisia kertoja, mutta ei vaan onnistunut. Lopettaminen päiväksi kerrallaan on tähän asti toiminut joulukuusta saakka :slight_smile:

Omalla kohdallani masennus ja ahdistus helpottivat huomattavasti kuukauden juomattomuuden päästä, ja nyt ne ovat vähentyneet jo todella paljon - tosin mä kärsin niistä jo ennen dokaamisen aloittamista, joten eiväthän ne mihinkään sieltä taustalta ole hävinneet. Helpompi niitä on selvin päin kuitenkin käsitellä ja kohdata, ja olo on yleisesti ottaen energisempi kuin vuosiin. Itselläni oli antabus ensimmäisen parin viikon aikana käytössä retkahduksen ehkäisemiseksi, sitä saa varmasti myös ulkomailta lääkäristä jos selittää tilanteen. Jonkinlainen keskusteluapu -ja tuki olisi ehkä myös hyödyksi. A-klinikalla oon itse käynyt. Mun piti juoda niin paljon ja usein ettei koko hommasta enää löytynyt mitään hauskaa, mutta ehkä sun kohdallasi asian ei tarvitse mennä siihen pisteeseen asti. Tsemppiä!

3

7 viikkoa raittiina ei parantanut elämääni. Ainoa ero entiseen on, että viikonloppuna ei tarvitse juoda lainkaan, että on alkuviikosta kauhea pöhnä päällä, duunista ei meinaa tulla mitään ja illat menee rättiväsyneenä sängynpohjalla koomatessa. Raittiina jää kokematta kaikki se kiva mitä dokatessa, ja olo on viikonlopun jälkeen silti sitä samaa harmaata paskaa! Ota ihmeessä lisää kuppia, vielä kun elimistö antaa myöten! Sillä nuoruus on dokaamisen kulta-aikaa jota voi sitten muistella keski-ikäisenä sairaalan letkuissa kakka housussa! :wink:

(…hipsii hakemaan lisää kahvia, ei näistä töistä muutenkaan mitään olisi tullut…)

4

Kiitos vastauksista Arkkitehti ja Grip!

Nyt olen ollut puolitoista viikkoa selvinpäin. Viime viikolla tuli otettua pari kaljaa, mutta se jäi siihen sillä kertaa. Nyt olen päättänyt, että en juo ainakaan kuukauteen yhtään alkoholia. Ei tee suoraan sanottuna edes mieli ottaa, kun tietää miten se mielialoihin vaikuttaa. Sen jälkeen ei saisi tätäkään vähää aikaiseksi.

Nyt alkaa tulemaan yksinäisyyden tunteita. Olen rakentanut täällä ulkomailla ollessani kaveripiirini pelkästään illanistujaisten ja ryyppäjäisten varaan. Oikein muuta sosiaalista elämää minulla ei täällä ole juurikaan ole. Nyt kun en juo, niin sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus vaivaa taustalla, jolloin en uskalla lähteä selvinpäin oikein näitä kavereita tapaamaan tai lähinnä ei vaan kiinnosta selvin päin tehdä ihmisten kanssa mitään. Oikeastaan, kun on koko elämänsä tottunut siihen, että koko sosiaalinen toiminta on suurelta osin sitä kaljanjuontia, niin täältä on pitkä matka ponnistaa ulos ja keksiä sosiaalista tekemistä, johon ei alkoholi kuulu. Jotenkin mielensä on virittänyt siihen tilaan, että kavereiden näkeminen on sitä kaljanjuontia ja hauskanpitoa.

Nyt mielummin kärsin täällä yksin kämpällä kuin lähden tuonne ulos rilluttelemaan. Minun on pakko hoitaa tämä masennus pois ja opetella selvinpäin olemista ihmisten kanssa.

5

Heh, meikä rillutteli mieluummin ypöyksin kämpillä, kuin olisi lähtenyt ulos olemaan ihmisten kanssa. Eli mulla on silleen päinvastaisesti onnellinen tilanne, että raitistumisen myötä saattaa jopa alkaa tutustumaan uusiin ihmisiin, kun ei täällä kämpillä jaksa joka ikinen ilta yksin raittiina mököttää! :wink:

6

Hola ja vamooos!

Neljään viikkoon ei ole tullut otettua tippaakaan alkoa, viis viikkoa viimeisestä kännistä. Tuskaista aikaa on ollut, mikä nyt ei suoranaisesti johdu alkoholin juomista vastaan kamppailusta, vaan näistä mielenteryvesongelmista joita olen yrittänyt tässä käsitellä ahkerasti. Välillä pyörii ajatuksissa, että vois lähtee tuopilliselle, mutta olen saanut pidettyä pääni. Tässä on tullut nyt huomattua valtasuhde itseni ja kuninkaan välillä.

Ongelmana ei ole siis niinkään himo itse alkoholiin. Pystyn ihan hyvin olemaan selvin päin ja mieli ei tee ottaa niinkään. Ongelmana on se, että jos haluaa lähteä jonnekkin ulos sosialisoitumaan, missä usein juodaan sitä alkoa, niin alkoholia tulee otettua turhan paljon kertakäyttönä. Ei osaa kontrolloida sitä humalatilaa tarpeeksi hyvin. Tähän asiaan alan nyt paneutua ja ajattelin ottaa tuon Jeppe-sovelluksen käyttöön, että pystyn seuraulemaain omaa kulutusta illan aikana paremmin.

Ensi viikolla on tulossa kaverit täällä käymään ja ajateltiin ottaa sellainen mieto neljän päivän keittoreissu, koska on tulossa grillibileitä sekä olut- ja rokkifestareita. Olen ihan hyvillä mielin tässä messissä, mutta määriä tulen tarkkailemaan tarkemmin. Tämän jälkeen pitää pohtia tarkemmin omaa suhdetta alkoholiin ja sen haittavaikutuksista mielenterveyteen ja elämään ylipäätään. Joka tapauksessa sen käyttöä tulen vähentämään roimasti.

Olen vielä pari kuukautta ulkomailla vaihdossa. Pitää seurata miten tilanne menee ja tehdä peliliikkeitä sen suhteen, että tulenko tarvitsemaan apua esim. A-klinikalta alkoholin käytön vähentämiseen Suomeen palatessa. Pidän kuitenkin mielessä, että saatan joutua lopettamaan alkoholin käytön kokonaan, jos siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämä ei edes ajatuksena tunnu niin ylitsepääsemättömältä.

Tämä kuukausi ilman alkoa on ihan hyvä alku asian suhteen ja on selkeyttänyt omaa ajattelua huomattavasti. Ehkä minulla ei niin suuri tämä ongelma loppujen lopuksi olekkaan. Tärkeintä on kuitenkin, että olen nyt tiedostanut tämän ongelman olemassaolon ja pystyn etsimään siihen käyttökelpoisia ratkaisuja. Varpaillaan pitää asian kanssa edetä ja olla rehellinen itselleen.

Mukavaa kesää kaikille Plinkkiläisille!