jotain ihan muuta

jotain ihan muuta

Perusmiehen keskustelurajaustoivomuksen innoittamana päätin kirjoittaa jotain ihan muuta. Menisi kai yksi sellainenkin ketju joka sisältäisi kaikkea mahdollista raitistumisesta, elämästä, selviytymisestä, oppimisesta ja mukavista hetkistä. Mutta tiukkaoppisen kiivaana rajoittaen minäkin. Päinvastoin kuin uuttera tuomitsijani perusmies. Rajaankin siten etten tähän ketjuun kirjoita yhtään sanaa jossa se perusmiehen ihannoima kirjain ensimmäisenä olisi.

Vain siksi että saan sanoa että maailmassa on mukavia, päihteistä kauemmaskuljettavia, elämänhallintaa parantavia ja yhteisöllisiäkin juttuja vaikka kuinka paljon, siitäkin huolimatta että yhden kirjaimen jättää sen erityisempänä esiin nostamatta.

Metsänreunassa paistaa aurinko , kaunis päivä tulossa. Pihlajissa on jo melkoiset lehdenalut, ja perässä tulevat muutkin puut ja pensaat, kesältä jo tuntuu.

Tänään ei mitään kiireellisempiä töitä ole, pientä neuvottelua oli puhelimessa jos lähipäivinä hiukan palkalliseen työhönkin taas välillä… mikä ettei, vaikkei kovia työhaluja olisikaan niin ei oikein ilkeä kieltäytyäkään kun joku hommaa tarjoaa… kai se kasvatus työn kunnioittamiseen tai muistot menneestä todellisesta persaukisuudesta vaikuttaa päänupissa? Ja hyvä niin, ei tässä peruspäivärahalla elelevälle muutama euro pahaksi ole. Voisi vaikka toisen katiskan ostaa rantaan särvintä pyydystämään… ja totta puhuen, ensi talven hellapuut on jostain kohta ostettava, eli rahanreikiä on.

Mutta tänään, jutustelemaan yhden paikkakunnan toimijoiden kanssa, yhdistysten, polliisin, opettajien ja seurakunnan, jonkun kunnanviranhaltijankin kanssa siitä miltä ihmisten elämä tuntuu ja mitä mikäkin taho voisi helposti tehdä että mukavuus pikkuisen lisääntyisi.

Siihen hommaan kuuluu nämä päihdeasiat muuten ihan olennaisena osana, eli saman teeman puitteissa mennään. Siinä jutussa kun tarpeeksi kauan tuijotin vain omaan napaani, niin onhan se erilaista kun voi katsella ja mietiskellä vähän isompanakin kokonaisuutena miten hommat menee ja mitä voisi tehdä.

Mutta nyt pihalle nauttimaan hienosta kevätpäivästä. Kunhan ei jäisi päälle koko loppupäiväksi tämä jutustelu näin ettei ensimmäiseksi kirjaimeksi missään sanassa sitä perusmiehen ja kumppanien jumalalliseksi korottamaa kirjainta… voisi jossain vaiheessa muita kummastuttaa noissa kahvipöytäkeskusteluissa ja kokoontumisissa. Mutta, huomasin että täällä ei tunnu ollenkaan vaikealta kirjoitella tällä vastakkaisrajoitteisella tyylillä. Voi olla yhtä helppoa kuin sillä toisinpäinmiettivällä konklaavilla joka haluaa sen kirjaimensa joka juttuun ensimmäiseksi ja ehdottomaksi ykköseksi sijoittaa.

Kaunista kevätpäivää kaikille plinkkiläisille.

Täällä vietetään vapaapäivää ja aurinko paistelee oikein somasti.

Pihallani kasvaa muutamia mäntyjä ja lippusalko. Tai eihän se salko kasva. Nyt siinä ei ole lippuakaan, eilen taisi olla kun oli vappupäivä. Lisäksi pihalla on lasten leikkikenttä, jossa keinuja ja kiipeilytelineitä. Juuri tällä hetkellä, keskiviikkoaamuna klo 10.10. siellä leikkii lapsia 3 kpl, ja 2 kpl äitejä istuu penkillä jutellen varmaan jostain tavallisten ihmisten mukavista asioista.

Tuosta ikkunani alla olevasta leikkikentästä tulee aina kivasti mieleen Pmmp:n alakuloinen “Päiväkoti”-biisi. “päiväkodin lapset ovat pihalla taas, ne tuli leikkimään, ilma on kauniimpi kuin aikoihin, miksi itkisin”…
Kerran väänsin sen muotoon “päiväkodin lapset ovat ihan pihalla taas”. Heh heh heh.

Mutta asiasta kukkaruukkuun, ylihuomenna alkaa sitten ne jääkiekon (tampereeksi ‘jääkiakko’) MM-kisat jotka näkyy hieman Helsingin katukuvassakin. En ole vielä tutkaillut millaisia urhoja Leijona-joukkueessa näissä kekkereissä temmeltää, mutta poissa ovat ainakin vanhat sotaratsut Selänne, V. Peltonen ynnä muut, joilla on pitkä kokemus hopealle ja pronssille jäämisestä. Tai pääsemisestä, sillä eihän hopea ole häpeä, sanovat.
Onkin hyvä jos kentällä on jälleen nuori, suht nimetönkin, uuden sukupolven Leijona-joukkue, sillä vasta viime vuosina on esiin alkanut nousta se suomalainen kiekkoilijapolvi, joka ei enää suostu häviämään.

Saikos tässä ketjussa puhua näistä? :confused:

No joka tapauksessa mukavaa päivää as well! :slight_smile:

Kiitos, kiitos.
Ketostix se on joka ketjussani niin kiltti ja kannustava!
Mutta nyt, tosiaan täytyy irrottautua tästä koneesta ja ulos… Ne lähiöpalaverit muuten joka kerta sisältävät juttua paikallisen koulunuorison päihteidenkäytöstä. Ei se mitenkään mahdotonta ole, mutta sekin vähä on liikaa ja siihen on hyvä kaikkien tahojen suhtautua vakavasti.
Huomattu on, että siihenkin voidaan vaikuttaa, ennakoimalla.
Eivät ne iltapäiväkerhot, nuorisotilan pitäminen, vapaaehtoinen yöpartiointi ja muu touhu kokonaan hukkaan heitettyä ole.

Täällä on ilmeisesti paljon pitkän linjan raitistuneita, joilla on jo kaikenlaista näkemystä ja kokemusta erilaisista keinoista raitistua. Itse olen vasta alkutaipaleella, joten tarraudun juuri tuohon nöyrtymiseen. Nyt haen apua ihan joka paikasta, mistä sitä voin saada. On aika mahtavaa, kun aiemmin piilottelemastani alkoholismista tuleekin yhdistävä tekijä muiden kanssa - kohtalotovereilla on selvästi suuri merkitys.

Onneksi on olemassa erilaisia apuja ja auttajia, niin kukin voi etsiä itselleen sopivimpia keinoja jättää juomisen taakseen.

Keväinen auringonpaiste on kyllä mahtava juttu! Onneksi en ole kännissä nyt, silloin en aina edes tiennyt onko aamu, päivä vai yö. Kunhan lymyilin paikallisessa pubissa, joka on täysin ikkunaton ja maan alla. :open_mouth: Ihan kamala räkälä kaiken lisäksi. Onneksi ei ole pakko mennä sinne enää koskaan!

Hannulle myös kiitoksia. Täällä nyt kuitenkin on muutama sata ketjua joissa kerrotaan että vain sitä yhtä liikettä seuraamalla voi päästä raittiuteen… jos joku sanoo että hänen kohdallaan se on niin, niin onhan se.

Mutta monen ihmisen elämässä palaset loksahtelevat paikoilleen ja hommat selkiintyvät, päihteet jäävät omalla kohdalla sivuseikaksi ja muut jutut täyttävät elämää -ilman sitä nöyrtymistä, korkeampaa voimaa, sanoman viemistä kärsiville ja oman tarinan kertomista … mitä kaikkea siihen nyt kuuluikaan.

Minulla nyt menee suhtkoht mukavasti, juopotteluistani en tunne tarvetta saarnata, omaa mieltäni se ei painanut sen jälkeen kun muutaman päivän totutteluvaihe selvänä elämiseen oli ohi.

Siksi olen täällä höpissyt enemmän selvänäolostani, elämästäni ilman päihteitä ja kaikenlaisesta mukavasta, yhteisöllisestä, laajemmasta elämisenmallista joka minullekin mahdollistui kun lakkasin pyörimästä päihdeasian ympärillä -joko juoden tai kiivaasti raitistellen- molemmat kun kahlitsivat.

Ja siksi tämän ketjun laitoinkin, rohkaistakseni muitakin siihen että elää voi näinkin, jos ei halua sitoutua mihinkään yhden elämänosan tärkeyttä korostavaan juttuun. Maailmassa on paljon mahdollisuuksia, näin selvinpäin.

Mutta, utelaana luen myös Hannun, perusmiehen ja muiden juttuja joissa maailma nähdään kokonaan eri tavalla. Ja uskon jotain niistäkin oppivani. Jos en muuta niin yksisilmäisyyttä miettimisessäni varomaan.

Niinpä joo.
Mutta ei sopinut tämäkään ketju plinkin sisällönvartijoille.
Väärältä kantilta katselen maailmaa -ja päihdeasioitakin. Ei päässyt ketju edes liikkeelle ennenkuin osoitettiin -kuka hienostuneella ironialla, kuka suorasanaisella nouskkaaksi leimaamisella- mistä pitäisi puhua.
Voi voi taas…

.

walkers.fi

Nuorisotiloista tuli mieleen, että tuo Kampin kauppakeskus-bussiterminaalihan on nykyisin kuulemma Suomen suurin nuorisotila. :smiley:
Vaikka onhan siinä lähellä ihan oikea Walkersin toimipistekin.

Wanhoina hyvinä aikoina me sentään hengailtiin vain steissillä, asematunnelissa ja Kompassiaukiolla pummaamassa rahaa ja tupakkaa ohikulkijoilta. Ja Kaivopihalla tietty! Ellei oltu jossain puistossa pussikaljottelemassa.

Nykysin on muuten ihan virallisella tahollakin onneksi nuorisopoliklinikoita ja neuvontapisteitä nuorille, kuten esim. Nupoli Espoossa, josta nuoret saavat neuvoja ja tarvittaessa hoidontarpeenarviointia mm. päihteisiin, mielenterveyteen ja seksuaaliterveyteen liittyvissä asioissa.

Tää on hyvä ketju. Itselleni on myös ollut olennaista juomisen lopetuksen jälkeen keskittyä kaikkeen siihen, mihin voi käyttää energiaansa kun aikaa ei enää kulu juomiseen, sen ajattelemiseen ja ikävien fiilisten taltuttamiseen krapulassa. Tosin olen ollut vasta nelisen viikkoa alkoholitta, mutta olo on silti varsin mainio :slight_smile: Tänään aamukahvilla -ja tupakalla parvekkeella istuessani tuli pitkästä aikaa sellainen keväinen kesänodotus-into lintujen laulua kuunnellessa ja auringonpaistetta fiilistellessä :slight_smile:

En kyllä ymmärrä eräiden kirjoittajien ilmeistä tarvetta änkeä jok’ikiseen ketjuun toitottamaan omia ajatuksiaan ainoana mahdollisena totuutena ja vaihtoehtona. No, en ymmärrä fanaattisuutta (uskonnollista tai mitä tahansa muutakaan) oikeastaan muutenkaan :unamused:

Kivaa avaus Metsänreunalta. Ketju, jonka aihepiiri on väljästi “elämä”. Elämä ei jätä ketään kylmäksi, paitsi sitten ihan lopuksi, elämän loppuessa… :slight_smile:

Itse tein viime yönä sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Lähetin isälleni pitkän sähköpostin, jossa halusin kertoa tuntemuksistani ja käsitellä isä – poika -suhteemme problematiikkaa ajalta, kun asuin vielä kotona. Nykyisin välimme ovat jo varsin hyvät, mutta tuntui että nuoruusvuosina kommunikointimme tökki, mikä tuotti minulle ahdistusta. Ja nyt kun tavoiteenani olisi hiljalleen opetella elämään ilman mielialalääkitystä, on varmasti hyväksi käydä läpi tukahdutettuja tunnetiloja. Saas nähdä, mitä kehittyy. :slight_smile: Mieleni on ainakin hyvä jo nyt, sillä parempihan näistä asioista on puhua nyt, kun isäni on vielä elossa ja hyvissä voimissa… Ettei käy klassisesti kuten elokuvissa: itketään kuolinvuoteella sanoja, joita ei ehditty sanoa.

–kh

Mitäpä jos lukisit itse oman vastauksesi, sisäistäisit omat neuvosi ja toimisit niiden mukaisesti? Practice what you preach?

Terveisiä lenkiltä, koira laski vatsallaan ojanpietareilta mäkeä ja oli hulvattoman ihana näky! En saanut valokuvaa, se oli liian nopeaa toimintaa.

Minä olen ollut 2kk ottamatta, tämä on ensimmäinen kerta kun yritän olla kokonaan irti alkoholista. Aikaisemmin olen ajatellut, että vähentäminen riittää. Ei riitä. Olen sitä mieltä, että jos juon -juon kuolemaani saakka. En osaa selittää miksi tämä ajatus on tullut päähäni -eihän minua työterveyshuollossakaan oikein otettu tosissaan. Hoitaa työnsä sehän se riittää. En ole “tullut uskoon” -ei sillä, että siinä mitään vikaa olisi -olen ehkä aina uskonut “jotenkin” -ei kai sitä hädän hetkellä olisi rukoillutkaan? Uskovaisen äidin, alkoholistin ja työnarkomaanin -alkoholisti ja työnarkomaanitytär, jolle on tärkeää olla hyvä ja hyväksytty.

Ennaltaehkäisy. Hyvä on, että lapsille ja nuorille on paikkoja missä viettää aikaa (varsinkin, jos vanhemmat juovat), jaetaan tietoa ym. Mutta miltäs kuulostaisi edes aluksi se, että jos ihminen pyytää apua alkoholiongelmaan, se osattaisiin kuulla -ja se otettaisiin tosissaan: koulussa, iltapäiväkerhoissa, päiväkodeissa, työterveyshoitajalla…Uskon, että monella ammattilaisella on hankala puuttua silminnähdenkin alkoholisoituneen ihmisen asioihin…saattaisi olla vaikeaa itsellekin. (Lisätty myöh.) Voi olla, että jos työterveyshuollosta olisi otettu vakavasti sanomani -olisin vain jatkanut juomista. Tai sitten olisin lopettanut aikaisemmin, jos asia olisi käsitelty luottamuksella ja nolaamatta. Turha jossitella!

Tällähetkellä enaltaehkäisen vain ja ainoastaan omaa juomistani. Teen kivoja ja arkisia asioita -ne ovat minulle nyt uusia ja innostavia -tulevaisuudessa ehkä vain välttämätön paha. Toivon, että sitten saan voimaa mennä sinne AA-kerhoon -autolla, omalla. (Älkää vielä käskekö minua menemään sinne, sillä en uskalla- jo tarpeeksi jännittävää kirjoittaa täällä) Yhteisöllisyys on voimavara, josta vasta haaveilen. :slight_smile:

Kyllä alkoholiongelmaan apua pyytämiseen pitäisi suhtautua vakavasti kaikkialla; niin terveyskeskuksessa kuin työterveyslääkärilläkin ja kaikkialla muuallakin.

Ja esim. päiväkodin tätihän ei saisi antaa lasta päihtyneen vanhemman huostaan, ainakaan ilman mitään toimenpiteitä.

Yks pelottava mörkö joka saa varmaan monet äidit ja isät piilottelemaan päihdeongelmaansa, on lastensuojeluviranomaiset. Nykyisinhän ilmoitus lastensuojeluun on tehtävä aina, kun ammattilainen kohtaa päihdeongelmaisen joka on tekemisissä alaikäisten lasten kanssa.
On kuitenkin hyvä tietää, että lastensuojeluilmoitus ei välttämättä johda mihinkään sanktioihin saati mihinkään lasten huostaanoton harkintaan, vaan on ainoastaan kaikille eduksi että lastensuojelu tietää asiasta vaikkei asialle mitään tarvitsisi tehdäkään.

Lastensuojeluviranomaiset tosin saattavat patistella päihdeongelmaista vanhempaa hoitoon, sanktioiden uhalla jopa.

Tulee ikäviä muistoja mieleen. :frowning: Nekin on vain käytävä läpi.

Totuuksia kai sitten… kun sanojana on 28 vuotta “Bill W:n ystävien” viisautta saanut rakennusmestari.(ne salanimet ja salaseuramaisuudet tuovat isojenkin poikien elämään jotain hohtoa ja yhteenkuuluvuutta)

Mutta kun menee niin kovasti pieleen tuo toisten luokittelu. Sekin nyt sitten sattuu kiusaamaan että teen timpurinhommia. Silloin kun teen, usein olen myös kovasti jouten.
Miksen tulisi toimeen muiden kanssa?
Todellisuudessa teen usein , siis useaan otteeseen vuosittainkin töitä hyvän kaverini kanssa, ja se kaveri sattuu olemaan koulutukseltaan juuri rakennusinsinööri! Tosin suurimman osan elämästään haalareissa töitä tehnyt, timpurina-siivoojana-johtajana-suunnittelijana omassa yhden miehen firmassaan. Tekee ihan yksinkin huoneistoremontteja, ja kun kaveria tarvitsee niin melkeinpä ensimmäisenä soittaa minulle ja kysyy ehdinkö.

Eikä siinä ongelmaa ole, hänellä on tietotaitonsa, joka todellakin rakennushommissa on monessa asiassa suurempi kuin timpurin osaaminen. Jossain taas hän kysyy minulta neuvoja miten työ kannattaisi tehdä. Ei siinä ole koskaan tullut eteen Hannun maalailemaa ristiriitaa. Jos olisi niin eipä enää yhdessä töitä tehtäisi, heh.

miksi Hannu olettaa että kyseenalaistaisin kaikkien lukemalla tietoa hankkineiden pätevyyden?
Kavereissani on ns. lukeneita ihmisiä. Joku tohtorikin, ja maistereita muutama. hyvä että on, minulla on usein heiltä kysyttävää. En ole koskaan väittänyt että opiskelu ihmistä tyhmentäisi! Usein jopa lisää ymmärrystä.

Mikähän sitten lienee tuo Hannun kammo kaikkea päihdeongelman ennaltaehkäisyä vastaan? Pelkästään sekö ettei oman uskonnon iso kirja sitä hyväksy tai edes ota huomioon?
Maan pallonmuotoisuudesta joskus kinasivat, ja yksi vahvin peruste asian mahdottomuudelle oli se, että pallonmuotoisessa maailmassa osa ihmisiä joutuisi kulkemaan pää alaspäin, ja kun pyhä raamattu ei puhu senkaltaisista jumalan luomista niin sellaisia ei ole!

oman päihdeongelmani uudestaanalkamisen ehkäisin taas tältä päivältä tekemällä ihan kaikkea muuta. Tuskin olisi muutenkaan just nyt itsestään ryöhähtänyt mutta tämä nyt kumminkin varmisti homman :smiley: :smiley: :smiley:

Niin, mitähän kaikkea muuta taas olinkaan Hannun tutkimusten mukaan… palataan niihin kun häneltä tulee tarkempia diagnooseja minusta. lueskellaan niitä ja verrataan sitten tosielämään, meneepä hetki siinäkin.

Mielenkiintoisempaa muidenkin kannalta voisi silti olla jos jätettäis itsekunkin henkilökohtaisuuksien penkominen ja vaikkapa keskusteltais jostain… enempi eteenpäinsuuntautuvasta.

“Jotain ihan muuta”? Samaa paskaa kuin aina ennenkin koko ketju.

Isoista kirjoista ja pienistä kirjoista viis, mutta missään niistä ei kielletä tai kyseenalaisteta ehkäisevää päihdetyötä.
Joku Hannu ei ole mikään “Ison kirjan edustaja” tällä foorumilla, sen enempää kuin kukaan muukaan.

Niinpä niin, Hannun ja Ketostixin mielestä kaikki muu paitsi heidän mainostamansa “Oikea tieto” on pelkkää paskaa.

Ja heidän mielipiteensä tuli tosiaan selväksi jo heti ensimmäisissä viesteissä. Ihan sama mistä tänne kirjoittaa, jos on heidän “vääräoppiseksi” tuomitsemansa kirjoittaja niin ojennusta tulee heti.

Luulis nyt olevan omissakin ketjuissaan tarpeeksi mielenkiintoa kun kerran ei keskusteluun ilman v-tuilua ole minkäänlaista halua.

Anteeks vaan, ekassa viestissäni taisin kirjottaa jääkiekosta, tokassa viestissäni nuorten auttamisesta.

En ole missään vaiheessa maininnut sen enempää vääräoppisuutta kuin oikeaoppisuuttakaan. Päähänpinttymä oikeaoppisuuksista ja vääräoppisuuksista on ihan omasi!
Ja tuosta “vääräoppisuudesta” ja “oikeaoppisuudesta” vänkääminen tuntuu olevan sulle tärkein juttu koko whole life!

Äläkä niputa minua mihinkään nippuun jonkun vitun hannun kanssa, jonka olen norannut.

Olen ennenkin hiljaa itsekseni miettinyt, keneltä tai miltä taholta Ketostix on saanut tehtäväkseen tai valtuudet itse haluamaansa hommaan, määrittelemään ja kaikelle maailmalle kertomaan keiden kirjoittajien jutustelut ovat mainitsemaansa “samaa paskaa” ja keiden taas kehumisen väärtiä “hienoa ymmä’rtämistä”.

Jotenkin eri tavoin ymmärrämme vuorovaikutuksen ja keskustelun. Mistä mahtaa johtua ettei minulla ole tarvetta tuppautua joka kertomaan kertomaan että tuo puhuu paskaa, tuo on trolli jne.

Ja Hannu höystää viereltä että:

Luonnetta ja ivailunsietokykyä tänne kirjoittelu näissäkin olosuhteissa kasvattaa, kenties, mutta joskus olisi mukavaa jos tosiaankin edes yksi ketju voisi sisältää keskustelua ilman että tuo sama ralli raikuu heti ensimmäisen viestin jälkeen.

^ Lue omat viestis ja huomaa että niissä on se “sama ralli” päällä jatkuvasti.

Sulle on pakkomielle vänkätä kaikki keskustelut samaan kehään, tuohon “Mies metsänreunasta vs. hannu” -kehään, josta kukaan palstalle tuleva tulokas ei varmasti saa mitään irti.

Tapelkaa sedät keskenänne, mutta älkää pakottako meitä kaikkia katsomaan tuota samaa vänkkäystä.